Mun mies juo. En kestä sitä.
Kaikki valuu, suhde kuolee.
Tuntuu että happi loppuu.
Apua
24
1210
Vastaukset
- Kalle.
ja kohta sairaita on kaksi.
Ja kun et voi sitä sairasta/juoppoa mitenkään auttaa saati raitistaa, niin pelasta itsesi nostamalla kytkintä lähtemällä omaan elämään.- katoaisinko ja
ja antaisin aiheen syyllistää mut pohjattomalla juomisella? Eikö mun kuuluis olla nyt se auttava käsi, ettei kumpikin putoaisi tyhjyyteen!
- vanemoinen
Tuskin voit auttaa tai parantaa. Tee kuitenkin selväksi kaverille, että jos juominen jatkuu, suhde loppuu. Siinä on hänen mahdollisuutensa. Ja jos se sitten jatkuu, pidä huoli siitä, että suhde myös loppuu.
Karmea tosiasia, mutta hyysääminen ja sotkujen siivoaminen pahentaa hänen tilaansa. Mikäs se on juodessa, kun kantahenkilökunta palvelee... Mieti, kuka siinä valtaa käyttää.
Sinä sairastut, sinä tukehdut. Ketä tässä pitää hoivata? Al-Anonista saat tietoa ja apua itsellesi.- onnen sirpaleista
Olen lähtenyt pois yhteisestä kodistamme ;sanoen, etten tule takaisin ellei juominen lopu. Enkä usko että se loppuu koskaan, hän on alkoholisti. En usko että pystyisin elää jatkuvassa pelossa ja värinässä, milloin juominen taas alkaa ja mistä turvapaikan löytää hermoilleni.
Tuntuu niin surkealta; hän saattaa nähdä pari selvää päivää tai kokonaiset 2 viikkoa, ja sen jälkeen hän aloittaa taas. Hissun kissun, päivä sinne, välipäivä, sitten kunnon retkahdus ja 4-5päivää putkeen yksinjuomista, nukkuu välillä, kunnes pääasiallinen tehtävä on sekoittaa pää, kun ei kestä krapulaa.
Omituista, miten sanomattoman kiusalliselta ja yksinäiseltä tämä tuntuu; olla jossain toisten nurkissa kun kotona on juoppo sekaisin. Hävettää ja itkettää, suuri myrskynsilmä on edessä, kummallekin. Minulle selvinpäin, hänelle ehkä se autuaaksi tekevä -jatkuva- humalatila. Hän varmaan toivois, että menisin kotiin takaisin paijaamaan hänet selväksi, en vain pysty menemään. Olen ihan puhki sitä sontaa. luoja, miten väsynyt olenkaan. - sitä se on juu
onnen sirpaleista kirjoitti:
Olen lähtenyt pois yhteisestä kodistamme ;sanoen, etten tule takaisin ellei juominen lopu. Enkä usko että se loppuu koskaan, hän on alkoholisti. En usko että pystyisin elää jatkuvassa pelossa ja värinässä, milloin juominen taas alkaa ja mistä turvapaikan löytää hermoilleni.
Tuntuu niin surkealta; hän saattaa nähdä pari selvää päivää tai kokonaiset 2 viikkoa, ja sen jälkeen hän aloittaa taas. Hissun kissun, päivä sinne, välipäivä, sitten kunnon retkahdus ja 4-5päivää putkeen yksinjuomista, nukkuu välillä, kunnes pääasiallinen tehtävä on sekoittaa pää, kun ei kestä krapulaa.
Omituista, miten sanomattoman kiusalliselta ja yksinäiseltä tämä tuntuu; olla jossain toisten nurkissa kun kotona on juoppo sekaisin. Hävettää ja itkettää, suuri myrskynsilmä on edessä, kummallekin. Minulle selvinpäin, hänelle ehkä se autuaaksi tekevä -jatkuva- humalatila. Hän varmaan toivois, että menisin kotiin takaisin paijaamaan hänet selväksi, en vain pysty menemään. Olen ihan puhki sitä sontaa. luoja, miten väsynyt olenkaan.en puolusta, en syyllistä enkä neuvo.
Muistan vaan itse hyvin kun asiat meni muiden ja itseni kanssa siihen pisteeseen, että saatoin maata sängyssä perjantaista sunnuntaihin. Ainoat kaksi asiaa miksi saatoin nousta olivat: viinaa lisää ja kusihätä. Asiat menivät pieleen ja tein virheitä ja koin suuria pettymyksiä. Olin ahdistunut KAIKESTA!!
Join vaan, että pahaolo menisi pois. Ja menihän se, mutta hetkeksi ja paluupostissa tuli vielä suurempia oloja. Vaimo otti aikalisän ja sain juoda ihan rauhassa. Join kolmekuukautta kunnes tajusin hakea apua ja ymmärsin, että ei tämä ole enää minun käsissäni. Ongelmajuojan pitää itseä hokata tilanne ja omahalu pitäisi ennen kaikkea löytyä. Puolivälissä omaa juomistani ajattelin, että ei kiinnosta ja haistakaa kaikki paska.
