Asiahan on niin, ettei kukaan ole pyytänyt syntyä. Oma elämäni näyttää etäältä katsottuna groteskilta pilalta. Kohtaamani haasteet ovat olleet liian suuria ja yritykseni selättää ne irvokkaita ja säälittäviä. Elämäni on vain vaivoin elämisen arvoista, enkä usko että tässä eroan ihmisten enemmistöstä.
Ei ole vaikea löytää syitä kuolla, mutta on sitäkin vaikeampi keksiä miksi elää. Itselleni tärkeimmät syyt ovat itsemurhan vaivalloisuus ja kuolemanpelko. Toivottavinta olisi kuolla nukkuessaan tai odottamattomaan päähän tähdättyyn laukaukseen.
En ole elämälle mitään velkaa eikä ole kukaan muukaan, sillä kukaan meistä ei ole tänne pyytänyt syntyä. Elämä on kuin syliimme sysätty raivotautinen koira, joka on hillittömin ponnisteluin pidettävä aisoissa tai alistuttava sen puruleluksi.
Ei ole vaikea löytää syitä kuolla, mutta on sitäkin vaikeampi keksiä miksi elää. Itselleni tärkeimmät syyt ovat itsemurhan vaivalloisuus ja kuolemanpelko. Toivottavinta olisi kuolla nukkuessaan tai odottamattomaan päähän tähdättyyn laukaukseen.
En ole elämälle mitään velkaa eikä ole kukaan muukaan, sillä kukaan meistä ei ole tänne pyytänyt syntyä. Elämä on kuin syliimme sysätty raivotautinen koira, joka on hillittömin ponnisteluin pidettävä aisoissa tai alistuttava sen puruleluksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Oma elämäni näyttää etäältä katsottuna groteskilta pilalta. Kohtaamani haasteet ovat olleet liian suuria ja yritykseni selättää ne irvokkaita ja säälittäviä."
Oletko asettanut itsellesi liian isot tavoitteet?
Elämähän on juuri sellaista miksikä sen ITSE rakentaa. Esim. jos yrittää elää jonkun toisten elämänmallin mukaan? Ystävätkin ottaa hapanta. Mä kans`. Ystävällä,tuttavalla on sitä ja sitä. Mulle kanns´ja vähän isompaa vielä. ym. ym.
LOPUN SAAT ARVIOIDA ITSE:?)
Kuinka ollakaan, viestiini vastaa lähes kirjoitustaidoton puupää. Ystävä hyvä, älä yritä "neuvoa" minua, vaikka tunnetkin ihmisluontoa ilmeisen syvällisesti.
Kirotaksesiko koko maailman. VAI MIKSI? TÄMÄ ON MYSTEERI! Oletko laumasta karannut?
ymmärrän sua, koska tuolta minustakin tuntuu...mä oon katkera ja vihainen kun mun elämä on niin täyttä pas..kun vaan vois olla joku muu, ihan kuka tahansa ja olla edes hetken onnellinen...mutta ei, tämä ja yksi ja sama elämä on tässä ja nyt, eikä se miksikään muutu, ei ainakaan paremmaksi.
-nainen 27v. ja kirottu elämä-
Tehkää pieniä muutoksia elämäänne.
Aloittakaa harrastuksia, käykää ulkona, puhukaa syvällisiä tutuille ja kaikkea muuta hyvää.
Ei elämän tarvitse olla huonoa.
Auttakaa vaikka muita vapaaehtoistyöllä.
Sinulla on sana hallussa, kaikki oli kuin minun suusta mutta en osaa ilmaista itseäni noin hyvin.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000001580&posting=22000000036461534
eteenpäin..
>sillä kukaan meistä ei ole tänne pyytänyt syntyä>
Mutta mistä voit tietää tämän??
>Elämä on kuin syliimme sysätty raivotautinen koira, joka on hillittömin ponnisteluin pidettävä aisoissa tai alistuttava sen puruleluksi>
Heh..pidän tuosta lauseesta.
Käyttäisin tuossa lainausmerkkejä puhuttaessa "elämästä",
kun se kuvaa sitä minkä ihmiset usein käsittävät elämäksi.
Mutta eihän elämän pidä ihmistä hallita,vaan ihmisen elämää.
Alistumisen voi lopettaa ja olla vaan huomioimatta
sitä "elämää",se kyllä jättää rauhaan.
Hillittömyyteen ei passaa sortua..edes ponnisteluissa.
Elämä on haaste,
se asia kannattaa pitää mielessä
ja suhtautua elämään sen vaatimalla vakavuudella.