Suven aikana on käynyt kylässä paljon tuttuja ja sukulaisia. Sieluani on jäänyt vaivaamaan pieni, mutta ei niin vähäpätöinen asia. Kaikki tulevat parittain ja jossain vaiheessa keskustelu kääntyy asiaan, miksi elän tyttäreni kanssa kahdestaan. Toki minä haluaisin löytää kumppanin, mutta tuo jälkikasvuni on varsin mustasukkaista sorttia, eikä tahdo nk. äitipuolta taloon. Itse kyllä tahtoisin löytää sielujen sympatiaa, mutta kunnioitan ehkä liikaa tyttäreni toiveita. Pikkaisen olen eksyksissä ja en oikeastaan tiedä, mikä olisi oikein.
Viisaamat antakaa hyviä neuvoja, mitä tehdä.
Viisaamat antakaa hyviä neuvoja, mitä tehdä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuo saattaa vaikuttaa melko vaikealta kysymykseltä sinällään.
Ihan samalla lailla tässä on omalla kohdallanikin. Olen ajatellut tämän asian tässä pienessä perheessäni siten, niin kauan, kun tyttö on tässä kotona elämme näin. Mustasukkainen hänkin oli, kun vierailulla kävi mieshenkilö eroni jälkeen. No siitä ei sitten tullut mitään ja näin tein päätökseni ettei ketään ennenkuin olen "yksin" itseni kanssa.
En taida olla yhtään viisaampi kuin sinäkään tässä asiassa.
Tottahan sitä itsekin haluaisi tavata jonkun kivan ja samanhenkisen kumppanin rinnalleen. Aika näyttää onko :)
että aika lipuu ohitse, mutta sitten tulee mieleen vastuu, minkä isänä olen ottanut lapsestani, mutta kuitenkin on kaipuu, miten selittäisi sen lapselleen, kuka on kuitenkin tärkein elementti elämässä.
kesän vietossa vai asutko siellä?
Ajatelkaa kuinka monta ihmistä täälläkin meilailee "yksikseen" ja voisivat olla enemmänkin, mutta kun ujous vetää liinat pintaan kone kiinni ja itsensä viereen nukkumaan "yksinäisen unta"
Miten vuori menisi vuoren yli Muhamedin luokse ja laakso, vihreän laakson luokse, ylitse vuolaan virran..........
Ei sitä mitenkään lapselle oikein osaa selittää. Lapsi ei voi ymmärtää tuota meidän aikuisten kaipuuta toisen luo. Vasta siinä kohtaa ymmärrys tulee mukaan, kun lapsen omat kokemukset aikuistuessa tulevat elämän mukana.
No, omani täyttää kohtapuoliin seitsemäntoista vuotta ja on kihloissa. Ehkä se oma aikanikin saattaa tulla vielä kohdalle, ehkä :) Ja kyllä se sinullakin tulee ajallaan.
Olen muutenkin tätä asiaa pähkäillyt näin, ettei sitä kumppania taida oikein hakemalla löytyä, vaan tulee tullessaan. Vähän niinkuin vahingossa ja hiljalleen. Tämä antaisi aikaa myös lapsellekin tutustua uuteen aikuiseen. Yhtäkkisellä "valloituksella" tulee varmasti vastustusta, Joten, hiljaa hyvä tulee.
Aivan samalla lailla ajattelin, että aika lipuu ohitse. Lipuuko sittenkään. Ehkä sitten, kun on "vapaa" on paremmat mahdollisuudet onnistumiseen ja hyviin eläkevuosiin :)
:) varmaan aloittajalle.
Siis lapseni kanssa, mukaan lukien mäykkymme ja tyttären poni.
Joskus vain aikuisten seurassa tuo yksinäisyys tiivistyy kaipuuksi, mutta oikeastaan on sitä turha valittaa, koska elämä on antanut minulle paljon, mutta kuitenkin...
teillä on samankaltaiset tekstit ettei haittaa kumpi kirjoittaa ...........