Kovempikin jätkä jää viinalle kakkokseksi ja ennenpitkää krapula lyö polvilleen. Siinä painissa mulle lyötiin hopeinen lätkä käteen. - ex-juoppo
onnen sirpaleista kirjoitti:
Olen lähtenyt pois yhteisestä kodistamme ;sanoen, etten tule takaisin ellei juominen lopu. Enkä usko että se loppuu koskaan, hän on alkoholisti. En usko että pystyisin elää jatkuvassa pelossa ja värinässä, milloin juominen taas alkaa ja mistä turvapaikan löytää hermoilleni.
Tuntuu niin surkealta; hän saattaa nähdä pari selvää päivää tai kokonaiset 2 viikkoa, ja sen jälkeen hän aloittaa taas. Hissun kissun, päivä sinne, välipäivä, sitten kunnon retkahdus ja 4-5päivää putkeen yksinjuomista, nukkuu välillä, kunnes pääasiallinen tehtävä on sekoittaa pää, kun ei kestä krapulaa.
Omituista, miten sanomattoman kiusalliselta ja yksinäiseltä tämä tuntuu; olla jossain toisten nurkissa kun kotona on juoppo sekaisin. Hävettää ja itkettää, suuri myrskynsilmä on edessä, kummallekin. Minulle selvinpäin, hänelle ehkä se autuaaksi tekevä -jatkuva- humalatila. Hän varmaan toivois, että menisin kotiin takaisin paijaamaan hänet selväksi, en vain pysty menemään. Olen ihan puhki sitä sontaa. luoja, miten väsynyt olenkaan.Kuten olet huomannut, sinä elät itsekin kuin juoppo miehesi. Täysin samalla elämän rytmillä.
Kärsit kuivuudesta silloin, kun mies "taistelee" viinanhimoa vastaan, valvot ja itket silloin kun mies valvoo ja juo, sekä hiivit hiljaa omassa kodissasi silloin kun mies kärsii kalpeana krapulaansa.
Elät kuin alkoholisti, sinun henkesi ei vain haise viinalle.
Kun tätä jatkuu vuosikausia, se ei voi olla jättämättä jälkiä sinuun (tai vielä enemmän lapsiin!).
Sinä syyllistät itseäsi siitä, kun et saa miestäsi lopettamaan juomistaan. Siksi joudut välillä jopa vähättelemään ja salailemaan sitä. Joudut valehtelemaan hänen puolestaan ja ennen kaikkea joudut häpeämään kaikkea sitä!
Jossain vaiheessa alat reagoimaan fyysisestikin omaan sairauteesi, jota kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Silloin avun hakeminen itsellesi alkaa olla aina vaan vaikeampaa.
Kun miehesi juo, sinä asut jossain vieraissa, ja odotat "elämän normalisoituvan" voidaksesi palata takaisin kotiin "muuten niin ihanan miehen" luo.
Sinulle tuo "elämän normalisoituminen" tarkoittaa sitä tilaa, jossa elät jatkuvassa pelossa siitä, koska juominen taas uudestaan alkaa!
Sinulle ei ole olemassa oikeata normaalia elämää kotonasi, kuten ei kenenkään muunkaan juopon kotona ole. On olemassa vain epävarmuus tästä päivästä ja huomisesta sekä häpeän tunne eilisestä.
Kun miehesi uhkailee sinua kaikin tavoin pelätessään lähtöäsi, se ei koskaan ole rakkautta vaan se on puhdasta vallan käyttöä.
Hän haluaa hallita sinua, koska olet hänelle sekä juomisen mahdollistaja että perhekulissi. Niitä molempia hän tarvitsee, voidakseen jatkaa juomista.
Hänen ainoa rakkautensa on pullo.
Ihminen joka ei osaa rakastaa itseään, ei osaa antaa rakkautta muillekaan ihmisille.
Nimim. Calmato osaa kirjoitta tällä palstalla oikeita sanoja alkoholistin läheiselle.
Häneltä olen minäkin oppinut paljon teidän läheisten elämästä, sinä aikana kun alkoholisti vielä juo.
Et ole syyllinen miehesi juomiseen, etkä voi mitenkään auttaa häntä, ellei hän itse halua juomistaan lopettaa.
Pyrkiessäsi auttamaan juovaa alkoholistia, sinä voit auttaa häntä vain juomaan lisää, niin se ikävä kyllä menee.
Sinä tietämättäsi varjelet häntä törmäämästä oikeaan todelliseen itseensä, siihen juovaan alkoholistiin, joka ei enää hallitse juomistaan.
Mikäli sinulla vain on mahdollisuus lähteä, tee se.
Kaikki lähdön jälkeen saamasi uhkaukset ovat vain vallan käyttöä, oli ne puettu kuinka itsesäälin sekaiseen kaapuun tahansa. - juttelusta
sitä se on juu kirjoitti:
en puolusta, en syyllistä enkä neuvo.
Muistan vaan itse hyvin kun asiat meni muiden ja itseni kanssa siihen pisteeseen, että saatoin maata sängyssä perjantaista sunnuntaihin. Ainoat kaksi asiaa miksi saatoin nousta olivat: viinaa lisää ja kusihätä. Asiat menivät pieleen ja tein virheitä ja koin suuria pettymyksiä. Olin ahdistunut KAIKESTA!!
