Olen pyhtittänyt lepopäiväni siivoamalla kaappeja, arkkuja, varastoja. Muutan ja yritän saada omaisuuteni mahtumaan kahteen matkalaukkuun. Kaikkea sitä kertyykin nurkkiin:
- 22 nuhjaantunutta t-paitaa (kuvitelmissa käyttää niitä mökkiä remontoidessa)
- lasketteluhaalari, KELTAINEN!, vm. -82, käytetty viimeksi v. 1993!
- luistimet ja jääkiekkomaila vuodelta 1968!
- neljä polkupyörää (kaksi ajokuntoista)
- Pökötti 403:n, vm. 1982 kannentiiviste!
- viisi pukua, hyviltä vuosilta, 30 kiloa sitten
- puntit! tanko ja painot! (käytetty 20 v. sitten)
- kuivuneita öljyvärejä n. 30 tuubia
- kaikki kolme hääkuvaani!
- neljä teekannua
ja sitten tuli ex-appiukko kylään, toi tuliaisina (viinaryypyn toivossa) teekannun....
- 22 nuhjaantunutta t-paitaa (kuvitelmissa käyttää niitä mökkiä remontoidessa)
- lasketteluhaalari, KELTAINEN!, vm. -82, käytetty viimeksi v. 1993!
- luistimet ja jääkiekkomaila vuodelta 1968!
- neljä polkupyörää (kaksi ajokuntoista)
- Pökötti 403:n, vm. 1982 kannentiiviste!
- viisi pukua, hyviltä vuosilta, 30 kiloa sitten
- puntit! tanko ja painot! (käytetty 20 v. sitten)
- kuivuneita öljyvärejä n. 30 tuubia
- kaikki kolme hääkuvaani!
- neljä teekannua
ja sitten tuli ex-appiukko kylään, toi tuliaisina (viinaryypyn toivossa) teekannun....
Vastaukset 20
Vanhimmat
...aika hyvä, jos meinaat saada omaisuutesi mahtumaan kahteen matkalaukkuun :) Ja kun ottaa huomioon, että et suinkaan malta heittää pois puoliakaan mainitsemistasi tavaroista. Kato JOS niitä kuitenkin myöhemmin tarvitsee.
Kun aikas olet kynsinyt päätäs ja miettinyt, että mitkä kamat ovat täysin sellaisia, että et taatusti niitä tarvitse enää ikinä ja kun viet ne karkeajäteastiaan ja kun se astia käydään tyhjentämässä, niin tiedätkö mitä sitten tapahtuu?
Seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana päivänä tarvitset JUURI SEN TAVARAN, jonka ehdit heittää pois. Ja kyllä harmittaa.
Ei sun nyt kannata muu, kuin penkoa kaapista esille kolmas matkalaukku ja siihen sullot kannentiivisteen sievästi keltaisten lasketteluhaalareitten kylkeen. Ja muut tavarat tietysti myös.
No ne pari toimimatonta pyörää voit nakata roskiin.
...enää puolen vuoden päästä. Onhan noita tavaroita elämän varrella kadonnut useammankin matkalaukullisen verran. Tavaroihin ei kannata kiintyä. Joihinkin tavaroihin saattaa tosin liittyä muistoja. Minulla sellaisia tavaroita jäi paljon exälle eron aikaan, hän sanoi niiden kuuluvan lapsillemme. Olkoon, ajattelin. En kertonut, mitä muistoja niihin liittyi. Jos hän tietäisi, heittäisi ne roskiin... :)
aloita puhtaalta pöydältä..
Tunnen erään miehen jonka asuntoon ei enää mahdu ihmittelen että hän itsekkään.
Heität vaan jonnekin kierrätykseen tai sitten roskiin.
Tai mieti uudestaan , jos vaikka alkaisit juomaan sitä teetä oiken urakalla, vaikka ns. hopeateetä, jos ruohot puuttuu, kun sulle noita kannuja näyttää siunaantuvan.
Hääkuvat vain riviin jne.
Mutta muista lajitella jos roskiin viet, nykyään kun on niin tarkaa tuon jätteenkäsittelyb kanssa.
ei ole minun heiniäni. Siis että kuivamustekynän säiliö ja metallivyö laitetaan metallijätteisiin ja muovikuoret oranssiin pussiin? Olen käynyt kaatopaikalla. Samaan hautaan ne oranssit pussit menee kuin muutkin, ei niitä lajitella ainakaan meidän kaupungissamme.
Teetä kyllä juon, oikein urakalla, mutta kun on yksi kannu, johon on mieltynyt, menee muut lähetysseuran kirpparille.
Hääkuvat sun muut roippeet, joihin liittyy muistoja, laitan puuarkkuun ja vien siskoni navettaan odottamaan mahdollista paluutani.
Asunnon annan vuokralle kalustettuna televisioineen, astioineen, liinavaatteineen.
Häivyn maasta muutamaksi vuodeksi. En siksi, että maa polttaisi jalkojen alla. Vain vaihtelun vuoksi.
Ja lisää löytyy nurkista:
- kolme jiirilaatikkoa, lähes identtisiä
- kylpytakki, unohtunut, käytetty viimeksi yli kymmenen vuotta sitten...
- grahamjauhoja kaksi kilon pussia, viimeinen myyntipäivä 17.12.2002
- kondomipaketti (vajaa), yli viisi vuotta vanha, ei minun merkkiäni
- naisten tangat, koko 36, pinkit. Ei muistoja...
kotoani, jossa olin asustellut seitsemisen vuotta.
