Neuvostoliiton aikeet 1944-45

Ei siinä ollutkaan mitään vikaa, mutta ajattelin että aihe on sen verran mielenkiintoinen että ihan oma ketjukin olisi paikallaan.

Suomen tiedustelulle venäläiset vuodattivat taktista "tietoa", jonka tarkoitus oli sotkea ja salata suomalaisilta puna-armeijan tavoitteet Viipuri ja Kotka-operaatiot.

Tyypillinen neuvosto-operaatio kesti 15-30 päivää. Viipuri-operaatio kesti 12 päivää, Kotka - operaatio oli 26 päivän mittainen. Viipuri-operaatio mainitaan ” loistavasti suoritettujen dynaamisten operaatioiden joukossa ”, mutta Kotka-operaatiosta ei löydy mainintoja.

http://www.verkkouutiset.com/arkisto/Arkisto_1999/1.lokakuu/kann3999.htm

On se ihme, kun silloin aina on "taktiikkaa", kun pitää hyssytellä NL.n aikeita?

NL:n yksiselitteinen tavoite oli Suomen miehitys, koko ajan. Kun se aikáa myöten kävi mahdottomaksi sekä Saksaan uhrattujen voimavarojen vuoksi ja Suomen sitkeän taistelun isänmaanpuolesta takia, niin helppohan silloin on yrittää selittää, että "ei me oikeastaan haluttukaan miehittää Suomea..."

.............. kirjoitti:

On se ihme, kun silloin aina on "taktiikkaa", kun pitää hyssytellä NL.n aikeita?

NL:n yksiselitteinen tavoite oli Suomen miehitys, koko ajan. Kun se aikáa myöten kävi mahdottomaksi sekä Saksaan uhrattujen voimavarojen vuoksi ja Suomen sitkeän taistelun isänmaanpuolesta takia, niin helppohan silloin on yrittää selittää, että "ei me oikeastaan haluttukaan miehittää Suomea..."

Lue lisää

Tuolla ylempänäkin jotkut vaan jatkaa sitä jänkkäämistä ettei Nl ees ollu tosissaan ja siks me pärjättiin ees niin hyvin. Ei voi kun ihmetellä miksi joillakin on niin kauhean tärkeää uskoa siihen että Suomi selvisi Stalinin armosta, vaikka kaikki historiallinen aineisto todistaa toisin. Se on erittäin mielenkiintoinen ilmiö.

vaikeaa on kirjoitti:

Tuolla ylempänäkin jotkut vaan jatkaa sitä jänkkäämistä ettei Nl ees ollu tosissaan ja siks me pärjättiin ees niin hyvin. Ei voi kun ihmetellä miksi joillakin on niin kauhean tärkeää uskoa siihen että Suomi selvisi Stalinin armosta, vaikka kaikki historiallinen aineisto todistaa toisin. Se on erittäin mielenkiintoinen ilmiö.

Lue lisää

Jokainen armoitettu, todellinen historiantuntija TIETÄÄ, että Stalin oli ottanut Suomen erityissuojelukseensa ja antoi Suomelle erityisohjeilla NL kansain polytbyroossa määriteltäväksi, Suomen olevan ainaisesti, kapitalistisen ja demokraattisen länsimaisen valtion. Ja historia osoittaa tuon asian poikkeuksellisen vastaan väittämättömästi.

paskapäitä kirjoitti:

Jokainen armoitettu, todellinen historiantuntija TIETÄÄ, että Stalin oli ottanut Suomen erityissuojelukseensa ja antoi Suomelle erityisohjeilla NL kansain polytbyroossa määriteltäväksi, Suomen olevan ainaisesti, kapitalistisen ja demokraattisen länsimaisen valtion. Ja historia osoittaa tuon asian poikkeuksellisen vastaan väittämättömästi.

Lue lisää

Kuules kaveri, kun ei ollut olemassa mitään Neuvostoliiton kansan politbyroota, näin alkajaisiksi. Oli olemassa vain Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroo, joka oli kyllä niin kaukana kansasta kun olla voi. Toisekseen, jokainen historiotsija tietää, huom TIETÄÄ, että Molotov-Rippentrop soipimuksella Suomi annettiin Stalinin käsiin ja tämä aikoi tehdä sen mitä oli tehnyt jo itä-Puolassa ja Baltiassa. Ehkä tämä on sulle suuri uutinen, mutta näin se kuule meni. Siitä ne sodatkin kuules alkoi. Stalin ei missään vaiheessa ennen sotia tai sotien aikana sanonut, ilmoittanut tai vaatinut ettei Suomea saa vallata, koskea, muuttaa tai tuhota. Päinvastoin, hän ilmoitti useissa puheissaan ja useille neuvottelijoille, että jos suomalaiset eivät tee kuten hän haluaa, Suomi tullaan tuhoamaan. Eli kunhan olet selvinnyt krapulastasi, niin lainaa muutama oikea kirja ja lue millainen heppuli se Josef-poitsu oli ja millainen hänen politiikkansa oli. Pikkuisen voi silmät aueta.

koitas lukea joskus kirjoja kirjoitti:

Kuules kaveri, kun ei ollut olemassa mitään Neuvostoliiton kansan politbyroota, näin alkajaisiksi. Oli olemassa vain Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroo, joka oli kyllä niin kaukana kansasta kun olla voi. Toisekseen, jokainen historiotsija tietää, huom TIETÄÄ, että Molotov-Rippentrop soipimuksella Suomi annettiin Stalinin käsiin ja tämä aikoi tehdä sen mitä oli tehnyt jo itä-Puolassa ja Baltiassa. Ehkä tämä on sulle suuri uutinen, mutta näin se kuule meni. Siitä ne sodatkin kuules alkoi. Stalin ei missään vaiheessa ennen sotia tai sotien aikana sanonut, ilmoittanut tai vaatinut ettei Suomea saa vallata, koskea, muuttaa tai tuhota. Päinvastoin, hän ilmoitti useissa puheissaan ja useille neuvottelijoille, että jos suomalaiset eivät tee kuten hän haluaa, Suomi tullaan tuhoamaan. Eli kunhan olet selvinnyt krapulastasi, niin lainaa muutama oikea kirja ja lue millainen heppuli se Josef-poitsu oli ja millainen hänen politiikkansa oli. Pikkuisen voi silmät aueta.

Lue lisää

tuuppasin.

" Sarkasmi tarkoittaa pidemmälle vietyä suppeaa, jopa yhden lauseen huumoria tai purevaa ivaa. Se voi olla joskus erittäin loukkaavaa tilanteesta, aiheesta ja ihmisestä riippuen. Usein kommentin sarkastisuus ilmenee piilomerkityksenä tai päinvastaisena, mitä lauseen suora merkitys on (esim. "Olipa viisaasti tehty" väärin tehneelle ihmiselle).

Sarkasmia erehdytään usein pitämään ironian synonyymina. Sarkasmi on kuitenkin ironian alatyyppi, mutta poikkeaa ironiasta siten, että sarkastisella kommentilla on aina uhri eli on olemassa henkilö, johon kommentti kohdistuu.

Sarkasmia käyttävää henkilöä voidaan kutsua sarkastiksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi

Ethän kanna kaunaa?

koitas lukea joskus kirjoja kirjoitti:

Kuules kaveri, kun ei ollut olemassa mitään Neuvostoliiton kansan politbyroota, näin alkajaisiksi. Oli olemassa vain Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroo, joka oli kyllä niin kaukana kansasta kun olla voi. Toisekseen, jokainen historiotsija tietää, huom TIETÄÄ, että Molotov-Rippentrop soipimuksella Suomi annettiin Stalinin käsiin ja tämä aikoi tehdä sen mitä oli tehnyt jo itä-Puolassa ja Baltiassa. Ehkä tämä on sulle suuri uutinen, mutta näin se kuule meni. Siitä ne sodatkin kuules alkoi. Stalin ei missään vaiheessa ennen sotia tai sotien aikana sanonut, ilmoittanut tai vaatinut ettei Suomea saa vallata, koskea, muuttaa tai tuhota. Päinvastoin, hän ilmoitti useissa puheissaan ja useille neuvottelijoille, että jos suomalaiset eivät tee kuten hän haluaa, Suomi tullaan tuhoamaan. Eli kunhan olet selvinnyt krapulastasi, niin lainaa muutama oikea kirja ja lue millainen heppuli se Josef-poitsu oli ja millainen hänen politiikkansa oli. Pikkuisen voi silmät aueta.

Lue lisää

kirjoista puheenollen kannattaa lukea Osmo Jussilan Suomenhistorian suuret myytit ja Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama niin on paljon vähemmän asenne vammainen

paskapäitä kirjoitti:

Jokainen armoitettu, todellinen historiantuntija TIETÄÄ, että Stalin oli ottanut Suomen erityissuojelukseensa ja antoi Suomelle erityisohjeilla NL kansain polytbyroossa määriteltäväksi, Suomen olevan ainaisesti, kapitalistisen ja demokraattisen länsimaisen valtion. Ja historia osoittaa tuon asian poikkeuksellisen vastaan väittämättömästi.

Lue lisää

Ei todellakaan ”tiedä” vaan tuo on silkka stallarin käsitys asiasta!

Ööh tota mä en tiedä muistatsä sellasta pikku hommelia ku talvisota? Jotenki se liitty just tähän et mtä Stalin aiko Suomen kans tehdä. Sit siitä seuras niinku sellanen pikkujuttu ku jatkosota. Näin mä muistasin, mut voin olla väärässäkin. Voihan se olla ettei Stalin aikonu tehdä Suomelle yhtään mitään.

Tulihan se sieltä: tyylipuhdas YYA-Suomen historiankirjoitus. Leningradin rintaman taistelut olivat pikkuruisia, Neuvostoliitto ei edes ollut kiinnostunut koko asiasta, Suomi saa syyttää itseään seurauksista jnejne. Hohhoijakkaa, olis luullu että tästä virrestä on pikkuhiljaa päästy eroon, mutta näköjään Kekkoslovakia elää vielä joidenkin muistoissa. NL yritti tosissaan kukistaa Suomen kesällä 1944. Strategiseen hyökkäykseen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa oli varattu tuhansia lentokoneita, noin kuusisataa tuhatta miestä, tuhansia panssareita, tuhansia tykkejä ja heittimiä. En nyt tuota niin pikkuisena osaa pitää, mutta ehkä se sieltä YYA-sopimuksen suojista on sellainen.

"Suomen piti hyväksyä ne rauhanehdot mitkä sille saneltiin."
Mutta toisin kävi, olen todella ylpeä juuri siitä syystä että maaliskuun rauhanehtoja ei hyväksytty.
Erittäin hoksivaista toimintaa jolla Suomi pelastettiin.

neuvostohistoria kunniaan?? kirjoitti:

Tulihan se sieltä: tyylipuhdas YYA-Suomen historiankirjoitus. Leningradin rintaman taistelut olivat pikkuruisia, Neuvostoliitto ei edes ollut kiinnostunut koko asiasta, Suomi saa syyttää itseään seurauksista jnejne. Hohhoijakkaa, olis luullu että tästä virrestä on pikkuhiljaa päästy eroon, mutta näköjään Kekkoslovakia elää vielä joidenkin muistoissa. NL yritti tosissaan kukistaa Suomen kesällä 1944. Strategiseen hyökkäykseen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa oli varattu tuhansia lentokoneita, noin kuusisataa tuhatta miestä, tuhansia panssareita, tuhansia tykkejä ja heittimiä. En nyt tuota niin pikkuisena osaa pitää, mutta ehkä se sieltä YYA-sopimuksen suojista on sellainen.

Lue lisää

mielipiteitä nuo ovat.

hyväksytty! kirjoitti:

"Suomen piti hyväksyä ne rauhanehdot mitkä sille saneltiin."
Mutta toisin kävi, olen todella ylpeä juuri siitä syystä että maaliskuun rauhanehtoja ei hyväksytty.
Erittäin hoksivaista toimintaa jolla Suomi pelastettiin.

Lue lisää

sanellut välirauhan ehdot.
http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm

Ja syy oli hävitty torjuntataistelu Viipurista.

neuvostohistoria kunniaan?? kirjoitti:

Tulihan se sieltä: tyylipuhdas YYA-Suomen historiankirjoitus. Leningradin rintaman taistelut olivat pikkuruisia, Neuvostoliitto ei edes ollut kiinnostunut koko asiasta, Suomi saa syyttää itseään seurauksista jnejne. Hohhoijakkaa, olis luullu että tästä virrestä on pikkuhiljaa päästy eroon, mutta näköjään Kekkoslovakia elää vielä joidenkin muistoissa. NL yritti tosissaan kukistaa Suomen kesällä 1944. Strategiseen hyökkäykseen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa oli varattu tuhansia lentokoneita, noin kuusisataa tuhatta miestä, tuhansia panssareita, tuhansia tykkejä ja heittimiä. En nyt tuota niin pikkuisena osaa pitää, mutta ehkä se sieltä YYA-sopimuksen suojista on sellainen.

Lue lisää

Suomalaisia oli aseissa 500 000 ja saksalaisia 250 000. Tätä joukkoa vastaan hyökkäsi kirjoittajan mukaan 600 000 puna-armeijan sotilasta. Siis alivoimainen vihollinen karkoitti suomalaiset Kannakselta ja Laatokan Karjalasta.
Pitää myös muistaa että puna-armeijan ilmavoimat ja panssarit olivat kehnoja ja huonosti johdettuja.

Alivoimainen ja surkea vihollinen hyökkää ja voittaa. Ihme.

ja hyväksyi kirjoitti:

sanellut välirauhan ehdot.
http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm

Ja syy oli hävitty torjuntataistelu Viipurista.

Lue lisää

Tapio Tiihonen Ratkaisu Kannaksella 1944.


Suomalaisten antautumisehtoja 9½ kuukautta valmistellut Vorosilovin komitea oli saanut kokoon Suomelle tarkoitetut antautumisehdot. Komitean sihteeri S.Bazarov luovutti ne 26.6. ulkoasiainkomissariaatin ” salaisen poliisin miehelle ” V. Dekannozille ( turvallisuus orgaanilla alkoi olla tässä vaiheessa mahdollisuuksia kiinnittää entistä enemmän huomiota Suomeen) Odottamansa antautumisallekirjoitukseen myöntymisen sijasta neuvostoliittolaiset saivat tiedon SUOMALAISTEN SOLMIMASTA
LÄHEISEMMÄSTÄ SOPIMUKSESTA SAKSALAISTEN KANSSA.
Tämä oli epämiellyttävä käänne Generalissimukselle, jonka strategiset RESERVIT OLI OHJATTU VALKO-VENÄJÄLLE. Ryti-Ribbentrop sopimus oli neuvostodialektiikkaan VUOROVAIKUTTAVA ESITYS, joka osoitti yllätystä Neuvostoliiton sodankäynnin johdolle, koska se osoitti MUUTOSTA MUUALTA LÄHTÖISEKSI KUIN NEUVOSTOJOHDOSTA.. Tämä poliittis-sotilaallinen huippuhetki oli lähtökohta suomalais-neuvostoliittolaiselle yhteisymmärrykselle, koska sitä ei ollut neuvostoesitys sen julkisessa tai salatussa muodossa. Hetki oli ennen kaikkea lähtökohta sille ennustamattomalle toiminnalle , joka sekoitti neuvostopeliä Suomen suunnalla ja aikaansai yhä enemmän GKO:n taloudellisten suunnittelijoiden arvonantoa suomalaisille ( muiden ideologisten , srategisten ja valtakunnan rajallisten kysymysten tultua ohitetuksi - eikä dilektiikan lakien mukaisesti päinvastoin. Suomen hallitus vastasi 27.6. 1944 jolloin 21. Armeijan joukkojen olisi pitänyt olla jo ohi Lappeenrannan ja 23. Armeijan lyödä kättä Syväriltä edenneiden Karjalan Rintaman joukoille sekä saksalaisten aseavun vaikutettua suuremmassa mittakaavassa
kuusi päivää ja Ryti – Ribbentrop - sopimuksen tultua vast`ikään solmituksi, ” ymmärtäväisen ” vastauksensa Neuvostoliitolle::

”Suomen hallitus haluaa vilpittömästi rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon ja on tässä mielessä valmis myönteisesti harkitsemaan jokaista sille tehtyä ehdotusta,
Jonka se havaitsee takaavan Suomen suvereenisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä kansainvälisen yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen säilymisen ynnä kansan elämisen
taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet.
Stalinin ja USA:n Moskovan lähettiläs Harrimanin käymässä keskustelussa 27.6.1944. lähettiläs totesi itsenäisen Suomen edelleen muodostavan liittoutuneiden sodan jälkeistä kokonaispolitiikkaa. Tällainen puhe, Suomen kannalta ratkaisevalla hetkellä, suomalaisten tehdessä odottamattomia vastahyökkäyksiä Talissa oli Generalissimukselle syvästi kiusallista, mitä osoittaakin Stalinin antama vastaus. Hän ei halunnut lähettilään esitystä suoranaisesti torjua, mutta totesi suomalaisten hallituksen jäsentän olevan täysin saksalaisten vallassa, Hitlerin agentteja.

He eivät ajatelleet Suomen intressejä. Neuvostohallitus oli ilmoittanut ottavansa vastaan Suomen hallituksen valtuutetut vasta saatuaan kirjallisen ilmoituksen tasavallan presidentiltä ja ulkoministeriltä, että he olivat valmiit antautumaan ( to surrender ) .( Tämä viittaa Vorosilovin komitean työpanokseen jo siinäkin suhteessa, että Romanian ja Suomen suunnalla oli selkeitä neuvostopoliittisia yhtymäkohtia.) Generalissimus yritti vähentää Suomen esityksen ” rauhanomaisia pyrkimyksiä ” ( eihän Hitlerin agentit voineet olla kansainvälisen järjestelmän rauhanrakentamisen puitteissa )ja korostaa suomalaisten korkeimman mahdollisen poliittisen tason allekirjoitusta. Tällöin neuvostotoimeenpanovalta Suomessa olisi vahvistettu korkeimmalla mahdollisella tasolla ja Ryti – Ribbentrop - sopimus purkautunut. Jos näin ei tapahtuisi, länsiliittoutuneetkin näkisivät suomalaisjohdon Ribbentrop – sopimuksen konkreettisuudella Saksan agenttina. Ja kansainvälisen politiikan neuvostopyrkimykset vahvistuisivat Suomen suunnalla.

Stalinin esityksessä, sen lisäksi, että Neuvostoliitto katsoi olevansa Suomen puolella, tuli esiin epäsuorasti ” sotarikollinen puoli ja hallituksen vaihdos ”-ratkaisut. Tämä oli kuitenkin Stalinin virhedialektisointia, - NIIN KAUAN KUIN PUNA-ARMEIJA EI PÄÄSSYT ETEENPÄIN TALISSA . Esitys oli – paitsi että se imitoi Saksan saamaa sopimusta Suomesta sen korvikkeena ” tyhjään laukaisijana ” – hyppy tuntemattomaan.

Suomen sotavoimien komentajan – armeijan ja Suomen rajanturvaamisen elinvoimaisuuden ytimen –allekirjoituksen sijasta se otettaisiin joltain TOISELTA.
Tosin tämä Stalinin epäsuora lausunto osoitti myös halua ALENTAA Mannerheim ALEMPIASTEISEKSI sekä siten saada hänen rajoja puolustava realistinen suomalaisia yhteensitova näkökulma SYRJÄYTETYKSI. Mannerheimin kautta oli vaikea tarttua Suomen heikkoihin renkaisiin ja sitä kautta hallita koko organismiä. Mannerheimin allekirjoitusvaihtoehtoa ei enää näytetty angloamerikkalaisille, vaan esitetty korkeampi poliittinen allekirjoitus takaisi Mannerheimin aseman suomalais- neuvostoliittolaisessa kahdenkeskisessä allekirjoituksessa Suomen riippumattomuuden vahvistajana angloamerikkalaisiin.

Barazovin Dekanosoville antama Vorosilovin komitean ” sekretno projekt ” Suomen antautumista koskevaksi asiakirjaksi. on päivätty 28.6. 1944.


Sopimuksen allekirjoittaminen olisi merkinnyt Suomen täydellistä sotilaallista, taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista alistamista Neuvostoliitolle ja neuvostoarmeijan sotilashallintoon niin pitkäksi ajaksi kunnes Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus olisi solmittu. Sopimus sisälsi uhkavaatimuksen luonteisen artiklan siltä aralta, ettei Neuvostoliiton tulkinnan mukaan Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö käyttäisi pakkokeinoja, joilla taattaisiin ehtojen täyttäminen. Sitä paitsi Neuvostoliiton hallitus voisi ”tarvittaessa” sanoa irti koko sopimuksen, jolloin irtisanominen astuisi voimaan välittömästi.
Sopimus oli viimeisen artiklan mukaan laadittu sekä venäjän - että suomenkielisenä, venäjänkielisen tekstin ollessa todistusvoimainen, ja ” sen ymmärtämistä koskevissa riitatilanteissa valvontakomission päätökset ovat lopullisia”. Sopimuksen olisivat allekirjoittaneet sekä Neuvostoliiton että Suomen hallituksen valtuutetut ja maitten puolustusvoimien valtuutetut. Jo sopimuksen aluksi Suomelle tehtiin selväksi, mistä oli kysymys: ” Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet.
Suomen hallituksen ja puolustusvoimain johdon oli hyväksyttävä täysin Neuvostoliiton vaatimukset. Sotilaallisissa ehdoissa edellytettiin, että ” Suomen maa-meri- ja ilmavoimat, sijainnista riippumatta ANTAUTUVAT EHDOITTA ”. Suomen alueella olevat saksalaiset joukot on välittömästi riisuttava aseista ja internoitava ( vangittava ).
Samalla oli otettava huomioon, että Suomen armeija olisi osallistuttava saksalaisten joukkojen aseistariisuntaan NEUVOSTOLIITON SOTAVOIMIEN PÄÄLLYSTÖN ALAISUUDESSA.

Tämä teksti toteutuessaan olisi asettanut länsiliittoutuneet tapahtuneiden tosiasioiden eteen. ” Poliittisten neuvotteluiden ajauduttua umpikujaan tilalle tuli sotilaallinen sopimus, jonka kohdat olisivat toteutuessaan ulottuneet syvälle yhteiskuntaelämän alueille: antautumisehtojen mukaan kaikki viestiliikenne maassa olisi loppunut (kohta jonka muunnoksen Ruotsin kabinettisihteeri Boheman pani myöhemmin merkille välirauhansopimuksesta), SATOJA TUHANSIA IHMISIÄ OLISI ERISTETTY LEIREIHIN ( yhdessä Lotta Svärdin kanssa suojeluskuntaan kuului satoja tuhansia nimenomaan länsimaista Suomea puolustaneita ” kapitalisteja ”). Tuloksena olisi ollut maan täydellinen eristäminen. sillä kaikki puhelin- ja radioliikenne olisi lakannut samalla hetkellä. Ydin oli kuitenkin sotilaallinen. Kun Suomen armeija tunnustaisi täydellisen tappionsa , niin Suomen suunnan saksalais-suomalaisesta dualismista päästäisiin eroon ja maa saataisiin yhden neuvostosotilasjohdon alaisuuteen.
Sopimuksen allekirjoittajiksi kaavailtiin siis Suomen armeijan ylipäällikköä ja Leningradin Rintaman komentajaa. Ei ollut sattuma että Govorovista tehtiin marsalkka.
Viipurin valtauksen jälkeen antautumisasiakirjan päivämäärä (28.6) osoitti myös ratkaisevan operaation tavoitteita. Leningradin rintaman komentaja olisi ollut samanarvoinen vastassaan olleen allekirjoittajan kanssa ( vähän samaan tapaan kuin marsalkka Wilhelm Keitel ).Sopimus olisi tullut voimaan allekirjoitus hetkellä.
Asiakirjan päivämäärä on sen hetkisen tilanteen mukainen ja samanaikaisesti – ristiriitaisesti – suoranaisesti liitettävissä 23.6 esitettyyn antautumisvaatimukseen,
prosessoitavissa sen jatkoksi. Bazarovin toimenpiteellä ja Ribbentrop sopimuksen vaikutuksella.
YLIN TUOMIOVALTA OLISI KUULUNUT SUOMESSA antautumisen jälkeen neuvostojoukkojen miehityskomentajalle MARSALKKA GOVOROVILLE..
Sen perustella olisi puututtu myös yhteiskunnallisiin suhteisiin, esim. puolueiden kieltämiseen, jolloin Zhdanovin ja Gusevin arvojen korottaminen ei tunnu yllättävältä.
Muualla Itä – Euroopassa ( varsinkin marsalkka Rodion Malinovskin Romanian Lounaisella suunnalla ) mutattis mutandis - kaava oli sama: kun ylin tuomiovalta oli neuvostojoukkojen miehityskomentajalla, niin siitä lainsäädöntö- ja toimeenpanovallan siirtäminen kommunisteille ” vallankumouksellisessä hypyssä ” oli ” luonnollinen asia ”. Lisäksi sopimuksessa tuli esille ne negatiiviset kohdat, joita suomalaiset olivat logiikkansa rajoituksella otaksuneet mahdollisiksi KEVÄÄN RAUHANNEUVOTTELUIDEN AIKANA.. Talouselämä olisi saanut siis ratkaisevan aseman, mikä kuuluikin ” tuotantolaitosten kansallistamiseen ”.
Mannerheimin eniten pelkäämä kohta keväällä olisi toteutunut ja Suomen talous olisi saanut GKO – riippuvuutensa. Tuomiovallan osalta tekstissä korostuvat
” hallitus ja kansa ” –painotukset. Neuvostoliitolaisille parhaassa mahdollisessa tapauksessa antautumisen allekirjoittajiksi saataisiin Suomen tärkein johto, presidentti tai ulkoministeri. Stalin ei paljastanut Harrimanille ylipäällikön allekirjoitussuuntaa, koska silloin olisi nähdä selkeästä miehityskaava ja siihen hahmottaa puuttuva eko-elementti: turvallisuusorgaani. Tällöin olisi kuitenkin saatettu vaaraan Yhdysvaltojen presidentin kiitollinen asenne ” Neuvostoliitonhämmästyttävästä tukihyäkkäyksestä lännelle ”.

Ryti-Ribbentrop- pakti sai kuitenkin aikaan sen, että – Suomen pääministerin ilmoitettua vielä Suomen jatkavan sotaa Saksan rinnalla ( 27.6.) – USA:n departamentti
julkaistiin nootin 30.6., jossa ilmoitettiin USA:n katkaisevan suhteensa Suomeen. USA:n oli nyt helpompi nähdä Suomen suunnan tilanne Stalinin toivomalla tavalla –ja
edelleen ( jopa kasvavassa määrin ) hyväksyä Neuvostoliiton ” tukihyökkäys ”. Generalissimus oli siinä mielessä saavuttanut tavoitteensa, että saattoi yksin hoitaa asiansa Suomen kanssa pelkäämättä USA:n väliintuloa tässä vaiheessa, mutta ei muussa mielessä, esim. Saksan. Teko avasi kuitenkin liittoutuneiden ” yhteistoimien ” suunnan muuallakin Itä-Euroopassa. Mannerheimiä ei vielä voitu kompromettoida allekirjoittaja-asemansa ja länsivaltojen takia, KOSKA ERILLISSOTATEESI olisi voinut
tulla esille. Siksi ratkaisutaisteluiden pysytellessä sitkeästi Viipuri –Kuparsaari – Taipale – linjalla Mannerheim armeijoineen pysyi Stalinin dialektiikassa ennustamattoman suurena, yllätyksellisenä strategina.
Leningradin Rintaman johdolta ei puutunut kuitenkaan yrityksiä saadakseen suomalaisasemat murtumaan, mikä olisi ollut onnistuessaan helpoin tapa saada ” suomalaiset muuttamaan hallitustaan, niin ettei Neuvostoliitto puuttunut toisen maan sisäisiin asioihin ”.
Mutta neuvostodialektiikka oli Suomen suunnalla jo katkonaista: Dekanozovin saatua Vorosilovin komitean antautumisehdot SUOMI ALLEKIRJOITTI RYTI -RIBBENTROP –PAKTIN. Tällöin Stalin katsoi aiheelliseksi esittää Harrimanille toteen näytetyksi Suomen hallituksen vasalliuden Saksaan

Seuraavana päivänä Suomen puna-armeijan sotilashallinnolle sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ALISTAMISEN ASIAKIRJA oli valmis.
29.6.Govorov ilmoitti Stavkalle, ETTEIVÄT SUUNNITELMAT LAPPENRANNAN TASALLE ETENEMISESTÄ OLLEET TOTEUTUNEET. Kaksi armeijakuntaa puuttui.
30.6 USA ilmaisi Stalinin toiveiden mukaisesti katkaisevansa suhteet Suomeen ja Leningradin Rintaman komentaja aloittavansa uuden operaation hyökkäyksen nopeuttamiseksi. Stavka ei voinut enää antaa muiden operaatioiden vuoksi vahvistuksia, iskujen synteesin välissä oli ylipääsemätön, valtakunnanrajallinen ja ideologinen katkos, Suomen armeija.