Join vaan, että pahaolo menisi pois. Ja menihän se, mutta hetkeksi ja paluupostissa tuli vielä suurempia oloja. Vaimo otti aikalisän ja sain juoda ihan rauhassa. Join kolmekuukautta kunnes tajusin hakea apua ja ymmärsin, että ei tämä ole enää minun käsissäni. Ongelmajuojan pitää itseä hokata tilanne ja omahalu pitäisi ennen kaikkea löytyä. Puolivälissä omaa juomistani ajattelin, että ei kiinnosta ja haistakaa kaikki paska.
Kovempikin jätkä jää viinalle kakkokseksi ja ennenpitkää krapula lyö polvilleen. Siinä painissa mulle lyötiin hopeinen lätkä käteen.Kiitti kun kerroit tuon. Mun on tosi vaikeata luopua tästä miehestä. En ehkä ole saanut tarpeeksi takkiini tai sitten en välitä ymmärtää kuinka paljon paskaa päälleni on kylvetty, vaikken enää luota tippaakaan kun on alkoholista kyse. Kotona ei voi olla pulloakaan olutta, etten pelkäisi sen kutittavan putkenpäätä.
- riippuvuuteen
ex-juoppo kirjoitti:
Kuten olet huomannut, sinä elät itsekin kuin juoppo miehesi. Täysin samalla elämän rytmillä.
Kärsit kuivuudesta silloin, kun mies "taistelee" viinanhimoa vastaan, valvot ja itket silloin kun mies valvoo ja juo, sekä hiivit hiljaa omassa kodissasi silloin kun mies kärsii kalpeana krapulaansa.
Elät kuin alkoholisti, sinun henkesi ei vain haise viinalle.
Kun tätä jatkuu vuosikausia, se ei voi olla jättämättä jälkiä sinuun (tai vielä enemmän lapsiin!).
Sinä syyllistät itseäsi siitä, kun et saa miestäsi lopettamaan juomistaan. Siksi joudut välillä jopa vähättelemään ja salailemaan sitä. Joudut valehtelemaan hänen puolestaan ja ennen kaikkea joudut häpeämään kaikkea sitä!
Jossain vaiheessa alat reagoimaan fyysisestikin omaan sairauteesi, jota kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Silloin avun hakeminen itsellesi alkaa olla aina vaan vaikeampaa.
Kun miehesi juo, sinä asut jossain vieraissa, ja odotat "elämän normalisoituvan" voidaksesi palata takaisin kotiin "muuten niin ihanan miehen" luo.
Sinulle tuo "elämän normalisoituminen" tarkoittaa sitä tilaa, jossa elät jatkuvassa pelossa siitä, koska juominen taas uudestaan alkaa!
Sinulle ei ole olemassa oikeata normaalia elämää kotonasi, kuten ei kenenkään muunkaan juopon kotona ole. On olemassa vain epävarmuus tästä päivästä ja huomisesta sekä häpeän tunne eilisestä.
Kun miehesi uhkailee sinua kaikin tavoin pelätessään lähtöäsi, se ei koskaan ole rakkautta vaan se on puhdasta vallan käyttöä.
Hän haluaa hallita sinua, koska olet hänelle sekä juomisen mahdollistaja että perhekulissi. Niitä molempia hän tarvitsee, voidakseen jatkaa juomista.
Hänen ainoa rakkautensa on pullo.
Ihminen joka ei osaa rakastaa itseään, ei osaa antaa rakkautta muillekaan ihmisille.
Nimim. Calmato osaa kirjoitta tällä palstalla oikeita sanoja alkoholistin läheiselle.
Häneltä olen minäkin oppinut paljon teidän läheisten elämästä, sinä aikana kun alkoholisti vielä juo.
Et ole syyllinen miehesi juomiseen, etkä voi mitenkään auttaa häntä, ellei hän itse halua juomistaan lopettaa.
Pyrkiessäsi auttamaan juovaa alkoholistia, sinä voit auttaa häntä vain juomaan lisää, niin se ikävä kyllä menee.
Sinä tietämättäsi varjelet häntä törmäämästä oikeaan todelliseen itseensä, siihen juovaan alkoholistiin, joka ei enää hallitse juomistaan.
Mikäli sinulla vain on mahdollisuus lähteä, tee se.
Kaikki lähdön jälkeen saamasi uhkaukset ovat vain vallan käyttöä, oli ne puettu kuinka itsesäälin sekaiseen kaapuun tahansa.Tänään sain hänet lupaamaan, että menemme huomenna A-klinikalle, mutta eihän se mitään lopullista pelasta.. hidastaa vaan.
- ex-juoppo
riippuvuuteen kirjoitti:
Tänään sain hänet lupaamaan, että menemme huomenna A-klinikalle, mutta eihän se mitään lopullista pelasta.. hidastaa vaan.
Itse olen sitä mieltä, että A-klinikat voitaisiin sulkea. Ne kirjaimellisesti pistävät juopon kuntoon uutta turneeta varten, ja keskustelut sekä muu apukin on melko näennäistä. Osin jopa mutu-tietouteen pohjautuvaa.
Pahimmassa tapauksessa teillä on pian alkoholistin tilalla sekakäyttäjä, ellei jo nytkin ole.
Älä siis vaivu synkkyyteen, vaikka tilanne vain pahenisi, syy ei edelleenkään ole sinun.
