On sellasta tohinaa tää elämä kyl välillä,kun puolisona on ad/hd...Ajattelin kysästä,löytyykö ketään samassa tilanteessa olevaa?Välillä ois kiva,kun joku ymmärtäis,mitä tää on aina välillä...Sitten kun mukaan lisätään vielä ripaus Aspergeria ja lievää Autismia,niin voin sanoa,että soppa on sakea :)
KELLÄÄN PUOLISOLLA AD/HD?
MÅMMÅ
8924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voimia
Joo,tosiaan hyvä tuo uutinen sillon,kun Dexeen tuli vähän odotusaikaa...Onnex on kuitenkin monesti silleen,et ostetaan enemmän ku kuukauden satsi,niin jää aina ylimäärästä:) onx sul kokemust itellä asiasta,ku sul on sen verran noita linkkejä asiaan liittyen??Vai menix liian henk.koht.? :/
Tuota, onko adhd-ihmisen kanssa eläminen jotenkin tavallisen toivotonta... sellanen olo on välillä (mulla adhd, ikää melkein 30, suhteista ei tahdo tulla mitään)
Riippuu tietty vähän ihmisestäkin...eihän se ny tietenkään tarkota,et ois suhteet tuhoon tuomittu jos ad/hd :) mut onhan se tosiasia,et sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeempaa;esim. jos toinen pelkästään tekee vaikka asioita hitaammin ku toinen(ei jaksa siis odottaa toinen tai rupeaa neuvomaan,ett miks teet noin?Mun tapa on nopeempi tms.),vaikeus ottaa toisen tunteita huomioon ts. asettua toisen asemaan on vaikeeta,impulsiivisuuskohtaukset on aikas mukavii,ku tosiaan niit voi tulla ihan odottamatta(aamut on aina pahimpia,pitää saada stimulanttitasot nousuu,ennen ku jaksaa taas ;) )mut tosiaan,onhan näit negatiivisia juttuja adeilla enemmän ku ns.taviksilla mut sit taas adeilla on (ainakin mun tuntemilla muutamilla) todella lämmin sydän :) siis tosiaan ajattelevat toista ihmistä...en saanu sun viestistä selvää,et kumpi oot(siis miespuolinen vai naispuolinen) onx sul ollu diagnoosi kauan?Mulla on enimmäkseen näist miespuolisista tietoo,ku näitten kaa ollu tekemisissä,mut löytyy kyl naispuolisistakin kokemust ;) Ois kiva tietty kuulla,et mikä se sun suhteis on sit tökkiny?
Tyttö mä oon mut taidan käyttäytyä enempi ku mies... Ei oo kauheen kauaa ollu dg, oon aina ollu samanlainen säätäjä. Olen kärsimätön ja tuskastun ihmisten seuraan. Joskus tuntuu hyvältä ku osaa rauhottua hetkeks paikalleen jonkun kanssa, mut yleensä ahistaa sellanen. Välillä tuntuu että multa puuttuu tunneskaalasta jotain juttuja, ja jos jotain mitä en oo tullut ajatelleeksi pitää oikein vatvoa niin se on morjes. Henkilö (?) johon olen eniten kiintynyt taitaa olla koira. Rupesin vasta tosta sun viestistä miettimään että onkohan tällä adin kans jotain tekemistä. Ja joo sitoutuminen on vaikeeta mut sit ku tykkään ni sekin menee vähän yli.
Ihan "tutultahan" tuo kuulostaa ;)..mites,ootko huomannu tollast juttuu,et onx sun vaikee lukee ihmisten tunteita..siis ts.ootko huomannu esim. et luetkin väärin ihmisten tunteita?Sellanen on kans aika yleistä,et mitä tuli mieleen tosta,ku laitoit,et "tuntuu,et tunneskaalasta puuttuu jotain"..ja onhan toi tietty kans ahistavaa,jos pitäis "pakkopullana" alkaa vatvomaan jotain;juu,ei kiva;).
Ei välttämättä niinkään sitä et oisin huono lukemaan toisten tunteita, oon liianki herkkävaistoinen. Mut omat tunteet on usein solmussa et en tiedä mitä haluan, sompailen asiois eestaas jne. Tai jos tiedän niin en ainakaan kerro sitä vaan vetäydyn pois tai aiheutan muuten harmia. Arki on usein hankalaa joten sikskin vaikeeta päästää ketään tähän, yöt valvoo, aamulla vihanen, rutiinit hirveetä taistelua enkä muista asioita. Käyn töissä ja se vie voimat, väsyneenä meen viel enemmän kierroksille. Sit ku toinen kysyy et mikä nyt on vialla niin mä hermostun et joko taas pitää vatvoo ja selittää, *****! Tossa en kyl ainakaan kunnioita toisen tunteita.
Hyvinä hetkinä oon ihana kuulemma mut ku ne huonot hetket ...
sosiaaliseti rajoittunut paskapää..