Kotka operaatioon sisäsuomeen laajennettuun tilaan entisen rinnalle tarkoitettu 59. Armeijakunta jäi vaille käyttöjoukkoja ja alistettiin aikaisempien tavoitteiden saavuttamiseksi. Liikkuvan panssariryhmän komentaja oli erotettu epäonnistumishetkellä Mustamäessä ja 23. Armeijan komentaja Itä-Kannaksen prosessitarkastuksen
jälkeen. Leningradin Rintaman ja ” länsikannakselaisen ” 21 Armeijakunnan komentajan pelasti se, että neuvostovaatimukseen ehdottomasta antautumisesta suomalaiset olivat vastanneet jo kesäkuun lopulla SOLMIMALLA RIBBENTROP – RYTI- SOPIMUKSEN.

Stavka veti operatiiviset `ylivoima ` joukkonsa pois koska Saksan Suomen suunnalla olevia " operatiivisia ribbentrop-reservejä " vastaan OLI TARKOITUS HYÖKÄTÄ NARVAN TYHJÄSSÄ TILASSA, ja saada AVUTON lyöty Suomi ANTAUTUMAN ( Govorovin väitteet kahdesta viikosta ).
Viipurin valtaus näytti asiantuntemattomasta Stalinista suurelta voitolta, vaikka Viipuri-operaatio oli TÄYSIN EPÄONNISTUNUT tärkeimmässä tavoitteessaan Kannaksen suomalaisjoukkojen TUHOAMISESSA sekä Kotka-operaation ylivoimasuhteiden ja YLLÄTYKSEN valmistamisessa.

Ylivoimajoukkojen vetäminen Kannakselta strategisen yllätyksen Saksan ja länsiliittolaisten suuntaisessa paljastumispelossa korjasi korjaamatonta Kotka – operaation
romahdusta. Puolustuskomitealle ja Savkalle oudoksi poliittiseksi ja sotilasstrategiseksi suureeksi jäi ”lyödyn” Suomen armeijan tilalla ollut LYÖMÄTÖN, joka olisi
vaatinut mittakaavalla voittamisensa alkulaskelmissa vielä MONEN SADAN TUHANNEN SOTILAAN NEUVOSTOUHRIN.
Neuvostoliittolaisten toimia lukevalla puolustuksellaan suomalaiset voittivat kaksi viikkoa aikaa. Se merkitsi kahden ( prosessitarkastelussa kolmen ) neuvostoarmeijakunnan puuttumista tarvittavasta ylivoimasuhteesta.

Neuvostoreservien sekä ennakoivan ja jälkiviisaan propagandatelepatian virran voimistuessa suomalaisdiplomatian itsenäisyyttä suojaavan tiedon virta kuitenkin vaimeni Suomelle tärkeissä USA:ssa ja Ruotsissa. Narvan suunnalle matkanneet LOPPUUNKULUNEET VOITONMERKEIN JA –JUHLIN PALKITUT KOKENEET neuvostojoukot, joita odotti ennen seuraavaa hyökkäystä täydellinen kouluttamattomilla täydennys, näkyivät maailman medioissa voimakkaalla neuvostopropagandalla ja proosalla höystettyinä VOITTAJINA..
Suomalaisten tarkempaa todellisuutta edustivat hiljaisuus ja informaatiosulku. Neuvostokenraalit selvisivät vuoden 1941 saksalaisyllätystä paremmin, RANKAISEMATTA Suomen suunnan kesän – 44 yllätyksestä. Ranskassa AVATTU KORKKI PIILOTTI todisteiden puuttuessa heidän epäonnistumisensa mahtavan puna-armeijan VOITOKSI – HARHALUULOKSI ( kolluusio ), joka säilyi ” teknisesti ” ( deluusio ), vaikka olisi pystytty ” kokonaisvaltaisesti ” SUURENA ILLUUSIONA KUMOAMAAN.

s. 63
Generalissimus Stalin johti ( mm. salaisen reservikunnan päällikkö Zukovin avustuksella dialektisella yksinkertaisuudella strategisten sotatoimien etenemistä, kun 13.7.
oli määrä alkaa Ukrainan suurhyökkäys. Leningradin rintaman komentaja sai Generalissimukselta sähkeen, jossa oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin.
Leningradin rintaman komentaja sähkötti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa valloittaa Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa tuli ylipäällikön vastaus: ” TE VASTAATTE HENGELLÄNNE, ETTÄ JOUKOT KAIKKINE VARUSTEINEEN OVAT LENINGRADISSA MÄÄRÄAIKANA.”.

Leningradin rintaman komentajan operationaalis-strteginen halu päästä Ihantalan, Viipurinlahden ja Vuosalmen epäonnistuessa Helsinkiin oli kova tai niin hän ainakin asian esitti. Häneltä puuttui vähintään kaksi armeijakuntaa, jotka hän saattoi Stavkan laskelmien mukaisesti ” pukea kahden viikon muotoon ”.
Tämä muoto oli hänelle vaarallinen. HÄN EI VOINUT SELVITTÄÄ VÄLEJÄÄN SUOMALAISTEN KANSSA KANNAKSELLA, SYTYTTÄÄ PARADOKSIN RÄJÄHDYSTÄ JA AIKAANSAADA VASTAKOHTIEN YHTYMISTÄ LUOKKAVIHOLLISEN PÄÄKAUPUNGISSA, muiden itärintaman marsalkkojen tapaan, kun Generalissimuksen dialektiikassa ei ollut sijaa ” hoipertelijoille ”. Näin Leningradin rintaman komentaja pääsi eroon Kannaksen ongelmasta osoitettuaan yliportaalle ymmärtävänsä vain pienempiä mittakaavoja kuin ylipäällikkö. Stalin ymmärsi tämän selityksen, koska hän esitti sen itse. Itse asiassa suomalaisten Kannaksella voittama aika oli siinä aikaan turvautuvassa selityksessä, jonka Leningradin Rintaman komentaja antoi. Neuvostoliitossa ei rintaman komentajalla ollut mahdollisuutta arvostella direktiiveiksi tulleita ylipäällikön ja Stavkan strategisia reservien siirtoja. Tällainen kritiikki tulkittiin rangaistavaksi teoksi.

Hyökkäys oli pysähtymässä, oli aika palkita joukot ja alkaa suunnitella UUTTA hyökkäystä: Kunnianimitys ” leningradilainen ” ja ” viipurilainen ”annettiin 48 yhtymälle ja joukko-osastolle . 69205 sotilasta palkittiin kunniamerkein. Melkein joka kolmas Kannaksen taisteluihin osallistunut neuvostosotilas sai kunniamerkin.
Voidaan jopa ajatella että merkin saivat jäljelle jäänet sotilaat, mikä olisi varsin lähellä käsitystä maksimaallisista tappioista ( 138 400 – 140 000 ). 27 Kannaksen taisteluissa erityisesti kunnostautuneelle sotilaalle annettiin Neuvostoliitonsankarin arvo. ( Portinhoikan tienristin muistomerkistä on mahdollisuus lukea kaatuneiden palkittujen nimiä vaikka kaatumapäivä ja etunimet eivät aina olekaan tiedossa ).Tällaisella palkitsemisella pyrittiin lisäämään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja nostamaan innostusta. Traditioita ainakin neuvostoliittolaisille näyttää ainakin syntyneen, KUN HYÖKKÄYS OLI LOPULLISESTI PYSÄHTYNYT, pidettiin juhlat.
Pienen levon jälkeen suuri osa valtavan tappion kärsineistä ja taistelutahtonsa menettäneistä joukoista lähetettiin Baltiaa ” vapauttamaan ”.

parhaimmillaan kirjoitti:

Suomalaisia oli aseissa 500 000 ja saksalaisia 250 000. Tätä joukkoa vastaan hyökkäsi kirjoittajan mukaan 600 000 puna-armeijan sotilasta. Siis alivoimainen vihollinen karkoitti suomalaiset Kannakselta ja Laatokan Karjalasta.
Pitää myös muistaa että puna-armeijan ilmavoimat ja panssarit olivat kehnoja ja huonosti johdettuja.

Alivoimainen ja surkea vihollinen hyökkää ja voittaa. Ihme.

Lue lisää

Hyökkäyksen alkaessa Suomen armeijan koko vahvuus oli noin 450 000. Siinä olivat maa-, meri- ja ilmavoimat sekä kotijoukot. Vahvuus Kannaksella oli 75 000, Itä-Karjalassa noin 150 000, siis taistelujoukkoja. Puna-armeija pystyi rintamilla keskittämään suuren ylivoiman erityisesti painopistesuunnissa. Sitä tehosti valtava materiaaliylivoima.Puna-armeijan ilmavoimat toimi lukumääräänsä nähden jonkin verran kömpelösti ja strategisesti jopa virheellisesti laiminlyödessään lisävoimien tulon estämisen. Rintamajoukkoja tukiessaan ne olivat tehokkaat. Puna-armeijan panssarikalusto oli erittäin ajanmukaista, runsaslukuista ja tehokasta.
Saksan 20. VuorA ei osallistunut kesän 1944 taisteluihin Kannaksella ja Itä-Karjalassa.

Hyökkääjä menestyi aluksi hyvin, mutta lopuksi se torjuttiin. Suomen armeija jäi tuhoamatta ja maa säilyi itsenäisenä.Se on joidenkin vaikea kestää vieläkin.

ja hyväksyi kirjoitti:

sanellut välirauhan ehdot.
http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm

Ja syy oli hävitty torjuntataistelu Viipurista.

Lue lisää

Viipurin menetys ei ratkaissut sotaa. KUn hyökkäys oli torjuttu Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella, Nl ilmaisi valmiutensa neuvotella. Se saneli aselevon ja välirauhan ehdot, joihin Suomi suostui.Niiden mukaan elettiin, mutta koska ei antauduttu, maa säilyi itsenäisenä. Ansio oli tojuntavoiton.

Pussinperä kirjoitti:

Tapio Tiihonen Ratkaisu Kannaksella 1944.


Suomalaisten antautumisehtoja 9½ kuukautta valmistellut Vorosilovin komitea oli saanut kokoon Suomelle tarkoitetut antautumisehdot. Komitean sihteeri S.Bazarov luovutti ne 26.6. ulkoasiainkomissariaatin ” salaisen poliisin miehelle ” V. Dekannozille ( turvallisuus orgaanilla alkoi olla tässä vaiheessa mahdollisuuksia kiinnittää entistä enemmän huomiota Suomeen) Odottamansa antautumisallekirjoitukseen myöntymisen sijasta neuvostoliittolaiset saivat tiedon SUOMALAISTEN SOLMIMASTA
LÄHEISEMMÄSTÄ SOPIMUKSESTA SAKSALAISTEN KANSSA.
Tämä oli epämiellyttävä käänne Generalissimukselle, jonka strategiset RESERVIT OLI OHJATTU VALKO-VENÄJÄLLE. Ryti-Ribbentrop sopimus oli neuvostodialektiikkaan VUOROVAIKUTTAVA ESITYS, joka osoitti yllätystä Neuvostoliiton sodankäynnin johdolle, koska se osoitti MUUTOSTA MUUALTA LÄHTÖISEKSI KUIN NEUVOSTOJOHDOSTA.. Tämä poliittis-sotilaallinen huippuhetki oli lähtökohta suomalais-neuvostoliittolaiselle yhteisymmärrykselle, koska sitä ei ollut neuvostoesitys sen julkisessa tai salatussa muodossa. Hetki oli ennen kaikkea lähtökohta sille ennustamattomalle toiminnalle , joka sekoitti neuvostopeliä Suomen suunnalla ja aikaansai yhä enemmän GKO:n taloudellisten suunnittelijoiden arvonantoa suomalaisille ( muiden ideologisten , srategisten ja valtakunnan rajallisten kysymysten tultua ohitetuksi - eikä dilektiikan lakien mukaisesti päinvastoin. Suomen hallitus vastasi 27.6. 1944 jolloin 21. Armeijan joukkojen olisi pitänyt olla jo ohi Lappeenrannan ja 23. Armeijan lyödä kättä Syväriltä edenneiden Karjalan Rintaman joukoille sekä saksalaisten aseavun vaikutettua suuremmassa mittakaavassa
kuusi päivää ja Ryti – Ribbentrop - sopimuksen tultua vast`ikään solmituksi, ” ymmärtäväisen ” vastauksensa Neuvostoliitolle::

”Suomen hallitus haluaa vilpittömästi rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon ja on tässä mielessä valmis myönteisesti harkitsemaan jokaista sille tehtyä ehdotusta,
Jonka se havaitsee takaavan Suomen suvereenisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä kansainvälisen yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen säilymisen ynnä kansan elämisen
taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet.
Stalinin ja USA:n Moskovan lähettiläs Harrimanin käymässä keskustelussa 27.6.1944. lähettiläs totesi itsenäisen Suomen edelleen muodostavan liittoutuneiden sodan jälkeistä kokonaispolitiikkaa. Tällainen puhe, Suomen kannalta ratkaisevalla hetkellä, suomalaisten tehdessä odottamattomia vastahyökkäyksiä Talissa oli Generalissimukselle syvästi kiusallista, mitä osoittaakin Stalinin antama vastaus. Hän ei halunnut lähettilään esitystä suoranaisesti torjua, mutta totesi suomalaisten hallituksen jäsentän olevan täysin saksalaisten vallassa, Hitlerin agentteja.

He eivät ajatelleet Suomen intressejä. Neuvostohallitus oli ilmoittanut ottavansa vastaan Suomen hallituksen valtuutetut vasta saatuaan kirjallisen ilmoituksen tasavallan presidentiltä ja ulkoministeriltä, että he olivat valmiit antautumaan ( to surrender ) .( Tämä viittaa Vorosilovin komitean työpanokseen jo siinäkin suhteessa, että Romanian ja Suomen suunnalla oli selkeitä neuvostopoliittisia yhtymäkohtia.) Generalissimus yritti vähentää Suomen esityksen ” rauhanomaisia pyrkimyksiä ” ( eihän Hitlerin agentit voineet olla kansainvälisen järjestelmän rauhanrakentamisen puitteissa )ja korostaa suomalaisten korkeimman mahdollisen poliittisen tason allekirjoitusta. Tällöin neuvostotoimeenpanovalta Suomessa olisi vahvistettu korkeimmalla mahdollisella tasolla ja Ryti – Ribbentrop - sopimus purkautunut. Jos näin ei tapahtuisi, länsiliittoutuneetkin näkisivät suomalaisjohdon Ribbentrop – sopimuksen konkreettisuudella Saksan agenttina. Ja kansainvälisen politiikan neuvostopyrkimykset vahvistuisivat Suomen suunnalla.

Stalinin esityksessä, sen lisäksi, että Neuvostoliitto katsoi olevansa Suomen puolella, tuli esiin epäsuorasti ” sotarikollinen puoli ja hallituksen vaihdos ”-ratkaisut. Tämä oli kuitenkin Stalinin virhedialektisointia, - NIIN KAUAN KUIN PUNA-ARMEIJA EI PÄÄSSYT ETEENPÄIN TALISSA . Esitys oli – paitsi että se imitoi Saksan saamaa sopimusta Suomesta sen korvikkeena ” tyhjään laukaisijana ” – hyppy tuntemattomaan.

Suomen sotavoimien komentajan – armeijan ja Suomen rajanturvaamisen elinvoimaisuuden ytimen –allekirjoituksen sijasta se otettaisiin joltain TOISELTA.
Tosin tämä Stalinin epäsuora lausunto osoitti myös halua ALENTAA Mannerheim ALEMPIASTEISEKSI sekä siten saada hänen rajoja puolustava realistinen suomalaisia yhteensitova näkökulma SYRJÄYTETYKSI. Mannerheimin kautta oli vaikea tarttua Suomen heikkoihin renkaisiin ja sitä kautta hallita koko organismiä. Mannerheimin allekirjoitusvaihtoehtoa ei enää näytetty angloamerikkalaisille, vaan esitetty korkeampi poliittinen allekirjoitus takaisi Mannerheimin aseman suomalais- neuvostoliittolaisessa kahdenkeskisessä allekirjoituksessa Suomen riippumattomuuden vahvistajana angloamerikkalaisiin.

Barazovin Dekanosoville antama Vorosilovin komitean ” sekretno projekt ” Suomen antautumista koskevaksi asiakirjaksi. on päivätty 28.6. 1944.


Sopimuksen allekirjoittaminen olisi merkinnyt Suomen täydellistä sotilaallista, taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista alistamista Neuvostoliitolle ja neuvostoarmeijan sotilashallintoon niin pitkäksi ajaksi kunnes Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus olisi solmittu. Sopimus sisälsi uhkavaatimuksen luonteisen artiklan siltä aralta, ettei Neuvostoliiton tulkinnan mukaan Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö käyttäisi pakkokeinoja, joilla taattaisiin ehtojen täyttäminen. Sitä paitsi Neuvostoliiton hallitus voisi ”tarvittaessa” sanoa irti koko sopimuksen, jolloin irtisanominen astuisi voimaan välittömästi.
Sopimus oli viimeisen artiklan mukaan laadittu sekä venäjän - että suomenkielisenä, venäjänkielisen tekstin ollessa todistusvoimainen, ja ” sen ymmärtämistä koskevissa riitatilanteissa valvontakomission päätökset ovat lopullisia”. Sopimuksen olisivat allekirjoittaneet sekä Neuvostoliiton että Suomen hallituksen valtuutetut ja maitten puolustusvoimien valtuutetut. Jo sopimuksen aluksi Suomelle tehtiin selväksi, mistä oli kysymys: ” Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet.
Suomen hallituksen ja puolustusvoimain johdon oli hyväksyttävä täysin Neuvostoliiton vaatimukset. Sotilaallisissa ehdoissa edellytettiin, että ” Suomen maa-meri- ja ilmavoimat, sijainnista riippumatta ANTAUTUVAT EHDOITTA ”. Suomen alueella olevat saksalaiset joukot on välittömästi riisuttava aseista ja internoitava ( vangittava ).
Samalla oli otettava huomioon, että Suomen armeija olisi osallistuttava saksalaisten joukkojen aseistariisuntaan NEUVOSTOLIITON SOTAVOIMIEN PÄÄLLYSTÖN ALAISUUDESSA.

Tämä teksti toteutuessaan olisi asettanut länsiliittoutuneet tapahtuneiden tosiasioiden eteen. ” Poliittisten neuvotteluiden ajauduttua umpikujaan tilalle tuli sotilaallinen sopimus, jonka kohdat olisivat toteutuessaan ulottuneet syvälle yhteiskuntaelämän alueille: antautumisehtojen mukaan kaikki viestiliikenne maassa olisi loppunut (kohta jonka muunnoksen Ruotsin kabinettisihteeri Boheman pani myöhemmin merkille välirauhansopimuksesta), SATOJA TUHANSIA IHMISIÄ OLISI ERISTETTY LEIREIHIN ( yhdessä Lotta Svärdin kanssa suojeluskuntaan kuului satoja tuhansia nimenomaan länsimaista Suomea puolustaneita ” kapitalisteja ”). Tuloksena olisi ollut maan täydellinen eristäminen. sillä kaikki puhelin- ja radioliikenne olisi lakannut samalla hetkellä. Ydin oli kuitenkin sotilaallinen. Kun Suomen armeija tunnustaisi täydellisen tappionsa , niin Suomen suunnan saksalais-suomalaisesta dualismista päästäisiin eroon ja maa saataisiin yhden neuvostosotilasjohdon alaisuuteen.
Sopimuksen allekirjoittajiksi kaavailtiin siis Suomen armeijan ylipäällikköä ja Leningradin Rintaman komentajaa. Ei ollut sattuma että Govorovista tehtiin marsalkka.
Viipurin valtauksen jälkeen antautumisasiakirjan päivämäärä (28.6) osoitti myös ratkaisevan operaation tavoitteita. Leningradin rintaman komentaja olisi ollut samanarvoinen vastassaan olleen allekirjoittajan kanssa ( vähän samaan tapaan kuin marsalkka Wilhelm Keitel ).Sopimus olisi tullut voimaan allekirjoitus hetkellä.
Asiakirjan päivämäärä on sen hetkisen tilanteen mukainen ja samanaikaisesti – ristiriitaisesti – suoranaisesti liitettävissä 23.6 esitettyyn antautumisvaatimukseen,
prosessoitavissa sen jatkoksi. Bazarovin toimenpiteellä ja Ribbentrop sopimuksen vaikutuksella.
YLIN TUOMIOVALTA OLISI KUULUNUT SUOMESSA antautumisen jälkeen neuvostojoukkojen miehityskomentajalle MARSALKKA GOVOROVILLE..
Sen perustella olisi puututtu myös yhteiskunnallisiin suhteisiin, esim. puolueiden kieltämiseen, jolloin Zhdanovin ja Gusevin arvojen korottaminen ei tunnu yllättävältä.
Muualla Itä – Euroopassa ( varsinkin marsalkka Rodion Malinovskin Romanian Lounaisella suunnalla ) mutattis mutandis - kaava oli sama: kun ylin tuomiovalta oli neuvostojoukkojen miehityskomentajalla, niin siitä lainsäädöntö- ja toimeenpanovallan siirtäminen kommunisteille ” vallankumouksellisessä hypyssä ” oli ” luonnollinen asia ”. Lisäksi sopimuksessa tuli esille ne negatiiviset kohdat, joita suomalaiset olivat logiikkansa rajoituksella otaksuneet mahdollisiksi KEVÄÄN RAUHANNEUVOTTELUIDEN AIKANA.. Talouselämä olisi saanut siis ratkaisevan aseman, mikä kuuluikin ” tuotantolaitosten kansallistamiseen ”.
Mannerheimin eniten pelkäämä kohta keväällä olisi toteutunut ja Suomen talous olisi saanut GKO – riippuvuutensa. Tuomiovallan osalta tekstissä korostuvat
” hallitus ja kansa ” –painotukset. Neuvostoliitolaisille parhaassa mahdollisessa tapauksessa antautumisen allekirjoittajiksi saataisiin Suomen tärkein johto, presidentti tai ulkoministeri. Stalin ei paljastanut Harrimanille ylipäällikön allekirjoitussuuntaa, koska silloin olisi nähdä selkeästä miehityskaava ja siihen hahmottaa puuttuva eko-elementti: turvallisuusorgaani. Tällöin olisi kuitenkin saatettu vaaraan Yhdysvaltojen presidentin kiitollinen asenne ” Neuvostoliitonhämmästyttävästä tukihyäkkäyksestä lännelle ”.

Ryti-Ribbentrop- pakti sai kuitenkin aikaan sen, että – Suomen pääministerin ilmoitettua vielä Suomen jatkavan sotaa Saksan rinnalla ( 27.6.) – USA:n departamentti
julkaistiin nootin 30.6., jossa ilmoitettiin USA:n katkaisevan suhteensa Suomeen. USA:n oli nyt helpompi nähdä Suomen suunnan tilanne Stalinin toivomalla tavalla –ja
edelleen ( jopa kasvavassa määrin ) hyväksyä Neuvostoliiton ” tukihyökkäys ”. Generalissimus oli siinä mielessä saavuttanut tavoitteensa, että saattoi yksin hoitaa asiansa Suomen kanssa pelkäämättä USA:n väliintuloa tässä vaiheessa, mutta ei muussa mielessä, esim. Saksan. Teko avasi kuitenkin liittoutuneiden ” yhteistoimien ” suunnan muuallakin Itä-Euroopassa. Mannerheimiä ei vielä voitu kompromettoida allekirjoittaja-asemansa ja länsivaltojen takia, KOSKA ERILLISSOTATEESI olisi voinut
tulla esille. Siksi ratkaisutaisteluiden pysytellessä sitkeästi Viipuri –Kuparsaari – Taipale – linjalla Mannerheim armeijoineen pysyi Stalinin dialektiikassa ennustamattoman suurena, yllätyksellisenä strategina.
Leningradin Rintaman johdolta ei puutunut kuitenkaan yrityksiä saadakseen suomalaisasemat murtumaan, mikä olisi ollut onnistuessaan helpoin tapa saada ” suomalaiset muuttamaan hallitustaan, niin ettei Neuvostoliitto puuttunut toisen maan sisäisiin asioihin ”.
Mutta neuvostodialektiikka oli Suomen suunnalla jo katkonaista: Dekanozovin saatua Vorosilovin komitean antautumisehdot SUOMI ALLEKIRJOITTI RYTI -RIBBENTROP –PAKTIN. Tällöin Stalin katsoi aiheelliseksi esittää Harrimanille toteen näytetyksi Suomen hallituksen vasalliuden Saksaan

Seuraavana päivänä Suomen puna-armeijan sotilashallinnolle sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ALISTAMISEN ASIAKIRJA oli valmis.
29.6.Govorov ilmoitti Stavkalle, ETTEIVÄT SUUNNITELMAT LAPPENRANNAN TASALLE ETENEMISESTÄ OLLEET TOTEUTUNEET. Kaksi armeijakuntaa puuttui.
30.6 USA ilmaisi Stalinin toiveiden mukaisesti katkaisevansa suhteet Suomeen ja Leningradin Rintaman komentaja aloittavansa uuden operaation hyökkäyksen nopeuttamiseksi. Stavka ei voinut enää antaa muiden operaatioiden vuoksi vahvistuksia, iskujen synteesin välissä oli ylipääsemätön, valtakunnanrajallinen ja ideologinen katkos, Suomen armeija.

Kotka operaatioon sisäsuomeen laajennettuun tilaan entisen rinnalle tarkoitettu 59. Armeijakunta jäi vaille käyttöjoukkoja ja alistettiin aikaisempien tavoitteiden saavuttamiseksi. Liikkuvan panssariryhmän komentaja oli erotettu epäonnistumishetkellä Mustamäessä ja 23. Armeijan komentaja Itä-Kannaksen prosessitarkastuksen
jälkeen. Leningradin Rintaman ja ” länsikannakselaisen ” 21 Armeijakunnan komentajan pelasti se, että neuvostovaatimukseen ehdottomasta antautumisesta suomalaiset olivat vastanneet jo kesäkuun lopulla SOLMIMALLA RIBBENTROP – RYTI- SOPIMUKSEN.

Stavka veti operatiiviset `ylivoima ` joukkonsa pois koska Saksan Suomen suunnalla olevia " operatiivisia ribbentrop-reservejä " vastaan OLI TARKOITUS HYÖKÄTÄ NARVAN TYHJÄSSÄ TILASSA, ja saada AVUTON lyöty Suomi ANTAUTUMAN ( Govorovin väitteet kahdesta viikosta ).
Viipurin valtaus näytti asiantuntemattomasta Stalinista suurelta voitolta, vaikka Viipuri-operaatio oli TÄYSIN EPÄONNISTUNUT tärkeimmässä tavoitteessaan Kannaksen suomalaisjoukkojen TUHOAMISESSA sekä Kotka-operaation ylivoimasuhteiden ja YLLÄTYKSEN valmistamisessa.

Ylivoimajoukkojen vetäminen Kannakselta strategisen yllätyksen Saksan ja länsiliittolaisten suuntaisessa paljastumispelossa korjasi korjaamatonta Kotka – operaation
romahdusta. Puolustuskomitealle ja Savkalle oudoksi poliittiseksi ja sotilasstrategiseksi suureeksi jäi ”lyödyn” Suomen armeijan tilalla ollut LYÖMÄTÖN, joka olisi
vaatinut mittakaavalla voittamisensa alkulaskelmissa vielä MONEN SADAN TUHANNEN SOTILAAN NEUVOSTOUHRIN.
Neuvostoliittolaisten toimia lukevalla puolustuksellaan suomalaiset voittivat kaksi viikkoa aikaa. Se merkitsi kahden ( prosessitarkastelussa kolmen ) neuvostoarmeijakunnan puuttumista tarvittavasta ylivoimasuhteesta.