Luin pari vuotta sitten Hesarista ohjeita alkoholistin kanssa elämään joutuvalle ihmiselle.
Mielestäni ne olivat oikeanlaisia, ja pitkälle samoja joita nimim. Calmatokin antaa juopon läheisille.
Koska et ilmiselvästi pääse irti suhteesta juovaan alkoholistiin, täytyy sinun opetella elämään sellaisen kanssa. Korostan edelleen sitä, että nyt et elä alkoholistin kanssa, vaan uhraat itseäsi ja mahdollistat alkoholistille hänen elämänsä. Itse et juurikaan elä.
Alkoholistin läheisen pitäisi opetella elämään täysin itsenäistä ja omaa elämää, ilman että juopon mikään oikku tai teatraalinen mielenilmaus pystyisi päätöksiä horjuttamaan.
Läheisen tulisi liikkua ja harrastaa yksin ja ystäviensä kanssa, eikä juopon viime hetken uhkailut tai maanittelut saa olla esteenä konsertti- tai teatterireissuille tai edes ulkomaan matkalle.
Käytännössä täytyisi elää sinkkuna parisuhteessa, aivan niin kuin juoppokin tekee.
Juova alkoholistihan on todellisuudessa nelivuotiaan lapsen tasolla toimissaan, ja kiukuttelu sekä muu uhittelu on sen mukaista.
Vaikka miehesi saakin A-klinikalta lääkityksen ja on sen ansioista jopa vähän aikaa kuivilla, ei se vielä auta sinua yhtään. Sinun helvettisi uutta juomaputkea odotellessa vain jatkuu.
Kehottaisin sinua hakeutumaan jonkinlaisen vertaistuen piiriin, sillä klinikan terapeuttia paremmin sinua kykenevät auttamaan kanssasi samanlaisessa elämäntilanteessa eläneet.
Yksin et saisi taakkasi kanssa jäädä hetkeksikään. - tarvitsen
ex-juoppo kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että A-klinikat voitaisiin sulkea. Ne kirjaimellisesti pistävät juopon kuntoon uutta turneeta varten, ja keskustelut sekä muu apukin on melko näennäistä. Osin jopa mutu-tietouteen pohjautuvaa.
Pahimmassa tapauksessa teillä on pian alkoholistin tilalla sekakäyttäjä, ellei jo nytkin ole.
Älä siis vaivu synkkyyteen, vaikka tilanne vain pahenisi, syy ei edelleenkään ole sinun.
Luin pari vuotta sitten Hesarista ohjeita alkoholistin kanssa elämään joutuvalle ihmiselle.
Mielestäni ne olivat oikeanlaisia, ja pitkälle samoja joita nimim. Calmatokin antaa juopon läheisille.
Koska et ilmiselvästi pääse irti suhteesta juovaan alkoholistiin, täytyy sinun opetella elämään sellaisen kanssa. Korostan edelleen sitä, että nyt et elä alkoholistin kanssa, vaan uhraat itseäsi ja mahdollistat alkoholistille hänen elämänsä. Itse et juurikaan elä.
Alkoholistin läheisen pitäisi opetella elämään täysin itsenäistä ja omaa elämää, ilman että juopon mikään oikku tai teatraalinen mielenilmaus pystyisi päätöksiä horjuttamaan.
Läheisen tulisi liikkua ja harrastaa yksin ja ystäviensä kanssa, eikä juopon viime hetken uhkailut tai maanittelut saa olla esteenä konsertti- tai teatterireissuille tai edes ulkomaan matkalle.
Käytännössä täytyisi elää sinkkuna parisuhteessa, aivan niin kuin juoppokin tekee.
Juova alkoholistihan on todellisuudessa nelivuotiaan lapsen tasolla toimissaan, ja kiukuttelu sekä muu uhittelu on sen mukaista.
Vaikka miehesi saakin A-klinikalta lääkityksen ja on sen ansioista jopa vähän aikaa kuivilla, ei se vielä auta sinua yhtään. Sinun helvettisi uutta juomaputkea odotellessa vain jatkuu.
Kehottaisin sinua hakeutumaan jonkinlaisen vertaistuen piiriin, sillä klinikan terapeuttia paremmin sinua kykenevät auttamaan kanssasi samanlaisessa elämäntilanteessa eläneet.
Yksin et saisi taakkasi kanssa jäädä hetkeksikään.Tuen- ja avuntarpeeni tiedän ja tunnen.
Hetkittäin olen kade miehelleni siitä valemaailmasta jossa elämme, toivoen että roolimme olisivat päinvastoin.Hassua.
Mielenterveyteni on muuttumassa johonkin suuntaan, tiedostan muutokset käytöksessäni.
Silti vielä penään sitä, miksi mun olisi jätettävä tämä juoppo jonkun toisen ehkä vielä heikomman harteille tai jopa hukkumaan omaan alkoholismiinsa?
Voinko tehdä sen tosta noin vaan kevyesti, "jätän sut nyt kun juot" ja toivon, että kaikki käy oikeudenmukaisesti sekä hälle että mulle. - vanemoinen
tarvitsen kirjoitti:
Tuen- ja avuntarpeeni tiedän ja tunnen.
Hetkittäin olen kade miehelleni siitä valemaailmasta jossa elämme, toivoen että roolimme olisivat päinvastoin.Hassua.
