On kirjoittamatta jäänyt
yks tyhjä sivu vain,
tuon tyhjän sivun tähden mä päätä
ravistan,oon vaivan nähden saanut ,
se valkoinen on vain.
ei ajatukset luista,ei ruutuun kirjaintakaan
näin yksi sivu jäänyt
on aikaan parempaan.
olen nyt taas täällä jonkun aikaa eihän meistä kukaan tiedä päiviensä määrää.
yks tyhjä sivu vain,
tuon tyhjän sivun tähden mä päätä
ravistan,oon vaivan nähden saanut ,
se valkoinen on vain.
ei ajatukset luista,ei ruutuun kirjaintakaan
näin yksi sivu jäänyt
on aikaan parempaan.
olen nyt taas täällä jonkun aikaa eihän meistä kukaan tiedä päiviensä määrää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elähän sie oo milläskään. Mie tiedän itsestäni, millaista on, kun alkaa kovasti pohtia elämänsä pituutta ja mihin se lopulta johtaa. Joskus ihan pelottaa ja hirvittääkin niin, että on ruvettava touhuumaan ihan muita asioita.
Silloin kun jokin oireilu on päällä, niin mie olen enemmän itseeni tarkkaileva ja sitä mietin ja ootan että olo paranee. Ja kun taas on semmoinen päivä että tuntee itsensä seitsentoista kesäiseksi, niin jaksaa taas ottaa osaa ulkomaailman ihmeisiinkin ja ajatuskin luistaa.
Sie tiedät oman henkilökohtaisen olosi ja meistä itse kukin osapuilleen omansa.
Kovasti yritän yhä opetella ja pitää mielessä sitä, että tänään on tämmönen päivä ja katotaan hetkestä toiseen.
Makuuhuoneessa on sänkyä vastapäätä seinällä semmoinen entivanhanen huoneentaulu, jossa lukee kukkaköynnöksen keskellä - Iloitse elämästä-.
onha mukava kuulla sinustakkii alli.
sinul onkii elämänohjeet selvil ja viel taulu siit muistuttamas maata männes.
ethä tykkää pahhaa vaik menneitä muistelen,muistatkos tämmöstä,
jopa joutui joutoaika
viikonloppu kun lankesi.
tälle työntekijälle
arkipäivän ahertajalle
mitä kaikkea tekisin
ajankuluksi arvelisin?
vapaa-ajan virikkeitä
vaikka mitä mietiskelen.
lähtisinkö lavalle
parketille pyörimähän?
taikka metsään murrittaisin
puolukoita poimimahan?
näissä aatoksissa sie olit viime vuuen elokuussa, ja hyvin soppii tähänkin viikonloppuu,jote siehä kirjotat ikivihreitä värssyjä.
mie panin vaa muutaman säkeistön, vaik koko runo on hyvä,mut ko oon niin hidas kirjottaa .
minust tämä oli niin hauska ja hyvä runo et otin sen sillo talteen. etkös siekii vois tuonne runokerhoo jottain väsätä, ko tämmöset lahjat oot saannu,joha se on synti pittää itellää kaik.
niin se on ko sanot, männää vaa päivä kerrallaa,sillohan se tullee kaluttuukin tarkemmin.
hei hei.
Kiitosta señora lyyli terveisistä.
Sinullapa se hyvä muisti on, kun tuon lorunkii oot esille kaivanut.
Minun runoiluni on semmoisia tuuliviiri- rallatuksia ja riimittelyä arkipäivän elämästä. Pullahtaavat ihan itekseeen, ja silloin pitäs laittaa heti paperille, mutta käskystä ja vängällä yrittämällä ei tuu mittää, tyhjää vain sutii.
Ja huomenta, vaikka onkin jo keskipäivä koht'puoleen.
Oli oikein mukava huomata että olet taas täällä "elävien" kirjoissa.
Minä olen ollut omasta mielestäni liikaakin tällä palstalla ja odottanut , että tulisit mukaan.
Huomaan olevani täällä joskus "kuin orpo piru vieraassa helvetissä", kun kaikki toiset osaavat kirjoitella asiaa, minä vain vasta opettelen näitä kirjoitusten "aakkosia"
Kai jaksatkin taas jo paremmin?
Uskotaan ja toivotaan että jaksat vielä pitkään.
on hyvin usein mielessä itsekullakin, vaikka ei pitäisi olla. Olisi parempi ajatella aina vain tulevaa ja elätellä haaveita huomisesta, olkoonkin että ne haaveet ei toteudu.
Varsinkin yksineläjällä on se paha vika että kuuntelee omaa kehoaan aivan liikaa. Tuntuu kuin olisi sata vikaa kropassa. Sitten kun taas on mielekästä puuhaa tai keskustelee jonkun kanssa, vaivat unohtuvat kokonaan ja on kuin mitään vikaa ei olisi olemassakaan.