Neuvostoreservien sekä ennakoivan ja jälkiviisaan propagandatelepatian virran voimistuessa suomalaisdiplomatian itsenäisyyttä suojaavan tiedon virta kuitenkin vaimeni Suomelle tärkeissä USA:ssa ja Ruotsissa. Narvan suunnalle matkanneet LOPPUUNKULUNEET VOITONMERKEIN JA –JUHLIN PALKITUT KOKENEET neuvostojoukot, joita odotti ennen seuraavaa hyökkäystä täydellinen kouluttamattomilla täydennys, näkyivät maailman medioissa voimakkaalla neuvostopropagandalla ja proosalla höystettyinä VOITTAJINA..
Suomalaisten tarkempaa todellisuutta edustivat hiljaisuus ja informaatiosulku. Neuvostokenraalit selvisivät vuoden 1941 saksalaisyllätystä paremmin, RANKAISEMATTA Suomen suunnan kesän – 44 yllätyksestä. Ranskassa AVATTU KORKKI PIILOTTI todisteiden puuttuessa heidän epäonnistumisensa mahtavan puna-armeijan VOITOKSI – HARHALUULOKSI ( kolluusio ), joka säilyi ” teknisesti ” ( deluusio ), vaikka olisi pystytty ” kokonaisvaltaisesti ” SUURENA ILLUUSIONA KUMOAMAAN.

s. 63
Generalissimus Stalin johti ( mm. salaisen reservikunnan päällikkö Zukovin avustuksella dialektisella yksinkertaisuudella strategisten sotatoimien etenemistä, kun 13.7.
oli määrä alkaa Ukrainan suurhyökkäys. Leningradin rintaman komentaja sai Generalissimukselta sähkeen, jossa oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin.
Leningradin rintaman komentaja sähkötti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa valloittaa Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa tuli ylipäällikön vastaus: ” TE VASTAATTE HENGELLÄNNE, ETTÄ JOUKOT KAIKKINE VARUSTEINEEN OVAT LENINGRADISSA MÄÄRÄAIKANA.”.

Leningradin rintaman komentajan operationaalis-strteginen halu päästä Ihantalan, Viipurinlahden ja Vuosalmen epäonnistuessa Helsinkiin oli kova tai niin hän ainakin asian esitti. Häneltä puuttui vähintään kaksi armeijakuntaa, jotka hän saattoi Stavkan laskelmien mukaisesti ” pukea kahden viikon muotoon ”.
Tämä muoto oli hänelle vaarallinen. HÄN EI VOINUT SELVITTÄÄ VÄLEJÄÄN SUOMALAISTEN KANSSA KANNAKSELLA, SYTYTTÄÄ PARADOKSIN RÄJÄHDYSTÄ JA AIKAANSAADA VASTAKOHTIEN YHTYMISTÄ LUOKKAVIHOLLISEN PÄÄKAUPUNGISSA, muiden itärintaman marsalkkojen tapaan, kun Generalissimuksen dialektiikassa ei ollut sijaa ” hoipertelijoille ”. Näin Leningradin rintaman komentaja pääsi eroon Kannaksen ongelmasta osoitettuaan yliportaalle ymmärtävänsä vain pienempiä mittakaavoja kuin ylipäällikkö. Stalin ymmärsi tämän selityksen, koska hän esitti sen itse. Itse asiassa suomalaisten Kannaksella voittama aika oli siinä aikaan turvautuvassa selityksessä, jonka Leningradin Rintaman komentaja antoi. Neuvostoliitossa ei rintaman komentajalla ollut mahdollisuutta arvostella direktiiveiksi tulleita ylipäällikön ja Stavkan strategisia reservien siirtoja. Tällainen kritiikki tulkittiin rangaistavaksi teoksi.

Hyökkäys oli pysähtymässä, oli aika palkita joukot ja alkaa suunnitella UUTTA hyökkäystä: Kunnianimitys ” leningradilainen ” ja ” viipurilainen ”annettiin 48 yhtymälle ja joukko-osastolle . 69205 sotilasta palkittiin kunniamerkein. Melkein joka kolmas Kannaksen taisteluihin osallistunut neuvostosotilas sai kunniamerkin.
Voidaan jopa ajatella että merkin saivat jäljelle jäänet sotilaat, mikä olisi varsin lähellä käsitystä maksimaallisista tappioista ( 138 400 – 140 000 ). 27 Kannaksen taisteluissa erityisesti kunnostautuneelle sotilaalle annettiin Neuvostoliitonsankarin arvo. ( Portinhoikan tienristin muistomerkistä on mahdollisuus lukea kaatuneiden palkittujen nimiä vaikka kaatumapäivä ja etunimet eivät aina olekaan tiedossa ).Tällaisella palkitsemisella pyrittiin lisäämään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja nostamaan innostusta. Traditioita ainakin neuvostoliittolaisille näyttää ainakin syntyneen, KUN HYÖKKÄYS OLI LOPULLISESTI PYSÄHTYNYT, pidettiin juhlat.
Pienen levon jälkeen suuri osa valtavan tappion kärsineistä ja taistelutahtonsa menettäneistä joukoista lähetettiin Baltiaa ” vapauttamaan ”.

Lue lisää

vaatia antautumaan vaan Suomi antautui vapaaehtoisesti syyskuussa 1944 koska tiesi että Saksan kukistumisen jälkeen olisi Suomen antautumisen vuoro.

Tässä voima joka olisi tarvittaessa miehittänyt myös Suomen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

Suomi antautui, vaihtoi puolta ja hyvä niin. Demokratiamme ennen muuta voitti vaikka Petsamo menetettiinkin hävityssä sotaseikkailussa.
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/2/1933.jpg

antautunut, tietenkään kirjoitti:

Viipurin menetys ei ratkaissut sotaa. KUn hyökkäys oli torjuttu Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella, Nl ilmaisi valmiutensa neuvotella. Se saneli aselevon ja välirauhan ehdot, joihin Suomi suostui.Niiden mukaan elettiin, mutta koska ei antauduttu, maa säilyi itsenäisenä. Ansio oli tojuntavoiton.

Lue lisää

Vihollinen vaihtui ja siinä välissä antauduttiin.

taas tätäkin kirjoitti:

Hyökkäyksen alkaessa Suomen armeijan koko vahvuus oli noin 450 000. Siinä olivat maa-, meri- ja ilmavoimat sekä kotijoukot. Vahvuus Kannaksella oli 75 000, Itä-Karjalassa noin 150 000, siis taistelujoukkoja. Puna-armeija pystyi rintamilla keskittämään suuren ylivoiman erityisesti painopistesuunnissa. Sitä tehosti valtava materiaaliylivoima.Puna-armeijan ilmavoimat toimi lukumääräänsä nähden jonkin verran kömpelösti ja strategisesti jopa virheellisesti laiminlyödessään lisävoimien tulon estämisen. Rintamajoukkoja tukiessaan ne olivat tehokkaat. Puna-armeijan panssarikalusto oli erittäin ajanmukaista, runsaslukuista ja tehokasta.
Saksan 20. VuorA ei osallistunut kesän 1944 taisteluihin Kannaksella ja Itä-Karjalassa.

Hyökkääjä menestyi aluksi hyvin, mutta lopuksi se torjuttiin. Suomen armeija jäi tuhoamatta ja maa säilyi itsenäisenä.Se on joidenkin vaikea kestää vieläkin.

Lue lisää

vaikea kestää.

Suomi hävisi taistelun Kannaksesta ja Viipurista sekä samaten taistelun Laatokan Karjalasta. Stalin piti sanansa lännen liittoutuneille ja tarjosi Suomelle vaihtoehdon miehitykselle: puolenvaihto ja sotakorvaukset.
Ilman Jatkobarbarossaa Suomella olisi nyt satama Jäämeren rannalla.

tarvinnut kirjoitti:

vaatia antautumaan vaan Suomi antautui vapaaehtoisesti syyskuussa 1944 koska tiesi että Saksan kukistumisen jälkeen olisi Suomen antautumisen vuoro.

Tässä voima joka olisi tarvittaessa miehittänyt myös Suomen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

Suomi antautui, vaihtoi puolta ja hyvä niin. Demokratiamme ennen muuta voitti vaikka Petsamo menetettiinkin hävityssä sotaseikkailussa.
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/2/1933.jpg

Lue lisää

Suomi ei antautunut vaan alkoi kätkemään aseita Päämajan toimeksiannosta. Tämä operaatio taisi viimeistään saada Stalinin uskomaan että Suomessa ei puna-armeija saa pidetyksi voitonparaatiaan.
Suomi oli edelleen kapitalistivaltioiden piirissä jonne venäläiset eivät saaneet juurrutetuksi kommunismista järjestelmäänsä.

" Demokratiamme ennen muuta voitti vaikka Petsamo menetettiinkin hävityssä sotaseikkailussa. "

Petsamo oli menossa Stalinille jo kesällä 1940, joten se siitä höpötyksestäsi.

antautui kirjoitti:

Vihollinen vaihtui ja siinä välissä antauduttiin.

Suomi ei antautunut.

antautui kirjoitti:

Vihollinen vaihtui ja siinä välissä antauduttiin.

Suomi hyväksyi aselevon ja välirauhan ehdot ja vaihtoi puolta, mutta ei antautunut. Sehän teitä stallareita harmittaa ja pitää moista valetta tolkuttaa. Se ei muutu todeksi, vaikka siihen itse uskottekin.

antautui kirjoitti:

Vihollinen vaihtui ja siinä välissä antauduttiin.

Toinen maailmansota ja Suomen maine ”lännen” arvioimana

Aira Kemiläinen Pienen kansan asema suurvaltojen sodassa



1.
Kun aikaa on kulunut jo 60 vuotta, Neuvostoliitto on hajonnut ja julkisesti on todettu Stalinin rikokset ja kommunistisen järjestelmän aiheuttamat tuhot, Suomen valtio voisi kumota sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot laittomina ja väärinä sekä liittää päätökseen selvityksen talvi- ja jatkosotaan johtaneista syistä ja tapahtumien kulusta. Silloin kävisi ilmi, että
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 ja että Suomi ei tukenut kansallissosialistista Saksaa, vaan käytti sitä hyväkseen, kävi erillissotaa sekä onnistui siinä siten, että Suomea ei miehitetty, vaan maa säilytti itsenäisyytensä.

Kun suomalainen toista maailmansotaa koskevissa näyttelyissä huomaa jonkin virheen Suomen osalta, sitä valitetaan, mutta samalla sanotaan, että sehän koskee niin vähäistä asiaa. Suurvaltojen edustajilla on taipumus katsoa, että pienet valtiot ovat suojatteja, liittolaisia tai vihollisia.

Kun Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen1939 ja pakottanut sen suostumaan huonoon Moskovan rauhaan maaliskuussa 1940, sitä arvosteltiin, mutta Suomen jatkosota 1941 samalla puolella kuin Saksa selitettiin taisteluksi kansallissosialismin – ihmiskuntaa uhkaavan suurimman vaaran puolella. Suomi kävi jatkosotaa vain Neuvostoliittoa vastaan, mutta Iso-Britannia kommunistivaltion liittolaisena veti Suomen toiseen maailmansotaan julistamalla sille sodan 6.12.1941.

Yhdysvaltain presidentti Roosevelt oli myötämielinen Suomelle, mutta katsoi, että Neuvosto-liitto diktatuurina oli Amerikalle ja ihmiskunnalle vähemmän vaarallinen kuin Saksa, ja sitä paitsi se puolusti omaa maataan [1]. Sivuasiaksi jäi, että Neuvostoliitto itse oli vähän ennen miehittänyt Baltian maat ja yrittänyt samaa Suomessa.

Suurvaltaa oli autettava suurvaltaa vastaan, kun taas pienet valtiot jätettiin oman onnensa nojaan.
Suomi luettiin toisen maailmansodan häviäjiin, mikä vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947sekä sotasyyllisoikeudenkäynnissä, jossa kahdeksan johtavaa poliitikkoa tuomittiin siitä, että he olivat johtaneet Suomen sotaan ja estäneet rauhan tekemistä.

Tämä asenne oli päätetty suur-valtojen kokouksissa. Kansallissosialismin syyllisyys ja Saksaan suuntautunut viha tulivat siis myös Suomen osaksi. Suomen poliittinen asema oli niin vaikea 1940–1970-luvuilla, että sodan tapahtumien käsittely Suomen kannalta jätettiin vain historiankirjoituksen asiaksi, ja Neuvostoliiton myötäilyn takia julkinen sana painoi totuudenmukaiset esitykset huomaamattomiin ja nosti esiin ne tulkinnat, joissa Suomi nähtiin syyllisenä joko reaalipolitiikan puutteeseen tai saksalaismielisyyteen.

Kun kansainvälisissä esityksissä pääpaino pantiin sille maailmansodan jaksolle, joka alkoi Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon kesäkuussa1941 ja painettiin piiloon vuodet 1939–40 eli aika, jolloin Neuvostoliitto ja Saksa elokuussa 1939 tekivät Molotov–Ribbentrop sopimuksen ja Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan ja Suomeen sekä alisti Baltian valtiot, niin Suomen katsottiin hyökänneen Neuvostoliittoon.

Aluksi Neuvostoliitto väitti Suomen olleen hyökkääjä ja myöhemmin se hävitti talvisodan historiasta. Käytännössä länsiliittoutuneet
mukautuivat tähän. 1940-luvulta eteenpäin Suomi rakensi suhteita länteen uuden tilanteen pohjalta. Toivottiin, että ajan kuluessa objektiivinen historiankirjoitus tekisi myös Suomelle oikeutta ja vääristymät siten korjaantuisivat.

1900-luvun jälkipuolella voitiin vielä Suomessa puhua menetetystä Karjalasta ja sen palauttamisesta. Olihan Porkkala jo 1956 saatu
takaisin. Vuosisadan lopulla ja 2000-luvul-la virallinen Suomi on yhteydenpidossa Venäjän kanssa vaiennut toisen maailmansodan tapahtumista. Hyvin hiljaisesti se vieläkin uskaltaa tuomita Baltian maiden miehityksen.

Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa korjattiin Suomessa vain sitä, mikä voitiin kumota omalla julistuksella, kuten YYA-sopimus. Voitonjuhlien yhteydessä 2005 Suomen presidentti tosin puhui itsestään selvänä asiana erillissodasta”, mikä sai aikaan ärähdyksen Venäjän puolelta. Naapuriaan vastaan hyökkäilevä Suomen valtio. Onko Suomen maine palautunut lännessä objektiivisen historiankirjoituksen mukana?

Meillä usein unohdetaan, että suomenkielisellä historiankirjoituksella ei ole kaikua lännessä. Myös länsimaiset historiantutkijat – erikoisalan tutkijoita lukuun ottamatta – ovat saaneet tietonsa historian yleisteoksista, jotka ovat toistaneet toisen maailmansodan kuvausta niiltä vuosikymmeniltä, jolloin viha Saksaa ja sen liittolaisia kohtaan oli ylimmillään. Tämä selittänee seuraavan, itsenäisen Suomen toimia esittäneen lausuman nationalismin tutkimuksen piirissä vuonna 2004.

Tunnettu nationalismin tutkija John Hutchinson käsitteli myyttejä teoksessaan Myth against myth: the nation as ethnic overlay [2]. Käyttäen lähteenä William A. Wilsonin vuonna 1976 ilmestynyttä Suomen kansanrunoutta esittelevää teosta Folklore and Nationalism in Modern Finland hän vuonna 2004 esitti päättelyn, joka saattaa
Suomen kuvan valtiona outoon valoon [3].Hutchinson katsoi, että kerätessään kansanrunoja Itä-Karjalassa suomalaiset olivat
ihastuneet tähän ”pyhään alueeseen” siinä määrin, että itsenäistynyt Suomen valtio oli kaksi kertaa sodalla yrittänyt vallata sen.

Englanninkielisessä muodossa kohta on seuraava: ”During the late nineteenth century tens of thousands of young members of the Finnish middle classes visited Karelia to tap its poetry, and after Finnish inde-pendence the Finnish nationstate fought two wars with the USSR in order to claim this sacred region for the nation (Wilson 1976: 47, 141-3).”

[4]Wilsonin teoksessa on ajan tavan mukaan Suomea arvosteleva sävy, jossa folkloristien haaveet ja Suomen valtion toiminta sekaantuvat, mutta Hutchinsonin omista päätelmistä kehittyy näkemys vasta itsenäistyneestä Suomesta eräänlaisena
berserkki valtiona, joka lähetti sotureitaan hyökkäilemään naapurivaltion alueelle.

On syytä epäillä, että taustalla on se kuva, jonka Hutchinson on sota-aikaa kuvaavaa kirjallisuutta lukiessaan saanut. Jos hän tarkoitti talvisotaa ja jatkosotaa niin kuva tapahtumien kehityksestä muistuttaa Neuvostoliiton tulkintoja, mutta näyttää siltä, että länsivaltojen historiat
ovat osittain seuranneet niitä.

Toisen maailmansodan kuvauksissa Suomen tapahtumat vuodesta 1941 lähtien samaistettiin liittoutuneiden vihaamien kansojen toimiin. Julkaisujen lyhyet maininnat olivat usein virheellisiä, ja asioista vaiettiin, jolloin saattoi syntyä väärä kuva. Samalla kun kansallissosialismi esitettiin pahimmaksi ihmisoikeuksia loukkaavaksi ideologiaksi, Neuvostoliiton ja kommunistisenideologian aggressiivisuudesta ja brutaalisuudesta vaiettiin. Länsivallat katsoivat edustavansa inhimillisyyttä ja demokratiaa, ja tärkeä liittolainen haluttiin nähdä edullisessa valossa.

Lisäksi vaikka talvisota mainitaan ja jopa kerrotaan, että Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, se ei anna aihetta
tämän valtionarvosteluun. Brittiläistä logiikkaa moraalisessa arvostelussa Nationalismin historian tutkimuksessa on eturivissä Hugh Seton-Watsonin vuonna 1977 ilmestynyt teos Nations & States, jossa tarkastellaan kansojen ja valtioiden
kansallista kehitystä. Suomen kehitys käsitellään Skandinavian yhteydessä itsenäistymiseen saakka etupäässä oikein.

Sen jälkeen tosin sanotaan, että puolalaiset, Baltian kansat, suomalaiset ja Romanian bessarabialaiset erosivat Venäjästä

kahdeksikymmeneksi vuodeksi [5]. Mihin suomalaiset katosivat? Suomi on varmaan niputettu miehitettyihin maihin. Toisen

maailmansodan osalta seuraa vain lyhyt maininta ja ohimennen esitetty syyllistävä toteamus. Kun Seton-Watson moittii

arabeja siitä, että palestiinalaisia ei yritettykään asuttaa, niin hän kiittää saksalaisia ja suomalaisia tarmokkaista

yrityksistä asuttaa ne omat kansalaisensa, jotka oli karkotettu asuinsijoiltaan siitä syystä, että Saksa ja Suomi olivat

olleet aggressiivisia naapureitaan kohtaan: ”Whereas the governments of Germany and Finland had made tremendous efforts to

absorb hundreds of thousands of expellees in their economies, the governments of Arabic-speaking countries, with the partial

exception of Jordan, had done nothing. On the contrary, they had left the Palestinian refugees in miserable conditions,

deliberately inciting them to hatred and revenge against Israel. For their part the Arabs could reply that, whereas Germans

and Finns had been expelled as a consequence of German and Finnish aggression against their neighbours the

Palestinian Arabs had been peaceful residents in their own country, whom foreign Israeli invaders had driven from their

homes.” [6]Todellisuudessa yli 400 000 karjalaista oli joutunut jättämään heimon vanhat asuinpaikat Karjalan kannaksella ja Laatokan rannoilla, kun Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomea vastaan marraskuussa 1939 ja Suomen oli 105 päivää yksin
puolustettuaan maataan pakko tehdä rauharaskain ehdoin. Eivätkö he sitä ennen olleet rauhallisia asukkaita omassa maassaan?

Kirjoittajan logiikan mukaan – tai tietämättömyyden vuoksi – alueen riisto 1940 oli suomalaisille ansaittu rangaistus siitä, että he seuraavana vuonna 1941 yrittivät vallata nämä karjalaistenalueet takaisin ja samalla turvata Suomen, sillä Neuvostoliiton tarkoitus selvästi oli ollut vallata koko Suomi [7]. Suomen osalta moni anglosaksi näyttää olleen samaa mieltä.

Kuva Suomen toiminnasta anglosaksien teoksissa ennen Neuvostoliiton hajoamista En käsittele tässä erikoistutkimuksia, jollainen oli esimerkiksi eversti Albert Seatonin 1970 Yhdysvalloissa ilmestynyt laaja teos venäläis-saksalaisesta sodasta 1941–45 ja jossa Suomelle on suotu runsaasti huomiota. Vertailun vuoksi palataan siihen myöhemmin.

Seuraavassa on muutamia esimerkkejä englantilaisten ja amerikkalaisten tavasta käsitellä Suomenkysymystä toisen maailmansodan yhteydessä. Esimerkkeinä käytän mm. seuraavia kirjoja:1) Amerikkalaisen Princetonin yliopistonprofessorin R. R. Palmerin teos uusimman
ajanhistoriasta, jota käytettiin ruotsinnettuna ja suomennettuna kurssikirjana myös suomalaisissa yliopistoissa 1960- ja 1970-luvuilla. Se oli ilmestynyt 1950 ja uudistettu 1956 [8]. 2) Myöhemmin (1970) toinen Princetonin professori Felix Gilbert julkaisi vuoden 1890 jälkeistä aikaa koskevan osan sarjaan The Norton Historyof Modern Europe [9].3) Amerikkalaisen Barnard Collegen professori René Albrecht-Carrié julkaisi Englannissa1958 Wienin kongressin jälkeistä Euroopan diplomaattista historiaa koskevan kirjan [10]. 4) Englantilainen W. N. Medlicott oli jo 1940julkaissut Iso-Britannian ulkopolitiikkaa käsittelevän teoksen.

Se ilmestyi 1968 laajennettuna käsitellen vuosia 1919–1963 [11].5) The New Cambridge Modern History teoksen XII osa (1960) koskee aikaa 1898–1945. Siinä on niukasti käsitelty toista maailmansotaa ja Suomi on vain mainittu Neuvostoliiton alistamien kansojen joukossa. Ensimmäisessä
maailmansodassa taas Suomi yllättävästi luetaan Saksan miehittämiin maihin [12].Koska Moskovan rauha 1940 mainitaan yleis-teoksissa vain ohimennen ja kun rauhanehtoja ei juuri käsitellä, niin lukija ei tiedä, miten kohtalokkaita menetykset olivat Suomelle [13].

Palmer esitti Suomen talvisodan korrektisti ja mainitsi suomalaisten urhoollisen taistelun. Muuten urhoollisuus ja Suomen aikanaan nauttima myötätunto tuodaan esiin harvoin. Palmer kertoi, että Suomen itäraja oli ”vain3½ pnk:n päässä Leningradista” [14], ja hän käytti sanontaa: ”Neuvostoliitto otti takaisin Karjalan” [15]. Kun ei tiedetty, että Venäjästä irtautuneet alueet olivat olleet historiallisia kokonaisuuksia, valtioita, kuten Suomi, ja kansallisuuksien
hallintoalueita, kuten Viro, niin voitiin ilmeisesti ajatella, että Venäjä otti osan omaansa pois! [16]Palmer totesi myös, että Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään.

Sen mainitsivat myös Medlicott ja Albrecht-Carrié [17]. Jos se olisi todettu painokkaammin, olisi lukija ehkä miettinyt enemmän, kuka oli syyllinen. Rauhanteossa 1940 menetettyä aluetta Palmer
kuvasi ”hiukan suuremmaksi” kuin oli ollut Neuvostoliiton 1939 vaatima alue, mutta hän ei anna täyttä kuvaa Suomen menetyksen suuruudesta. Historiallinen Viipuri kun oli Suomen toiseksi suurin kaupunki, kannas ja Laatokan rannat olivat
taloudellisesti ja kulttuurin kannalta arvokkaita.

Karjalaiset hajotettiin muuhun Suomeen, ja uusi raja teki Suomen puolustuksen vaikeammaksi. Anglosaksit lienevät ymmärtäneet suur-vallan ”reaalipolitiikkaa”. Saksalainen maailmanhistoria
Historia Mundi (1961) sanoo, että rauhanteko 1940 merkitsi Suomelle suuria alueluovutuksia [18]. Usein Suomi käsitellyissä teoksissa menetti vain ”joitakin alueita”. Gilbert sanoi, että Venäjä aikoi parantaa sotilaallista puolustuslinjaansa
pohjoisessa, hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 ja suomalaiset suostuivat maaliskuussa 1940 ”vaadittuun rajan korjaukseen” [19].

Toisen maailmansodan lopullisista rauhanehdoista puhuessaan hän sanoo, että uusien rajojen vetäminen ei aiheuttanut suuria muutoksia. Järjestelyt olivat verraten vähäisiä ja liittoutuneet pitivät huolta siitä, että suuria konflikteja ei syntynyt [20]! Tosiasiassa miehitetyt maat olivat täysin lyötyjä. Suomi menetti – kirjoittajan mielestä varmaankin ”vain” – Petsamon ja Karjalan kannaksen.

Albrecht-Carrié esittää jokseenkin korrektisti talvisodan ja mainitsee myös ideologian hyväksikäyttönä sen, että Neuvostoliitto 1.12.1939 perusti Suomeen kansantasavallan, joka tosin jäi syntymättä. Talvisotaa kirjoittaja piti
vähäpätöisenä, koska se ei liittynyt laajempaan sotaan: ”Of the Finnish war little need be said.” Pienenkansan taistelu jättiläistä vastaan ja selviytyminen oli hänelle pikkuasia. Samoin hän arvosteli lopputulosta. Moni seurasi tyytyväisenä
oli luovutettava Karjalan kannas ja Viipuri sekä Hanko.

Olosuhteisiin katsoen nämä olivat yllättävän lempeät ehdot! [21]Sen jälkeen Suomi mainittiin Albrecht-Carrién kirjassa Neuvostoliiton ja Saksan neuvottelujenyhteydessä loka-marraskuussa 1940. Hän erehtyy sanoessaan, että Neuvostoliitto silloin vaati Saksan joukkojen vetämistä pois Suomesta. Lieneekö hän tarkoittanut kauttakulkujoukkoja [22].

Maassa oli tosiasiassa Hangossa venäläisiä sotilaita. Todellisuudessa Saksa tuona aikana kieltäytyi hyväksymästä Neuvostoliiton ilmoittamia Suomen valtausaikeita. Suomen vaiheita sodassa ei kerrota tämän jälkeen, joskin vuoden 1942 kartassa Suomi on merkitty akselivaltojen liittolaiseksi. Sodan viimevaiheita kuvattaessa sanotaan, että Romania, Suomi ja Unkari luokiteltiin Saksan satelliiteiksi, mutta ne samoin kuin Italia ja Bulgaria katsottiin vain toisen luokan vihollisiksi.

Kirjoittaja sanoo, että Suomi, joka oli tullut uudelleen sotaan (?) Saksan avulla, joutui rangaistukseksi (sic) syyskuussa 1944 luovuttamaan Neuvostoliitolle edellisessä sodassa luovutetut alueet sekä eräitä lisäalueita ja maksamaan vahingonkorvauksen [23].Mitä lempeyteen tulee, niin mainittakoon, että saksalainen Das neue Fischer Lexicon (1981) väittää Suomea koskevassa artikkelissaan, että Suo-mi 1947 Pariisin rauhassa sai länsivaltojen avulla armeliaan kohtelun (”wurde … von den Russen schonend behandelt”) [24].

Suomalaisen käsityksen mukaan länsivallat antoivat kaiken tapahtua melkein niin kuin Neuvostoliitto halusi. Seatonin mukaan Stalin suostui länsivaltain painostuksesta myöntymään, että Suomi saisi säilyttää itsenäisyytensä [25]. Kokonaisen heimon kotiseudunmenetystä siis tuskin kannatti mainita. Mikään näistä yleisteoksista ei pidä Suomenitsenäisyyden säilymistä Suomen oman taistelun ansiona, ei talvisodan voittojen eikä kesän1944 Talin–Ihantalan torjuntataistelun, joka esti venäläisiä tunkeutumasta maahan, kuten heidän armeijansa tunkeutuivat jokaiseen maahan Baltian–Bulgarian linjalla.


