koskakohan sitä saa rauhan

eihän siinä ole mikään muu auttanut
Miehen rooli on kyllä aika tärkeä, hänen pitää sanoa suoraan exälleen että ei puutu asioihin.
Meillä loppu pelissä sovittiin että otetaan yhteyttä 2 päivää ennen lapsen tuloa meille.

Mieheni ex sairastaa kaksisuuntaista mieliala häiriötä.
Hän myös jätti mieheni, enkä miestäni silloin tuntenut.
Ex soittaa aina kun hänellä on masis päällä, hän kohtelee kaltoin omaa lasta, sossut on mukana ja aina saa pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kerran, ennenkuin muutimme yhteen ja menimme naimisiin sossut oli ottamassa väliaikaiseen huostaan ellei silloinen miesystäväni olisi lasta ottanut luokseen(heillä ei yhteishuoltajuus)
Miehen piti varmistaa että voiko hän laittaa hoitoon lapsen minulle, koska töistä ei voinut jäädä pois, minä hoidin lasta tämän ajan, hoidin omianikin joten siinä ei mitään ongelmaa

Ex soittelee pienimmissäkin asioissa, hänen lapsensa oli sairastunut oksennustautiin, hän soitti ja haukkui lapseni että lapsiltani saanut, omillani ei mitään tauteja silloin ollut, joten on voinut hyvinkin saada myös tarhasta missä oli.

Ex ei saa omaa lasta pihalta pois, vaan mieheni pitää ajaa 25km jotta menee hakemaan lapsen pois pihalta ja tuo sen sisälle.
Kaikki muut asiat, ovat menossa risteilylle, kyyti pitää saada, menevät lähikaupunkiin, kyyti pitää saada, pitää ostaa lentoliput Ouluun jne.
Nämä ex lopetti kun mieheni laittoi stopin.

Pitkään mieheni lapsi toivoi vanhempiensa menevän takaisin yhteen, hän ei viihtynyt meillä, aina tullessaan kysyi montako yötä hän on, ja huokaili perään että ihanaa sitten pääsee kotiin takaisin. Tuli suru puseroon mieheni vuoksi, lapsi ei meillä viihtynyt. Joka yö itkettiin ikävää äitiä ja isää kohtaan.
No nämä ongelmat ovat menneet, tässä viime vuoden sisään lapselta on nämä asiat hävinneet.
Eräs asia joka on tullut esiin, mikä antaa sen tiedon lapsen hyvinvoinnista on että hän pistää vastaan meillä kuten äitinsä luona joka viittaa siihen että nykyään tuntee olonsa turvalliseksi.
Tosin hyvin kiinni aikuisissa on, hän tarvitsee kaikkeen aikuisen hyväksynnän, jopa se että otti liian paljon vessapaperia vahingossa piti tulla kertomaan, aina sanottiin että sehän ei mitään haittaa, mutta uudestaan tultiin aina kertomaan, se on sitä huomion hakua, en sitten tiedä saako huomiota tarpeeksi kotona.
Nyt tosiaan lapsi on sisäistänyt minutkin elämäänsä ja lapseni. Lapsella on pikkusisko täällä meillä ja hän rakastaa pikkusiskoaan, tosin alussa pelkäsi rakastaako isä häntä enää, mutta sekin saatiin selvitettyä

Aika paljon lapsen ongelmista johtuu äidistä joka on sairas, välillä masennuskauden iskiessä niin lapsi joutuu tavallaan vanhempana olemaan.