Siitä voisi päätellä että osittain taidan olla luulotautinen.
Pitäisi osata ottaa päivä kerrallaan, mutta vaikeata se on - toisinaan.
Reipasta viikonloppua kaikille.
Olen juuri ajatellut ,että mihin olet hävinnyt. Ehkä terveytesi reistailee.. olet kuitenkin odotetu kirjoittaja täällä. Itse olen ollut nyt liikaakin äänessä,mutta on vähän sellainen aika että joudan ,eikä ole muuta brojektia menossa. Onhan tässä se hyvä että kun on kirjoitettu mummeli ja oikein isolla vielä voi hypätä yli ja ajatella että taas se siellä...
terveisiä sinulle,sinun vointiko reistailee, noista kirjotuksista päätellen tuol toisaalla,et vissii taho puhhuu tääl palstalla siitä tarkemmin,enkä mie siks ala siitä kyselemmääkää. toivotan vain tervehtymistä.
vanha ihminen ei ennää niin noppeesti tokene,ko mennää sisuksii avaamaa,minulkii kesti toipuminen pitkää. meeri ko tuli kyllää ja alettii mennee yhessä, niin jo jäi vaivatkii.minul oli kuumetta mut sekkii laski ja yletön väsymys hävis.
sie ko ossaat runoillakii niin paahan tuonne runokerhoo niin saahaa se pysymää hengis.
siitä kummi jutusta ,niin mie kysyin toivolta ja rouvalta ko kävivät,et jokos teil on kummit katsottu lapsel. toivo sano ettei viellä, ko ei oo ajankohtasta,kohan saahaan ensin laps maailmaa ,niin sitte mietitää niitä asioita.
mie en sitte ilenny jatkaa enenpää, ko aattelin et hyö tahtoo tehhä yhen asian kerrallaa.
mut toivo ko ei oo tyhmä ,niin uskon, et hää ymmärs miks mie sitä kysyin. joten elän nyt sitte toivossa.;)
toivohan ei oo tämän ihmisen oikea nimi. mut mie ko kerroin hänest täällä yks joulu, et vien ain joululahjoja ystäville.leivon taatelikakkuja tai suklaa kakkuja ja oon antanu niitä ihmisille joien kanssa oon ollu vuuen aikana tekemisis ja joita tahon erikoisesti muistaa.
vähä sammaa tappaa ko presidentti kutsuu linnan juhlii vuuen aikan tapaamiaan ihmisii, minul ko ei oo linnaa niin aattelin, leipoo kakkuja ja ko annan ne jouluna, niin kakku saap lissää makkuu.;)
niin sillo mainitsin ,et vien yhelle laitakulkijalle kuivakakkuna konjakki pullon,joka majailee kaupunkin hallin nurkalla ja sillo ristin hänet , toivo nimiseksi.
koska mie uskon et jokkaisella pittää olla ja onkii toivoo, jos ihminen sen menettää hää ei pysty elämää,hää kuihtuu ja kuolee.
mie oon tuntenu hänet oliko 93 vai 94 kesäl, ko jäin kerra juttelee. hää ei ollu halukas muuttaa elämäntyyliää.mutta suuremmat voimat teki sen.
mies on nyt niin onnellinen eikä vuottakaa oo kulunu,ihmisel on vaimo ja perhelisäystä tulossa. kyl mie sanon et se on ihme,et ihmeitä tapahtuu eläväs elämäskii ,eikä vaa elokuvissa.ja olihan antamani nimikin niin enteellinen.
hyö tullee huomena nostamaa perunat ja saunomaa.
meerikin soitti alkuviikosta. hänen puhheesta ei meinaa saaha puhelimessa selvää. ihan ko olis unohtannu suomen puheen ja pannee niin paljo englanttii sekkaa, et mie saan arvailla mitä hää haastaa.
yritin häntä saaha kiinnostummaan tietokoneesta tääl ollessa,ko heil siel hotellissa on semmonen. opetin vähä tääl käyttää. mut hänel ei oo malttii opetella. ensi keskitty vähä aikaa, sitte ko män väärin ,hää hermostu nauro ja sano et ,opettellee sitte ko on yhtä vanha ku mie oon, et nyt hää soittelee puhelimella.
mie lämmitin uunii aamulla ja nyt minul muhhii siel lihapata jälkilämmös. on sitte huomen sapuskaa ko vieraita tullee,eikä tarvii toivon aina olla tääl essu eessä.
mukavia syksyn päiviä sinulle,piä ittes lämpimänä ja mukavia ajatuksia mieles. terveisin lyyli