Sodan kovuutta vähäteltiin huomauttamalla, että venäläiset käyttivät vain vähäisiä osia joukoistaan. Ei huomattu, että lähes 50 kertaa suuremman maan vähäisetkin joukot olivat miesvoimaltaan ja resursseiltaan ylivoimaisia suomalaisten armeijaan nähden. Kuvattuaan Baltian
valtioiden sovjetisoimista Palmer päätyi siihen, että molemminpuolisten petoksien jälkeen saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon. Romania, Bulgaria ja Unkari liittyivät vuoden alussa 1941 akselivaltoihin ja vahvistettuna suomalaisilla, romanialaisilla, unkarilaisilla ja italialaisilla joukoilla heitti Saksa kolme miljoonaa miestä Venäjää vastaan [26].

Mistään ei käynyt ilmi, että Suomi ei liittynyt akselivaltoihin, tai että suomalaiset pitivät sotaansa talvisodan jatkona ja kävivät erillissotaa. Nähtävästi ei tiedetty, että Suomen armeija ei ollut saksalaisten komennossa.

Puuttumatta Suomen sotaan enempää Palmer sanoo, että 1944 Romania, Suomi ja Bulgaria antautuivat. Tämä oli Suomen osalta selvä virhe. Lopulta todetaan, että Pariisin rauha 1947 allekirjoitettiin Italian, Romanian, Unkarin, Bulgarian ja Suomen kanssa, ja nämä valtiot maksoivat vahingonkorvausta ja hyväksyivät ”joitakin rajankorjauksia” [27]. Kylmän sodan alkamisen yhteydessä Palmer totesi Suomen hyväksi, että vain Suomi, Itävalta ja Kreikka jäivät rautaesiripun ulkopuolelle [28].

Vaikka Palmer ei ollut kommunismin ystävä, hänen arvionsa Stalinista oli ylistävä. Stalinin uhrit ja vastustajatkaan eivät voineet kieltää hänen suuria saavutuksiaan: teollistamista, isänmaanpuolustamista sekä kansallisten päämäärien ja kansainvälisen kommunismin edistämistä [29].Palmerin mielestä totalitarismin kielteiset puolet jäivät suurten saavutusten varjoon. W. N.

Medlicott totesi, että Neuvostoliitonhyökkäys Suomeen aiheutti brittien mielipiteissä Venäjän vastaisuutta, koska hyökkäystä ei voinut pitää puolustautumisena Saksaa vastaan. Neuvostoliiton kommunismia pidettiin silloin natsismin kaltaisena (”the predatory twin of Naziism”). Tämä deologiain rinnastus on harvinainen. Myös Medlicott kertoo, että Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään ja että tämä hylkäsi Iso-Britannian ehdotuksen tulla välittäjäksi.

Hän toteaa brittien moraalisesti tuomitsevanasenteen, mutta puhuessaan Suomen avustamissuunnitelmasta keväällä 1940 hän pitää
sitä mielettömänä, koska britit olisivat saaneet myös neuvostoarmeijan vihollisiinsa [30]. Neuvotteluista Englannin ja Neuvostoliiton välillä käy ilmi, että Englanti 1942 oli valmis hyväksymään.

Neuvostoliitolle uudet rajat Puolaa lukuun ottamatta [31]. Silloin sopimus kariutui, mutta –kuten tiedetään – sen jälkeen Englannin asenne oli Suomeen nähden kyyninen, kuten se oli ollut Iso-Britannian julistaessa Suomelle sodan. Vuoden 1942 jälkeen Medlicott mainitsi Suomen vain lopullisen rauhan yhteydessä [32].Suurvaltojen asenne ilmeni siten, että vaiettiin, salattiin ja vääristeltiin asioita. Pienemmille valtioille tämä merkitsi suuria poliittisia ja talo-udellisia menetyksiä ja sodan jälkeen maineenmenetystä.

Suomen kohdalla todellinen tapahtumien kulku jäi unhoon ja Suomi leimattiin milloin Saksan,
milloin Neuvostoliiton satelliitiksi. Suomi ei ollut Saksan eikä Neuvostoliiton satelliitti Suomi luettiin siis laajalti Saksan satelliittienjoukkoon. Yleensä ei mainittu, että Suomi ei ollut tehnyt liittosopimusta Saksan kanssa eikä mitenkään lähestynyt kansallissosialismia.Baltian historian tutkija David Kirby kuitenkin sanoi vuonna 1995 – siis Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen – kesän 1944 tapahtumista puhuessaan, että Suomi ei ollut Saksan tottelevainen satelliitti [33].

Puhuessaan (1970) sodanjälkeisestä ajasta Gilbert oli puolestaan sanonut ”Sopimuksia Neuvosto-Venäjän ja satelliittien välillä” otsikoidussa luvussa, että samanlaisia sopimuksia kuin Tšekkoslovakian, Puolan ja Jugoslavian välillä tehtiin 1948 Bulgarian, Romanian, Unkarin ja Suomen, entisten akselivaltojen satelliittien kanssa [34].

Kuvatessaan vuoden 1945 tilannetta The New Cambridge Modern History (1960) kertoi, et-tä Venäjä oli liittänyt omaan valtioonsa Liettuan, Latvian ja Viron, sulattanut laajoja alueita Saksalta, Puolalta ja Romanialta sekä alentanut kahdeksan valtiota: Suomen, Puolan,
Tšekkoslovakian, Unkarin, Romanian, Jugoslavian, Bulgarian ja Albanian satelliittien asemaan [35]. Kirjoittaja tosin lisäsi, että vain Suomi ja Jugoslavia välttivät täydellisen alistamisen Moskovalle.

Gilbertin teoksessa on vuoden 1950 tilannetta
kuvaava kartta. Suomen kohdalla on merkintä ”itsenäinen vuoden 1955 jälkeen” [36]. Hän ei selitä, mitä Suomi olisi ollut sitä ennen. Norman Davies, joka oli muuten verraten tarkka, sanoi vielä 1996 sodan 1944 päättyneen siihen, että Neuvostoliitto miehitti Suomen ja että Suomi 1947 sai rajoitetun suvereenisuuden.

Suomea hän tosin käsitteli luvussa puolueettomista
valtioista [37].Albrecht-Carrié ei puhunut Suomesta väli-rauhanteon 1944 jälkeisessä historiassa paitsi että veti kuitenkin 1957 rautaesiripun Suomenitärajalle [38].Tavat kuvata Suomen asemaa toisen maailmansodan jälkeen osoittavat, että länsiliittoutuneet olivat
luovuttaneet Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Suomi itse ei sitä tunnustanut, mitä ulkomaat eivät julkisesti halunneet myöntää, vaan Suomesta puhuttiin jopa Neuvostoliiton satelliittina, myöhemmin käyttäen Suomen kehityksestä sanaa
”finlandization” (”suomettaminen”, ”suomettuminen”).

Suomi Saksan–Venäjän sodassa 1941–45 amerikkalaisten mukaan Toisenlaisiakin esityksiä oli. Eversti Albert Seatonesitti [39] verraten totuudenmukaisesti Suomen osuuden Itä-Euroopan
sotanäyttämöllä alkaen23.8.1939 tehdystä Neuvostoliiton ja Saksan välisestä sopimuksesta, joka luovutti Suomen, Viron ja Latvian Neuvostoliiton etupiiriin. Seatonin mukaan Suomen menetykset neljä (?) kuukautta kestäneen sodan jälkeen olivat Viipurin lääni, Laatokan pohjois- ja länsipuolinen alue, alueita pohjoisessa ja Suomenlahden saaria.

Suomi menetti 1/10 parasta aluettaan ja lähes ½ miljoonaa asukasta tuli kodittomiksi. Sen jälkeen Suomi eli marraskuusta 1940 kesäkuuhun 1941
miehityksen ja hävityksen uhan alaisena. Neuvostoliitto vaati Petsamon nikkelin käyttölupia ja korvauksia siitä, että (ennen suomalaista) omaisuutta olisi hävitetty luovutetulla alueella. Moskova sekaantui Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä presidentinvaaleihin, ja Neuvostoliitto esti Skandinavian valtioiden puolustusliiton.

Syyskuussa 1940 Suomen oli myönnettävä venäläisille joukoille kauttakulkuoikeus rautateillä Hankoon. Näytti siltä, että Neuvostoliitto odotti vain tekosyytä vallata Suomi [40].Seaton arveli – liioitellen toimenpiteitä –, että Hitler aloitti neuvottelut Suomen kanssa elo-kuussa 1940 ja sai aikaan auttakulkusopimuksen Norjaan. Marraskuussa Molotov neuvotteli Saksan kanssa mm. Suomesta.

Neuvostoliitto uhkasi edelleen Suomea ja Suomi antoi vetää itsensä sotavalmisteluihin, mutta ei samoin ehdoin kuin Romania. Suomalaiset, jotka olivat kauan eläneet sotaa ja hävitystä merkitsevän kuilun reunalla, ottivat Saksan suojeluksen vastaan. Seaton mainitsee, että suomalaiset katsoivat olevansa ase-veljiä, ei liittolaisia. Hän sanoo sitä tekosyyksi, koska suomalaiset olivat riippuvaisia Saksan ase-
ja viljatoimituksista [41]. Se tosin ei merkitse liittosopimusta. Seatonin tiedon mukaan Hitler lähetti26.5.1941 Rytin luokse lähettilään puhumaan Saksan ja Neuvostoliiton sodan mahdollisuudesta. Rytin kerrotaan sanoneen, että Suomi halusi
välttää sekaantumista suurvaltojen sotaan.

Kun Seaton seuraavan kerran kertoi suomalaisten vihkimisestä suunnitelmaan, puhutaan jo kesäkuun tapahtumista. Kesäkuun 17. päiväsuomalaiset alkoivat mobilisoida saatuaan vakuutuksen, että Saksa

takaisi Suomen itsenäisyyden ja entisten rajojen palauttamisen. Helsinki lienee pyytänyt, että Suomea ei yhdistettäisi

operaatioon, jotta näyttäisi siltä, että se oli vedetty mukaan vastoin tahtoaan. Suomi julisti olevansa puolueeton 22.6.

[42]Seaton ei maininnut, että Hitlerin julistuksessa 22.6. viitattiin Suomen mukana oloon puhuen kylläkin vain Suomen

puolustamisesta. Myöskään ei kerrota, että Neuvostoliitto pommitti laajalla alueella Suomen kaupunkeja 25.6. Seaton totesi,

että Suomen päämäärät olivat rajoitetut: Haluttiin valloittaa entinen oma alue eikä osallistuttu taisteluun Leningradia

vastaan. Mannerheim halusi pysyä itsenäisenä eikä alistua Saksan sodanjohtoon [43]. Seaton totesi, että Saksa ei voinut

komennella Suomea. Mannerheimille tarjottiin jopa kaikkien Suomessa oleviensaksalaisten joukkojen päällikkyyttä, mutta hän

kieltäytyi, koska sodan johtaja olisi siinä tapauksessa ollut Hitler [44].Seaton huomautti, että Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa oli paljon hyväntahtoisuutta Suomea kohtaan, mutta väitti – mainitsematta ehtoja –, että suomalaisille
tarjottiin turhaan rauhaa useita kertoja [45]. Suomen kysymys suuressa mittakaavassa tuli esiin 9.6.1944

hyökkäystä käsiteltäessä.

Suomen eroamista sodasta Seaton käsitteli kokonaisessa luvussa [46]. Hän katsoi, että joulukuussa 1941 Mannerheim oli jo epäillyt sodan onnistumista, mutta Moskovan esittämät rauhanehdot 1943 olivat sietämättömät eikä Suomi niitä hyväksynyt.

Samoin kävi helmikuussa 1944. Seaton väitti, että Iso-Britannia ja USA olisivat taivuttaneet Stalinin Teheranissa joulu-kuussa 1943 lupaamaan, että Suomi säilyttäisi itsenäisyytensä. Seaton kuvasi selvästi kesäkuun 1944 taistelun
ankaruuden Kannaksella ja Laatokalla. Kesäkuussa oli kysymys Saksan avusta ja Rytin ja Ribbentropin sopimuksesta, jonka vuoksi Yhdys-vallat katkaisi diplomaattisuhteet. Viipuri menetettiin 20.6., mutta sen jälkeen neuvostohyökkäys pysäytettiin.

Seaton ei esitä Tali–Ihantalan taistelua juuri lainkaan. Hän sanoi vain, että hyökkäys pysähtyi, koska venäläisiä joukkoja oli lähetettävä Baltiaan. Mannerheim tuli presidentiksi, mikä antoi suomalaisille mahdollisuuden luopua Rytin tekemästä sopimuksesta. Tämän sopimuksen yksityiskohtia Seaton ei esittänyt. Asia tuli esille vasta kun kerrottiin Keitelin ja
Mannerheimin kohtaamisesta, jolloin Mannerheim ilmoitti, että Rytin ja Ribbentropin sopimus ei ollut enää sitova.

Tätä sopimusta, joka järkytti suomalaisia kesällä 1944, koska haluttiin välttää sitovia sopimuksia Saksan kanssa, ei yleensä muissa teoksissa mainita. Sodan seurauksista Seaton sanoi, että Suomen menetykset olivat 200 000, joista 55 000
kuollutta. Lisäksi maa menetti laajoja alueita, taloudellisia resursseja ja joutui maksamaan miltei lamauttavat korvaukset. Se oli tarttunut aseisiin saadakseen takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Se toivoi ehkä enemmänkin. Mutta Neuvostoliitto ei ollut vähän vastuussa siitä, että se pakotti pienen kansan yhtymään Saksan kominternin-vastaiseen ristiretkeen, koska talvisodan jälkeen se itse kiristi ja uhkasi Suomea tuholla. Seaton viittasi Stalinin pilaileviin sanoihin, että maantiede esti Suomea pysymästä poissa Saksan ja Neuvostoliiton välisestä sodasta, ja totesi, että Suomelle Saksa
oli pienempi kahdesta pahasta.

Suomella oli onni säilyä itsenäisenä kansana. Siitä se sai kiittää rohkeuttaan ja päättäväisyyttään, meren läheisyyttä ja Yhdysvaltain sekä Iso-Britannian tunteenomaista mielenkiintoa sen tulevaisuuteen [47].Suurvallan ystävällisyys pientä kansaa kohtaan riitti siis toivomaan sen elossa pysymistä, mutta ei sen säästämistä nöyryytyksiltä ja menetyksiltä, jotka miltei tekivät siitä raajarikon, kuten Seaton oli sanonut.

Arviointia Neuvostoliiton hajottua. Kun anglosaksiset historiankirjoittajat käsittelivät Suomea Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteena 1939, he totesivat tapahtuneen ja tilanteen toivottomuuden. Neuvostoliiton voitto oli heidän sanojensa mukaan varma ja pikainen. Albrecht-Carrién mukaan se ei ollut kunnon sotaa [48].


Rauhanehdot olivat jopa paremmat kuin olisi voinut odottaa. Talvisodan aikainen myötätunto unohtui sodan laajetessa ja Suomen joutuessa Saksan vihollisten kannalta väärälle puolelle. Suomen päättäväisyys, uhrautuvaisuus ja kovat taistelut saivat enää vain vähänhuomiota. On mahdollista, että brittien ja länsieurooppalaisten saama shokki 1940 sekä saksalaistenarvaamattoman kauhuteon,
holokaustin, dramaattinen julkitulo 1944–45 painoivat piiloon Neuvostoliiton ja kommunismin rikkomukset ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta vastaan.

Kansainliitto oli menettänyt merkityksensä, joten sen tuomitsevaa päätöstä ei enää muistettu. Katynin murhista vaiettiin, vankileirien saaristoa ja Stalinin vainoja venäläisiä kohtaan ei riittävästi tunnettu, ja itärintaman julma sodankäynti venäläisten lähestyessä Berliiniä, Itä-Preussia ja Kaakkois-Eurooppaa oli vielä tuntematon tai kuitattiin sillä, mitä venäläiset olivat kärsineet.

Jos historiankirjoittajat olisivat ottaneet huomioon viimemainitut asiat, niin olisi täytynyt huomata, että Suomen talvisodan jälkeen 1940Baltian valtiot liitettiin häikäilemättömästi
Neuvostoliittoon ja että puolalaisten järjestelmällinen teloitus oli alkanut samoihin aikoihin kuin Suomi teki maaliskuun 1940 rauhan. Olisi myös huomattu, että uusi itäraja oli huolestuttavan lähellä Suomen ydinalueita. Olisi voitu todeta, että Suomenlahden rannikoiden tilanne Saksan ja Neuvostoliiton sodan alkaessa, olisi vienyt Suomen jollakin tavalla mukaan.

Suomi ei voinut olla Neuvostoliiton liittolainen eikä se olisi voinut olla puolueeton saksalaisten ollessa Baltiassa ja Suomenlahdella ja venäläisten Hangossa ja Suomen rannikolla. H. P. Willmott huomauttaakin(1989), että Baltian ja Puolan
tapahtumat osoittivat suomalaisille, että tarkoitus oli Suomen sovjetisoiminen ja täydellinen alistaminen [49].

Moni historioitsija puhuu Suomen virheellisistä ratkaisuista, kun se ei jatkosodan aikana tehnyt ajoissa rauhaa [50]. He eivät huomaa, että Suomi ei voinut tehdä rauhaa niin kauan kuin Saksa oli voimakas ja että Suomelle oli tärkeintä puolustautua niin kauan, että maata ei miehitetty. Willmott – toisin kuin monet – huomauttaa, että Neuvostoliitto ei saanut Suomen armeijaa tuhotuksi Viipurin-Petroskoin linjalla [51].

Moni toteaa, että Suomi säilytti itsenäisyytensä, joskin asiaa väheksyttiin esittämällä Suomi ”satelliittina” tai ”alistettuna”. Norman Davies huomautti, että 1940Suomi menetti laajan alueen, mutta säilytti itsenäisyytensä ja puolueettomuutensa. Weinberg sanoi, että Stalin ehkä tunnusti Suomen kiihkeänpäättäväisyyden säilyttää vapautensa. [52]

Tätä eivät länsiliittoutuneet ilmeisesti uskaltaneet pitää voittona, sillä kansallisen ylpeytensä tähden Neuvostoliiton tuli saada epäonnistuneen talvisodan takia suuri alue [53] ja voittajan maine. Historiankirjoituksessa ei yleensä mainita sitä yllättävää asiaa, että Saksan aloitettua sodan 22.6.1941 Neuvostoliitto
pommitti Suomenkaupunkeja 25.6., ennen kuin Suomi oli mukana sodassa. Davies tosin viittaa siihen, että Neuvostoliiton armeijalla oli 1941 hyökkäysasemat [54].

Kun Suomen toiminta 1941–44 oli haittana liittoutuneiden sodankäynnille, niin oli
yhdentekevää, mitkä sen syyt olivat. Suomi oli vihollinen ja oli esitettävä kielteisessä valossa. Jos historiankirjoituksessa olisi tuotu esiin mainitut syyt ja Neuvostoliiton välinpitämätön suhtautuminen kansainväliseen oikeuteen sekä sen todelliset tarkoitukset, niin ei ehkä olisi
sanottu, että karjalaiset menettivät kotiseutunsa” rangaistukseksi” siitä, että Suomi oli ”hyökkäävä” ja oli samalla puolella kuin ihmiskuntaa uhkaava Saksa. Itä-Euroopan kohtalosta puhuessaan Willmott sanoi, että sodan loppuvaiheessa länsiliittoutuneet olisivat vain asein voineet estää Neuvosto-liiton järjestelyt valloitetuilla alueilla eikä heillä ollut syytä riskeerata suhteita Neuvostoliittoon. Heillä ei ollut mitään velvoituksia, sillä ”vähäisemmät akselivallat” olivat liittoutuneet Saksan kanssa eikä Tšekkoslovakia ollut puolustanut itseään.

Puolasta kirjoittajan oli varmaan vaikeata sanoa
mitään, sillä Puolan kohtalo ilmeni tappioluvuista 5 400 000 [55].Kirbyn mukaan Liettua menetti väestöstään15 %, Viro 25 % ja Latvia 30 % [56]. Kirby ilmoittaa suomalaisten tappioluvuksi 86 000, joka on yli 2 % väestön lukumäärästä ja todellista
luku-määrää pienempi. Virheet ja vaikeneminen ilmaisevat asenteita1990-luvulla ilmestyneissä kirjoissa on Suomensota ja tilanteet käsitelty asiallisesti ja osittain laajasti, joskin entiseen tapaan useita virheitä esiintyy ja tärkeistä asioista vaietaan.

Saatetaan todeta, että Neuvostoliitto hyökkäsi 1939 pientä naapuriaan vastaan, joskin – kuten aikaisemmin – annetaan myös hyökkääjää ymmärtävä selitys. Neuvostoliitto halusi parantaa puolustuslinjoja[57] ja tavoitteli entisiä ”omistuksia” takaisin[58]. Kirjoittajat eivät huomaa, että Suomi oli ollut vain lyhyen ajan (1809–1917) Venäjän yhteydessä ja silloinkin
autonominen ja että Suomi ei ollut koskaan todella ollut venäläisen hallinnon alaisena lukuun ottamatta Uudenkaupungin rauhassa menetettyä aluetta (1721–1812). Myöskään Baltia ei ollut vanhastaan venäläinen. Gilbert oli 1979 maininnut, että suomalaiset, baltit ja puolalaiset olivat läntisiä, mutta hänkään ei kertonut, että Suomella oli ollut perustuslaki [59].Vaikka Neuvostoliittoa arvostellaan [60], niin tapahtumia arvioidaan pikemminkin Neuvostoliiton kuin Suomen kannalta.

Sota ei mennyt Neuvostoliitolta niin hyvin kuin oli aiottu. Hyökkääjälle se tuli kalliiksi; niinpä suurvallan ylpeys vaati voittoa, ja kirjoittajat toteavatkin, että Suomen tappio oli varma. Joku kirjoittaja sanoi Suomen antautuneen (1940, 1944) [61], mikä oli väärätermi puhuttaessa rauhanteosta. Talvisodan aikainen myötätunto tulee ehkä ilmi peitetysti, kun sanotaan, että Suomi osoitti odottamatonta vastarintaa ja todetaan, että Neuvostoliitto aloitti sodan rauhanomaista naapuriaan vastaan.

Sodan tulosta 1940 pidetään Neuvostoliitonkannalta
epäviisaana sikäli, että Suomen oli turvauduttava Saksaan. Varsin usein myönnetään, että vaikka Neuvostoliiton motiivit olivat välistä epäselvät, se ilmeisesti aikoi liittää Suomen Neuvostoliittoon. Molotov oli sanonut Liettuan uuden hallituksen ulkoministerille, että Liettua ja muut Baltian valtiot samoin kuin Suomi tulisivat liittymään Neuvostoliiton kunniakkaaseen perheeseen. Neuvostojärjestelmä tulisi valtaamaan koko Euroopan [62].

Davies huomautti, että Suomen osalta länsivaltojen oli todettava –toisin kuin Puolan osalta –, että Stalinin toimet eivät olleet oikeudenmukaisempia kuin Hitlerin [63].Suomen tapahtumia käsiteltäessä myös historiankirjoittajat tekivät useita virheitä. Vielä tavallisempaa oli, että Suomi
unohdettiin monissa tärkeissä vaiheissa. Täten lukija ei saanut oikeata kuvaa. Suomen tapahtumat poikkesivat usein muiden valtioiden ratkaisuista, mutta kirjoittajat eivät raskauttaneet tekstiään selostamalla niitä.

Suomen maineeseen tämä menettely vaikutti kielteisesti. Liittoutuneet – ja varsinkaan Neuvostoliitto – eivät välittäneet erottaa Suomea Saksan liittolaisista, kun sitä sanottiin akselivallaksi tai jopa satelliitiksi, Tällöin unohdettiin, että mitään liittoa ei ollut
ja että Suomella oli samanlainen demokraattinen hallitus kuin ennen sotaa. Weinberg myönsi, että Suomella oli vakaa demokraattinen järjestelmä [64].

Willmott taas sanoi, että Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa, ja hän puhui Suomesta Saksan
liittolaisena [65]. Yleensä ei mainittu, että suomalaiset parhaansa mukaan välttivät myönnytyksien tekemistä Saksalle. Kun Suomen sanottiin antautuneen tai vähäteltiin talvisotaa ja jatkosotaa, niin taustalla on vakaumus, että pienen valtion täytyi tulla nujerretuksi.

Samalla kun kirjoittajat korostavat brittien
päättäväisyyttä hädän hetkellä eli vuoden1940 paniikin aikana, ei tule mieleen ihmetellä, mitä Suomi – silloinen asukasluku 3,7 milj. – koki, kun vastustajina oli suuri osa maailmaa, ei sen oman ratkaisun takia, vaan koska Neuvostoliitto oli
maahan hyökännyt ja Iso-Britannia oli sil-le julistanut sodan. Ilmeisesti ei käsitetty, mitä kauhu Neuvosto-liittoa kohtaan vaikutti suomalaisten ratkaisui-hin.


Virheet osoittavat Suomen vähättelyä. Kun Suomen itsenäisyyden luultiin päättyneen 1939
(Seton-Watson) tai sanottiin, että Suomi 1955 tuli itsenäiseksi (Gilbert), niin on pidetty yhdenteke-vänä, mitä pienestä valtiosta sanotaan.Suomen taisteluille ei ole juuri tilaa uhrattu.Kun puhutaan odottamattomasta vastarinnasta, niin annetaan tavallaan tunnustus Suomen ar-meijalle, mutta syitä mielellään etsitään puna-armeijan puutteista tai ankarasta talvesta. Weinberg kiinnitti huomiota siihen, että suomalaiset 1942kieltäytyivät hyökkäämästä Leningradiin pohjoisesta, mutta hän näyttää olettavan sen johtuvan Saksan resurssien puutteesta eikä Suomenpäätöksestä olla hyökkäämättä [66].

Puhuessaan saksalaisten joukkojen karkottamisesta Lapista Weinberg sanoi puna-armeijan yhtyneen suomalaisiin [67], mitä ei liene missään tapahtunut. Historiankirjoittajien virheet koskivat usein tärkeitä asioita. Nimenomaan talvisodan rauhanteko ja välirauha 1944 eivät merkinneet antautumista eikä Suomea miehitetty. Englantia lukuunottamatta Suomi oli Euroopassa ainoa sotaa käyvä maa, jota ei miehitetty, sillä suuri osa Neuvostoliittoa oli vallattu.

Miehityksen välttä-minen pelasti Suomen Demokratian ja ehkä ko-ko valtion ja kansan. Suomen tuomitseminen hyökkääjäksi ja suo-malaisten menetysten sanominen rangaistuk-seksi oli

tietämättömyyttä tai ulkokultaisuuttaja oli osoitus siitä, että oman vastustajan ideolo-gia nähtiin ihmiskunnan suurimmaksi vaaraksi ja liittolaisen teot minimoitiin. Suomen maine ja poliittinen asema vuodesta 1941 Neuvostoliiton hajoamiseen on tästä kohtuuttomasti kärsinyt.Suomen historia ”pienten” ja sorrettujen” kansojen muotissaMyös nationalismin historiassa
Suomi yritetään pakottaa samaan kaavaan näennäisesti samas-sa asemassa olleiden kansojen kanssa.

Tutkijoille esimerkiksi on vaikeata ymmärtää, että Ruotsissa ja Suomessa ei ollut feodaalilaitosta ja että siis talonpojat, tilattomat ja palveluskunta
olivat vapaita. Vielä vaikeampaa on käsittää, että Suomen asukkailla oli oikeus – suomenkielisiä talonpoi-kia myöten – olla edustettuina Ruotsin valtiopäi-villä useiden satojen vuosien aikana. Hugh Seton-Watson väitti, että autonomi-sessa Suomessa maanomistajat olivat melkeinyksinomaan ruotsinkielisiä [68]. Benedict Anderson luuli, että 1809 viralliseksi kieleksi tuli venäjä [69].

Eric Hobsbawm piti AleksanteriII:n patsasta senaatintorilla Suomen osoituksena lojaalisuudesta tsaarin valtakunnalle, vaikka se merkitsi huomiota Suomen suuriruhtinaalle, joka oli kutsunut koolle Suomen valtiopäivät [70]. Täten vähäteltiin Suomen
kansan edellytyk-siä kansallistietoisuuteen ja kansalliseen kypsy-neisyyteen. Äskettäin ilmestyi Oliver Zimmer’in teosEuroopan nationalismista 1890–1940 [71]. Teos käsittelee nationalismia valikoiden. Suomiei ole edes indeksissä.