Me ollaan jotenkuten selvitty hankalasta eksästä, tosin katsomme nyt vielä miten nämä sossun jutut toistuvat että pitääkö miehen hakea huoltajuutta.
Vielä pitäisi selvitä mieheni entisestä anopista, hän kun vain soittaa jos tarvitsee jotakin, tuossa äskettäin piti seinät mennä paklaamaan.
Hän ei tajua että mieheni ei ole enää sen perheen jäsen, vaan kuvittelee että kun hänen tyttärellään on lapsi mieheni kanssa niin mieheni kuuluu heidän hyväkseen tehdä aina asioita, olla käytettävissä 24H

Koita kuule jaksaa, älä välitä siitä mitä ex sanoo, sulje korvasi, ette ole puheväleissä muuten kun sovitte tapaamiset, mihkään muuhun ei tarvitse ottaa kantaa, jos alkaa haukkumaan niin miehesi voi sanoa että jos tämä menee tähän suuntaan, niin soitetaan toiste kun olet rauhoittunut. Älkää missään nimessä antako periksi.

Vaikka täällä nyt haukkuja taaskin tulee näiltä eksiltä, mutta he eivät ole kokeneet nyksän arkea.

Me olemme syyllisiä aivan kaikkeen, jopa eroihin jotka ovat tapahtuneet ennen meidän astumista kuvioihin, me olemme syyllisiä, ja vain sen takia että menimme rakastumaan mieheen jolla on lapsia.


Mieheni lapsi ei minua haittaa, hän on meillä ja viihtyy meillä, äiti en hälle yritä olla, mutta voin tarjota ystävyyttä ja tukea

Kuule koita jaksaa, äläkä vielä heitä pyyhettä kehään,

kiinnostaako jutella yksityisesti?

laitan s-osoitteeni jos kiinnostaa

äiti on hankala? Sillalailla, varmaan et ensin kun ootte vieny vaimolta puolison ja lapsilta isän, niin sitten me ollaan hakaloita??? Aika sairas ajattelutapa. Eikö nyt ole vähän liian mielipuolista alkaa exiä haukkuun hankaloiksi,jos itse ootte perheen hajoittaneet ja ongelmat aiheuttaneet?

Uskomatonta mutta totta, "meidänkin eksällä" on kaksisuuntainen mielialahäiriö!! kuinkahan yleistä tuo "hankalien eksien" keskuudessa onkaan? koskahan joku innostuu tekemään tutkimuksen.

No, meillä on ollut yliajouhkausia ym. mukavaa, ja miehelleni ex soittelee pa**kan purkupuheluita aina kun itsellään menee huonosti kulloisenkin poikaystävänsä kanssa. Ja saadaan olla likasankona muutenkin.

Niin vähissä yhteyksissä ollaan kuin mahdollista, ei tätä muuten jaksa. Lapset on ihania persoonia, enkä äidiksi ole pyrkimässä minäkään, mieheen rakastuin, siksi me menimme yhteen, eksä oli lähtenyt kävelemään vuosia ennen kuin toisemme löysimme.

Lapsista kyllä näkee, ettei lähikodissa ole kaikki kondiksessa, mutta minkäs teet...? Olemme rauhallinen turvapaikka aina kun se voimme olla.

Vielä jaksan. Täytyy vain tehdä rajat selviksi, eksillä ei kynnyksen yli asiaa, millään tavalla. Eri asia jos olisi "normaali aikuinen" mutta näin meillä, varjellaan meidän parisuhdetta ja omaa kotiamme.

voi ensimmäinen viesti oli nin mukava näin aamutuimaan lukea.

Minä en tiedä mitä meidän exä sairastaa,kai jotain saman suuntaista;)aiva hassu se kuitenkin.Lapsilla on jokapäiväistä lääkitystä tarvitseva sairaus ja äiti kehittelee kaikkia hassuja juttuja mitä muka lääkäri on käskenyt tehdä ja sanoa (lapset eivät saa laskea esim talvella liukumäkeä)no minäpä soitin tälle lääkärille ja voi äiti jäi aikas rumasti kiinni valehtelusta..

Ainakin sillä oli hankala ymmärtää kun huuteli ympäriinsä että rikoin heidän liittonsa,kävin oven takana kalenterin kanssa näyttämässä että oli vuosi tämä ja tämä kun potkit miehesi pellolle ja oli ihan toinen vuosi kun minä aloin sinun ex miehesi kanssa seurustelemaan ja nyt olemme naimisissa.

Mieheni pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja lyödä välit poikki mutta hän pelkää aivan älyttömästi että äiti estää tapaamiset.aivan, ÄITI estää isää ja lasta tapaamasta oman mielitekojensa mukaan...toissa kesänä tuli hirveä riita kun annoin samalla mitalla takaisin,ei näkynyt lapsia viikkoihin,ei saatu puhelimella kiinni,ei avattu ovea ja sitten tulee sossusta lappu ettei isä hoida tapaamisiaan...

Äiti on kuin tuuliviiri ja lapset alkaa olla samaa kaliiberia,ei siitä kylläkään voi heitä syyttää.

Itse alkaa oleen aikas loppu ja tekisi oikeasti mieli vajota tuolle samalle tasolle missä tämä exä lymyää,pentumaisesti käyttäytyä ja vetää lapset mukaan.monesti olen miettinyt että jos minä teenkin täällä lakon,en osta en laita ruokaa,en leiki,en vie mihinkään.olkoot ja touhutkoon, isänsä laittakoon ruuat ja pyyhkiköön perseet....

Paras varmaan kun miehesi kanssa sovit, että molemmat teistä ovat yhteyksissä tähän exään niin vähän kuinmahdollista. Eli vain lapsiin liittyvissä asioissa otetaan yhteyttä.
Kun ei leikitä ystäviä, (Jos siihen eivät kerran kaikki pysty) niin on kaikilla helpompi. Ja tämä nyt ei tarkoita sitä etteikö välit voi olla asialliset.

Meidän tapauksessa (jottei tule yleistettyä) vaikka se exä siellä esittää kuinka ystävällistä ja kaveria, selän takana puhutaan paljon negatiivista, lapsilta ja yhteisiltä tutuilta kuulee nämäkin asiat aivan kysymättä.

Huutotalkoisiin ei kannata lähteä,mutta oman mielipitensä asioihin voi suoraan sanoa, silloin kun se liittyy omaankin elämään.

Jos puhelimessa haukutaan niin luuri korvaan!
Kotiinhan ei tarvitse päästää!

Sama asia taitaa vaivata muitakin. Kyllä, tällainen häiritsevä ex vaikuttaa käytöksellään niin moneen henkilöön. Kunpa hän tajuaisi lopettaa lapsellisen käytöksensä. Hän ei tee hallaa kuin itselleen. Minulla exän käytös aiheutti masennuksen. Hänelle ei tietenkään tätä voi myöntää. Sehän saisi vain hänet iloiseksi, kun on saanut aikaan hallaa.

Vaikka hänellä on jo uusi perhe, hän jaksaa vielä kysellä mieheni menemisten perään.
Ja surkutellut muille, kuinka me nyt olemme pari.

Emme ole saaneet elää normaalia elämää, vaan jatkuvasti hän keksii jotain uutta päänvaivaa - ihan vain meidän kiusaksemme katkeroituneena.

Eikä mikään häntä voi muuttaa, kukaan ei voi asiaan puuttua. Tämä heijastuu jo lapsiín.
Hän saa lapset manipuloinnillaan sekaisin.

Minusta on outoa kasvattaa lastaan "kieroon" ihan vain omaa ilkeyttään. Manipuloida lasta olla pitämättä toisen ruoasta, ja siinä samassa uudesta äitipuolesta.

Minua harmittaa, että joku toinen henkilö voi "pilata" elämämme omalla käytöksellään.
Minä en ole häneltä puolisoa vienyt, hän itse lähti.

Minä hoidan hänen lapsiaan hyvin, teen ruokaa, ostan vaatteita, ompelen rikki menneitä vaatteita. Hoidan heitä kuin omaani.
Luen satuja, pelaan pelejä jne.
Pidän myös kuria, koska rajoja pitää myös olla.

Ja tästä kaikesta saa päälleen vain haukkuja ja muille ihmisille puhutaan pahaa selän takana.

Ei jaksaisi aina jaksaa. Eteenpäin on mentävä, eikä saa näyttää tälle kiusaajalle, että hän saa pahaa mieltä aikaan. Joskus se on kovin vaikeaa.

Kyllä monet itkut on itketty.

Tänään mieheni ilmoitti, että hän ei kaipaa niin paljon läheisyyttäni. Ilmeisesti hänelle riittää vain lasten läheisyys.

Tällaista tämä joskus on.. Niin yksinäistä

Näitä tapauksiahan löytyy vaikka minkälaisia, mutta yksi joka voi auttaa, on se, että ulkoistat koko ex-jutun niin paljon kuin mahdollista. Istut ja keskustelet miehesi kanssa asiasta. Kerrot, että vaikka haluaisit tukena olla, niin teidän yhteiselon vuoksi on parasta, että tämän ex-jutun mies kantaa yksin, se on hänen taakkansa. Ja mies opettelisi olemaan purkaamatta ikäviä riitoja ja konfliketja sinulle ettei sinun tarvitsisi asiaa ajatella.

Exällä ei ole mitään syytä ottaa sinuun yhteyttä. Kehoitat vaan, että ole hyvä ja ota yhteyttä lapsen isään. Sinun ei tarvitse kuunnella solvauksia ja jos ne jatkuvat, niin haet vaikka oikeusteiste ratkaisun asiaan. Kysyt tältä exältä haluaako hän sinun puhuvan samalla tavalla hänen lapsistaan. Tuo lapsien haukkuminen on kyllä maailman raukkamaisin teko ja otan osaa, että sellaista olet joutunut sietämään. Myös voit olla vastaamatta exän puheluihin ja tuntemattomiin numeroihin. Tee selväksi, että olet tosissasi ja lapsellisuudet loppuvat nyt. Jos hänellä ja miehelläsi jotain kismaa niin he selvittävät asian.

Sen sijaan jos tuntuu, että sovitteluun on pienikin mahdollisuus niin suosittelen sitäkin.

Tuo ulkoistaminen ei tietenkään pakolla toimi täysin, mutta usko pois että se helpottaa kuitenkin jonkin verran oloa ja ei heijastu niin pahasti teidän eloonne. Jos hän toimii lasten kautta, niin pyrit vaan päästämään asiat toisesta sisään ja toisesta ulos. Ajattele tätä asiaa ikävänä sairautena, joka kestää sen 18 vuotta, opettele parhaasi mukaan elämään sen kanssa ja olemaan ajattelematta asiaa (ulkoistamaan se), mutta tiedä oikeutesi ja puolusta niitä! Mieti miksi hän tuota tekee ja ruokitteko mahdollisesti hänen käytöstään, reagoitteko kiusantekoon jotenkin tavalla, josta hän ilostuu ja ryhtyy puskemaan yhä kovempaa.

Ja muista, että KAIKKEIN TÄRKEINTÄ on sinun ja miehesi rintama ja rakkaus. Pitäkää yhtä ja se on tärkein voimavaranne.

Tsemppiä jatkoon.

Olemme selvinneet odottamalla kärsivällisesti että lapsille tulee ikää lisää ja sitten lopettamalla täysin kaiken yhteydenpidon exään.

Emme vastaa myöskään hänen tekstareihin tai meileihin. Asioimme kaikissa tapaamis- ym. asioissa suoraan lasten kanssa.
Tähän tilanteeseen on päästy pikkuhiljaa, alku oli kyllä kauheaa, oli sieltä puolelta monenlaista käskytystä yms.
Nyt on kaikki hyvin. Tsemppiä muillekin!!!

ja annat rauhan miehelle ja lapsilleen! Kuka sut on pakottanut tunkeutumaan toisten perheiseen, kyllä se on sun oma tahtosi jotta pääset valittamaan elämän kurjuutta! oma valinta.