X.nne uuteen puolisoon?
Tapasimme eilen virallisesti "ensimmäisen kerran" eräässä tilaisuudessa johon meidät oli kutsuttu. Kyllä tuntui "olo pieneltä"
(en ihmettele yhtään että minut hylättiin)
Toisaalta siinä liitossa petos ja valhe ovat "huumaavan onnen" pohjana.
Kadehdittavan sädehdittävän huimaavan ONNELLISIA he ovat.
"KUN" PÄÄSEN "TÄSTÄ YLI, toivunko sitten, kuka lupaisi ...........
Tapasimme eilen virallisesti "ensimmäisen kerran" eräässä tilaisuudessa johon meidät oli kutsuttu. Kyllä tuntui "olo pieneltä"
(en ihmettele yhtään että minut hylättiin)
Toisaalta siinä liitossa petos ja valhe ovat "huumaavan onnen" pohjana.
Kadehdittavan sädehdittävän huimaavan ONNELLISIA he ovat.
"KUN" PÄÄSEN "TÄSTÄ YLI, toivunko sitten, kuka lupaisi ...........
Vastaukset 24
Vanhimmat
..- ja ihmettelen X-ni huonontunutta makua. Joka suhteessa. Ja lapsemmekin ovat sen huomanneet. Onneksi.
suotta päätäsi tuollaisella vertailulla. Kaikki ei ole välttämättä sitä miltä näyttää.
Pääset vielä siitä yli ja kuka tietää vaikka itse vielä olisit se kadehdittu.
vakaa aie on kivuta montusta.......
Jos olette "näissä vertailun" tuskissa kärvennelleet taidatte ymmärtää yskän.
Ei oo helppoo (oliko pakko valita *kopea* mutta KAUNIS)
tuskissa ei onneksi itse ole tarvinnut kärventyä.
Empatia auttaa ymmärtämään.
Kukaan ei voi käskeä unohtamaan mutta aika on kuitenkin hyvä lääke sinunkin "vaivaasi". Ja mitä enempi itsellä on jotain kivaa tekemistä, sitä paremmin aikakin auttaa.
Kyllä se siittä;)
ole juurikaan miesten kanssa aiheesta keskustelua käynyt.
Olet oikeassa "kiva ohjelma" on hyvä lääke.
Muutama harraste jotka vievät ajatukset aivan muuhun.........
Ystävät parempia (tässä tilanteessa) kuin suku ja perhe.
Kiitos:))D
olisikin hyvä olla yksi hyvä ja luotettava ystävä vastakkaista sukupuolta. Siis ystävä, ja vain ystävä, jonka kanssa voisi keskustella ihan kaikesta. Siitä olisi apua oman parisuhteen ongelmiinkin. Valitettavasti sellaisen ystävän löytäminen ei taida olla helppoa ja kaikille sellainen ystävyys ei ole edes mahdollista.
Sanonta "suku on pahin" saattaa tosiaan näissä asioissa pitää paikkansa.
NIIN oikeassa.
Ystävyys pitäisi osata hoitaa ystävyytenä.
Minulla on kaksi, mutta he ovat meidän molempien ystäviä joten ei ole sitä mitä nyt tarvitsen.
(siis miehiä)Naisystäviä minulla on.
Miehet eivät anna vastauksia joita "haluan kuulla" Tiedät varmaan mitä tarkoitan.........
Nätti ja paljon nuorempi on minua. Tavattukin ollaan ja toimeen tullaan.
Mä oon mä ja ihan hyvä tällaisena :)
sul on kuule asenne kohdallaan,jollei tolla pärjää niin ei sitten millään.
Sitä oppinu kattelemaan asioita monesta kulmasta. Myöntämään omat virheensä ja myös tunnustamaan ne hyvätkin puolensa ilman "leuhkimatta".
siipiä vaille enkelit koskaa leuhkita,niit hyviä puolii vaan on niin tuhottomasti.
Toisia hirvittää,kun taas tuut meil päin käymää tua mustaa makkaraa,alkoi hiukomaan.