Zimmerin kirjassa Suomi esiintyy vain vuoden 1942 tilannetta kuvaavas-sa kartassa, jossa Suomi esitetään akselivaltojen liittolaisena.Pienen kansan yksilöllisyyttä ei tunnusteta.Edellä olevat esimerkit osoittavat, että Suomi niputettiin
vastaavilta näyttävien valtioiden jouk-koon. Koska Suomi oli erilainen, mainittu asenne teki sille vääryyttä. Suomi oli demokratia ja sitä vastaan hyökkäsi Neuvostoliitto, joka ei onnistunut sitä valtaamaan eikä miehittämään.

Suomi oli Saksan myötäsotija, mutta ei tehnyt myönnytyksiä kansallissosialismin ideologialle eikä liit-toutunut Saksan kanssa. Suomi –
Neuvostoliiton etupiiriin jätettynä – pysyi itsenäisenä valtionaja solmi vahvat suhteet länteen. Tässä suhtees-sa Kirby totesi Suomen olevan erikoisuus, ”anoddity”, jolla oli oma erikoissuhteensa Moskovaan, mutta samalla hyvin toimiva läntinen demokratia [72].

Kirjoittajat eivät pysähtyneet toteamaan, että selityksenä oli Suomen historia edellisiltä vuosi-sadoilta ja sotien välinen demokratia sekä talvi-sodan henki, taistelutahto ja taitavuus selviytyä mahdottomilta näyttäneistä tilanteista, niin et-tä kansan päätehtävä, itsenäisyyden säilyttämi-nen onnistui. Anglosaksiset historiankirjoittajateivät ole arvioinneissaan Suomea siitä juuri pal-kinneet.Kun länsiliittoutuneet päättivät, että Saksa ja kansallissosialismi olivat pahimmat viholliset,niin se ratkaisi Suomen kohtalon moniksi vuosikymmeniksi tulevaisuudessa. Ne eivät yrittä-neetkään selvittää, miten raskas talvisodan rauhaoli ja ne pysyivä kylminä karjalaisen heimon koh-talolle. Stalinin kyyniset sanat Edenille ja Hitlerin lausumat Saksan ollessa häviämässä [73]
osoitta-vat, että Suomen tuhoa pidettiin selviönä. Kun Stalin väitti, että Suomi ei voisi pysyäpoissa Saksan ja Neuvostoliiton välisestä sodasta,ja kun Neuvostoliitto yritti eliminoida Suomentalvisodalla, niin se teki itse Suomen
vihollisek-seen.

Suomi ei olisi kestänyt kahden suurval-lan taistelua maaperällään. Liittoutuneet eiväthyväksyneet Suomen erillissotaa. Välttyäkseensyyllisyydeltä Suomen olisi pitänyt antaa Neu-vostoliiton tuhota maa ja kansa.Politiikassa ja historiankirjoituksessa pienikansa voitiin vaikenemalla ja vääristelemälläsiirtää historian epäpyhille lehdille. Sen olemassaolo painoi vähän suurvaltojen etujen rinnalla.

Tämän takia Karjalan kysymystä ei ole lännessä tai se esitetään sanakronistisesti: Suomi oli syyllinen, koska se 1941 yritti turvata oman valtion ja palauttaa karjalaisille sen ikivanhan
kotiseudun, jonka Neuvostoliitto oli 1940 siltä sodalla riistänyt. Itse asiassa vain Weinberg kiinnitti huomiota karjalaisiin pakolaisiin [74].

Suomi Euroopan ainoa demokratia sodassa kommunismia vastaanKun sotasyyllisyyskysymystä
syksyllä 2005 käsi-teltiin Helsingissä, niin Suomen hyväksi esitettiin monia vanhoja ja uusia tietoja. Neuvostoliitonentinen
Suomen suurlähettiläs Juri Derjabin piti kiinni siitä, että suomalaiset olivat olleet hyökkääjiä ja siis syyllisiä, koska he olivat rikkoneetkansainvälisen rauhansopimuksen, Moskovanrauhan [75].

Derjabin sanoi, että Stalinin hyökkäys Suomeen ei
oikeuttanut Suomea ryhtymään hyvityssotaan. Hänelle ei ollut kansainvälisen oikeuden eikä moraalin ongelma, että Neuvostoliitto hyökkäämällä Suomeen rikkoi Tarton rauhaa 1920 ja hyökkäämättömyyssopimusta vastaan. Suomeen suhtauduttiin ikäänkuin se olisi ollutlähes merkityksetön. Eikö riittänyt, että suomalaiset hoitivat asiansa niin hyvin kuin suurvaltojen
edunvalvonnalta kykenivät? Eikö merkinnyt mitään, että Neuvostoliiton ja kommunismin län-siraja ei 1940 tullut Pohjanlahdelle ja että kesän 1944 torjuntataistelujen ansiosta kommunisminlänsiraja ei ollut Tornionjoki [76].

Länsimaiden historiankäsityksissä kansallissosialismi ja sen edustajana Saksa nähtiin suurempana pahana kuin kommunismi ja Neu-vostoliitto, joita vastaan alkoi tosin kylmä sotanoin 1946. Tässä sodassa kamppailua käytiin taloudellisena, poliittisena ja ideologisena kilpailu-na, asevarusteluna – myös ydinsotaa varten – ja salaisena sodankäyntinä. Tätä vihollisuutta ei tarkoituksellisesti sovellettu toisen maailmansodan aikaan, ja Neuvostoliitto–Venäjä säilyi kevään2005 Moskovan voitonjuhlaan saakka kunni-oitettavana taistelutoverina, joka oli kärsinytraskaimman taakan epähumaanisen natsisminkukistamisessa ja siten oli ansainnut valtavataluelaajennukset ja vahingonkorvaukset.

Kommunismin rikoksista alettiin pian sodan jälkeen puhua rautaesiripun länsipuolella. Gil-bert mainitsi, että Hrustšev 20. kommunistisenpuolueen kokouksessa 1956 lopetti Stalinin ajan paljastamalla hänen hallintonsa rikolliset piirteet [77]. Tämä tuskin vaikutti siihen, miten Suomeen suhtauduttiin. Tunnettu Kommunismin musta kirjaantoi runsaasti tietoa kommunismin ja sen pää-maan rikoksien laajuudesta. Niitä ei ole asetettu yhteyteen toisen maailmansodan loppuselvittelyn kanssa.

Asiasta on tullut ajankohtainen, kun Euroopan neuvoston päätöslauselmassa tammikuussa 2006 tuomittiin kommunistivaltioiden ihmisoikeusrikkomukset, joiden katsottiin perustuneen luokkataisteluteoriaan ja proletariaatin diktatuuri-periaatteeseen.

Päätöslauselman suomalainen vastustaja Mikko Elo (sos.dem.) sanoi, että kommunismilla oli natsismin kukistamisessa selvä rooli ja että Stalin oli 1945 hyväksytty henkilö, kun taas natseja ei hyväksytty koskaan. Tämän ajattelun mukaan liittoutuneiden keskuudessa oli yhteisesti päätetty, mitkä ihmisoikeusrikkomukset tuomittiin ja mitkä hyväksyttiin

[78].Päätöslauselman vastustaja Elo sanoi, että vain historiantutkijain tulisi käsitellä asiaa. Edellä tässä artikkelissa on käynyt ilmi, miten historioitsijat ovat asiaa käyttäneet omien väitteidensä tueksi. Suomen valtio ja Suomen maine toisessa maailmansodassa Mitä Suomen valtio on tehnyt antaakseen kansainväliselle lukijakunnalle suomalaisennäkemyksen Suomen asemasta toisessa maailmansodassa? Miehitetyissä maissa ei ollut mahdollisuutta puhdistaa sodan ajan hallitusten mainetta eikä kansallissosialismin kannatus oikeuttanut sitä. Suomessa sodan syitä tuotiin sotasyyllisiä tuomittaessa esiin, mutta valvontakomissio esti asian käsittelemisen alkusyistä lähtien. Uuteen ystävyyspolitiikkaan ei sopinut syyllisyyskysymyksen käsittely puolueettomasti.

Yleiseen mielipiteeseen lännessä eivät suomalaiset siis pystyneet vaikuttamaan. Taitavalla ja sinnikkäällä politiikalla ja yksityisten suomalaisten läntisillä suhteilla Suomi saavutti
aseman, jossa se hyväksyttiin puoli-itsenäiseksi, kunnes hämmästyneenä todettiin sen kehittyneen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Suomen maineeseen kuitenkin vaikuttavat vielä ilmeisesti sodan ajalta periytyneet ennakkoluulot ja
moraaliset arvostukset. Kun aikaa on kulunut 60 vuotta, Neuvosto-liitto on hajonnut ja julkisesti on todettu Stalinin rikokset ja kommunistisen järjestelmän aiheuttamat tuhot, Suomen valtio voisi kumota sota-syyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot laittomina ja väärinä sekä liittää päätökseen selvityksen talvi- ja jatkosotaan johtaneista syistä ja tapahtumien kulusta.

Silloin kävisi ilmi, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 ja että Suomi ei tukenut kansallissosialistista Saksaa, vaan käytti sitä hyväkseen, kävi erillissotaa sekä onnistui siinä siten, että Suomea ei miehitetty, vaan maa säilytti itsenäisyytensä. Myös olisi todettava, että karjalaista heimoa ei voitu rangaista kodin ja kotiseudunmenetyksellä 1939-40 vedoten siihen, että Suomi 1941 – suojellessaan maataan – yritti vallata karjalaisten ikivanhan kotiseudun takaisin.

Aikakirjoihin merkittävänä tapahtumana voitaisiin myös todeta, että Suomi ainoana eurooppalaisena demokratiana taisteli Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan todellisessa sodassa ja onnistui siinä määrin, että kommunismin länsi-raja pysyi Suomen itärajalla. Pienet valtiot ja Euroopan unioni Suomen ja monien pienten valtioiden tarina toisen maailmansodan aikana osoittaa, miten vaikea ja usein lähes toivoton keskisuurten ja pienten valtioiden asema oli suurvaltojen ja supervaltojen määrätessä
tapahtumien kulun.

1800-luku oli ollut harvojen suurvaltojen loistoaikaa, ja toisen maailmansodan jälkeen luultiin, että supervallat määräisivät kehityksen suunnan, niinettä kansallisvaltioiden aika olisi ohi. Sodan suuret tuhot herättivät kuitenkin maanosan läntisen osan huomaamaan, että sodat Euroopassa olivat liian vaarallisia, ja Ranskan, Saksan ja Italian sekä Benelux-maiden liitosta kehittyi Euroopan unioni, jonka toivotaan turvaavan maanosan suuret ja pienet valtiot. Huomattava yhteisö, jolla on sama arvopohja kuin sen jäsenillä, on ainoa tae siitä, että pieni valtio ei joudu yksinään taistelemaan olemassaolostaan.








VIITTEET[1] John Lewis Gaddis, Russia, the Soviet Union, andthe United States: An Interpretative History. NewYork: John Wiley

and Sons, Inc.,1978, 139-141,149.[2] John Hutchinson, ”Myth against myth: the nationas ethnic overlay.” Nations and

Nationalism. Volume 10, Part 1/2, January/April 2004, 109-123. Hutchinson on ollut m.m. toimittamassa teostaJohn Hutchinson

& Anthony D. Smith, Ed., Na-tionalism. Oxford Readers, Oxford UniversityPress, 1994.[3] William A. Wilson, Folklore and

Nationalism inModern Finland. Bloomington and London: Indiana University Press, 1976.[4] Hutchinson, 114-115.[5] Hugh

Seton-Watson, Nations & States. An Enquiryinto the Origins of Nations and the Politics of Nationalism. London: Methuen & Co.

Ltd, 1977,448. Seton-Watson oli Venäjän historian professoriLontoon yliopistossa (School of Slavonic and East European

Studies).[6] Seton-Watson, 268-269.[7] Gaddis, 156. Stalin oli sanonut Anthony Edenille, että tarkoituksena oli palauttaa

Venäjän entisetrajat.[8] A History of the Modern World. Tässä käytettyruotsinnettua teosta R.R.Palmer, Nya tidens

värld-shistoria 1-2.Utgiven under redaktion av Torvald Höjer.Stockholm: AB Svenska Bokförlaget. Andra tryckningen, 1961.[9]

Felix Gilbert, The End of the European Era, 1890 to the Present. The Norton History of ModernEurope. General Editor Felix

Gilbert. New York: W.W.Norton & Company. Inc, 1979 (1970). Gilbert(s.1905) oli 1930-luvulla muuttanut Yhdysval-toihin.[10]

René Albrecht-Carrié, A Diplomatic History ofEurope since the Congress of Vienna. London:Methuen, 1965. (First published

1958.) Myöhem-min Columbia’s School of International Affairs.[11] W.N.Medlicott, British Foreign Policy since Versailles

1919-1963. London: Methuen & Co. Ltd, 1968.[12] The New Cambridge Modern History. VolumeXII. The Era of Violence 1898-1945.

Ed. By DavidThomson.Cambridge at the University Press, 1960,71-73, 88.[13] The Times Atlas on World History (1986) on

kyl-läkin esittänyt kartassa karjalaisten evakuoimisen.Marjatta Hietala, ”Myytti periferisestä Suomesta”.Kleio. Erikoisnumero

1991, s..5.[14] Palmer II, 334.[15] Ibid. 238.[16] Myöskään Puolan kiistanalainen alue Curzon-lin-jan itäpuolella, jonka

liittoutuneet olisivat

1919 Venäjälle ja jonka Puola silloin valtasi ja 1947menetti, ei ollut venäläinen, vaan valkovenäläinen tai ukrainalainen ja

oli kuulunut itään päin laajaanPuola-Liettuan valtakuntaan. Palmer II, 347.[17] Ibid. 334; Medlicott, 239; Albrecht-Carrié,

544.[18] Historia Mundi. Ein Handbuch der Weltgeschichtein zehn Bänden. Bern und München: FranckeVerlag, 1961. Das 19. unc

20. Jahrhundert. ZehnterBand. Anton Ritthaler, Chronik 1919-1945, 715.Suomen tapahtumista 1941 ja 1944 ei ole mainintaa.[19]

Gilbert, 338.[20] Ibid. 384-385.[21] Albrecht-Carrié, 544-545.[22] Ibid. 557.[23] Ibid. 569, 589-590.[24] Das neue Fischer

Lexicon in Farbe. Band 3. Frank-furt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag GmbH,1981, hakusana Finnland.[25] Albert Seaton, The

Russo-German War 1941-45.New York: Praeger Publishers, Inc. Second Print-ing, 1972, 461.[26] Palmer II, 338.[27] Ibid. 344,

349.[28] Ibid. 350.[29] Ibid. 352.[30] Medlicott, 238-239.[31] Ibid. 253.[32] Ibid. 275.[33] David Kirby, The Baltic World

1772-1993. Europe’sNorthern Periphery in an Age of Change. Londonand New York: Longman, 1995, 367.[34] Gilbert, 407.[35] The

New Cambridge Modern History XII, 73-74.[36] Gilbert, 405.[37] Norman Davies, Europe. A History. Oxford Uni-versity Press,

1996, 1087-1088.[38] Albrecht-Carrié, 660.[39] Seaton, The Russo-German War 1941-45. Su-urlähettiläs René Nybergin

kirja-arvostelun mukaan on äskettäin ilmestynyt teos Alan Palmer,Northern Shores. A History of the Baltic Sea andits Peoples.

(kustantaja John Murray), jossa jokseenkin totuudenmukaisesti esitetään Itämerenympäristön kaikkien kansojen historiaa ja

merkkitapahtumia. Sellaisista teoksista voidaan saada selvää myös pienten kansain luonteesta ja historia-sta, mutta ne tiedot

eivät siirry suurelle yleisölle. Helsingin Sanomat 4.2.2006, C 2, ”Itämeri ulkopuolisin silmin”.[40] Seaton, 10-11, 66.[41]

Ibid. 12-13, 39, 157.[42] Ibid. 66-69.[43] Ibid. 39.[44] Ibid. 95, 157.[45] Ibid. 160, 167[46] Ibid. 433, 440, 460-466.

Seaton mainitsi Hitlerinsanoneen (440), että saksalaisten vetäytyminen kauhistuttaisi suomalaiset, jotka Laatokan ran-nalla

taistelivat epätoivoisesti elämästään ja ole-massaolostaan kansana.[47] Ibid. 461, 465. Seatonin mukaan Stalin oli

Tehera-nissa joulukuussa 1943 suostunut Rooseveltin ja Churchillin vaatimukseen, että Suomi säilyttäisiitsenäisyytensä.[48]

Ks. edellä s. 7, Albrecht-Carrié, 544-545.[49] H.P. Willmott, The Great Crusade. A New Com-

on joidenkin kirjoitti:

vaikea kestää.

Suomi hävisi taistelun Kannaksesta ja Viipurista sekä samaten taistelun Laatokan Karjalasta. Stalin piti sanansa lännen liittoutuneille ja tarjosi Suomelle vaihtoehdon miehitykselle: puolenvaihto ja sotakorvaukset.
Ilman Jatkobarbarossaa Suomella olisi nyt satama Jäämeren rannalla.

Lue lisää

Stalin lupasi länsiliittoutuneille, että kaikki ne maat jotka puna-armeija "vapauttaa" saavat vapaasti valita linjansa ja kaikissa maissa järjestetään vapaat vaalit. Stalinin näkemys valinnan vapaudesta ja vapaista vaaleista oli vain hieman toisenlainen kuin hyväsukoisilla länsipoliitikoilla. Esim. Tsekkoslosvakiassa oli vapaat vaalit, joiden jälkeen kommunistit kaappasivat vallan ja järjestettiin uudet vaalit, kun demokraatit oli pidätetty. On hyvin hyvin lapsellista kuvitella, että Stalin olisi kohdellut vihaamaansa Suomea mitenkään lempeämmin kuin esim. suht harmitonta Eestiä, Latviaa tai Liettuaa.

tarvinnut kirjoitti:

vaatia antautumaan vaan Suomi antautui vapaaehtoisesti syyskuussa 1944 koska tiesi että Saksan kukistumisen jälkeen olisi Suomen antautumisen vuoro.

Tässä voima joka olisi tarvittaessa miehittänyt myös Suomen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

Suomi antautui, vaihtoi puolta ja hyvä niin. Demokratiamme ennen muuta voitti vaikka Petsamo menetettiinkin hävityssä sotaseikkailussa.
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/2/1933.jpg

Lue lisää

Madame Kollontai oli ilmoittanut Paasikivelle henkilökohtaisesti, ettei NL hyväksy mitään muiuta kuin Suomen ehdottoman antautumisen, mutta kun hyökkäys pysähtyi Tali-Ihantalassa, U-linjassa ja Ilomantsissa, Kollontai ilmoitti sanoneensa vahingossa väärin ja että NL on valmis neuvottelemaan rauhan ehdoista. Etkä sinä puupää tajua mikä ero on antautumisella ja rauhanneuvotteluilla?? Rauhanneuvotteluissa sovittiin, että Suomi hoitaa sakemannit pois Lapista. Suomi ei vaihtanut puolta, vaan teki kuten oli sovittu, niin kuin on aina tehnyt, toisin kuin naapuri, joka rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen vna 1939 ja 1941.

antautui kirjoitti:

Vihollinen vaihtui ja siinä välissä antauduttiin.

Minäpä väännän sulle rautakangesta tämän kuvion että voit sitten tavailla sitä, josko menisi perille jonakin päivänä. Suomi ei antautunut. Suomi ja Neuvostoliitto sopivat ensin aselevosta, jonka aikana käytiin rauhanneuvottelut. Torjuntavoitto käsite tarkoittaa juuri sitä, että kun Neuvostoliitto aikoi vallata maan väkivalloin ja/tai pakottaa Suomen antautumaan ehdoitta, sotatoimillaan Suomi osoitti ettei se tule onnistumaan. Niinpä Suomi pakotti Neuvostoliiton neuvottelemaan rauhanehdoista ja solmimaan rauhan. Ehdot olivat toki kovat, mutta maa säilyi itsenäisenä ja demokraattisena. Tämä on historiallinen absoluuttinen fakta, joka sinun kannattaa opetella ennen kuin menet lukioon. Hyvää kesloman loppua koululaiselle! :-)

kukkuluuruu?? kirjoitti:

Stalin lupasi länsiliittoutuneille, että kaikki ne maat jotka puna-armeija "vapauttaa" saavat vapaasti valita linjansa ja kaikissa maissa järjestetään vapaat vaalit. Stalinin näkemys valinnan vapaudesta ja vapaista vaaleista oli vain hieman toisenlainen kuin hyväsukoisilla länsipoliitikoilla. Esim. Tsekkoslosvakiassa oli vapaat vaalit, joiden jälkeen kommunistit kaappasivat vallan ja järjestettiin uudet vaalit, kun demokraatit oli pidätetty. On hyvin hyvin lapsellista kuvitella, että Stalin olisi kohdellut vihaamaansa Suomea mitenkään lempeämmin kuin esim. suht harmitonta Eestiä, Latviaa tai Liettuaa.

Lue lisää

on kuvitella, että Stalin-setä olisi jotenkin vihannut Suomea. Kyseessä oli hänelle vain harmillisen lähellä Leningradia oleva surkea metsäpläntti, ei mikään arkkivihollinen. Päinvastoin, Stalinhan tuntui tuntevan jonkinlaista kunnioitusta sekä ihailua tätä sinnikästä kansaa kohtaan nöyryyttävän talvisodankin jälkeen.

Väitteet Stalinin Suomi-vihasta ovat lähinnä yrityksiä pönkittää huonoa itsetuntoa. Kivahan se on unelmoida meidän olleen jokin pääperkele suurvallalle, kun tosiasiassa olimme vain korvan juuressa inisevä hyttynen: hieman ärsyttävä, siltikin vaaraton ja sinnikkyydeltään jollain tapaa jopa hellyttävä.

paikkaansa kirjoitti:

Suomi hyväksyi aselevon ja välirauhan ehdot ja vaihtoi puolta, mutta ei antautunut. Sehän teitä stallareita harmittaa ja pitää moista valetta tolkuttaa. Se ei muutu todeksi, vaikka siihen itse uskottekin.

Lue lisää

Kyllä Suomen katsotaan antautuneen silloin kun Suomen rauhanneuvottelijat hyväksyivät Moskovan välirauhasopimuksen allekirjoittamalla sen 19.9.1944.
Kyseessähän tällöin oli ehdollinen antautuminen.Ei ehdoton.Tämä fakta täytyy aina muistaa.
Jos Suomi olisi jostain syystä jättänyt tekemättä ne vaatimukset jotka tuossa Moskovan välirauhasopimuksessa N-Liitto vaati.Niin Suomi olisi melko varmasti miehitetty samantien.
Sille asialle että Suomi täyttää Moskovan rauhansopimuksen ehdot.Tuli Suomeen liittoutuneiden maiden valvontakomissio vahtimaan että rauhansopimuksen ehdot tulee täytettyä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_välirauha

oli ehdollinen kirjoitti:

Kyllä Suomen katsotaan antautuneen silloin kun Suomen rauhanneuvottelijat hyväksyivät Moskovan välirauhasopimuksen allekirjoittamalla sen 19.9.1944.
Kyseessähän tällöin oli ehdollinen antautuminen.Ei ehdoton.Tämä fakta täytyy aina muistaa.
Jos Suomi olisi jostain syystä jättänyt tekemättä ne vaatimukset jotka tuossa Moskovan välirauhasopimuksessa N-Liitto vaati.Niin Suomi olisi melko varmasti miehitetty samantien.
Sille asialle että Suomi täyttää Moskovan rauhansopimuksen ehdot.Tuli Suomeen liittoutuneiden maiden valvontakomissio vahtimaan että rauhansopimuksen ehdot tulee täytettyä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_välirauha

Lue lisää

Kollontaihan nimenomaan sanoi paasikivelle Tukholmassa että NL vaatii Suomea antautumaan ehdoitta, mutta kun kesän 1944 torjuntavoitot saavutettiin Kannaksella, U-linjassa ja Ilomantissa, NL muutti kantansa ja suostui lopettamaan vihollisuudet ja aloittamaan neuvottelut. Näinhän se siis meni. Sen jälkeen solmittiin rauha. Suomi hävisi sodan, mutta voitti rauhan.

diplomatique kirjoitti:

Kollontaihan nimenomaan sanoi paasikivelle Tukholmassa että NL vaatii Suomea antautumaan ehdoitta, mutta kun kesän 1944 torjuntavoitot saavutettiin Kannaksella, U-linjassa ja Ilomantissa, NL muutti kantansa ja suostui lopettamaan vihollisuudet ja aloittamaan neuvottelut. Näinhän se siis meni. Sen jälkeen solmittiin rauha. Suomi hävisi sodan, mutta voitti rauhan.

Lue lisää

Ei Suomen rauhanneuvottelijoilla ollut 19.9.1944 muuta mahdollisuutta olemassa kuin allekirjoittaa tuo Moskovan välirauhasopimus.Jä näin hyväksyä tuo sopimus.Vaihtoehdot olivat vähissä.
Kyseessä oli siis ehdollinen antautuminen Suomen osalta 19.9.1944.

naiivin typerää kirjoitti:

on kuvitella, että Stalin-setä olisi jotenkin vihannut Suomea. Kyseessä oli hänelle vain harmillisen lähellä Leningradia oleva surkea metsäpläntti, ei mikään arkkivihollinen. Päinvastoin, Stalinhan tuntui tuntevan jonkinlaista kunnioitusta sekä ihailua tätä sinnikästä kansaa kohtaan nöyryyttävän talvisodankin jälkeen.

Väitteet Stalinin Suomi-vihasta ovat lähinnä yrityksiä pönkittää huonoa itsetuntoa. Kivahan se on unelmoida meidän olleen jokin pääperkele suurvallalle, kun tosiasiassa olimme vain korvan juuressa inisevä hyttynen: hieman ärsyttävä, siltikin vaaraton ja sinnikkyydeltään jollain tapaa jopa hellyttävä.

Lue lisää

No tuo vastaushan kuvastaa juuri sitä neuvostopropagandan YYA-Suomessa levittämää kantaa, jossa Suomen kykyä torjua Neuvostoliiton massiivinen strateginen hyökkäys kesällä 1944 pyrittiin vähättelemään kaikin tavoin. Totuus on se, että Suomi oli se maa joka uhkasi Neuvostoliiton toiseksi suurinta kaupunkia ja vallankumouksen kehtoa, vallankumouksen isän mukaan nimettyä Leningradia ja juuri se oli syy talvisotaankin. Suomi oli myös kesällä 1944 se maa, joka Saksan liittolaisista pystyi aiheuttamaan harmia. Italia oli paperia, Espanja kaapissa piilossa, Unkari, Romania ja muut kädettömiä jne. Stalin, joka oli ollut Suomessa ja tunsi suomalaisia, ei pitänyt meistä. Emme toki olleet natsi Saksa, joka oli päävihollinen, mutta neuvostokäsityksen mukaan fasistinen valkokaartin hallitsema maa, jonka ylin sotapäällikkö oli tsaarin upseeri Mannerheim. Suomen sodissa NL menetti niin paljon kalustoa ja miehiä, ja myös niitä eturivin joukkoja, että katsottiin parhaaksi solmia rauha. Täytyy muistaa, että NL menetti 1945-52 Baltiassa sissisodassa noin 30-50 000 miestä ns. "rauhan" aikana. Jos Suomi olisi yritetty miehittää edessä olisi ollut äärimmäisen kuluttava sissisota. Kaikki nämä painoivat Stalinin puntarissa. Käsityksesi siitä että Suomi oli itikka neukkujen tuulilasissa on vanha ja tosiaan sieltä YYA-ajoilta peräisin. Suomi oli Saksan rinnalla sotineista maista se kakkonen iskukyvyltään ja voimaltaan, asia jonka Hitler Mannerheimin syntymäpäivillä yksityiskeskusteluissakin myönsi.

Vähissä kirjoitti:

Ei Suomen rauhanneuvottelijoilla ollut 19.9.1944 muuta mahdollisuutta olemassa kuin allekirjoittaa tuo Moskovan välirauhasopimus.Jä näin hyväksyä tuo sopimus.Vaihtoehdot olivat vähissä.
Kyseessä oli siis ehdollinen antautuminen Suomen osalta 19.9.1944.