Mielenterveyteni on muuttumassa johonkin suuntaan, tiedostan muutokset käytöksessäni.
Silti vielä penään sitä, miksi mun olisi jätettävä tämä juoppo jonkun toisen ehkä vielä heikomman harteille tai jopa hukkumaan omaan alkoholismiinsa?
Voinko tehdä sen tosta noin vaan kevyesti, "jätän sut nyt kun juot" ja toivon, että kaikki käy oikeudenmukaisesti sekä hälle että mulle.Velvollisuuden- ja vastuuntunto eivät riitä yhden alkoholistin passuriksi uhrautumiseen, ennemminkin kansakunnan vuoksi kriisitilanteessa. Eivät myöskään älylliset eettiset spekulaatiot ja pelkkä olettamus, että "hän löytää jonkun vielä heikomman". Yhtä hyvin voi löytää vahvemman, joka vetää turpaan ja ottaa tuttipullon pois.
Jos rakkautta on, toista ei tarvitse eikä pidä hylätä. Tuskin hylkäisit miestäsi, jos hänellä olisi syöpä. Alkoholismikin on sairaus. Mutta jos miehesi olisi parantumattomasti mielisairas, väkivaltainen ja pelottavan arvaamaton - eikö olisi liian raskasta? Tällainen pyörremyrsky alkoholisti on.
Tuskallista, niin sydäntäsärkevän kamalaa on katsoa lähimmäisen hukkumista. Hän ei kuitenkaan ymmärrä tekojaan eikä sinun kärsimystäsi. Lääke, viina, on tärkeintä.
Omaan pohjaansa hänen on mentävä, jotta oma halu syntyisi. Tie on kova: vain kuolema, mielisairaala tai raittius tien päässä, jos hän on oikeasti alkoholisti. Oletko valmis kaikkeen?
Parhaassa tapauksessa oma halu herää. Hän käy ehkä AA:ssa, ehkä jonkin hoitojaksonkin. Muutaman kuukauden tai puolen vuoden kuluttua olet taivaassa, ja yhtäkkiä hän pahimmalla mahdollisella hetkellä on ympäripäissään. Joillakin raittius alkaa kerrasta, jotkut ratkeavat 2-3 kertaa (kriittisimmät kuukaudet A-klinikan tilastojen mukaan lopettamisesta retkahtamiseen 3,6 ja 13), ja joillakin raittiuden tavoittelu ensimmäisistä omista toimenpiteistä kestää vaikka viisi-kymmenen vuotta, siiä on jo pitkiä raittiuksia mukana.
Lopulta, kaiken tämän jälkeen, kehittymätön alkoholisti kiukuttelee kotona selvänä, hymistelee muualla, ja kaikesta menneestä on sitä mieltä, että "nyt kaikki on hyvin, kun hän on raittiina". Hän kokee, että se hyvittää kaiken.
Oletko valmis kaikkeen?
Jos olet ja tunteesi on rakkautta eikä läheisriippuvuutta tai ylikorostunutta hoivaviettiä, anna palaa. Mene siivoamaan kuset ja paskat ja pulloröykkiöt aluksi.
Kun miehesi on aikanaan raitis ja ryhdikäs, hän toivottavasti tajuaa, mitä hänen vierellään on. Sielunsa palelluttaneet alkoholistit - raittiitkin - tuntien en usko, että hän ymmärtää pystyttää sankaripatsasta. - myrskynsilmään
vanemoinen kirjoitti:
Velvollisuuden- ja vastuuntunto eivät riitä yhden alkoholistin passuriksi uhrautumiseen, ennemminkin kansakunnan vuoksi kriisitilanteessa. Eivät myöskään älylliset eettiset spekulaatiot ja pelkkä olettamus, että "hän löytää jonkun vielä heikomman". Yhtä hyvin voi löytää vahvemman, joka vetää turpaan ja ottaa tuttipullon pois.
Jos rakkautta on, toista ei tarvitse eikä pidä hylätä. Tuskin hylkäisit miestäsi, jos hänellä olisi syöpä. Alkoholismikin on sairaus. Mutta jos miehesi olisi parantumattomasti mielisairas, väkivaltainen ja pelottavan arvaamaton - eikö olisi liian raskasta? Tällainen pyörremyrsky alkoholisti on.
Tuskallista, niin sydäntäsärkevän kamalaa on katsoa lähimmäisen hukkumista. Hän ei kuitenkaan ymmärrä tekojaan eikä sinun kärsimystäsi. Lääke, viina, on tärkeintä.
Omaan pohjaansa hänen on mentävä, jotta oma halu syntyisi. Tie on kova: vain kuolema, mielisairaala tai raittius tien päässä, jos hän on oikeasti alkoholisti. Oletko valmis kaikkeen?
Parhaassa tapauksessa oma halu herää. Hän käy ehkä AA:ssa, ehkä jonkin hoitojaksonkin. Muutaman kuukauden tai puolen vuoden kuluttua olet taivaassa, ja yhtäkkiä hän pahimmalla mahdollisella hetkellä on ympäripäissään. Joillakin raittius alkaa kerrasta, jotkut ratkeavat 2-3 kertaa (kriittisimmät kuukaudet A-klinikan tilastojen mukaan lopettamisesta retkahtamiseen 3,6 ja 13), ja joillakin raittiuden tavoittelu ensimmäisistä omista toimenpiteistä kestää vaikka viisi-kymmenen vuotta, siiä on jo pitkiä raittiuksia mukana.