Niin viikolla 35 olisin tulossa, ristiäisiin. Vävy ei ole mustaamakkaraa suuhunsa laittanu ja se on kyllä hyvää :)
opeta sille makkaran ja rievän salat,kato sittenjos se tule onnest humala ettei se mukkaa rotvallin reunaan.
olipa ihan paha lukea, - vaatii varmasti vahvan itsetunnon selvitä noista tilanteista.
halit Sinulle kawe.
Pirre..:DDD
tuo oli hyvä pointti (edellä)
"kaunis ja nuorempi en vertaa olen hyvä tällaisena" Hienosti sanottu.....
Täydet pisteet sinulle.........
sekoitta t.l:ään, - mutta hyvä kommentti se häneltä olikin.
Siitä on nyt kolme vuotta, erosta. Saman verran aikaa, kun luin lehdestä kuulutusilmoitukset. Siinä ne olivat heidän nimensä. Tunne oli kummallinen ja pohjaton suru ja epätoivo seurasi muutaman päivän.
Siitä pääsee yli. Eikä sitten enää vaivaa millän lailla.
yhteinen musiikkikappale tuo kyyneleet ja todella haikean mielen.
Mutta ajat jolloin pohtii "heitä ja minun menetyksiä" harvenevat. Välillä on oikein kevyt ja hyvä olla, voi nukahtaa rauhalliseen, voimia antavaan uneen.
Pelottaa loppuelämän yksinäisyys (aivan hirveästi)..Miehille ehkä helpompaa en tiedä..
Oli rankkoja vuosia. Pelkoa, epätoivoa, huolta huolen jälkeen. Pikkuhiljaa ne vähenivät. Tosin siihen auttoi juuri tämä palsta, usko vaan, ja kirjoitteleminen erään palstalaisen kanssa melko tiiviisti. Se jollakin tavalla tönäs eteenpäin ja nyt on ollut vuoden verran "normaalia" hyvää elämää.
Loppuelelämä tulee ajallaan. Sanoisin nyt tähän äitini lausahduksen, joka taitaa pitää paikkansa aina. "Ei sitä päivää tiärä surra mitä nähäny ei oo".
ja parempi olisi ollut, jos sitä edellistäkään (siis minua) ei olisi ollut. Monelta murheelta olisi säästytty.
nyt täytyy sanoa että tämä avaus kosketti enemmän kuin mikään tähän saakka, nelisen vuotta olen palstoja tähän mennessä lukenut. (vaihtelevalla aktiivisuudella)
Viestistäsi aisti aitouden, ne ristiriitaiset tunteet mitä tuollaiset "kohtaamiset" saavat aikaan. Uskon sinun pääsevän yli ja toipuvan, herkkyytesi on voimasi. Toivotan Sinulle voimia, aika parantaa kun annat sille tilaisuuden. Lämmin halaus.
Vakaa aikeeni on toipua.
Täytyy kyllä myöntää että itsetunto ei ole kohillaan.
Miksi elämä "palkitsee" aina pahantekijöitä
(siltä se nyt näyttää)Olen kade tuolle uudelle, myönnän reilusti sen.
Talvella olin Osmo Soininvaaran luentoa kuuntelemassa. Hänen mielestään onnellisuus vaatii rahaa, koska sillä pidetään arki loitolla, voidaan ostaa kokemuksia jne.
He elävät samanhenkisten ystävien ympäröimänä onnellista vaihetta elämässään.
Turhaan kiellän itseltäni sen tosiasian että x.ni on "onnellisempi" toisen kanssa.....
Siis kun hyväksyn tappioni ehkä toipuminen alkaa...........
siitä yli pääsee.Kokemusta kyllä on...:)
Silloin aikoinani en verrannut itseäni siihen toiseen.En tietysti siltä surultani edes tajunnut.
Aikansa sitä kipristeli,mutta kyllä aika tekee tehtävänsä.Ajatteli jälkeenpäin peräti niin,että onneksi se toinen vei,sillä sen jälkeen tapasin toisen..vielä paremman....:)