Mulla on lievää bulimiaa ollut vajaan vuoden. Oon oksentanut välillä 1-3 krt viikossa, välillä kerran kuussa. Välillä en ole oksentanut vaan pelkästään ahminut.
Aina kun oon poikakaverin kanssa niin oon kunnolla, joskin esim. viikon päästä jo odotan et pääsisin ahmimaan... Nyt oon muuttamassa yhteen hänen kanssaan, ja aion parantaa tapani.
Mulla monesti siksi tulee noita ahmimiskohtauksia, kun ei vaan ole illalla mitään tekemistä. Asun työn vuoksi eri kaupungissa perheestä ja kavereista ja poikakaverista, en tunne oikein ketään. Niin istun sitten illat kotona ja syön.
Onko muilla kokemuksia tälläsestä?
Aina kun oon poikakaverin kanssa niin oon kunnolla, joskin esim. viikon päästä jo odotan et pääsisin ahmimaan... Nyt oon muuttamassa yhteen hänen kanssaan, ja aion parantaa tapani.
Mulla monesti siksi tulee noita ahmimiskohtauksia, kun ei vaan ole illalla mitään tekemistä. Asun työn vuoksi eri kaupungissa perheestä ja kavereista ja poikakaverista, en tunne oikein ketään. Niin istun sitten illat kotona ja syön.
Onko muilla kokemuksia tälläsestä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ellette sitten koko ajan hengaa yhdessä. Mun avokilla kun on vuorotyö eli sillon kun oon illat yksin niin haen kaupasta mätön, kiskasen sen ja sillee. Hävitän todisteet.
Toisinaan taas heitän kaapista jotain ruokaa pois että näyttäs et oon syöny jotain vaikka olisin ollu koko viikon syömättä kunnolla...
Onneks nyt parin vuoden jälkeen alkaa jo mennä paremmin :)
Tsemppiä ja onnea teille
Eli ollaan illat yhdessä, ja illat on mulle nimenomaan se ongelma. Tähän astikin oon syönyt normaalisti poikakaverin seurassa, ja oon tuntenut itsenä terveeksi. Se on ollut kivaa, ku ei ole ollut mitään syömisistä johtuvaa ahdistusta :).
Joskus hänellä on tosin työmatkoja, ehkä 3-5 krt vuodessa. Silloin voi olla että sorrun... Mutta ehkä se ei ole maailmanloppu, koska on pakko olla taas kuosissa kun hän tulee takaisin.
Mistä tietää, vaikka yhteenmuuttaminen auttaisi tilannettasi ja ahmimis-oksentamissessiot jäisivät ehkä jopa kokonaan pois. Ja ehkä poikaystäväsi on niin ymmärtäväinen, että hän voisi tukea sinua ja voisit luottaa häneen ja kertoa ongelmistasi...
Kannattaa olla myös aika rehellinen ton asian suhteen, itselleen. Voi myös olla niin että ajattelee poikaystävän toimivan "pelastajana" ja lopettavan oksentelun. Se on iha henkilökohtaista käykö niin. Toisaalta jos oikein ahdistaa ja on pakko ahmia/oksentaa, senkin oppii tekemään toisen kanssa asuessa. Oppii myös oksentamaan ilman ääntä, vatsalihaksilla, suihkussa etc.
Edellisiin viesteihin mun piti sanoa vielä että ootteko miettineet milloin ja miksi tulee ahmimiskohtauksia? Mä opiskelin myös paikkakunnalla jossa olin yksin (jälkeenpäin sanottuna olin liikaa yksin) päivät ja viikot ja se ajoi mut oksentamaan. Luulen että yksin jääminen ja liika yksinolo voi olla toisilla se syy miksi rupeaa oksentamaan. Voi olla tylsää taikka ahdistus ja ikävät ajatukset kiertää liikaa päät.
Minullakin on juuri tälläinen lievä bulimia ollut jo noin 2 vuotta joskus 15 vuotiaana oli myös satunnaista oksentelua(Nyt olen 23). Kesän alussa muutin asumaan poikaystäväni kanssa jolle olen kertonut tästä ongelmasta jo vuosi sitten, tosin sanoin hänelle myös että hän ei saisi kysellä asiasta enempää, koska häpeän sitä. Joten en tiedä miten poikaystäväni voisin minua tukea tms. Aika vaikea paikka myös hänelle, varsinkin kun osaan kuitenkin aika hyvin salata asian niin hän selvästikin unohtaa että minulla edes on mitään ongelmia syömisen kanssa.
Nyt on kyllä oksentelut jääny vähemmälle, mutta aina jos syömme jotain herkkuja niin tekisi hirveästi mieli mennä oksentamaan, mutta ei voi mennä. Ja paino on ärsyttävästi noussut tasaista tahtia. Käymme kyllä uhdessä urheilemassa mutta nytkin on taas niin helppo jäädä vaan kotiin oleilemaan kun kokoajan sataa vettä.
Nyt olen yrittänyt keksiä jotain terveellisempää tapaa pysyä hoikkana, ja aloittanut uusia urheilulajeja, mutta aika vähälle ne kuitenkin on jäänyt. Pitäisi varmaan vaan yrittäää kovemmin.