Lue lisää

Rauhansopimus ei ole samaa kuin antautuminen. Ei kovatkaan ehdot merkitse antautumista.Häviön tunnustaminen se tietysti oli.Antauduttaessa menettely on aivan toinen. Lue vaikka Saksan tai Italian historiaa.

Vähissä kirjoitti:

Ei Suomen rauhanneuvottelijoilla ollut 19.9.1944 muuta mahdollisuutta olemassa kuin allekirjoittaa tuo Moskovan välirauhasopimus.Jä näin hyväksyä tuo sopimus.Vaihtoehdot olivat vähissä.
Kyseessä oli siis ehdollinen antautuminen Suomen osalta 19.9.1944.

Lue lisää

Marski ilmoitti vetäytyvänsä vuoden 1940 rajalle ja pystyvänsä poistamaan saksalaiset. Nyt Stalin suostui neuvottelemaan ilman kapitulaatio vaatimusta Marskin esityksen pohjalta.

Mannerheimistä tuli tilanteen herra kun hänet nimitettiin presidentti Rytin seuraajaksi 4.elokuuta 1944. 8.elokuuta nimitettiin Hackzellin hallitus, jonka ulkoministeriksi tuli Carl Enckell, Paasikiven maaliskuun toinen rauhantunnustelu matkalla ollut jäsen. 25.elokuuta Gribenberg ojensi henkilökohtaisesti Kollontaille uudenpyynnön rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi.

29. päivä tuli myönteinen vastaus, Moskova suostui neuvottelemaan eikä enää vaadittu kapitulaatiota kuten aiemmin kesäkuussa. Ainoa ennakkoehto oli että Suomi virallisesti katkaisee suhteensa Saksaan, että Suomen on vaadittava saksalaisia poistumaan maasta viimeistään syyskuun 15.päivään mennessä, ja jos saksalaiset eivät siihen mennessä ole poistuneet niin ne pitää riisua aseista ja luovuttaa liittoutuneille.

Epäselvyyksien välttämiseksi kenraali Oskar Enckell matkusti Tukholmaan ottamaan selvää Kollontailta ehtojen pitävyydestä. Miten tämä lähestyminen tapahtui ei ole tietoa. Mannerheim puuttui nyt asioiden kulkuun, kyselemättä enempää NL kantoja hän ilmoitti 2.syyskuuta, että Suomi pystyy omin voimin poistamaan tai internoimaan saksalaiset joukot edellyttäen että vihollisuudet lakkaisivat Suomen ja NL välillä 3.syyskuuta kuten oli ehdotettu. Suomalaisille joukoille voidaan antaa 6. syyskuuta käsky vetäytyä vuoden 1940 rajalle. Neuvostohallitus antoi tarpeelliset määräykset ja Suomen neuvottelukunta
ylitti rintamalinjan ja jatkoi matkaa lentokoneella Moskovaan.

ei antautuminen kirjoitti:

Rauhansopimus ei ole samaa kuin antautuminen. Ei kovatkaan ehdot merkitse antautumista.Häviön tunnustaminen se tietysti oli.Antauduttaessa menettely on aivan toinen. Lue vaikka Saksan tai Italian historiaa.

Lue lisää

Käytännössä asia on ihan sama.Jos Suomi ei olisi noudattanut Moskovan rauhanneuvottelun ehtoja.
Niin Suomelle olisi käynyt kalpaten.

Sama asia kirjoitti:

Käytännössä asia on ihan sama.Jos Suomi ei olisi noudattanut Moskovan rauhanneuvottelun ehtoja.
Niin Suomelle olisi käynyt kalpaten.

"Suomi ei ollut Saksan liittolainen koska siitä ei ole virallista asiapaperia."
Kuitenkin yhteiset sotatoimet ja sama vihollinen olivat tosiasioita ja sinetöivät liittolaisuuden.

Välirauhansopimus oli käytännössä ehdollinen antautuminen. JOS Suomi toteuttaa sopimuksen velvoitteet niin maata ei miehitetä. Näin se meni.

Staliniin kirjoitti:

Marski ilmoitti vetäytyvänsä vuoden 1940 rajalle ja pystyvänsä poistamaan saksalaiset. Nyt Stalin suostui neuvottelemaan ilman kapitulaatio vaatimusta Marskin esityksen pohjalta.

Mannerheimistä tuli tilanteen herra kun hänet nimitettiin presidentti Rytin seuraajaksi 4.elokuuta 1944. 8.elokuuta nimitettiin Hackzellin hallitus, jonka ulkoministeriksi tuli Carl Enckell, Paasikiven maaliskuun toinen rauhantunnustelu matkalla ollut jäsen. 25.elokuuta Gribenberg ojensi henkilökohtaisesti Kollontaille uudenpyynnön rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi.

29. päivä tuli myönteinen vastaus, Moskova suostui neuvottelemaan eikä enää vaadittu kapitulaatiota kuten aiemmin kesäkuussa. Ainoa ennakkoehto oli että Suomi virallisesti katkaisee suhteensa Saksaan, että Suomen on vaadittava saksalaisia poistumaan maasta viimeistään syyskuun 15.päivään mennessä, ja jos saksalaiset eivät siihen mennessä ole poistuneet niin ne pitää riisua aseista ja luovuttaa liittoutuneille.

Epäselvyyksien välttämiseksi kenraali Oskar Enckell matkusti Tukholmaan ottamaan selvää Kollontailta ehtojen pitävyydestä. Miten tämä lähestyminen tapahtui ei ole tietoa. Mannerheim puuttui nyt asioiden kulkuun, kyselemättä enempää NL kantoja hän ilmoitti 2.syyskuuta, että Suomi pystyy omin voimin poistamaan tai internoimaan saksalaiset joukot edellyttäen että vihollisuudet lakkaisivat Suomen ja NL välillä 3.syyskuuta kuten oli ehdotettu. Suomalaisille joukoille voidaan antaa 6. syyskuuta käsky vetäytyä vuoden 1940 rajalle. Neuvostohallitus antoi tarpeelliset määräykset ja Suomen neuvottelukunta
ylitti rintamalinjan ja jatkoi matkaa lentokoneella Moskovaan.

Lue lisää

sanelemana Staliniin ja kun Suomi piti sanansa niin piti myös Neuvostoliitto.

Se mistä annan kiitosta Mannerheimille on se että lopulta hän nöyrtyi syömään sanansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miekantuppipäiväkäsky

Hän oli mukana luovuttamassa Petsamoa, hinta tuosta menneestä uskosta Saksan voittoon ja siksi sen hyökkäykseen mukaan lähtemisestä, ja nyt hän joutui nielemään tappion katkeraa kalkkia.

autuaan opas kirjoitti:

Minäpä väännän sulle rautakangesta tämän kuvion että voit sitten tavailla sitä, josko menisi perille jonakin päivänä. Suomi ei antautunut. Suomi ja Neuvostoliitto sopivat ensin aselevosta, jonka aikana käytiin rauhanneuvottelut. Torjuntavoitto käsite tarkoittaa juuri sitä, että kun Neuvostoliitto aikoi vallata maan väkivalloin ja/tai pakottaa Suomen antautumaan ehdoitta, sotatoimillaan Suomi osoitti ettei se tule onnistumaan. Niinpä Suomi pakotti Neuvostoliiton neuvottelemaan rauhanehdoista ja solmimaan rauhan. Ehdot olivat toki kovat, mutta maa säilyi itsenäisenä ja demokraattisena. Tämä on historiallinen absoluuttinen fakta, joka sinun kannattaa opetella ennen kuin menet lukioon. Hyvää kesloman loppua koululaiselle! :-)

Lue lisää

Suomi ei siis ollut Saksan liittolainen vaan erillissotija?

Suomi oli siis sotilaallisesti vahvempi kuin Saksa koska maatamme ei miehitetty?

Onko KOSKAAN tullut mieleen että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää? Venäläishistorioitsijat kirjoittavat että Kymijoelle asti oli puna-armeijan tarkoitus mennä ns. Turun rauhan rajoille. Kymenlääni piti antaa rauhansopimuksessa vaihtorahana takaisin Petsamosta.
Suomi antoi ymmärtää että oli valmis antautumaan ehdollisesti jo Viipurin menetyksen jälkeen. Siksi jo heinäkuun alkupuolella 1944 kunnossa olevaa sotamateriaalia kuljetettiin pois Suomen vastaiselta rintamalta. Miksi siis tuhlata enempää puna-armeijan voimaa koska vaadittu ehdollinen antautuminen oli tulossa? Syyskuussa Suomi oli valmis antautumaan ehdollisesti ja myös valmis toteuttamaan nuo vaaditut ehdot.

Ilman Suomen antautumista syksyllä 1944 puna-armeija olisi voinut halutessaan ottaa koko Lapin, viimeistään toukokuussa 1945 kun Saksa antautui. Puna-armeijan maahanlaskujoukot olisivat vain ottaneet vastaan saksalaisten antautumisen Lapissa.

ej jymmarra kirjoitti:

Madame Kollontai oli ilmoittanut Paasikivelle henkilökohtaisesti, ettei NL hyväksy mitään muiuta kuin Suomen ehdottoman antautumisen, mutta kun hyökkäys pysähtyi Tali-Ihantalassa, U-linjassa ja Ilomantsissa, Kollontai ilmoitti sanoneensa vahingossa väärin ja että NL on valmis neuvottelemaan rauhan ehdoista. Etkä sinä puupää tajua mikä ero on antautumisella ja rauhanneuvotteluilla?? Rauhanneuvotteluissa sovittiin, että Suomi hoitaa sakemannit pois Lapista. Suomi ei vaihtanut puolta, vaan teki kuten oli sovittu, niin kuin on aina tehnyt, toisin kuin naapuri, joka rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen vna 1939 ja 1941.

Lue lisää

kesäkuussa 1941?

Aloita vaikka 21. kesäkuuta alkaen.
Kun tämä selviää sinulle niin katso peiliin josko näkisit idiootin. Muista kammata ensin naamasi.

Suomi antautui, vaihtoi puolta ja sen oli sen jälkeen pakko tehdä niin kuin oli sovittu. Kunnioitan Lapissa kaatuneita sotilaitamme.

sotatoimet kirjoitti:

kesäkuussa 1941?

Aloita vaikka 21. kesäkuuta alkaen.
Kun tämä selviää sinulle niin katso peiliin josko näkisit idiootin. Muista kammata ensin naamasi.

Suomi antautui, vaihtoi puolta ja sen oli sen jälkeen pakko tehdä niin kuin oli sovittu. Kunnioitan Lapissa kaatuneita sotilaitamme.

Lue lisää

vaan hyväksyi ensin aselevon ja sitten rauhanehdotr. Ne olivat kovat ja sisälsivät mm. Saksan hylkäämisen. Antautumisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Siltä pelasti torjuntavoitto.Se näkyy vieläkin olevan katkera paikka joillekin. Aina vain pitää valehdella.

Kesän 19141 taistelut juontuvat suoraan Talvisodasta. Sen aloitti NL liitossa natsi-Saksan kanssa. Oletkohan kuullut asiasta?

autuas... kirjoitti:

Suomi ei siis ollut Saksan liittolainen vaan erillissotija?

Suomi oli siis sotilaallisesti vahvempi kuin Saksa koska maatamme ei miehitetty?

Onko KOSKAAN tullut mieleen että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää? Venäläishistorioitsijat kirjoittavat että Kymijoelle asti oli puna-armeijan tarkoitus mennä ns. Turun rauhan rajoille. Kymenlääni piti antaa rauhansopimuksessa vaihtorahana takaisin Petsamosta.
Suomi antoi ymmärtää että oli valmis antautumaan ehdollisesti jo Viipurin menetyksen jälkeen. Siksi jo heinäkuun alkupuolella 1944 kunnossa olevaa sotamateriaalia kuljetettiin pois Suomen vastaiselta rintamalta. Miksi siis tuhlata enempää puna-armeijan voimaa koska vaadittu ehdollinen antautuminen oli tulossa? Syyskuussa Suomi oli valmis antautumaan ehdollisesti ja myös valmis toteuttamaan nuo vaaditut ehdot.

Ilman Suomen antautumista syksyllä 1944 puna-armeija olisi voinut halutessaan ottaa koko Lapin, viimeistään toukokuussa 1945 kun Saksa antautui. Puna-armeijan maahanlaskujoukot olisivat vain ottaneet vastaan saksalaisten antautumisen Lapissa.

Lue lisää

Ei kannata edes kommentoida enempää.

autuas... kirjoitti:

Suomi ei siis ollut Saksan liittolainen vaan erillissotija?

Suomi oli siis sotilaallisesti vahvempi kuin Saksa koska maatamme ei miehitetty?

Onko KOSKAAN tullut mieleen että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää? Venäläishistorioitsijat kirjoittavat että Kymijoelle asti oli puna-armeijan tarkoitus mennä ns. Turun rauhan rajoille. Kymenlääni piti antaa rauhansopimuksessa vaihtorahana takaisin Petsamosta.
Suomi antoi ymmärtää että oli valmis antautumaan ehdollisesti jo Viipurin menetyksen jälkeen. Siksi jo heinäkuun alkupuolella 1944 kunnossa olevaa sotamateriaalia kuljetettiin pois Suomen vastaiselta rintamalta. Miksi siis tuhlata enempää puna-armeijan voimaa koska vaadittu ehdollinen antautuminen oli tulossa? Syyskuussa Suomi oli valmis antautumaan ehdollisesti ja myös valmis toteuttamaan nuo vaaditut ehdot.

Ilman Suomen antautumista syksyllä 1944 puna-armeija olisi voinut halutessaan ottaa koko Lapin, viimeistään toukokuussa 1945 kun Saksa antautui. Puna-armeijan maahanlaskujoukot olisivat vain ottaneet vastaan saksalaisten antautumisen Lapissa.

Lue lisää

niihin NL:n satelliitteihin, jotka joutuivat kommunistisen NL:on valloittamiksi ja Varsovanliiton - sotilasliiton jäseneksi. Miksi Suomi ei kelvannut kommunistivaltioksi? Oliko Suomi niin itsepäinen ja vaarallinen kuten Molotov on asian ilmaissut 1960 luvulla. Miksi Kreikka - Itävalta ja Suomi eivät kelvanneet Stalinille?

tietenkään antautunut, kirjoitti:

vaan hyväksyi ensin aselevon ja sitten rauhanehdotr. Ne olivat kovat ja sisälsivät mm. Saksan hylkäämisen. Antautumisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Siltä pelasti torjuntavoitto.Se näkyy vieläkin olevan katkera paikka joillekin. Aina vain pitää valehdella.

Kesän 19141 taistelut juontuvat suoraan Talvisodasta. Sen aloitti NL liitossa natsi-Saksan kanssa. Oletkohan kuullut asiasta?

Lue lisää

ja sen jälkeen vaihtoi puolta.

Jatkobarbarossa hävittiin vaikka sen piti olla vain kesäsota. Petsamon menetys näyttää edelleen olevan katkera paikka joillekin. No, minulle ainakin. Historiasta mitään tietämättömät ne vaan jaksaa edelleen valehdella.

Tarton rauhassa Suomen raja vedettiin liian lähelle miljoonakaupunki Leningradia. Neuvotteluin ja aluevaihdoin olisi talvisota kuitenkin voitu välttää. Oletko kuullut asiasta?
Toisen maailmansodan aloitti Hitlerin Saksa hyökkäämällä Puolaan. Lisäksi vajaat kaksi vuotta myöhemmin tuo samainen Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Oletko kuullut asiasta?

pakon kirjoitti:

sanelemana Staliniin ja kun Suomi piti sanansa niin piti myös Neuvostoliitto.

Se mistä annan kiitosta Mannerheimille on se että lopulta hän nöyrtyi syömään sanansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miekantuppipäiväkäsky

Hän oli mukana luovuttamassa Petsamoa, hinta tuosta menneestä uskosta Saksan voittoon ja siksi sen hyökkäykseen mukaan lähtemisestä, ja nyt hän joutui nielemään tappion katkeraa kalkkia.

Lue lisää

varmaan jäänyt odottaamaan tilannetta, jossa olisimme joutuneet sotimaan sekä Saksaa, että Neuvostoliittoa vastaan. Aikansa kun olis odottanut, olisimme olleet vielä ilman aseita suurvaltojen välissä.

Kannattaa tutustua myös siihen Pravdan propagandaan, jota lehti jakeli sotilaille lähtiäisiksi sotaan.

verrattuna kirjoitti:

niihin NL:n satelliitteihin, jotka joutuivat kommunistisen NL:on valloittamiksi ja Varsovanliiton - sotilasliiton jäseneksi. Miksi Suomi ei kelvannut kommunistivaltioksi? Oliko Suomi niin itsepäinen ja vaarallinen kuten Molotov on asian ilmaissut 1960 luvulla. Miksi Kreikka - Itävalta ja Suomi eivät kelvanneet Stalinille?

Lue lisää

ja vaihtoi puolta. Tuo pelasti maamme miehitykseltä eikä siis syntynyt Suomen Demokraattista Tasavaltaa.

Monet kommunistit uskoivat että kommunistinen järjestelmä tulee parempana itsestään syrjäyttämään kapitalismin eri maista. Siis kansat eri maissa haluavat kommunismin maahansa koska se tuo hyvinvointia.
Totuus oli toinen, nyt sen tiedämme. Mutta elämmekö nyt ryöstökapitalismin aikaa ja onko nyt jokin uudenlainen aate tulemassa, hyvällä vai pahalla?

hölynpölyä! kirjoitti:

Ei kannata edes kommentoida enempää.

Kaikki maat olivat Euroopassa jättämässä uppoavan laivan, siis tuon Natsi-Saksan. Italia, Romania, Bulgaria, Unkari ... ja niin myös Suomi.

Kuurinmaalle jäi noin 200 000 saklsalaista mottiin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Armeijaryhmä_Kuurinmaa
joten se oli suunnilleen sama määrä miehiä kuin oli saksalaisia Suomen Lapissa.

Toukokuun alussa 1945 nuo miehet antautuivat puna-armeijalle ja juuri näin olisi käynyt saksalaisille myös Suomen Lapissa jollei niitä olisi karkoitettu suomalaisin voimin pois Lapista.
Hyvä neuvotteluvaltti Stalinille: Lappi puna-armeijan hallussa Saksan antauduttua.
Viimeistään Lapin vuoksi oli parempi antautua ehdollisesti ja vaihtaa puolta eikä antaa sodan jatkua Suomen suunnalla pitempään kuin Saksan kohdalla.

olisitkin kirjoitti:

varmaan jäänyt odottaamaan tilannetta, jossa olisimme joutuneet sotimaan sekä Saksaa, että Neuvostoliittoa vastaan. Aikansa kun olis odottanut, olisimme olleet vielä ilman aseita suurvaltojen välissä.

Kannattaa tutustua myös siihen Pravdan propagandaan, jota lehti jakeli sotilaille lähtiäisiksi sotaan.

Lue lisää

syksyllä 1944 vähissä, tarkalleen ottaen niitä oli tasan kaksi - joko antautua ehdollisesti tai tulla myöhemmin miehitetyksi.

olivat kirjoitti:

syksyllä 1944 vähissä, tarkalleen ottaen niitä oli tasan kaksi - joko antautua ehdollisesti tai tulla myöhemmin miehitetyksi.

"syksyllä 1944 vähissä, tarkalleen ottaen niitä oli tasan kaksi - joko antautua ehdollisesti tai tulla myöhemmin miehitetyksi."

Syksyllä kaikki oli toisin.

Mannerheimistä tuli tilanteen herra kun hänet nimitettiin presidentti Rytin seuraajaksi 4.elokuuta 1944. 8.elokuuta nimitettiin Hackzellin hallitus, jonka ulkoministeriksi tuli Carl Enckell, Paasikiven maaliskuun 1944 rauhantunnustelu matkalla Moskovassa ollut toinen jäsen. 25.elokuuta Gribenberg ojensi henkilökohtaisesti Kollontaille uuden pyynnön rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi.

29. päivä tuli myönteinen vastaus, Moskova suostui neuvottelemaan eikä enää vaadittu
kapitulaatiota kuten aiemmin kesäkuussa. Ainoa ennakkoehto oli että Suomi virallisesti katkaisee suhteensa Saksaan, että Suomen on vaadittava saksalaisia poistumaan maasta viimeistään syyskuun 15.päivään mennessä, ja jos saksalaiset eivät siihen mennessä ole poistuneet niin ne pitää riisua aseista ja luovuttaa liittoutuneille.

Epäselvyyksien välttämiseksi kenraali Oskar Enckell matkusti Tukholmaan ottamaan selvää Kollontailta ehtojen pitävyydestä.
Miten tämä lähestyminen tapahtui ei ole tietoa. Mannerheim puuttui nyt asioiden kulkuun, kyselemättä enempää NL kantoja hän ilmoitti 2.syyskuuta, että Suomi pystyy omin voimin poistamaan tai internoimaan saksalaiset joukot edellyttäen että vihollisuudet lakkaisivat Suomen ja NL välillä 3.syyskuuta kuten oli ehdotettu, Suomalaisille joukoille voidaan antaa 6. syyskuuta käsky vetäytyä vuoden 1940 rajalle. Neuvostohallitus antoi tarpeelliset määräykset ja Suomen neuvottelukunta ylitti rintamalinjan ja jatkoi matkaa lentokoneella Moskovaan.

Seuraava sota odotti nyt välirauhan tehnyttä Suomea, saksalaiset oli ajettava Lapista.
Antautunut Suomi ei olisi siihen sotaan pystynyt.

Suomi esti Suomen venäläistämisen 2MS:ssa, sekä ajoi välirauhan ehtojen mukaan vielä yhdessä NL kanssa 2MS:n aloittaneen Saksan sotajoukot maaperältään. Huima suoritus pieneltä valtioltamme.

silmiin kirjoitti:

Kaikki maat olivat Euroopassa jättämässä uppoavan laivan, siis tuon Natsi-Saksan. Italia, Romania, Bulgaria, Unkari ... ja niin myös Suomi.

Kuurinmaalle jäi noin 200 000 saklsalaista mottiin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Armeijaryhmä_Kuurinmaa
joten se oli suunnilleen sama määrä miehiä kuin oli saksalaisia Suomen Lapissa.

Toukokuun alussa 1945 nuo miehet antautuivat puna-armeijalle ja juuri näin olisi käynyt saksalaisille myös Suomen Lapissa jollei niitä olisi karkoitettu suomalaisin voimin pois Lapista.
Hyvä neuvotteluvaltti Stalinille: Lappi puna-armeijan hallussa Saksan antauduttua.
Viimeistään Lapin vuoksi oli parempi antautua ehdollisesti ja vaihtaa puolta eikä antaa sodan jatkua Suomen suunnalla pitempään kuin Saksan kohdalla.

Lue lisää

Missään en väittänyt Suomea Saksaa vahvemmaksi. Totesin vain sen faktan, että NL vaati Suomelta EHDOTONTA antautumista ennen Tali-Ihantalan, U-linjan ja Ilomantsin torjuntavoittoja. Sen jälkeen ilmoitettiin, että ehdoista voidaan neuvotella. AINOAT ehdot jotka NL tuolloin asetti, oli saksalaisjoukkojen häätäminen Suomesta. Mannerheim ilmoitti ennen poliitikkoja että se on mahdollista. Suomalaiset ja saksalaiset sopivat vetäytymisaikatauluista, kunnes NL painosti Suomen aktiivisiin sotatoimiin. Tämä oli Lapin sota. Eli jos sinä kommunistirautakanki taípuisit edes hieman niin ymmärtäisit mitä eroa on EHDOTTOMALLA antautumisella ja rauhanSOPIMUKSELLA.

latujaan - näin: kirjoitti:

"syksyllä 1944 vähissä, tarkalleen ottaen niitä oli tasan kaksi - joko antautua ehdollisesti tai tulla myöhemmin miehitetyksi."

Syksyllä kaikki oli toisin.

Mannerheimistä tuli tilanteen herra kun hänet nimitettiin presidentti Rytin seuraajaksi 4.elokuuta 1944. 8.elokuuta nimitettiin Hackzellin hallitus, jonka ulkoministeriksi tuli Carl Enckell, Paasikiven maaliskuun 1944 rauhantunnustelu matkalla Moskovassa ollut toinen jäsen. 25.elokuuta Gribenberg ojensi henkilökohtaisesti Kollontaille uuden pyynnön rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi.

29. päivä tuli myönteinen vastaus, Moskova suostui neuvottelemaan eikä enää vaadittu
kapitulaatiota kuten aiemmin kesäkuussa. Ainoa ennakkoehto oli että Suomi virallisesti katkaisee suhteensa Saksaan, että Suomen on vaadittava saksalaisia poistumaan maasta viimeistään syyskuun 15.päivään mennessä, ja jos saksalaiset eivät siihen mennessä ole poistuneet niin ne pitää riisua aseista ja luovuttaa liittoutuneille.

Epäselvyyksien välttämiseksi kenraali Oskar Enckell matkusti Tukholmaan ottamaan selvää Kollontailta ehtojen pitävyydestä.
Miten tämä lähestyminen tapahtui ei ole tietoa. Mannerheim puuttui nyt asioiden kulkuun, kyselemättä enempää NL kantoja hän ilmoitti 2.syyskuuta, että Suomi pystyy omin voimin poistamaan tai internoimaan saksalaiset joukot edellyttäen että vihollisuudet lakkaisivat Suomen ja NL välillä 3.syyskuuta kuten oli ehdotettu, Suomalaisille joukoille voidaan antaa 6. syyskuuta käsky vetäytyä vuoden 1940 rajalle. Neuvostohallitus antoi tarpeelliset määräykset ja Suomen neuvottelukunta ylitti rintamalinjan ja jatkoi matkaa lentokoneella Moskovaan.

Seuraava sota odotti nyt välirauhan tehnyttä Suomea, saksalaiset oli ajettava Lapista.
Antautunut Suomi ei olisi siihen sotaan pystynyt.

Suomi esti Suomen venäläistämisen 2MS:ssa, sekä ajoi välirauhan ehtojen mukaan vielä yhdessä NL kanssa 2MS:n aloittaneen Saksan sotajoukot maaperältään. Huima suoritus pieneltä valtioltamme.

Lue lisää

Jos Suomi ei olisi noudattanut Moskovan välirauhansopimuksen 13. artiklaa kirjaimellisesti.Niin Suomi olisi miehitetty välittömästi liittoutuneiden maiden toimesta.

autuas... kirjoitti:

Suomi ei siis ollut Saksan liittolainen vaan erillissotija?

Suomi oli siis sotilaallisesti vahvempi kuin Saksa koska maatamme ei miehitetty?

Onko KOSKAAN tullut mieleen että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää? Venäläishistorioitsijat kirjoittavat että Kymijoelle asti oli puna-armeijan tarkoitus mennä ns. Turun rauhan rajoille. Kymenlääni piti antaa rauhansopimuksessa vaihtorahana takaisin Petsamosta.
Suomi antoi ymmärtää että oli valmis antautumaan ehdollisesti jo Viipurin menetyksen jälkeen. Siksi jo heinäkuun alkupuolella 1944 kunnossa olevaa sotamateriaalia kuljetettiin pois Suomen vastaiselta rintamalta. Miksi siis tuhlata enempää puna-armeijan voimaa koska vaadittu ehdollinen antautuminen oli tulossa? Syyskuussa Suomi oli valmis antautumaan ehdollisesti ja myös valmis toteuttamaan nuo vaaditut ehdot.

Ilman Suomen antautumista syksyllä 1944 puna-armeija olisi voinut halutessaan ottaa koko Lapin, viimeistään toukokuussa 1945 kun Saksa antautui. Puna-armeijan maahanlaskujoukot olisivat vain ottaneet vastaan saksalaisten antautumisen Lapissa.

Lue lisää

oli maahanlaskujoukkoja? Meinaatkos niillä laskuvarjomiehiä? Varusteiden kanssa hyppääminen koneesta keskelle korpea? Kyllä sen aikaisilla kuljetuskoneilla olisi kestänyt ikuisuus saada samanverran ukkoja Lapin sotaan, kuin oli suomalaisilla Lapissa.

pakon kirjoitti:

sanelemana Staliniin ja kun Suomi piti sanansa niin piti myös Neuvostoliitto.