Tai asuihan siellä alkuun muitakin: lapset, koira ja jonkun tovin joku miehenpuolikin. Sitten talo tyhjeni ja päätin hankkiutua siitä eroon. Ja saman tien kaikesta roinasta ja kaluista. Osan myin, osa meni kaverille, osa pojalle, iso osa hyväntekeväisyyteen. Mukaan lähti vähän enemmän kuin kaksi matkalaukullista. Polkupyörästä en halunnut luopua, vaikken ole tuota viime kuukausina käyttänytkään.
Nyt on uusi koti ja alkaa olla valmista täälläkin. Olihan se kiva saada vaihtelua kotinäkymiin, kun kerran alusta piti alkaa muutenkin.
alkaisivat kokeilemaan vuokraamaan aklustettuna tai myymään kaikki "paikan pääälle" ja ottamaan kapsäkiin vain kulutustavarat.
saattaisit tienata. Ainakin arabian kannut ovat
kysyttyjä ja hinnakkaita (vanhemmat mallit).
Tietysti, jos on tunnearvoa, niin sitähän
ei voi rahassa mitata.
Toisaalta aika moisia löytöjä löytää, kun
alkaa vähän varastoja penkomaan.
...sellainen laatikko, joka pisti mietteliääksi! Laatikossa nopeasti laskien noin 50 solmiota, suurin osa eri firmojen liikelahjoina saatuja (Tikkurilan väritehdas, SOK, Partek, Alko (Koskenkorvan logolla!...). Häätyypä ottaa snapsit ja istahtaa muistelemaan....
ja vielä niin paljon tavaraa jäljellä!
:)
...muutamia tavaroita, kuten luistimia, jotka ovat kulkeneet mukanani kolmen pesänjaon läpi, neljässätoista muuttokuormassa (olivat mm. mukanani vuoden Kiteelläkin!) ja joilla luistelin poikani kanssa viimeksi jäähallissa vuonna 2003 jolloin eräs pikkutyttö huusi äidilleen: "Äiti! Kato, antiikkiluistimet!".
Pitäisiköhän nuo vielä säilyttää...? :I
täälläkin..
Ihminen on kummallinen pahanpäivän varalle jemmaaja, toisaalta - luistimiin esim. voi liittyä tunnearvoakin, niinkuin yleensä mieluisiin lapsuuden- ja nuoruuden harrastuksiin, ja siten välineisiinkin.
Ja, aikakin on ajanut ohi esim. luistin mallien, mutta me emme..luistimiemme..:)
On tuolla noita muodista menneitä laskettelupukuja minullakin, mutku ne maksoi niin paljon joskus...:/
viskaa, luistimet on luistimet, vaikka ne oisi miltä vuosisaalta..
Viiden vuoden välein voisi olla tarpeen muuttaa. Minä asuin 24 vuotta samassa asunnossa ja vintillä olivat koskemattomina ne tavarat, mitä sinne oli kannettu silloin. Tuli aika kalliiksi niiden hävittäminen, kaatopaikkatavaraahan ne olivat pääosin. Kuljetus- ja kaatopaikkamaksut kyllä otin opikseni ja enää en kerää tavaraa. Kirpparille vaan tarpeettomat ja mikä ei mene kaupaksi, päätyy pelastusarmeijalle.
Muutenkin tuo muutto piristää kummasti. Uskomattoman paljon asuinympäristö muokkaa ihmistä kaltaisekseen. Itsestä löytyy sellaisia piirteitä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan:)))
...voi olla myös järkytys. Muutin nuorna miesnä Pohojammaalta Kitteelle. Vuodessa kypsyin, muutin takaisin. Sitten olin kolme vuotta Venäjällä (Neuvostoliitossa). Sen jälkeen Kiteen murre tuntuikin ihan mukavan lepposalta...
Minulla on takana levoton nuoruus, tuli oltua töissä eri puolella Suomea. Saimaan kanavallakin keittiöpiikana ja Hangossa rättitehtaalla. Eri murteet tarttuivat helposti ja oli hauska vertailla sanojen merkityksiä kuten vaikka "tuima". Mutta noita ulkomaiden murteita en oikeen ole oppinut sujuvasti puhumaan. Enkä kyllä vakkaristi muuttaisi Suomesta minnekään.Se olisi järkytys.((
sykleissä, se on hyvä. Tässä on nyt kuusi vuotta täyttymässä, ja hyllyt tuntuvat jo vähän ahtailta. Taatusti ei ole mitään v. -68 enää! No, vanhoja valokuvia ja kirjoja ja äänilevyjä (ei ole levysoitinta ollut ainakaan kahteen muuttoon, hih), ja jotakin mummovainaan vanhoja astioita on. Ja pysyykin muutoista huolimatta.
..öljyvärit
Mitnkä ne ovatkaan jääneet käyttämättä
Voih, minulle useasti käy niin, että keksin itselleni jalon harrastuksen
Olen siitä alussa ylenmäärin innostunut....
Sitten tapahtuu jotakin...
Edelleenkin haluaisin jatkaa harrastuksen parissa MUTTA aina tulee jotakin estettä !!!
Sitten ne "öljyvärit" unohtuu jonnekin....
Esillä onkin vaikka "pitsinnypläys"...:D :D :D..ei siis kuitenkaan...
...ei viitsikään jatkaa. Kun palkkana on vain pyyntö: maalaisitko minullekin? Maksusta ei puhu kukaan.
On totta miten porukat alkaa pyydellä "ihme palveluksia" jos joku osaa jotakin hyödyllistä, mukavaa jne.
Maksupuoli vain useasti unohtuu
Kas kummaa miten "ystävänpalvelukset" kelpaa, vaikkei niin ystäviä oltaiskaan.
Harmi vain on jos on jäänyt sulta tämä "harrastus"
Jatkahan toki
...Jos vaikka maalaisit minullekin.... minä muistaisin ehkä maksaakkin :D