oma-aika

pistäkää vinkkejä ja kokemuksia siitä miten sovittaa omat harrastukset ja lastenhoito keskenään?
Onko se enää mahdollista käydä kaverin kanssa lätkämatsissa tai pelaamassa pari tuntia viikossa sulkista?

monilla varmasti nämä asiat askarruttavat. luulen kuitenkin että kaikki hoituu omalla painollaan kun muksu menee luontaisesti ykkös prioriteetiksi.
mutta kiinnostaisi jääkö sitä omaa aikaa yhtään?
181342
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

jos ei, et sä mitään sulkkista siinä kohtaa mieti.

Äänestä

koskaan jää omaa aikaa niin sitä järjestetää sitte sitä omaa aikaa ;)

Äänestä

Eikö se olekaan urbaanilegenda?
Vai onko se sitä aikaa kun on töissä?

Äänestä
  • Vaimon mukaan juuri työaika ja kodin ulkopuolella vietetty aika yleensäkin (kauppareissut yms.) on minulle omaa aikaa. Asia tulee esille aina, kun puhutaan työnjaosta perheessä. Hän on kotona ja hänellä on rankkaa. Minulla on niin helppoa kun pääsen töihin ja kun muutenkin hoidan asioita (kauppa, hankinnat, autonhuollot) kodin ulkopuolella.

    Äänestä

  • Laatuaikaa kirjoitti:

    Vaimon mukaan juuri työaika ja kodin ulkopuolella vietetty aika yleensäkin (kauppareissut yms.) on minulle omaa aikaa. Asia tulee esille aina, kun puhutaan työnjaosta perheessä. Hän on kotona ja hänellä on rankkaa. Minulla on niin helppoa kun pääsen töihin ja kun muutenkin hoidan asioita (kauppa, hankinnat, autonhuollot) kodin ulkopuolella.

    Sillähän se ratkeaa. Vai?

    Äänestä

  • mennä töihin kirjoitti:

    Sillähän se ratkeaa. Vai?

    Eipä homma niin yksinkertaista ole. Töihin meno kun ei ole mahdollinen ratkaisu. Ensinnäkään koulutusta vastaavia töitä ei niin vain saa ja toisaalta lasten on kuulemma parempi olla kotihoidossa.

    Toisin sanoen ongelma on olemassa, mutta sitä ei voi mitenkään ratkaista.

    Äänestä

  • s-a-m-a kirjoitti:

    Eipä homma niin yksinkertaista ole. Töihin meno kun ei ole mahdollinen ratkaisu. Ensinnäkään koulutusta vastaavia töitä ei niin vain saa ja toisaalta lasten on kuulemma parempi olla kotihoidossa.

    Toisin sanoen ongelma on olemassa, mutta sitä ei voi mitenkään ratkaista.

    Ans ko mä arvaan: vaimollas on akateeminen tutkinto jota se nyt käyttää hyväkses pyöritellessään sua - joka et haluais riidellä ja olet muutenkin rauhantahtoinen - erilaisilla oikeudenmukaisuuskäsityksillä sivistyssanoja sopiviin paikkoihin upotettuna?

    Kyllä. Oot pulassa jos näin on. Onko?

    (Siis töitähän on jos niitä haluaa tehdä, varsinkin kun se on vapaa-aikaa vaimos mielestä. Eikä sen päivähoidon järjestäminenkään mitään vettenpäällä kävelyä vaadi.)

    Äänestä

  • Laatuaikaa kirjoitti:

    Vaimon mukaan juuri työaika ja kodin ulkopuolella vietetty aika yleensäkin (kauppareissut yms.) on minulle omaa aikaa. Asia tulee esille aina, kun puhutaan työnjaosta perheessä. Hän on kotona ja hänellä on rankkaa. Minulla on niin helppoa kun pääsen töihin ja kun muutenkin hoidan asioita (kauppa, hankinnat, autonhuollot) kodin ulkopuolella.

    Mutta kun oikeasti asia on niin. Siinä vaiheessa kun pää on ihan sekoamis pisteessä huutavien kararoiden kanssa kanssa kotona niin kaikki aika jonka voi olla pois siitä mölystä on omaa aikaa!

    Aluksi vaimo oli kotona ja minä töissä. Kuutnelin marmatusta omasta ajasta... ja plää plää...