Se mistä annan kiitosta Mannerheimille on se että lopulta hän nöyrtyi syömään sanansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miekantuppipäiväkäsky

Hän oli mukana luovuttamassa Petsamoa, hinta tuosta menneestä uskosta Saksan voittoon ja siksi sen hyökkäykseen mukaan lähtemisestä, ja nyt hän joutui nielemään tappion katkeraa kalkkia.

Lue lisää

Miekantuppi päiväkäsky.
Mannerheimin antama päiväkäsky Karjalan Armeijan offensiivin alkaessa 10.7.1941 vaati selittelyä USA:ssa. Procopee sai ottaa vastaan ymmärrystä USA:n apulaisulkoministeri Wellesiltä. Hän lausui – yhteyshenkilönä kuten hän tähdensi: ” Ymmärrämme täysin Suomen menettelyn”. Näiden asemassa olisimme toimineet samalla tavalla. Ylipäällikkömme päiväkäskyä Welles oli pitänyt valtiomies tekona, sen tehdessä selvän eron Suomen ja Saksan sodan päämäärien välillä.

Petsamo oli Stalinin vaatimuslistan kärjesssä jo syksyllä 1940. Enson tehtaat ja kauttakulku Hankoon oli venäläiset vaatineet käyttöönsä jo aiemmin. Ahvenanmaa oli myös seuraavana liipasimella. Loppua ei vaatimuksille ollut näkyvissä Välirauhanajan levottomana aikana.
Suomi informoi kaikkia ulkomailla toimivia lähetystöjä. Mannerheimin päiväkäsky oli tarkoitettu innostamaan armeijaamme. Witting sanoutui hallituksen tilille pannuista Itä-Karjalan valloitusaikeista irti. Ryti oli ollut jo aiemmin samoilla linjoilla.

hupsheijaa kirjoitti:

Missään en väittänyt Suomea Saksaa vahvemmaksi. Totesin vain sen faktan, että NL vaati Suomelta EHDOTONTA antautumista ennen Tali-Ihantalan, U-linjan ja Ilomantsin torjuntavoittoja. Sen jälkeen ilmoitettiin, että ehdoista voidaan neuvotella. AINOAT ehdot jotka NL tuolloin asetti, oli saksalaisjoukkojen häätäminen Suomesta. Mannerheim ilmoitti ennen poliitikkoja että se on mahdollista. Suomalaiset ja saksalaiset sopivat vetäytymisaikatauluista, kunnes NL painosti Suomen aktiivisiin sotatoimiin. Tämä oli Lapin sota. Eli jos sinä kommunistirautakanki taípuisit edes hieman niin ymmärtäisit mitä eroa on EHDOTTOMALLA antautumisella ja rauhanSOPIMUKSELLA.

Lue lisää

Neuvostoliitolla ei ollut tarkoitus miehittää Suomea.
Kannaksella hyökkäsi, eri lähteiden mukaan, 220 000 - 240 000 puna-armeijan sotilasta. Syksyllä 1944 Suomen johto ymmärsi että maa miehitetään jollei Paasikiven keväällä 1944 saamiin ehtoihin suostuta. Tosin ehdot olivat nyt koventuneet koska Hangon tilalle piti vuokrata Porkkala.

Saksan väestöä oli sodan aikana noin 80 miljoonaa ja Suomella vajaat 4. Lisäksi Mersut, panssarikauhut ja Sturmit valmistettiin Saksassa. Saksa oli siis sotilaallisesti kenties noin 20 kertaa Suomea vahvempi.
Miksi kuitenkin Saksa miehitettiin mutta Suomea ei? Olihan Kannas vain pieni sivujuonne ennen operaatio Bagrationia.

Syy on se että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää, vain blokata ulos sodasta.

Jotta hävitty hyökkäyssota voitaisiin edelleen oikeuttaa, sekä myös liittolaisuus Natsi-Saksan kanssa, pitää vetää esiin valhekortteja: Neuvostoliitto aloitti sodan 1941 hyökkäämällä Suomeen, emme olleet liitossa Saksan kanssa, Petroskoin valtaaminen oli puolustussotaa (lyhyt raja, pitkä rauha), Neuvostoliitto halusi miehittää Suomen mutta ei pystynyt...jne...

Siis. Saksa oli sotilaallisesti 20 kertaa Suomea vahvempi. Syy miksi Saksa miehitettiin oli se että kolme suurta olivat niin päättäneet. Syy miksi Suomea ei miehitetty oli se että mikäli Suomi toteuttaa vaaditut välirauhanehdot niin Suomea ei miehitetä.

Kun mm. suojeluskunnat oli Suomesta lakkautettu niin pystyttiinkö Stalinin Neuvostoliiton kanssa elämään rauhassa ja tekemään kauppaa?

puna - armeijalla kirjoitti:

oli maahanlaskujoukkoja? Meinaatkos niillä laskuvarjomiehiä? Varusteiden kanssa hyppääminen koneesta keskelle korpea? Kyllä sen aikaisilla kuljetuskoneilla olisi kestänyt ikuisuus saada samanverran ukkoja Lapin sotaan, kuin oli suomalaisilla Lapissa.

Lue lisää

Ne ovat sellaisia suuria aukioita joille lentokoneet laskeutuvat. Lapissakin on niitä.

Koko syksyn 1944 ja kevään 1945 puna-armeija olisi voinut harjoituttaa nuoria tykkimiehiä Kaakkois-Suomessa tarkkuusammuntaan. Suomalaiset olisivat kärvistelleet poteroissaan. Siispä Suomen armeija olisi ollut etelässä torjumassa mahdollista uutta puna-armeijan rynnistystä kun saksalaiset olisivat lapissa antautuneet.

Tiesitkös muuten että yksi aseistettu vartija voi kuljettaa vähintään kymmentä aseetonta vankia, kenties jopa sataa?
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7c/Kriegsgefangene.jpg/180px-Kriegsgefangene.jpg&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotavanki&h=249&w=180&sz=16&hl=fi&start=19&um=1&tbnid=DXVHjP8mCbi9ZM:&tbnh=111&tbnw=80&prev=/images?q=sotavankeja&um=1&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=G

kevät 1944 kirjoitti:

Neuvostoliitolla ei ollut tarkoitus miehittää Suomea.
Kannaksella hyökkäsi, eri lähteiden mukaan, 220 000 - 240 000 puna-armeijan sotilasta. Syksyllä 1944 Suomen johto ymmärsi että maa miehitetään jollei Paasikiven keväällä 1944 saamiin ehtoihin suostuta. Tosin ehdot olivat nyt koventuneet koska Hangon tilalle piti vuokrata Porkkala.

Saksan väestöä oli sodan aikana noin 80 miljoonaa ja Suomella vajaat 4. Lisäksi Mersut, panssarikauhut ja Sturmit valmistettiin Saksassa. Saksa oli siis sotilaallisesti kenties noin 20 kertaa Suomea vahvempi.
Miksi kuitenkin Saksa miehitettiin mutta Suomea ei? Olihan Kannas vain pieni sivujuonne ennen operaatio Bagrationia.

Syy on se että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää, vain blokata ulos sodasta.

Jotta hävitty hyökkäyssota voitaisiin edelleen oikeuttaa, sekä myös liittolaisuus Natsi-Saksan kanssa, pitää vetää esiin valhekortteja: Neuvostoliitto aloitti sodan 1941 hyökkäämällä Suomeen, emme olleet liitossa Saksan kanssa, Petroskoin valtaaminen oli puolustussotaa (lyhyt raja, pitkä rauha), Neuvostoliitto halusi miehittää Suomen mutta ei pystynyt...jne...

Siis. Saksa oli sotilaallisesti 20 kertaa Suomea vahvempi. Syy miksi Saksa miehitettiin oli se että kolme suurta olivat niin päättäneet. Syy miksi Suomea ei miehitetty oli se että mikäli Suomi toteuttaa vaaditut välirauhanehdot niin Suomea ei miehitetä.

Kun mm. suojeluskunnat oli Suomesta lakkautettu niin pystyttiinkö Stalinin Neuvostoliiton kanssa elämään rauhassa ja tekemään kauppaa?

Lue lisää

" Syksyllä 1944 Suomen johto ymmärsi että maa miehitetään jollei Paasikiven keväällä 1944 saamiin ehtoihin suostuta. Tosin ehdot olivat nyt koventuneet koska Hangon tilalle piti vuokrata Porkkala. "

Kerro mitkä olivatkaan maaliskuun rauhanehdot jos satut tietämään?

Miekantuppipäiväkäsky kirjoitti:

Miekantuppi päiväkäsky.
Mannerheimin antama päiväkäsky Karjalan Armeijan offensiivin alkaessa 10.7.1941 vaati selittelyä USA:ssa. Procopee sai ottaa vastaan ymmärrystä USA:n apulaisulkoministeri Wellesiltä. Hän lausui – yhteyshenkilönä kuten hän tähdensi: ” Ymmärrämme täysin Suomen menettelyn”. Näiden asemassa olisimme toimineet samalla tavalla. Ylipäällikkömme päiväkäskyä Welles oli pitänyt valtiomies tekona, sen tehdessä selvän eron Suomen ja Saksan sodan päämäärien välillä.

Petsamo oli Stalinin vaatimuslistan kärjesssä jo syksyllä 1940. Enson tehtaat ja kauttakulku Hankoon oli venäläiset vaatineet käyttöönsä jo aiemmin. Ahvenanmaa oli myös seuraavana liipasimella. Loppua ei vaatimuksille ollut näkyvissä Välirauhanajan levottomana aikana.
Suomi informoi kaikkia ulkomailla toimivia lähetystöjä. Mannerheimin päiväkäsky oli tarkoitettu innostamaan armeijaamme. Witting sanoutui hallituksen tilille pannuista Itä-Karjalan valloitusaikeista irti. Ryti oli ollut jo aiemmin samoilla linjoilla.

Lue lisää

mutta palautti sen Moskovan rauhanteon jälkeen Suomelle. Nikkeli oli tärkeää sekä Saksalle että Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto pelkäsi ja odotti Saksan tulevaa hyökkäystä ja Suomi kuitenkin päästi saksalaiset maahamme. Syytä oli Neuvostoliiton ollakin epäluuloinen ja jyrkkä.

On kahdenlaista tietoa tuosta Miekantuppipäiväkäskystä - jotkut väittävät Mannerheimin toimineen yksin mutta toiset puolestaan ovat sitä mieltä että tuollaista julistusta ei olisi voinut päästää Mannerheim yksinään ilmoille ja maailmalle ilman Rytin ja hallituksen hyväksyntää.
Joka tapauksessa se kertoi vastaansanomattomasti että kyseessä oli nyt hyökkäyssota jossa elintilaa haettiin idästä.

Sodan jälkeen yleensä hävinnyt osapuoli todistelee jälkeenpäin syyttömyyttään ja korostaa sitä ettei tiennyt, ainakaan sotarikoksista, mistään mitään. Voittajapuoli puolestaan korostaa sitä miten hyviä ovat olleet ja siihen pistetään vielä bonusta päälle.

kevät 1944 kirjoitti:

Neuvostoliitolla ei ollut tarkoitus miehittää Suomea.
Kannaksella hyökkäsi, eri lähteiden mukaan, 220 000 - 240 000 puna-armeijan sotilasta. Syksyllä 1944 Suomen johto ymmärsi että maa miehitetään jollei Paasikiven keväällä 1944 saamiin ehtoihin suostuta. Tosin ehdot olivat nyt koventuneet koska Hangon tilalle piti vuokrata Porkkala.

Saksan väestöä oli sodan aikana noin 80 miljoonaa ja Suomella vajaat 4. Lisäksi Mersut, panssarikauhut ja Sturmit valmistettiin Saksassa. Saksa oli siis sotilaallisesti kenties noin 20 kertaa Suomea vahvempi.
Miksi kuitenkin Saksa miehitettiin mutta Suomea ei? Olihan Kannas vain pieni sivujuonne ennen operaatio Bagrationia.

Syy on se että Suomea ei ollut tarkoituskaan miehittää, vain blokata ulos sodasta.

Jotta hävitty hyökkäyssota voitaisiin edelleen oikeuttaa, sekä myös liittolaisuus Natsi-Saksan kanssa, pitää vetää esiin valhekortteja: Neuvostoliitto aloitti sodan 1941 hyökkäämällä Suomeen, emme olleet liitossa Saksan kanssa, Petroskoin valtaaminen oli puolustussotaa (lyhyt raja, pitkä rauha), Neuvostoliitto halusi miehittää Suomen mutta ei pystynyt...jne...

Siis. Saksa oli sotilaallisesti 20 kertaa Suomea vahvempi. Syy miksi Saksa miehitettiin oli se että kolme suurta olivat niin päättäneet. Syy miksi Suomea ei miehitetty oli se että mikäli Suomi toteuttaa vaaditut välirauhanehdot niin Suomea ei miehitetä.

Kun mm. suojeluskunnat oli Suomesta lakkautettu niin pystyttiinkö Stalinin Neuvostoliiton kanssa elämään rauhassa ja tekemään kauppaa?

Lue lisää

Madame Kollontai sanoi Paasikivelle keväällä 1944 että Neuvostoliitto vaatii Suomen EHDOTONTA antautumista. Miten ne rauhansopimuksen ehdot olivat kovennus tuohon nähden?? Miten EHDOTTOMAN antautumisen vaatimus oli pienempi paha kuin rauhansopimus? Olisiko mielestäsi koko maan miehitys ollut pienempi juttu kuin muutamien tukikohtien ja menetettyjen alueitten luovuttaminen ja miten?? Neuvostoliitto aloitti sotatoimet myös jatkosodassa ensin pommittamalla maata. Tätä faktaa et pysty kiertämään. NL pommitti Suomea ennen kuin yksikään suomalainen oli ampunut siihen suuntaan ja tarjosi näin revanssihenkiselle maalle hyvän syyn hyökkäykseen, jota oli toki valmisteltu. Kannaksella hyökkäsi noin 300 000 miestä kesällä 1944, pelkästään Tali-Ihanatalan taistelussa NLn vahvuus oli noin 150 000 miestä ja se oli sentään strategisen hyökkäyksen päätepiste. Laatokan pohjoispuolella hyökkäsi kesällä 1944 noin 300 000 miestä. Nämä olivat samaa strategista hyökkäystä, joten kimppuumme kävi noin 600 000 miestä. Ehkä et ymmärrä tätä. Saksa miehitettiin, koska se oli päätetty kukistaa. Saksa oli Suomea vahvempi ja päävihollinen N-liitolle, totta, mutta Suomi oli sotilaallisesti Saksan voimakkain liittolainen. Siksi Suomi oli päätetty vallata. Ei kai tänne huvikseen suunnattu 1944 strategisia ilmavoimia ja KOKO PUNA-ARMEIJAn iskuvoimaisin ja parhaiten koulutettu yksikkö kesällä 1944 (37. kaartin armeijakunta, alkuvahvuus Syvärillä noin 45 000 miestä, Nietjärven ratkaisutaistelussa 29 000)? Jos maata ei ollut tarkoitus miehittää, miksi joidenkin osastojen ensitavoitteena oli esim. Lahti, Savonlinna jne.?? Totuus on se, että kesällä 1944 Neuvostoliitto yritti vallata Suomen, mutta ei onnistunut. Sodan jälkeen Suomen asemaan vaikuttivat monet seikat, joista ei suinkaan vähäisimpänä olivat seuravat sissisodat: Ukrainassa aina vuoteen 1949 saakka, Kaukasuksella 1945, Baltiassa 1945-52. Pelkästään viimeksi mainitussa NL menetti arviolta 50 000 miestä. Kun Suomessa paljastui vielä asekätkentä, NL tajusi että miehitystä yrittäessään se joutuisi noitakin kovempaan sissisotaan ja luopui aikeista (vrt. Zhdanovin toiminta valvontakomissiossa). Suomi oli noudattanut rauhansopimusta, eikä antanut NLlle sen etsimää tekosyytä miehitykseen. Siksi maatamme ei miehitetty ja siksi me emme antautuneet. Stalinin kerrotaan myös todenneen Molotovin ja muiden tiedusteluihin siitä otetaanko Suomi mukaan "kansandemokratioiden" joukkoon (ts. kommunistein alistamiin maihin), ettei sellaista paskasakkia oteta mukaan. Tämä vain sulle tiedoksi, kun sulla tuntuu olevan edelleen tuo YYA-sopimuksen mukainen tulkinta näistä asioista jotenkin ihan uutta ja ihmeellistä totuutta.

lentokentistä? kirjoitti:

Ne ovat sellaisia suuria aukioita joille lentokoneet laskeutuvat. Lapissakin on niitä.

Koko syksyn 1944 ja kevään 1945 puna-armeija olisi voinut harjoituttaa nuoria tykkimiehiä Kaakkois-Suomessa tarkkuusammuntaan. Suomalaiset olisivat kärvistelleet poteroissaan. Siispä Suomen armeija olisi ollut etelässä torjumassa mahdollista uutta puna-armeijan rynnistystä kun saksalaiset olisivat lapissa antautuneet.

Tiesitkös muuten että yksi aseistettu vartija voi kuljettaa vähintään kymmentä aseetonta vankia, kenties jopa sataa?
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7c/Kriegsgefangene.jpg/180px-Kriegsgefangene.jpg&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotavanki&h=249&w=180&sz=16&hl=fi&start=19&um=1&tbnid=DXVHjP8mCbi9ZM:&tbnh=111&tbnw=80&prev=/images?q=sotavankeja&um=1&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=G

Lue lisää

Ja pointtisi on siis mikä? Että Suomi antautui ja hävisi sodan ja että itseasiassa täällä mitään sotaa edes käyty, kunhan pikkuisen puna-armeija kävi näyttäytymässä? Niinkö? Olet sinä aika epeli kun et tunnu tajuavan mistä sodassa on kyse ja miten se meni, puhumattakaan siitä että osaisit olla ylpeä isoisiemme saavutuksista. Suomi oli NLn ainoa rajanaapuri, joka ei tuhoutunut sodan jälkeen. Siksi sinäkin saat vapasti kirjoitella noita satuja ja tarujasi. Ymmärrän toki psykologisesti asenteesi. Kun kuuluu pieneen kansaan ja on itsekin pieni ihminen, samaistuminen suurempaan, sinun tapauksessasi Neuvostoliittoon, antaa suuren lohdun pitkinä talviöinä. Se on ihan ymmärettävää, mutta se myös aikaan pikkuisen näkökulmaharhan tähän kysymykseen. Toki senkin ymmärtää tätä psykologista taustaa vasten.

Petsamon kirjoitti:

mutta palautti sen Moskovan rauhanteon jälkeen Suomelle. Nikkeli oli tärkeää sekä Saksalle että Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto pelkäsi ja odotti Saksan tulevaa hyökkäystä ja Suomi kuitenkin päästi saksalaiset maahamme. Syytä oli Neuvostoliiton ollakin epäluuloinen ja jyrkkä.

On kahdenlaista tietoa tuosta Miekantuppipäiväkäskystä - jotkut väittävät Mannerheimin toimineen yksin mutta toiset puolestaan ovat sitä mieltä että tuollaista julistusta ei olisi voinut päästää Mannerheim yksinään ilmoille ja maailmalle ilman Rytin ja hallituksen hyväksyntää.
Joka tapauksessa se kertoi vastaansanomattomasti että kyseessä oli nyt hyökkäyssota jossa elintilaa haettiin idästä.

Sodan jälkeen yleensä hävinnyt osapuoli todistelee jälkeenpäin syyttömyyttään ja korostaa sitä ettei tiennyt, ainakaan sotarikoksista, mistään mitään. Voittajapuoli puolestaan korostaa sitä miten hyviä ovat olleet ja siihen pistetään vielä bonusta päälle.

Lue lisää

" Joka tapauksessa se kertoi vastaansanomattomasti että kyseessä oli nyt hyökkäyssota jossa elintilaa haettiin idästä. "

Menetetty Karjala oli tavoite numero yksi.
Samoin miekantuppipäiväkäsky vastustamattomasti tuo esiin Suomen erillissodan ja siten eri tavoitteet Saksan tavoitteiden rinnalla. Mannerheim oli nero järjestellessään yhdellä käskyllä Suomen aseman Saksan rinnalla.

ihmettelijä. kirjoitti:

" Syksyllä 1944 Suomen johto ymmärsi että maa miehitetään jollei Paasikiven keväällä 1944 saamiin ehtoihin suostuta. Tosin ehdot olivat nyt koventuneet koska Hangon tilalle piti vuokrata Porkkala. "

Kerro mitkä olivatkaan maaliskuun rauhanehdot jos satut tietämään?

Lue lisää

Paasikivi jyrisi Suomen hallitukselle että ehdot pitää hyväksyä. Hän oli sitä mieltä että suurvallan pelkkä olemus vaatii Kannaksen takaisin saamista ennen suursodan päättymistä.
Paasikivi kirosi niin Rytin kuin Mannerheiminkin. Tällöin henkilökemia Paasikiven ja Mannerheimin välillä katkesi.
Paasikiven päiväkirjat kannattaa lukea.

Puhutaan 300 miljoonasta kultadollarista tai 600 miljoonasta. Mutta minkä vuoden valuuttana?

Mutta suurin muutos kevään 1944 ja syksyn 1944 rauhanehdoissa oli Hangon vuokra-alueen muuttuminen Porkkalaksi. Porkkalan ja Viron Naissaaren välisen salmen pystyy paremmin sulkemaan, lyhyempi matka. Mutta Helsinki tuli nyt tykinkantaman päähän.

Petsamon kirjoitti:

mutta palautti sen Moskovan rauhanteon jälkeen Suomelle. Nikkeli oli tärkeää sekä Saksalle että Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto pelkäsi ja odotti Saksan tulevaa hyökkäystä ja Suomi kuitenkin päästi saksalaiset maahamme. Syytä oli Neuvostoliiton ollakin epäluuloinen ja jyrkkä.

On kahdenlaista tietoa tuosta Miekantuppipäiväkäskystä - jotkut väittävät Mannerheimin toimineen yksin mutta toiset puolestaan ovat sitä mieltä että tuollaista julistusta ei olisi voinut päästää Mannerheim yksinään ilmoille ja maailmalle ilman Rytin ja hallituksen hyväksyntää.
Joka tapauksessa se kertoi vastaansanomattomasti että kyseessä oli nyt hyökkäyssota jossa elintilaa haettiin idästä.

Sodan jälkeen yleensä hävinnyt osapuoli todistelee jälkeenpäin syyttömyyttään ja korostaa sitä ettei tiennyt, ainakaan sotarikoksista, mistään mitään. Voittajapuoli puolestaan korostaa sitä miten hyviä ovat olleet ja siihen pistetään vielä bonusta päälle.

Lue lisää

" Puna-armeija valtasi Talvisodassa Petsamon ..."

Stalin oli lojaali Britannialle ja palautti Petsamon ja kaivosalueen Suomelle koska ei halunnut suksiaan ristiin Englannin kanssa. Kaivoksenhan omisti Kanadalainen yhtiö.

itse? kirjoitti:

Paasikivi jyrisi Suomen hallitukselle että ehdot pitää hyväksyä. Hän oli sitä mieltä että suurvallan pelkkä olemus vaatii Kannaksen takaisin saamista ennen suursodan päättymistä.
Paasikivi kirosi niin Rytin kuin Mannerheiminkin. Tällöin henkilökemia Paasikiven ja Mannerheimin välillä katkesi.
Paasikiven päiväkirjat kannattaa lukea.

Puhutaan 300 miljoonasta kultadollarista tai 600 miljoonasta. Mutta minkä vuoden valuuttana?

Mutta suurin muutos kevään 1944 ja syksyn 1944 rauhanehdoissa oli Hangon vuokra-alueen muuttuminen Porkkalaksi. Porkkalan ja Viron Naissaaren välisen salmen pystyy paremmin sulkemaan, lyhyempi matka. Mutta Helsinki tuli nyt tykinkantaman päähän.

Lue lisää

Otetaan esille Paasikiven teos Toimintani Moskovassa
1939-1941.
Kerro mitä siellä lukeekaan maaliskuun neuvotteluiden aikaan.

" Stalin esitti listansa jonka sisältö jakautui II - osaan joissa molemmissa oli kolme asiakokonaisuutta. Osa I - Jo ennen Moskovan neuvotteluita Suomen piti etukäteen hyväksyä KOLME asiakohtaa. a) ” NL ei vaadi sotaa Saksaa vastaan mutta suhteet on katkaistava. Jos Suomi on neutraali se ei salli vieraiden sotavoimien oleskelua maassaan. Ne on ainakin internoitava. Jos se on Suomelle ylivoimainen tehtävä NL on valmis antamaan välttämätöntä apua maa ja ilmavoimien muodossa.
b) Vuoden 1940 rauhansopimus on kaikilta osiltaan saatettava voimaan. Suomalaiset joukot vedettävä vuoden 1940 rajalle.
c) Sotavangit ja keskitysleireissä olevat ja työvelvolliset on luovutettava.
Osa II – Moskovassa voi neuvotella kysymyksistä jotka koskevat: a) osittaista ja täydellistä demobilisaatiota. b) sotatoimien tai Neuvostoliiton alueen miehityksen aikana aiheutettujen vahinkojen korvaamista. c) Petsamon piiriä.

Vain kaksi päivää myöhemmin Suomen saatua ehdot NL vuodatti ehdot julkisuuteen Dagens Nyheterin palstoilla. (”” Oliko Stalinin tarkoitus saada ehdot saksalaisten tietoon.””)
Mannerheim piti saksalaisten internoimista ”fyysisenä mahdottomuutena”. Epäilyttävältä tuntui myös demobilisaatioon viitannut pykälä, jota pohdittiin eduskunnassa että myös kuunneltiin Ruotsin UD:n mielipiteitä.

Hallitus päätyi antamaan seuraavan vastauksen Stalinille: ” Suomen hallitus, joka vakavasti pyrkii rauhallisten suhteiden pikaiseen palauttamiseen Suomen ja NL kesken, on tarkoin harkinnut Neuvostohallituksen esittämiä välirauhanehtoja. Hallitus on selvillä siitä, että edellytyksenä Suomen puolueettomuudelle välirauhan jälkeen on, että sotaa käyvän vieraan vallan joukkoja ei ole sen alueella. Tämä kysymys on kuitenkin niin monimutkainen, että se vaatii tarkempaa harkintaa. Suomen hallitus tahtoo siitä syystä ehdottaa neuvotteluiden aloittamista, joiden yhteydessä se saisi tilaisuuden esittää käsityksensä tästä ja muistakin kysymyksistä, jotka koskevat NL esittämiä välirauhanehtoja. Ulkoministeri Günther ja kapinettisihteeri Boheman olivat tyytyväisiä lausuntoon ja toivoivat positiivisia tuloksia.

Stalin ei hyväksynyt Suomen antamia näkökantoja. Kreml antoi vastauksen kahta päivää myöhemmin. ” Paasikivelle jätetyt ehdot olivat NL vähimmäis – ja perusvaatimuksia”; ainoastaan niiden hyväksymisen jälkeen voitaisiin keskustella vihollisuuksien lopettamisesta. Vaatimuksen hyväksymistä odotettaisiin maaliskuun 18 päivään saakka. Suomi oli saanut selvän ultimaatumin.

Saksalaisten internointi oli Suomelle huhtikuussa mahdoton toteuttaa. Stalin laski saavansa Saksan ja Suomen välille sodan julkistamalla tiedot Tukholmalais lehdessä. Jos Suomi olisi hyväksynyt saksalaisten internoinin, niin tottahan Saksa, tästä tiedon saatuaan olisi aloittanut heti toimet internointinsa estämisesksi.

katsotaanko? kirjoitti:

Otetaan esille Paasikiven teos Toimintani Moskovassa
1939-1941.
Kerro mitä siellä lukeekaan maaliskuun neuvotteluiden aikaan.

" Stalin esitti listansa jonka sisältö jakautui II - osaan joissa molemmissa oli kolme asiakokonaisuutta. Osa I - Jo ennen Moskovan neuvotteluita Suomen piti etukäteen hyväksyä KOLME asiakohtaa. a) ” NL ei vaadi sotaa Saksaa vastaan mutta suhteet on katkaistava. Jos Suomi on neutraali se ei salli vieraiden sotavoimien oleskelua maassaan. Ne on ainakin internoitava. Jos se on Suomelle ylivoimainen tehtävä NL on valmis antamaan välttämätöntä apua maa ja ilmavoimien muodossa.
b) Vuoden 1940 rauhansopimus on kaikilta osiltaan saatettava voimaan. Suomalaiset joukot vedettävä vuoden 1940 rajalle.
c) Sotavangit ja keskitysleireissä olevat ja työvelvolliset on luovutettava.
Osa II – Moskovassa voi neuvotella kysymyksistä jotka koskevat: a) osittaista ja täydellistä demobilisaatiota. b) sotatoimien tai Neuvostoliiton alueen miehityksen aikana aiheutettujen vahinkojen korvaamista. c) Petsamon piiriä.

