Miten koette läheisten ihmisten tuen etenkin paniikkikohtauksen yhteydessä, mutta muutenkin? Minkälaista on oikea tuki?
Itselleni koko paniikkihäiriö on sairautena kohtuullisen uusi,muita mielenterveyden ongelmia on sitten ollutkin jo useita vuosia. Itselleni tulee paniikkikohtauksen mukana tunne,että en halua olla yksin. En kaipaa,enkä odota oikeastaan mitään sen ihmeempää apua toiselta (tässä tapauksessa kyseessä avovaimoni yleisemmin),mutta se tieto siitä,että tuo ihminen oikeasti välittää ja rakastaa ongelmistani huolimatta rauhoittaa. Monesti kohtauksen aikana tunteet nousevat muutenkin hyvin paljon pintaan,jolloin mieleen tulee useita epämukavia tunnetiloja,muistoja ja ajatuksia,joten siinäkin mielessä itse koen tarvitsevani ainakin vielä tuon yhden naisen tuekseni. =)
Itselleni koko paniikkihäiriö on sairautena kohtuullisen uusi,muita mielenterveyden ongelmia on sitten ollutkin jo useita vuosia. Itselleni tulee paniikkikohtauksen mukana tunne,että en halua olla yksin. En kaipaa,enkä odota oikeastaan mitään sen ihmeempää apua toiselta (tässä tapauksessa kyseessä avovaimoni yleisemmin),mutta se tieto siitä,että tuo ihminen oikeasti välittää ja rakastaa ongelmistani huolimatta rauhoittaa. Monesti kohtauksen aikana tunteet nousevat muutenkin hyvin paljon pintaan,jolloin mieleen tulee useita epämukavia tunnetiloja,muistoja ja ajatuksia,joten siinäkin mielessä itse koen tarvitsevani ainakin vielä tuon yhden naisen tuekseni. =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Hyvä kysymys sulta tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Mikä se ihminen on toinen toiselle? Tuntuu joskus, että kenelläkään ei ole aikaa edes sille "tärkeimmälle läheiselle" saatikka muille.
Itse vuosia "tahkoamani" työ vanhus- ym. työssä, laittaa ajattelemaan myös usein sitä, miten ne omaiset voivat. Sinun kohdallasi, kun oma poikani sairasti paniikkihäiriötä opiskelunsa lomassa, hienointa on se, että tukenasi on todellakin tosi läheinen ihminen. Monta kertaa poikani kanssa olemme pohtineet sitä, miten tärkeitä kaverit, ystävät, vanhemmat ym. ovat varsinkin siinä tilanteessa kun elämä ahdistaa. Kun on paha olo ja ei missään nimessä halua olla yksin. Äärimmäisen ihanaa on se, että on ihmissuhteita, kavereita joille voi kilauttaa tai tavata heitä.Yksinäisyys on hyvin yleistä nykyään myös nuorten keskuudessa.
Pidä huolta ystävästäsi, ystävistäsi. Aina kannattaa, ennenkun turvautuu lääkehoitoon. Mukavaa heinäkuista kesää ja tsemppiä elämääsi!