vanha tammipuu seisoo luodolla
yksinäisenä ja uhattuna
sen silmuissa versoo rakkaus
kuoreen kaiverrettu sydän
sydämen sisään, sinisin sulin
sinä ja minä
jonain aamuna vesi nousee
myrsky repii tammen juuriltaan
meidän juuret
toisissamme väkevät
yksinäisenä ja uhattuna
sen silmuissa versoo rakkaus
kuoreen kaiverrettu sydän
sydämen sisään, sinisin sulin
sinä ja minä
jonain aamuna vesi nousee
myrsky repii tammen juuriltaan
meidän juuret
toisissamme väkevät
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sie se osaat taas
säväyttää..
Mie tykkäsin tästä
runosta ja näin vankasta
Rakkaudesta!
tässä runossasi on jännä tunnelma,
upea tunnelma - ja se melankolia on mukana
soivassa suhteessa.
Ei voi olla pitämättä tästäkään.
Vahvaa kuin jykevää tekstiä
Sinulta,kyllä
kelpaa viihtyä
tämän parissa.
Tästä pidin itsekin. Ehkä vaatisi vähän muokkaamista, mutta toisaalta hyvä näinkin.
mahtava on runosi,
voimakas,,
ja tirpu sanana,,
niin väkevä on RAKKAUS**
kiits ja hyvää yötä** :)