    No sitten vaihdettiin osia. Mä jäin kotiin. Ai kuinka ihanaa oli olla kotoan. Siis aluksi....Sitten se arki tuli. Koska minä olen kotoan, enkä töissä minä hoidin kaikki yövalvomiset. On muuten kivaa hoitaa huutavaa lasta yö ja sitten painaa koko päivä toisen perässä. Koska minä olin kotona, kuului minulle siivous. Ei oo helppoa siivota ja paimentaa kakaroita. Yrittäkää.

    En tiiä ehkä pahinta oli se ettei MITÄÄN voinu tehdä rauhassa. Ei ruokaa, ei puekutua, juman kauta ku paskallekaan ei päässyt ilman että jompi kunpi huusi...

    Ai sitä autuutta kun pääsin YKSIN kauppaan. Tai sain talvirenkaat vaihtaa. Ja oluen päälle.

    Huokaisin helpotuksesta kun pääsin takasin töihin lepäämään! Töissä kun joku huutaa tai vittuilee niin sille voi sanoa takas ja se jopa saattaa tajuta asian ja lopettaa sen mesoamisen, kakrat ei.

    Äänestä

  • kotona ollut kirjoitti:

    Mutta kun oikeasti asia on niin. Siinä vaiheessa kun pää on ihan sekoamis pisteessä huutavien kararoiden kanssa kanssa kotona niin kaikki aika jonka voi olla pois siitä mölystä on omaa aikaa!

    Aluksi vaimo oli kotona ja minä töissä. Kuutnelin marmatusta omasta ajasta... ja plää plää...

    No sitten vaihdettiin osia. Mä jäin kotiin. Ai kuinka ihanaa oli olla kotoan. Siis aluksi....Sitten se arki tuli. Koska minä olen kotoan, enkä töissä minä hoidin kaikki yövalvomiset. On muuten kivaa hoitaa huutavaa lasta yö ja sitten painaa koko päivä toisen perässä. Koska minä olin kotona, kuului minulle siivous. Ei oo helppoa siivota ja paimentaa kakaroita. Yrittäkää.

    En tiiä ehkä pahinta oli se ettei MITÄÄN voinu tehdä rauhassa. Ei ruokaa, ei puekutua, juman kauta ku paskallekaan ei päässyt ilman että jompi kunpi huusi...

    Ai sitä autuutta kun pääsin YKSIN kauppaan. Tai sain talvirenkaat vaihtaa. Ja oluen päälle.

    Huokaisin helpotuksesta kun pääsin takasin töihin lepäämään! Töissä kun joku huutaa tai vittuilee niin sille voi sanoa takas ja se jopa saattaa tajuta asian ja lopettaa sen mesoamisen, kakrat ei.

    Hyvin kuvasit, mitä kotona lasten hoito on. Sen verran minäkin olen kotona ollut (isyysvapaat ja pari lomaa hoidin lapsia vaimon ollessa silloin pätkätöissä), että tiedän sen olevan juurikin jatkuvaa härdelliä ja että ei saa mitään tehdä rauhassa kun on joku koko ajan keskeyttämässä. Mutta mutta...

    "Koska minä olen kotoan, enkä töissä minä hoidin kaikki yövalvomiset. "
    - Minä valvon lasten takia vähintään yhtä paljon kuin vaimo. Hän saattaa sitten kukkua muuten vaan ja olla väsynyt&kärttyinen seuraavan päivän.

    "Ai sitä autuutta kun pääsin YKSIN kauppaan. Tai sain talvirenkaat vaihtaa. Ja oluen päälle. "
    - Kaupassa käyn usein lasten kanssa, jotta vaimo saa sitä omaa aikaa. Talvirenkaiden vaihdossa lapset on myös "apuna".

    Töiden jälkeen iltapuhteena on yleensä joko tiskiä, pyykkiä tai imurointia sekä tietty mahdollisimman paljon lasten kanssa olemista. Näistä vain viimeinen on mieluisaa puuhaa.

    Myönnän, että töissä on tavallaan helpompaa. Siellä saa asiat hoitaa aikuisten tavalla eikä joku ole vähän väliä keskeyttämässä hommaa. Siltikään työaika ei ole omaa aikaa saati lepoaikaa. Töissä joutuu - yllätys yllätys - työskentelmään ja väsyy.