Hyvä sitten :))
alla on oma aloitukseni ja vähän samoilla linjoilla olen kun yksin jäin.
Mutta minulla rima singahti korkealle edes "yrittää" ns. markkinoille.........
Kyllä seinät on välillä lähellä ja kattokin turhan matalalla. Onneksi vihreitä miehiä ei ole pyrkinyt seinänvieristä sisään.........
olen joskus kirjoittanut laulun kokemistasi asioista, mutta ennen kaikkea on onni, ettei vihreät miehet hyökänneet;-)))
Toivottavasti elämäsi on nyt mallillaan.
Hyvää yötä maailma
http://www.youtube.com/watch?v=PUyqM5GNvag
Ps. Ei ole minun lauluni, mutta...
saada viestiä sieltä päin.
"oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan"" Reijo Taipale, Satumaa, Unto Monosen tango
Tässä suomalaisen ihmisen melankolinen mieli, unelma, unelmasta sen toteutumattomuuden tuskasta................
Laulu jonka useimmat ikäisemme osaavat.....
oli elämän etsijöitä, terveiset Somerolle ja sinulle.
http://www.youtube.com/watch?v=GE79McVFkAQ&feature=related
..on rakastava vanhempi, olkoon kumpi tahansa. Kaikilla naisilla eivät nuo äidinvaistot ole yhtä voimakkaita, eivät kyllä isilläkään nuo isänvaistot. Onneksi tyttärelläsi on sinut.
Ymmärrän kuitenkin sinua oikein hyvin. Joskus sitä varmasti kaipaa aikuisen seuraa, siis sellaisen aikuisen, jonka kanssa olisi muutakin jaettavaa kuin sama leipä!
Mononen oli kotoisin Hänellä taisi olla oma mielikin näissä teksteissä, kun surullisesti kävi. Hänellä oli haiku jonnekin mitä ei ole kuin Satumaassa
En ole sieltä päin, mutta KIITOS terveisistä.
Olipa tämä antoisa keskusteluilta....
Täällä keskustassa, vaikka yksin asuu, on elämää aina ympärillä, mutta hiukkasen irrallinen olo silti.
Nyt taitaa tyyny kutsua........
Voi hyvin.........
T: K:)DDD
liian omistushaluisena lapsena sanon vaan, että ajan myötä olisin sydämestäni suonut, että vanhempani olisi löytänyt itselleen elämänkumppanin.
Kun hän ikääntyi ja sairastui olisi todella suonut, että hänellä olisi ollut minun lisäkseni toinenkin tärkeä ihminen maailmassa.
; minusta lasten oikeuksiin ei kuulu "komennella" tai emannoida vanhempiensa yksityisasioita, joihin mielestäni elämänkumppanin "ottaminen" kuuluu.
Eikö rauhanomainen keskustelu tyttären kanssa auttaisi?
peltoamme, missä kasvaa perunat, valkosipulit, sipulit, herneet jne. Hoitaa myös koiraamme, poniansa, vaihtaa Atv:hen öljyt, ja ennenkaikkea pitää isäänsä kurissa:-))))
Rauhanomaista keskustelua on käyty, mutta kun tulee h-hetki avot....
sulaa, kun otat rinnallesi kiltin ja kivan ihmisen, - sellaisen äidin :)
P.s. reipas lapsi sulla, onneksi olkoon..
Asut lapsesi kanssa hänelle virikkeellisessä ympäristössä. Muistuu mieleeni ajat, kuniisekkin olin pieni tyttö ja olin lehmäpaimenessa, osallistuin heinäntekoon jolloin vielä olin oikeat heinäseipäät, syötin sikoja ja hoidin kasvimaata.Miten mukavaa välillä oli kellahtaa pellonpientareelle selälleen ja katsella siniseltä taivaalta kauniita valkoisia pilviä ja antaa niille nimiä pilvien muodon mukaan. Yllätyksellistä pilvissä oli niitten nopea muuttuvuus joten pilvi piti ristiä nopeasti aina uudestaan.