Lopulta, kaiken tämän jälkeen, kehittymätön alkoholisti kiukuttelee kotona selvänä, hymistelee muualla, ja kaikesta menneestä on sitä mieltä, että "nyt kaikki on hyvin, kun hän on raittiina". Hän kokee, että se hyvittää kaiken.
Oletko valmis kaikkeen?
Jos olet ja tunteesi on rakkautta eikä läheisriippuvuutta tai ylikorostunutta hoivaviettiä, anna palaa. Mene siivoamaan kuset ja paskat ja pulloröykkiöt aluksi.
Kun miehesi on aikanaan raitis ja ryhdikäs, hän toivottavasti tajuaa, mitä hänen vierellään on. Sielunsa palelluttaneet alkoholistit - raittiitkin - tuntien en usko, että hän ymmärtää pystyttää sankaripatsasta.Rankka teksti, rehellinen ja totuudenmukainen.
Kiitos - vanemoinen
myrskynsilmään kirjoitti:
Rankka teksti, rehellinen ja totuudenmukainen.
KiitosTäytyy huomioida, että oma itseinhoni menneisyydestä saattaa vaikuttaa tulkintaani. Kenelläkään ei ole oikeutta määrittää, mikä toiselle on parasta.
Tapasin nykyisen vaimoni raittiina. Olen iloinen ja etuoikeutettu, ettei hän hermostunut kahdesta retkahduksestani. Toki hän näki, että tartuin kynsin hampain kiinni uuteen alkuun.
Miten korvata vahingot, joita hän kärsii siitä, että vaikka oire on poissa, olen alkoholisti lopun ikääni? Miten jaksaa masentuneet mielialat, kiukuttelut paineenalaisissa tilanteissa, itsekritiikin puutteen ja oikeassa olemisen pakkomielteen? AA:ssa vähiten suosittu askel on kahdeksas askel, hyvitysaskel. Niin vaikea persoonallisuuteni on, mutta ja juuri siksi olin ja olen, mitä olen.
Toisaalta jatkamalla ohjelmaa päättäväisesti, kehitystä tapahtuu. Ei ole kuitenkaan mukavaa, että sitten loppuikä sairastetaan sitä todellisen raitistumisen hitautta. Yritän tietenkin elää normaalia perhe-elämää ja säästää hänet ongelmiltani, joita käsittelen muualla. Läheisyyttäkin on.
Varsinaisista juovista vuosistani hän ei olisi selvinnyt millään. - ex-juoppo
tarvitsen kirjoitti:
Tuen- ja avuntarpeeni tiedän ja tunnen.
Hetkittäin olen kade miehelleni siitä valemaailmasta jossa elämme, toivoen että roolimme olisivat päinvastoin.Hassua.
Mielenterveyteni on muuttumassa johonkin suuntaan, tiedostan muutokset käytöksessäni.
Silti vielä penään sitä, miksi mun olisi jätettävä tämä juoppo jonkun toisen ehkä vielä heikomman harteille tai jopa hukkumaan omaan alkoholismiinsa?
Voinko tehdä sen tosta noin vaan kevyesti, "jätän sut nyt kun juot" ja toivon, että kaikki käy oikeudenmukaisesti sekä hälle että mulle.Olen usein jaksanut ihmetellä sitä, miten alkoholistien puolisot takertuvat siihen omaan juoppoonsa, vaikka tuomiopäivään asti.
Kyse täytyy olla vakavasti sairaasta ihmisestä, sillä kukaan normaali ihminen ei uhraa omaa ainutkertaista elämäänsä toisen vuoksi - varsinkin kun se toinen ei arvosta sitä mitenkään ja tuhoaa kaiken joka tapauksessa juomalla.
Olen kahdeksan raittiin vuoteni aikana huomannut vaimossani muutoksia, jotka ovat olleet pelkästään parempaan päin.
Kun raitistuin, hänelle oli ensialkuun vaikeata sopeutua jopa siihen, että perheeseen tuli toinenkin aikuinen ottamaan osaa päätöksen tekoon ja ottamaan niistä myös vastuuta.
Vähitellen kun luottamus raittiuteen syntyi, vaimoni asenne myös muuttui.
Olen täysin varma, että mikäli nyt alkaisin juomaan uudestaan, vaimoni ei suostuisi minun juomistani enää huoltamaan.
Ymmärrän asian niin, että hän ei enää koe olevansa vastuussa minusta tai minun mahdollisesta juomisestani.
Päinvastoin kuin sinä, ja kaikkien muidenkin juoppojen puolisot, vaadit itseltäsi juopon rinnalla seisomista ja mahdollisen (epävarman) raitistumisen odottamista.
Ainoa syy minkä voin nähdä noin epärationaaliselle käytökselle, on voimakas syyllisyyden tunne.
Kun tunnet olevasi syyllinen miehesi juomiseen, haluat myös kantaa vastuun tekemäsi virheen korjaamisesta. Et halua jättää "luomustasi" kenenkään muun paikattavaksi.