    Vaikka lasten hoito valvotun yön jälkeen ei ole herkkua, niin onko töissä sitten oikeus olla tillin-tallin väsynyt. Oli työ sitten asiakaspalvelua, rekan ajoa tai ydinvoimalan rakentamista, niin minusta työnantajalla on oikeus vaatia olemaan työkunnossa.

    Äänestä

  • mennä töihin kirjoitti:

    Ans ko mä arvaan: vaimollas on akateeminen tutkinto jota se nyt käyttää hyväkses pyöritellessään sua - joka et haluais riidellä ja olet muutenkin rauhantahtoinen - erilaisilla oikeudenmukaisuuskäsityksillä sivistyssanoja sopiviin paikkoihin upotettuna?

    Kyllä. Oot pulassa jos näin on. Onko?

    (Siis töitähän on jos niitä haluaa tehdä, varsinkin kun se on vapaa-aikaa vaimos mielestä. Eikä sen päivähoidon järjestäminenkään mitään vettenpäällä kävelyä vaadi.)

    On, suunnilleen. Akateeminen vaimo on ja minä olen rauhantahtoinen sovitteleva tyyppi.
    Ei mua sivistyssanoilla fuulata, mutta liian kiltti saatan olla.

    Töiden saaminen pelkillä maisterin papereilla on tällä seudulla oikeasti hankalaa. Alan töihin on vaikea päästä, kun hakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden. Ja muissa töissä maisterin ohi ajaa kaikki ammattitutkinnon suorittaneet tai muuten oikeaa työkokemusta omaavat. Jäljelle jää huonopalkkaiset hanttihommat. Ymmärrän, ettei paljon kiinnosta mennä illoiksi videovuokraamon tiskin taakse, kun rahallisesti tulos on plusmiinus nolla.

    Äänestä

  • S-a-m-a kirjoitti:

    On, suunnilleen. Akateeminen vaimo on ja minä olen rauhantahtoinen sovitteleva tyyppi.
    Ei mua sivistyssanoilla fuulata, mutta liian kiltti saatan olla.

    Töiden saaminen pelkillä maisterin papereilla on tällä seudulla oikeasti hankalaa. Alan töihin on vaikea päästä, kun hakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden. Ja muissa töissä maisterin ohi ajaa kaikki ammattitutkinnon suorittaneet tai muuten oikeaa työkokemusta omaavat. Jäljelle jää huonopalkkaiset hanttihommat. Ymmärrän, ettei paljon kiinnosta mennä illoiksi videovuokraamon tiskin taakse, kun rahallisesti tulos on plusmiinus nolla.

    niinkuin sanottu. Jos et saa vaimoas vakuutettua siitä että käyt töissä siksi että saat siitä rahaa ruokaan, asumiseen, syömiseen (tms. vapaa-ajan harrasteeseen) niin suojele ainakin itseäs ja lapsias sellaselta. Jos vaimosi on tosiaan maisteri niin se luultavasti ymmärtää tällaisen perusjärkeilyn.

    Jos ei, niin se sairastaa feminismiä. Parannuskeinoa ei tunneta.

    Äänestä

  • kotona ollut kirjoitti:

    Mutta kun oikeasti asia on niin. Siinä vaiheessa kun pää on ihan sekoamis pisteessä huutavien kararoiden kanssa kanssa kotona niin kaikki aika jonka voi olla pois siitä mölystä on omaa aikaa!

    Aluksi vaimo oli kotona ja minä töissä. Kuutnelin marmatusta omasta ajasta... ja plää plää...

    No sitten vaihdettiin osia. Mä jäin kotiin. Ai kuinka ihanaa oli olla kotoan. Siis aluksi....Sitten se arki tuli. Koska minä olen kotoan, enkä töissä minä hoidin kaikki yövalvomiset. On muuten kivaa hoitaa huutavaa lasta yö ja sitten painaa koko päivä toisen perässä. Koska minä olin kotona, kuului minulle siivous. Ei oo helppoa siivota ja paimentaa kakaroita. Yrittäkää.

    En tiiä ehkä pahinta oli se ettei MITÄÄN voinu tehdä rauhassa. Ei ruokaa, ei puekutua, juman kauta ku paskallekaan ei päässyt ilman että jompi kunpi huusi...