Vain kaksi päivää myöhemmin Suomen saatua ehdot NL vuodatti ehdot julkisuuteen Dagens Nyheterin palstoilla. (”” Oliko Stalinin tarkoitus saada ehdot saksalaisten tietoon.””)
Mannerheim piti saksalaisten internoimista ”fyysisenä mahdottomuutena”. Epäilyttävältä tuntui myös demobilisaatioon viitannut pykälä, jota pohdittiin eduskunnassa että myös kuunneltiin Ruotsin UD:n mielipiteitä.

Hallitus päätyi antamaan seuraavan vastauksen Stalinille: ” Suomen hallitus, joka vakavasti pyrkii rauhallisten suhteiden pikaiseen palauttamiseen Suomen ja NL kesken, on tarkoin harkinnut Neuvostohallituksen esittämiä välirauhanehtoja. Hallitus on selvillä siitä, että edellytyksenä Suomen puolueettomuudelle välirauhan jälkeen on, että sotaa käyvän vieraan vallan joukkoja ei ole sen alueella. Tämä kysymys on kuitenkin niin monimutkainen, että se vaatii tarkempaa harkintaa. Suomen hallitus tahtoo siitä syystä ehdottaa neuvotteluiden aloittamista, joiden yhteydessä se saisi tilaisuuden esittää käsityksensä tästä ja muistakin kysymyksistä, jotka koskevat NL esittämiä välirauhanehtoja. Ulkoministeri Günther ja kapinettisihteeri Boheman olivat tyytyväisiä lausuntoon ja toivoivat positiivisia tuloksia.

Stalin ei hyväksynyt Suomen antamia näkökantoja. Kreml antoi vastauksen kahta päivää myöhemmin. ” Paasikivelle jätetyt ehdot olivat NL vähimmäis – ja perusvaatimuksia”; ainoastaan niiden hyväksymisen jälkeen voitaisiin keskustella vihollisuuksien lopettamisesta. Vaatimuksen hyväksymistä odotettaisiin maaliskuun 18 päivään saakka. Suomi oli saanut selvän ultimaatumin.

Saksalaisten internointi oli Suomelle huhtikuussa mahdoton toteuttaa. Stalin laski saavansa Saksan ja Suomen välille sodan julkistamalla tiedot Tukholmalais lehdessä. Jos Suomi olisi hyväksynyt saksalaisten internoinin, niin tottahan Saksa, tästä tiedon saatuaan olisi aloittanut heti toimet internointinsa estämisesksi.

Lue lisää

Josta selviää tarkasti neuvotteluiden kulku. Pöytäkirjat pikakirjoitti muistiin maaliskuun kokouksesa ollut sihteerinä toiminut Georg Enckell.

ehdollisesti kirjoitti:

ja vaihtoi puolta. Tuo pelasti maamme miehitykseltä eikä siis syntynyt Suomen Demokraattista Tasavaltaa.

Monet kommunistit uskoivat että kommunistinen järjestelmä tulee parempana itsestään syrjäyttämään kapitalismin eri maista. Siis kansat eri maissa haluavat kommunismin maahansa koska se tuo hyvinvointia.
Totuus oli toinen, nyt sen tiedämme. Mutta elämmekö nyt ryöstökapitalismin aikaa ja onko nyt jokin uudenlainen aate tulemassa, hyvällä vai pahalla?

Lue lisää

vaan hyväksyimme aselevon ja välirauhan sopimuksen kovat ehdot. Ei juuri ollut valintaa. Antautuminen on kuitenkin aivan eri asia, kuin sopimusehtojen täyttäminen.

lentokentistä? kirjoitti:

Ne ovat sellaisia suuria aukioita joille lentokoneet laskeutuvat. Lapissakin on niitä.

Koko syksyn 1944 ja kevään 1945 puna-armeija olisi voinut harjoituttaa nuoria tykkimiehiä Kaakkois-Suomessa tarkkuusammuntaan. Suomalaiset olisivat kärvistelleet poteroissaan. Siispä Suomen armeija olisi ollut etelässä torjumassa mahdollista uutta puna-armeijan rynnistystä kun saksalaiset olisivat lapissa antautuneet.

Tiesitkös muuten että yksi aseistettu vartija voi kuljettaa vähintään kymmentä aseetonta vankia, kenties jopa sataa?
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7c/Kriegsgefangene.jpg/180px-Kriegsgefangene.jpg&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotavanki&h=249&w=180&sz=16&hl=fi&start=19&um=1&tbnid=DXVHjP8mCbi9ZM:&tbnh=111&tbnw=80&prev=/images?q=sotavankeja&um=1&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=G

Lue lisää

tietoinen niistä, koska olen ollut Afrigassa lentokentällä, jonne tuli Etiopian armeijan kuljetuskone miehistöineen.

Lisäksi Venäjän "lentokentillä" ihailemassa venäläisten isänmaallisuutta, johon te suomalaiskommunistit ette pysty.

Luuletko että saksalaiset olisi jättäneet kentät avoimeksi laskeutumiselle?

erillissodasta kirjoitti:

" Joka tapauksessa se kertoi vastaansanomattomasti että kyseessä oli nyt hyökkäyssota jossa elintilaa haettiin idästä. "

Menetetty Karjala oli tavoite numero yksi.
Samoin miekantuppipäiväkäsky vastustamattomasti tuo esiin Suomen erillissodan ja siten eri tavoitteet Saksan tavoitteiden rinnalla. Mannerheim oli nero järjestellessään yhdellä käskyllä Suomen aseman Saksan rinnalla.

Lue lisää

ja siinä oli sekä Saksalla että Suomella samat tavoitteet. Suomen armeija ei pysähtynyt ns. vanhoille rajoille ja siksi koko laaja Iso-Britannia julisti Suomelle sodan 6. joulukuuta 1941. Vain Yhdysvallat puuttui niistä Suomen vihollisista jotka olivat sodassa Saksaa vastaan.
Iso-Britannia Neuvostoliitto yhdessä muodostivat ehkä 2/3 noista kolmesta suuresta (todellisuudessa Neuvostoliitto yksin kantoi vähintään tuon 2/3 sodan taakasta) joten suurimmaksi osaksi olimme liitossa Saksan kanssa.

Lisäksi Pariisin rauhansopimuksessa Suomi myöntää tulleensa Saksan liittolaiseksi.
http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Hitler_Mannerheim.png

jummijammijuupajoopa kirjoitti:

Madame Kollontai sanoi Paasikivelle keväällä 1944 että Neuvostoliitto vaatii Suomen EHDOTONTA antautumista. Miten ne rauhansopimuksen ehdot olivat kovennus tuohon nähden?? Miten EHDOTTOMAN antautumisen vaatimus oli pienempi paha kuin rauhansopimus? Olisiko mielestäsi koko maan miehitys ollut pienempi juttu kuin muutamien tukikohtien ja menetettyjen alueitten luovuttaminen ja miten?? Neuvostoliitto aloitti sotatoimet myös jatkosodassa ensin pommittamalla maata. Tätä faktaa et pysty kiertämään. NL pommitti Suomea ennen kuin yksikään suomalainen oli ampunut siihen suuntaan ja tarjosi näin revanssihenkiselle maalle hyvän syyn hyökkäykseen, jota oli toki valmisteltu. Kannaksella hyökkäsi noin 300 000 miestä kesällä 1944, pelkästään Tali-Ihanatalan taistelussa NLn vahvuus oli noin 150 000 miestä ja se oli sentään strategisen hyökkäyksen päätepiste. Laatokan pohjoispuolella hyökkäsi kesällä 1944 noin 300 000 miestä. Nämä olivat samaa strategista hyökkäystä, joten kimppuumme kävi noin 600 000 miestä. Ehkä et ymmärrä tätä. Saksa miehitettiin, koska se oli päätetty kukistaa. Saksa oli Suomea vahvempi ja päävihollinen N-liitolle, totta, mutta Suomi oli sotilaallisesti Saksan voimakkain liittolainen. Siksi Suomi oli päätetty vallata. Ei kai tänne huvikseen suunnattu 1944 strategisia ilmavoimia ja KOKO PUNA-ARMEIJAn iskuvoimaisin ja parhaiten koulutettu yksikkö kesällä 1944 (37. kaartin armeijakunta, alkuvahvuus Syvärillä noin 45 000 miestä, Nietjärven ratkaisutaistelussa 29 000)? Jos maata ei ollut tarkoitus miehittää, miksi joidenkin osastojen ensitavoitteena oli esim. Lahti, Savonlinna jne.?? Totuus on se, että kesällä 1944 Neuvostoliitto yritti vallata Suomen, mutta ei onnistunut. Sodan jälkeen Suomen asemaan vaikuttivat monet seikat, joista ei suinkaan vähäisimpänä olivat seuravat sissisodat: Ukrainassa aina vuoteen 1949 saakka, Kaukasuksella 1945, Baltiassa 1945-52. Pelkästään viimeksi mainitussa NL menetti arviolta 50 000 miestä. Kun Suomessa paljastui vielä asekätkentä, NL tajusi että miehitystä yrittäessään se joutuisi noitakin kovempaan sissisotaan ja luopui aikeista (vrt. Zhdanovin toiminta valvontakomissiossa). Suomi oli noudattanut rauhansopimusta, eikä antanut NLlle sen etsimää tekosyytä miehitykseen. Siksi maatamme ei miehitetty ja siksi me emme antautuneet. Stalinin kerrotaan myös todenneen Molotovin ja muiden tiedusteluihin siitä otetaanko Suomi mukaan "kansandemokratioiden" joukkoon (ts. kommunistein alistamiin maihin), ettei sellaista paskasakkia oteta mukaan. Tämä vain sulle tiedoksi, kun sulla tuntuu olevan edelleen tuo YYA-sopimuksen mukainen tulkinta näistä asioista jotenkin ihan uutta ja ihmeellistä totuutta.

Lue lisää

Viipurin menetyksen jälkeen Suomella ei ollut enää jäljellä kuin kaksi vaihtoehtoa: joko suostua vaadittuihin rauhanehtoihin tai muutoin maa miehitettäisiin.

Lukekaa joskus muitakin propagandakirjoja kuin natsilahtarien kirjoittamia.

Suomelta muka vaadittiin aina vaan ehdotonta antautumista. Lopulta kun Suomi oli menettänyt Viipurin ja Laatokan Karjalan, niin Neuvostoliitto ei siis enää vaatinutkaan Suomelta ehdotonta antautumista. Logiikkaa?

Tosiasia on että Suomelta ei missään vaiheessa vaadittu ehdotonta antautumista. Suomi suostui ehdolliseen antautumiseen vasta sen jälkeen kun oli aivan pakko. Sotasyyllisiä ei olisi Suomessa tuomittu jos keväällä olisi päästy rauhanomaisesti sopuun.
Suurin syy siihen miksi ei silloin vielä päästy sopuun oli se että Suomen armeija oli vielä tuolloin Äänisellä ja Kannaksella.

ehdollisesti kirjoitti:

vaan hyväksyimme aselevon ja välirauhan sopimuksen kovat ehdot. Ei juuri ollut valintaa. Antautuminen on kuitenkin aivan eri asia, kuin sopimusehtojen täyttäminen.

Suomen historiapalstat ovat täynnä satusetiä.
Tässä yksi esimerkki suomalaisesta satuilusta ja erillissotijasta
http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Barbarossa

Suomi antautui kuten tekivät Italia, Romania, Bulgaria ja Unkari. Suomi vaihtoi puolta kuten tekivät nuo muutkin.
Syy siihen miksi Suomea ei miehitetty oli Teheranin konferenssissa tehty kolmen suuren yhteinen päätös.

mää ole kauhiakauhian hämmä... kirjoitti:

Ja pointtisi on siis mikä? Että Suomi antautui ja hävisi sodan ja että itseasiassa täällä mitään sotaa edes käyty, kunhan pikkuisen puna-armeija kävi näyttäytymässä? Niinkö? Olet sinä aika epeli kun et tunnu tajuavan mistä sodassa on kyse ja miten se meni, puhumattakaan siitä että osaisit olla ylpeä isoisiemme saavutuksista. Suomi oli NLn ainoa rajanaapuri, joka ei tuhoutunut sodan jälkeen. Siksi sinäkin saat vapasti kirjoitella noita satuja ja tarujasi. Ymmärrän toki psykologisesti asenteesi. Kun kuuluu pieneen kansaan ja on itsekin pieni ihminen, samaistuminen suurempaan, sinun tapauksessasi Neuvostoliittoon, antaa suuren lohdun pitkinä talviöinä. Se on ihan ymmärettävää, mutta se myös aikaan pikkuisen näkökulmaharhan tähän kysymykseen. Toki senkin ymmärtää tätä psykologista taustaa vasten.

Lue lisää

Saksan piti lyödä helposti Neuvostoliitto ja siksi Suomen piti päästä mukaan saaliinjaolle.
Turpiin kuitenkin tuli ja alueita menetettinn. Tehtiin turha reissu ja kuolleita ja vammautuneita tuli tuhansia.

Mitä tulee vapauteen niin Suomen demokratia oli parempaa tuon hävityn sodan jälkeen kuin ennen sitä. Plussat siitä.

Nyt Neuvostoliitto on hajonnut ja häipynyt. Ihmisillä on koko Euroopassa vapaa sana mm. tällaisen nettiyhteyden muodossa. Mitä oikein keuhkoat?

sattumalta, kirjoitti:

tietoinen niistä, koska olen ollut Afrigassa lentokentällä, jonne tuli Etiopian armeijan kuljetuskone miehistöineen.

Lisäksi Venäjän "lentokentillä" ihailemassa venäläisten isänmaallisuutta, johon te suomalaiskommunistit ette pysty.

Luuletko että saksalaiset olisi jättäneet kentät avoimeksi laskeutumiselle?

Lue lisää

Lapissa oli käytössä sodan aikana kentät Kemissä, Rovaniemellä ja Sodankylässä, ainakin.

Antautumisen yhteydessä saksalaiset lopettivat sotatoimensa mm. Kuurinmaalla. Näin he olisivat tehneet todennäköisesti myös Lapissa. Kentät olisivat olleet avoimet ja kunnossa.

Itse en ole kommunisti joten en tiedä mihin he pystyisivät. Veikkaan kuitenkin että suomalaiset lahtarinatsit pystyisivät edelleen sangen pahoihin tekoihin.

hämmästellä kirjoitti:

Saksan piti lyödä helposti Neuvostoliitto ja siksi Suomen piti päästä mukaan saaliinjaolle.
Turpiin kuitenkin tuli ja alueita menetettinn. Tehtiin turha reissu ja kuolleita ja vammautuneita tuli tuhansia.

Mitä tulee vapauteen niin Suomen demokratia oli parempaa tuon hävityn sodan jälkeen kuin ennen sitä. Plussat siitä.

Nyt Neuvostoliitto on hajonnut ja häipynyt. Ihmisillä on koko Euroopassa vapaa sana mm. tällaisen nettiyhteyden muodossa. Mitä oikein keuhkoat?

Lue lisää

konsti, jolla olisi jääty sodan ulkopuolelle. Eiköhän sitäkin mahdollisuutta Suomen hallitus ja eduskunta miettinyt.

idästä kirjoitti:

ja siinä oli sekä Saksalla että Suomella samat tavoitteet. Suomen armeija ei pysähtynyt ns. vanhoille rajoille ja siksi koko laaja Iso-Britannia julisti Suomelle sodan 6. joulukuuta 1941. Vain Yhdysvallat puuttui niistä Suomen vihollisista jotka olivat sodassa Saksaa vastaan.
Iso-Britannia Neuvostoliitto yhdessä muodostivat ehkä 2/3 noista kolmesta suuresta (todellisuudessa Neuvostoliitto yksin kantoi vähintään tuon 2/3 sodan taakasta) joten suurimmaksi osaksi olimme liitossa Saksan kanssa.

Lisäksi Pariisin rauhansopimuksessa Suomi myöntää tulleensa Saksan liittolaiseksi.
http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Hitler_Mannerheim.png

Lue lisää

Suomella ja Saksalla oli eri tavoitteet. Suomella oli samanlaiset oikeudet rajojen ylittämiseen mitä oli Stalinin Venäjälläkin. Eikö vaan.
Tietenkin sivistyneimpinä suomalaisia arvostellaan samamoista asioista eri tavalla kuin venäläisiä.

vaikka osaatkin kirjoitti:

Viipurin menetyksen jälkeen Suomella ei ollut enää jäljellä kuin kaksi vaihtoehtoa: joko suostua vaadittuihin rauhanehtoihin tai muutoin maa miehitettäisiin.

Lukekaa joskus muitakin propagandakirjoja kuin natsilahtarien kirjoittamia.

Suomelta muka vaadittiin aina vaan ehdotonta antautumista. Lopulta kun Suomi oli menettänyt Viipurin ja Laatokan Karjalan, niin Neuvostoliitto ei siis enää vaatinutkaan Suomelta ehdotonta antautumista. Logiikkaa?

Tosiasia on että Suomelta ei missään vaiheessa vaadittu ehdotonta antautumista. Suomi suostui ehdolliseen antautumiseen vasta sen jälkeen kun oli aivan pakko. Sotasyyllisiä ei olisi Suomessa tuomittu jos keväällä olisi päästy rauhanomaisesti sopuun.
Suurin syy siihen miksi ei silloin vielä päästy sopuun oli se että Suomen armeija oli vielä tuolloin Äänisellä ja Kannaksella.

Lue lisää

"Tosiasia on että Suomelta ei missään vaiheessa vaadittu ehdotonta antautumista."

Mihinkähän arkistotietoon viittaat? Kuka tutkija päätyi tuohon lopputulemaan?

täällä...kään kirjoitti:

Suomen historiapalstat ovat täynnä satusetiä.
Tässä yksi esimerkki suomalaisesta satuilusta ja erillissotijasta
http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Barbarossa

Suomi antautui kuten tekivät Italia, Romania, Bulgaria ja Unkari. Suomi vaihtoi puolta kuten tekivät nuo muutkin.
Syy siihen miksi Suomea ei miehitetty oli Teheranin konferenssissa tehty kolmen suuren yhteinen päätös.

Lue lisää

Juttusi antautumisesta on juuri sitä satuilua. Osoita, missä ja milloin se tapahtui ja missä ovat antautumisasiakirjat. On selvää, että pikku stalinoja kismittää Suomen selviytyminen sodista itsenäisenä, mutta minkäs teet. No, valehdellahan aina voi. Se kuuluu stalinon syntymälahjoihin.

täällä...kään kirjoitti:

Suomen historiapalstat ovat täynnä satusetiä.
Tässä yksi esimerkki suomalaisesta satuilusta ja erillissotijasta
http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Barbarossa

Suomi antautui kuten tekivät Italia, Romania, Bulgaria ja Unkari. Suomi vaihtoi puolta kuten tekivät nuo muutkin.
Syy siihen miksi Suomea ei miehitetty oli Teheranin konferenssissa tehty kolmen suuren yhteinen päätös.

Lue lisää

Ylen arkistosta ääninauha, jossa Paasikivi ilmoittaa radiossa Suomen kansalle Suomen antautuneen Neuvostoliitolle. Vastaavan ilmoituksen voit etsiä myös Helsingin sanomista.

sieltä ......... kirjoitti:

Ylen arkistosta ääninauha, jossa Paasikivi ilmoittaa radiossa Suomen kansalle Suomen antautuneen Neuvostoliitolle. Vastaavan ilmoituksen voit etsiä myös Helsingin sanomista.

Lue lisää

Ei sellaisia löydy. Suomi ei antautunut. Se on teidän pikku stalinojen märkää unta.Herätkää jo todellisuuteen.

valhetta kirjoitti:

Ei sellaisia löydy. Suomi ei antautunut. Se on teidän pikku stalinojen märkää unta.Herätkää jo todellisuuteen.

tuossa ylläolevassa tekstissä väitetään, että Suomi ANTAUTUI.

>>>>>>>>>Suomi antautui kuten tekivät Italia, Romania, Bulgaria ja Unkari, Suomi vaihtoi puolta kuten tekivät nuo muutkin >>>>>>>>>.

Tuokoon esittämäni todisteet asiin.

muuten kirjoitti:

konsti, jolla olisi jääty sodan ulkopuolelle. Eiköhän sitäkin mahdollisuutta Suomen hallitus ja eduskunta miettinyt.

Miksi siis Ruotsi välttyi sodalta (sodilta?)?

Suomelle elintilaa ja kolonialismia löytyi vain idästa. Suomi suuremmaksi kuin kenties Ruotsi? Mites olisi ihmisarvo?

antautuminen? kirjoitti:

Lapissa oli käytössä sodan aikana kentät Kemissä, Rovaniemellä ja Sodankylässä, ainakin.

Antautumisen yhteydessä saksalaiset lopettivat sotatoimensa mm. Kuurinmaalla. Näin he olisivat tehneet todennäköisesti myös Lapissa. Kentät olisivat olleet avoimet ja kunnossa.

Itse en ole kommunisti joten en tiedä mihin he pystyisivät. Veikkaan kuitenkin että suomalaiset lahtarinatsit pystyisivät edelleen sangen pahoihin tekoihin.

Lue lisää

oikea totuus on se, että Neuvostoliiton intresseihin antautuminen ei sopinut, eikä liioin saksalaisten takaa-ajo, joka oli annettu suomalaisten tehtäväksi. Sitomalla suomalaiset ja saksalaiset taistelemaan keskenään on Saksan joukot poissa Keski-Euroopan sotakentiltä. Tämän paljastaa jo tehty aseleposopimuksessa annettu määräaika 15.9.1944 mennessä, joka oli käytännössä täysin mahdoton, kuten oli tarkoituskin. Mihin muuten antautuneet saksaisjoukot olisi sijoitettu, Lappiinko toisen valtion alueelle, jonka kanssa on tehty aselepo. Muutamalla lentokentällä ei ole mitään merkitystä keljetuksia ajetellen, vai tähänkö tähtäsi Sallan radan rakentaminen Ruotsin rajalle Neuvostoliiton painostaessa Talvisodan ja Jatkosodan välisenä aikana, siis etukäteen tehty suunnitelma.

ainoa kirjoitti:

oikea totuus on se, että Neuvostoliiton intresseihin antautuminen ei sopinut, eikä liioin saksalaisten takaa-ajo, joka oli annettu suomalaisten tehtäväksi. Sitomalla suomalaiset ja saksalaiset taistelemaan keskenään on Saksan joukot poissa Keski-Euroopan sotakentiltä. Tämän paljastaa jo tehty aseleposopimuksessa annettu määräaika 15.9.1944 mennessä, joka oli käytännössä täysin mahdoton, kuten oli tarkoituskin. Mihin muuten antautuneet saksaisjoukot olisi sijoitettu, Lappiinko toisen valtion alueelle, jonka kanssa on tehty aselepo. Muutamalla lentokentällä ei ole mitään merkitystä keljetuksia ajetellen, vai tähänkö tähtäsi Sallan radan rakentaminen Ruotsin rajalle Neuvostoliiton painostaessa Talvisodan ja Jatkosodan välisenä aikana, siis etukäteen tehty suunnitelma.

Lue lisää

"....oikea totuus on se, että Neuvostoliiton intresseihin antautuminen ei sopinut, eikä liioin saksalaisten takaa-ajo, joka oli annettu suomalaisten tehtäväksi. Sitomalla suomalaiset..."

duoda duoda, minä tuunaisin päätelmääsi eräältä osalta alla olevaan - oikeaan muotoon, jos suot.

"....oikea totuus on se, että Neuvostoliiton intresseihin antautuminen ei ENÄÄ sopinut, eikä liioin saksalaisten takaa-ajo, joka oli annettu suomalaisten tehtäväksi. Sitomalla suomalaiset..."

mutta kuitenkin kirjoitti:

"....oikea totuus on se, että Neuvostoliiton intresseihin antautuminen ei sopinut, eikä liioin saksalaisten takaa-ajo, joka oli annettu suomalaisten tehtäväksi. Sitomalla suomalaiset..."

duoda duoda, minä tuunaisin päätelmääsi eräältä osalta alla olevaan - oikeaan muotoon, jos suot.

"....oikea totuus on se, että Neuvostoliiton intresseihin antautuminen ei ENÄÄ sopinut, eikä liioin saksalaisten takaa-ajo, joka oli annettu suomalaisten tehtäväksi. Sitomalla suomalaiset..."

Lue lisää

Syksyn -44 antautumisen nöyryyttävin ehto oli ehkä juuri tuo, että alkaa tappamaan entisiä ase- ja aateveljiä. Antautumaton maa ei olisi sellaiseen suostunut mutta Suomen oli pakko. Eikös silloin kyseessä olekin selvä antautuminen kun tekee pikkutarkasti kaikkea hullua mitä voittaja käskee tekemään ?

Anonyymi kirjoitti:

Syksyn -44 antautumisen nöyryyttävin ehto oli ehkä juuri tuo, että alkaa tappamaan entisiä ase- ja aateveljiä. Antautumaton maa ei olisi sellaiseen suostunut mutta Suomen oli pakko. Eikös silloin kyseessä olekin selvä antautuminen kun tekee pikkutarkasti kaikkea hullua mitä voittaja käskee tekemään ?

Lue lisää

Sitten se voittaja ymmärsi lopulta oman tilansa patologisen sairauden ja teki itsemurhan, kun taas Suomi on edelleen olemassa itsenäisenä valtiona ja Euroopan Unionin jäsenenä.
Saattaa se vähän Kremlin edessä konttaajia kyrsiä, mutta semmosta elämä on.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten se voittaja ymmärsi lopulta oman tilansa patologisen sairauden ja teki itsemurhan, kun taas Suomi on edelleen olemassa itsenäisenä valtiona ja Euroopan Unionin jäsenenä.
Saattaa se vähän Kremlin edessä konttaajia kyrsiä, mutta semmosta elämä on.

Lue lisää

Mutta mikään myöhempi tapahtuma ei muuta muuksi sitä mitä tapahtui 1944. Saat inistä vaikka kuinka niin Suomi antautui syksyllä -44.

” Tosi on, ei vaadittu, sitä vain tarjottiin kun sodan jatkaminen jossain vaiheessa kesää -44 näytti turhalta. Saksalta ja Japanilta vaadittiin, niille ei muuta vaihtoehtoa annettu.”

Viipurin menetyksen (20.6.1944) jälkeen Suomi kysyi Neuvoostoliitolta rauhanehtoja Ja sai Stalinilta 23.6.1944 vastauksen, jonka mukaan vain ehdoton antautunen ennakkoehtona rauhanneuvotteluista kelpaa!

Tästä tarjouksesta Suomi kieltäytyi!

Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän suostui rauhaan ilman ehdotonta antautumista! Maat solmivat Välirauhan 4.9.1944 ja aselevon. Sitä ennen Stalin joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Anonyymi kirjoitti:

” Tosi on, ei vaadittu, sitä vain tarjottiin kun sodan jatkaminen jossain vaiheessa kesää -44 näytti turhalta. Saksalta ja Japanilta vaadittiin, niille ei muuta vaihtoehtoa annettu.”

Viipurin menetyksen (20.6.1944) jälkeen Suomi kysyi Neuvoostoliitolta rauhanehtoja Ja sai Stalinilta 23.6.1944 vastauksen, jonka mukaan vain ehdoton antautunen ennakkoehtona rauhanneuvotteluista kelpaa!

Tästä tarjouksesta Suomi kieltäytyi!

Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän suostui rauhaan ilman ehdotonta antautumista! Maat solmivat Välirauhan 4.9.1944 ja aselevon. Sitä ennen Stalin joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Lue lisää

Stalin oli ehdoton siitä, että ei vaatinut antautumaan, vaan ainoastaan jos Suomi halusi neuvottelemaan, niin neuvottelemaan olisi päässytkin, mutta ensin on itse omasta pyynnöstä antauduttava. Ei Stalin antautumista muuten vaatinut.

Kuten tiedämme, Suomi ei mennyt neuvottelemaan, vaan teki Ryti-Ribbetrop sopimuksen.