Tosiasia nyt kuitenkin on, että vaikket koskaan mennytkään naimisiin juopon kanssa (eli hän alkoholisoitui sinun kanssa eläessään), et silti ole tehnyt miehestäsi juoppoa.
Vaikka miehen sukulaiset ihmettelevätkin sitä, mikset saa miestä lopettamaan juomista, syy juomiseen ei silti ole sinussa. Vaikka miehesi (jokaisen juopon tavoin) hakee jatkuvasti ympäriltään syitä omalle juomiselleen, sinä et siltikään ole syypää juomiseen.
Mies juo, koska on alkoholisti. Siksi et voi mitenkään vaikuttaa hänen juomiseensa, paitsi mahdollistaen häntä juomaan lisää. Vähentämään tai lopettamaan et saa miestäsi, ellei hän itse sitä tahdo.
Kuten Vanemoinenkin jossain yhteydessä kertoi, on vielä eri asia haluta tosiaan lopettaa juominen, tai haluta vaan sen haluamista.
Siksi A-klinikalla käynnistä onkin vielä pitkä matka juomisen loppumiseen ja raitistumiseen.
Raitistuminenhan edellyttää sitten jo kokonaan uudenlaisen elämän opettelemista, sellaisen jossa alkoholi ei enää pyöritä mieltä.
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, voit vaan lähteä ja jättää miehen juomaan.
Se ei ole mikään kevyt "teini-iän" jättäminen, vaan siinä on kyseessä syyttömän ihmisen koko elämä - sinun elämäsi. - raitistumiseen
ex-juoppo kirjoitti:
Olen usein jaksanut ihmetellä sitä, miten alkoholistien puolisot takertuvat siihen omaan juoppoonsa, vaikka tuomiopäivään asti.
Kyse täytyy olla vakavasti sairaasta ihmisestä, sillä kukaan normaali ihminen ei uhraa omaa ainutkertaista elämäänsä toisen vuoksi - varsinkin kun se toinen ei arvosta sitä mitenkään ja tuhoaa kaiken joka tapauksessa juomalla.
Olen kahdeksan raittiin vuoteni aikana huomannut vaimossani muutoksia, jotka ovat olleet pelkästään parempaan päin.
Kun raitistuin, hänelle oli ensialkuun vaikeata sopeutua jopa siihen, että perheeseen tuli toinenkin aikuinen ottamaan osaa päätöksen tekoon ja ottamaan niistä myös vastuuta.
Vähitellen kun luottamus raittiuteen syntyi, vaimoni asenne myös muuttui.
Olen täysin varma, että mikäli nyt alkaisin juomaan uudestaan, vaimoni ei suostuisi minun juomistani enää huoltamaan.
Ymmärrän asian niin, että hän ei enää koe olevansa vastuussa minusta tai minun mahdollisesta juomisestani.
Päinvastoin kuin sinä, ja kaikkien muidenkin juoppojen puolisot, vaadit itseltäsi juopon rinnalla seisomista ja mahdollisen (epävarman) raitistumisen odottamista.
Ainoa syy minkä voin nähdä noin epärationaaliselle käytökselle, on voimakas syyllisyyden tunne.
Kun tunnet olevasi syyllinen miehesi juomiseen, haluat myös kantaa vastuun tekemäsi virheen korjaamisesta. Et halua jättää "luomustasi" kenenkään muun paikattavaksi.
Tosiasia nyt kuitenkin on, että vaikket koskaan mennytkään naimisiin juopon kanssa (eli hän alkoholisoitui sinun kanssa eläessään), et silti ole tehnyt miehestäsi juoppoa.
Vaikka miehen sukulaiset ihmettelevätkin sitä, mikset saa miestä lopettamaan juomista, syy juomiseen ei silti ole sinussa. Vaikka miehesi (jokaisen juopon tavoin) hakee jatkuvasti ympäriltään syitä omalle juomiselleen, sinä et siltikään ole syypää juomiseen.
Mies juo, koska on alkoholisti. Siksi et voi mitenkään vaikuttaa hänen juomiseensa, paitsi mahdollistaen häntä juomaan lisää. Vähentämään tai lopettamaan et saa miestäsi, ellei hän itse sitä tahdo.
Kuten Vanemoinenkin jossain yhteydessä kertoi, on vielä eri asia haluta tosiaan lopettaa juominen, tai haluta vaan sen haluamista.
Siksi A-klinikalla käynnistä onkin vielä pitkä matka juomisen loppumiseen ja raitistumiseen.
Raitistuminenhan edellyttää sitten jo kokonaan uudenlaisen elämän opettelemista, sellaisen jossa alkoholi ei enää pyöritä mieltä.
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, voit vaan lähteä ja jättää miehen juomaan.
Se ei ole mikään kevyt "teini-iän" jättäminen, vaan siinä on kyseessä syyttömän ihmisen koko elämä - sinun elämäsi.No, tänään on taas ensimmäinen päivä raittiina hänellä, kaipa siitä oon onnellinen. En tiedä, kuinka kauan kestää raittius, ja miten huonosti minä tulen voimaan seuraavaan känniin mennessä, mutta tänään hän on selvänä.