    Ai sitä autuutta kun pääsin YKSIN kauppaan. Tai sain talvirenkaat vaihtaa. Ja oluen päälle.

    Huokaisin helpotuksesta kun pääsin takasin töihin lepäämään! Töissä kun joku huutaa tai vittuilee niin sille voi sanoa takas ja se jopa saattaa tajuta asian ja lopettaa sen mesoamisen, kakrat ei.

    Siis todellakin! Äärimmäisen hyvin sanottu ja ymmärrän hyvin mitä aijemmassa kommentissa äiti oli tarkoittanut että kaikki lasten ulkopuolinen aika on "vapaa aikaa". Niinhän se on jos on täyspäiväisesti kakaroitten kaa 24/7. Vähemmästäkin siinä alkaa pää sekoomaan ja vähintäänkin siinä vaiheessa kun alkaa tolta tuntumaan, pitäisi toisen ymmärtää antaa sille koti äidillekkin omaa aikaa säännöllisesti aina kun mahdollista. Itse olin 3v kotona yksinhultajana ja oi mikä autuus kun menin lopulta töihin; sain käydä vessassa yksin, syödä ja vieläpä rauhassa ja kaikki tehtävät työpailla oli ihania koska niihin pystyi keskittymään ja tekemään ilman että lapset jatkuvasti keskeyttävät ja teet 100 asiaa samaa aikaa... Olen sitä mieltä että ehdottomasti työnjako pitäisi jakaa niin että molemmat osallistuvat omien jälkeläisten hoitoon eikä kumpikaan saa joutua ottamaan työtä yksin. Arvostan suunnattomasti ihmisiä jotka osaavat antaa oikean arvon kotiäideille ja isille!

    Äänestä

Vaikka hoitaisit lastasi enemmän kuin äiti, varaudu kuulemaan noottia että "sinä ja sun harrastukset!" Ja vaikka jättäisit ne väliin nin kotitöitä et tee terpeeksi jne. jne.
Jos ero tulee, et ole tehnyt mitään yhteisen hyvän eteen! ja lapsesi menee tietty sen takia äidille asumaan...Näin tämä tasa-arvo menee.

Äänestä

Kyllä minulle ainakin on jäänyt omaa aikaa vielä jopa kohtuullisen hyvin. Tosin lapsia vasta yksi joten tiedä sitten kun ja jos niitä lisää tulee.

Aivan turha on suunnitella etukäteen mitään kuinka aikaansa voisi käyttää. Ne suunnitelmat menevät aivan varmasti pipariksi.

Pari kk penska talossa ja olet paljon viisaampi ;)

Äänestä

mikä v*tun oma-aika? mistä puhut? onko tuo jotain vanhojen vuosien huuru puhetta?

Äänestä
  • Oma aika? Mitä se tarkoittaa? Jotain syötävää tjs?

    terv. kolmen lapsen isukki

    Äänestä

  • Siis mikä se oli? kirjoitti:

    Oma aika? Mitä se tarkoittaa? Jotain syötävää tjs?

    terv. kolmen lapsen isukki

    if has oma.lapsi then
    oma.aika = not-exist
    else
    oma.aika = exist

    summarum:
    oma.aika < oma.lapsi

    Äänestä

anteeksi,tässä ei nyt ole vastaus kysymykseesi mutta annoit mulle uutta uskoa että on miehiä jotka oikeasti laittaa lapsen ykköseksi. Ihailen sinua! Oman pienenlapseni isälle näyttää kaikki muu kuin oma perhe olevan tärkeämpää. Pidä tuo asenne aina. Kyllä se oma aika sieltä löytyy, kun muistat antaa myös lapsen äidille omaa aikaa,niin hän luultavasti antaa sitä myös sinulle:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vanhasika kirjoitti:

pistäkää vinkkejä ja kokemuksia siitä miten sovittaa omat harrastukset ja lastenhoito keskenään?
Onko se enää mahdollista käydä kaverin kanssa lätkämatsissa tai pelaamassa pari tuntia viikossa sulkista?

monilla varmasti nämä asiat askarruttavat. luulen kuitenkin että kaikki hoituu omalla painollaan kun muksu menee luontaisesti ykkös prioriteetiksi.
mutta kiinnostaisi jääkö sitä omaa aikaa yhtään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu