Suuri oli rakkauteni sinuun
olit aina hellä ja huomaavainen.
Suudelman painoin otsallesi
suljin silmäsi, näin rauhan kasvoillasi.
Veri ei kierrä, sydän ei hakkaa
kalpeat kasvot, mutta niin rakkaat.
Elämän pituus, on määrätty matka
omaisille lähtö, aina suuri tuska.
Nuku rauhassa oma äitini
ei tuska paina enää rintaasi.
Jäi äärettömän suuri kaipuu
muisto rakkaudesta sinuun.
Näin sydämesi uneen vaipuu
jäi ikävän jäljet minuun.
olit aina hellä ja huomaavainen.
Suudelman painoin otsallesi
suljin silmäsi, näin rauhan kasvoillasi.
Veri ei kierrä, sydän ei hakkaa
kalpeat kasvot, mutta niin rakkaat.
Elämän pituus, on määrätty matka
omaisille lähtö, aina suuri tuska.
Nuku rauhassa oma äitini
ei tuska paina enää rintaasi.
Jäi äärettömän suuri kaipuu
muisto rakkaudesta sinuun.
Näin sydämesi uneen vaipuu
jäi ikävän jäljet minuun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...eteenpäin,
paikkaan rauhaisaan,
jonne kukin vuorollaan saapuu
tavaten rakkaita ja jääden odottamaan
jälkeen jääneitä rakkaita,
niin kaikki tapaa toisensa uudestaan
ja onni,yhdessäolo ja rakkaus ynnä muu
ainiaan jatkuu..
otan osaa!!!
t:jouni
Kiitos sanoistasi ja osanotosta,
on tästä jo muutama vuosi kun
äitini nukkui pois. Minulla vain
tulee välillä niin ikävä äitiä ja tälle
kertaa ikäväni synnytti tämän runon.
on runosi, kuin muistokirjoitus äidillesi ja
rakkaudestasi häneen.
Jos tämä on nyt juuri ajankohtainen asia,
otan osaa suureen suruusi.
Tavallaan, muistokirjoitus hänen muistolleen.
Siitä on jo muutama vuosi kun äitini nukkui pois,
olen hänestä tänne aiemmin muutaman runonkin
kirjoittanut. En ole varma olisiko siitä aikaa jo niin
kauan, että olisi edellisellä nickilläni kirjoitettu.
Istuin eilen kotini pihakeinussa
ihanassa auringonpaisteessa
ajatusten harhaillessa menneessä
vaivuin muistoihin äitiäni ajatellessa.
Jostain syytä minulle tuli mieleen
tällainen ajatus ja vielä runon muotoon:
"Veri ei kierrä, sydän ei hakkaa
kalpeat kasvot, mutta niin rakkaat."
ja siitä syntyi idea tähän runoon.
Muistan aikoja jolloin itse
myös tein tämän kaltaisia
runoja.
Runo luultavimmin kertoo
elämäsi erään totuuden
syvän hetken,jonka olet
todella lämpimästi
kietonut riimiisi
- onnistuneesti.
Sinulla on yleensä aina
ollut tälläinen tapa
kirjoittaa Runoa,joita
olen toki aeimminkin
lukenut.
Hyvin sujuvasti osaat tämän
riimityksen,niin että se kulkee
jouhevasti eteenpäin.
Tässäkin,kuin itse kulkisi
Runosi rinnalla itse
- tapahtumaan.
Kaunis,nätti kuin myös
suloinen...sillä
Kuolemakin voi olla
Kaunis...satuttavuudessaan.
Kaunis on kaipuusi
Kaunis on Runosi.
Kiitos suuresta runostasi
ja
Auringonpaiste iltaasi.
Kiitos kauniista sanoistasi.
Riimityksen sujuvuudesta en tiedä,
mutta tykkään tehdä riimitettyjä runoja,
vaikka se onkin vanhanaikaista, mutta kuitenkin. :)
Niin kuin jo aiemmin sanoin runolle ja lindalle
tämä ei ole ihan tämän kevään tapaus, äitini
nukkui pois jo jokunen kevät sitten.
Mutta… jos tahdot lukea vielä tämäntyyppistä
runoutta, niin voin laittaa tähän runon,
jonka kirjoitin äidilleni hänen kuolinvuoteellaan.
Äiti, Äiti, Äiti, 7 x Äiti !
Sanoja etsin ja haparoin
sanoja oikeita sulle kertomaan
sanoja sopivan sointuvia etsin
sanoja tätä tunnetta kertomaan.
Tämän sanoa tahdon mä sulle
niin kovin rakas oot sä mulle
valtavaa hellyyttä lämpöä tunnen
luonas oon tai en, tullen ja mennen.
Kun pois mä lähden luotas sun
niin luokses takaisin ikävä mun
Äiti, Äiti, Äiti, seitsemän kertaa Äiti
sut pitää tahtoisin, oi kallis äitini mun
sä tärkee arvokas oot, lapses oon mä sun.
Kiitos jos jaksoit lukea, kaunista kesäillan jatkoa sinne…
Se on hyvä,että joku niitäkin
täällä harrastaa.
Se ei välttämättä ole helppoa,
jopa vaikeaakin,jos sen oikein
taidolla tekee ja
pitempää runoa.
Olen niitä itse myös
aikoinani tehnyt,
mutta jotenkin ellen
luopunut niin
vähentänyt.
Hyvä että teet niitä,
siinä harjaantuu kuin
väkisin ajan kanssa.
Olen lukenut runojasi,
tuo vastaaminen on vain
tahtonut jäädä.
Kaunista kuin tunteen
sisälle painuvaa
tekstiä näillä
molemmilla runoillasi
olet kirjoittanut.
Kiitos Sinulle siitä ja
toivon myös Sinulle mitä
parhainta tätä päivää.
muistoruno elämän
tärkeimmälle ihmiselle!
Koskettava!
Kyllä, hän oli erittäin tärkeä ihminen.
Vaikka olen aikuinen ja ikää karttunut,
niin aina välillä tulee asioita joista olisi
hyvä kysyä äidin mielipidettä. :)
,,runoja ja valvon,,
yksinkö,,
,,onko kaikki menneet nukkumaan,,
huhuuuuuu,,,
,,mutta Diinaliin
kuinka koskettava on runosi
niin herkkyydellä ja suurella
rakkauvella kirjoitettu ~~
Hu huuu, täällä ollaan. :)
Kaunista sirkutustahan täältä kuului
jo aamun pikkutunneilla, olisihan
minun pitänyt kuulla. :)
Rakkaan menettäminen on aina koskettavaa.
Kiitos lintunen varhaisaamun vierailustasi.
Se on uskomattoman suuri kivi sydämellä
katsoa niin rakkaita kasvoja.
Suru on vain meillä jotka tänne vielä jäänyt
En tiedä, mutta eilen minulla taas oli sellainen pvä että,
äiti kulki rinnalla ja oli paljon näin ajatuksissa,,
,,Tukemassa välillä askeleita, niin se on...:)
Mielenrauhaa pvääsi Dii_ , elämä jatkuu! :]
Minäkin ajattelen äitiä usein,
voi miten olisikaan ihanaa,
nähdä ja keskustella
monenmoisista asioista.
Rakkaan menettämisen haikea kaipuu
ei ilmeisesti lopu koskaan kokonaan.
Kiitos Muru ja hyvää elämää ja päivänjatkoa myös sinulle. :)
surullisen kaunis
runo omalle äidille
otan osaa suruusi
muuta en osaa sanoa
Elämä eletään
muistot jää
ja me jatkamme matkaa
Kyllä se näin on, elämä jatkuu ja
sainhan minä pitää äidin todella pitkään,
ei kaikilla ole sitä mahdollisuutta.
Kiitos kaaru, kun kävit sanasen minullekin jättämässä.