- yhdessä jaksamiseen
vanemoinen kirjoitti:
Täytyy huomioida, että oma itseinhoni menneisyydestä saattaa vaikuttaa tulkintaani. Kenelläkään ei ole oikeutta määrittää, mikä toiselle on parasta.
Tapasin nykyisen vaimoni raittiina. Olen iloinen ja etuoikeutettu, ettei hän hermostunut kahdesta retkahduksestani. Toki hän näki, että tartuin kynsin hampain kiinni uuteen alkuun.
Miten korvata vahingot, joita hän kärsii siitä, että vaikka oire on poissa, olen alkoholisti lopun ikääni? Miten jaksaa masentuneet mielialat, kiukuttelut paineenalaisissa tilanteissa, itsekritiikin puutteen ja oikeassa olemisen pakkomielteen? AA:ssa vähiten suosittu askel on kahdeksas askel, hyvitysaskel. Niin vaikea persoonallisuuteni on, mutta ja juuri siksi olin ja olen, mitä olen.
Toisaalta jatkamalla ohjelmaa päättäväisesti, kehitystä tapahtuu. Ei ole kuitenkaan mukavaa, että sitten loppuikä sairastetaan sitä todellisen raitistumisen hitautta. Yritän tietenkin elää normaalia perhe-elämää ja säästää hänet ongelmiltani, joita käsittelen muualla. Läheisyyttäkin on.
Varsinaisista juovista vuosistani hän ei olisi selvinnyt millään.Tuota juuri tarkoitan: alkoholistin kanssa voi elää ihan tyydyttävää elämää, sen vuoksi tahtoisin luottaa ja uskoa mieheeni.
- vanemoinen
raitistumiseen kirjoitti:
No, tänään on taas ensimmäinen päivä raittiina hänellä, kaipa siitä oon onnellinen. En tiedä, kuinka kauan kestää raittius, ja miten huonosti minä tulen voimaan seuraavaan känniin mennessä, mutta tänään hän on selvänä.
Eipä meillä kellään ole kuin tämä päivä. Yksin hän ei silti tule selviytymään pitemmän päälle - tarkoitan ilman muutakin apua kuin vaimon.
- A-klinikalta
vanemoinen kirjoitti:
Eipä meillä kellään ole kuin tämä päivä. Yksin hän ei silti tule selviytymään pitemmän päälle - tarkoitan ilman muutakin apua kuin vaimon.
ja aina yksi selvä päivä lisää.
- minä läksin
Minä huusin monta vuotta apua auttakaa äijä juo kaiken minut ja lapset,samalla tein sen et hän sai juoda.
minun pelastus oli lastensuojeluilus,meille tuli ykis aamu yö poliisit ja lastensuojeluviranomainen.
minä ja lapset pääsimme heti turvaan,olimme autossa piilossa hullua isää.
nyt meillä on nätti koti saamme sossusta rahaa ja tukea ja myös ihana uusi mies on kuvioissa.
joten selvitä voi jos itse haluaa.- alkoholismiin
Selvän selkärangan juovalle miehelleni ja myös tukea minulle tahtoisin, en tahtoisi luovuttaa. Vielä on jotain, mikä antaa luottamusta ja uskoa, vai onko se ehkä harhaa. Välillä tuntuu kuin en enää tuntisi itseänikään, kaikki pyörii vain miehen juoppouden ympärillä.
- Spriten voimalla
alkoholismiin kirjoitti:
Selvän selkärangan juovalle miehelleni ja myös tukea minulle tahtoisin, en tahtoisi luovuttaa. Vielä on jotain, mikä antaa luottamusta ja uskoa, vai onko se ehkä harhaa. Välillä tuntuu kuin en enää tuntisi itseänikään, kaikki pyörii vain miehen juoppouden ympärillä.
mutta voisiko kyse olla läheisriippuvuudesta. Se on aika monimuotoinen sairaus ja jos olen oikein asian ymmärtänyt monet holhoajat ovat myös läheisriippuvaisia.
Kaikkea kannattaa miettiä, joskus saattaa osua oikeaankin. Voimia sinulle etsinnässäsi. - linkeissä
Spriten voimalla kirjoitti:
mutta voisiko kyse olla läheisriippuvuudesta. Se on aika monimuotoinen sairaus ja jos olen oikein asian ymmärtänyt monet holhoajat ovat myös läheisriippuvaisia.
Kaikkea kannattaa miettiä, joskus saattaa osua oikeaankin. Voimia sinulle etsinnässäsi.http://www.al-anon.fi/
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
Kiitos kannustuksesta - ihminen sinne
alkoholismiin kirjoitti:
Selvän selkärangan juovalle miehelleni ja myös tukea minulle tahtoisin, en tahtoisi luovuttaa. Vielä on jotain, mikä antaa luottamusta ja uskoa, vai onko se ehkä harhaa. Välillä tuntuu kuin en enää tuntisi itseänikään, kaikki pyörii vain miehen juoppouden ympärillä.
Al-Anoniin, niitten kokoukseen. Se on parasta, mitä voit tehdä perheellesi.
- puhumisesta
ihminen sinne kirjoitti:
Al-Anoniin, niitten kokoukseen. Se on parasta, mitä voit tehdä perheellesi.
ja kelaamisesta, hyväksymisestä ja raittiudesta ryhmässä, kyllä kiitos menen!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908