jos laittaisin viestin jossa kertoisin koko totuuden, the truth and nothing but the truth?!
Joopa, jotakin tällaista:
Olen tietenkin ihan otettu sanoistasi ja imarreltu että kerrot minulle tuntevasi noin, mutta...
Joopa, jotakin tällaista:
Olen tietenkin ihan otettu sanoistasi ja imarreltu että kerrot minulle tuntevasi noin, mutta...
Vastaukset 14
Vanhimmat
kertoisin totuuden heti perään. Sun ei tarviis katua lähettämääsi viestiä yhtään... Ennemminkin olisin surullinen siitä että kerrot sen vasta nyt, kun olen luullut että et tykkää :/ Ja mä taas oon rakastunut ollut jo pitkään. Olisin todella otettu, jos vaan kertoisit sen.
toisen puolesta, miten hän vastaisi. Voihan ihan hyvin olla, että ilahtuu suuresti..onhan nyt kesäkin ja kaikkee ;)
ole pelkkää olettamusta. Kysymys on vain sanamuodosta missä muodossa vastaisi. En aio ottaa selvää...
Vielä joku aika sitten uskoin, luulin, kuvittelin minäkin että olisi ehkä voinut ilahtuakin, ihan pikkuisen. Nyt tiedän jo paremmin. Ei auta muu kun niellä tämä karvas pala jollain tavalla. En osannut aavistaakaan että tunteet voisivat saada tällaisen yliotteen ihmisestä. Tulipahan uutta opetusta elämän ihmeellisyydestä. Olisin kyllä hyvin pärjännyt ilmankin tätä opetusta...
Vaikka ei ole voinut kunnolla montaa kertaa aurinkoakaan ottaa. Ja mies rakastuu alkusyksustä, luin jostain. Ja tähän turvaan. Olisikohan hänkin rakastunut minuun? Taidan lähteä kylmään mereen uimaan jäähylle, ei näistä ajatuksista koskaan pääse.
Mä ainakin "lämpenen" aina syksyllä!
ja huutaisin.
että pääsisit karkuun?
Ja jos et pääsiskään, niin haittaisko se? :)
jos kokeilet ;)
nuo mun kysymykset, niin kuin kai aloittajankin.
Jos juoksisit mua huutaen karkuun tuosta edellä mainitusta syystä, niin en todellakaan haluaisi lisätä ahdinkoasi lähtemällä juoksemaan perääsi. Tavoittelisin sinua vain pitkällä haikealla katseella.
Erään naisen kanssa voisi kylläkin olla ihanaa juoksennella, aivan muuten vaan. :)
Vaikkapa aurinkoisena aamuna palmujen ympäröimällä meren rannalla. Sitten käytäis virkistävässä suikussa ja syötäis kevyt aamiainen .. joopajoo ..
Kyllä me juostais, jos juostais, pitkin asfalttipeltoja ilman aamiasta monta tuntia. Sitten vois tulla haikeat katseet luonnostaan.
No ei sentään, vitsiä kaikki. Jalat ei kantais, sanat juuttuis kurkkuun... Jähmettyisin paikoilleni ja toivoisin maastoutuvani ympäristöön. Sanoisin vaan, että "piip, piip"
viestisi meni ja millaiselle naiselle?
ei nyt veiläkääääään oikein selvinnyt että olisko se hyvä vai huono juttu .. "tööt-tööt-tööt" .. :)
Niinhän sitä käytännön pakosta joutuu yleensä tyytymään niihin asfalttipeltoihin ja mäntyihin rannan ja palmujen sijasta. Seura olis kuitenkin tärkeämpi kuin ympäristö .. ja tietenkin se että molemmat olis vapaaehtoisia. Haikeat katseet tulee joka tapauksessa luonnostaan; pari iltaa sitten tuli taas testattua että taito on vielä tallella. Mutta aamiaisesta luopuminen olis jo kurjuuden maksimointia.
oikeastaan mennyt kenellekään. Kuvitteellisen juoksu-kumppanin esikuva todellisuudessa on aivan taatusti jo ansainnut oikeuden olla minun puoleltani rauhassa ..
Toivottavasti lämpimät ajatukseni eivät yllä liian kuumottavina hänen luokseen ;)
hänelle ja saat tietää mitä hän sanoisi, hyvin yksinkertaista, mutta ei helppoa ehkä.