Miten tämän yksinäisyyden jaksaisi, ei ole montakaan kelle soittaa ja vaikka onkin niin en soita koska mitä puhuisin, ei ole mitään kerrottavaa. Ei ole montakaan ketä pyytää käymään mutta miksi pyytäisin en osaa seurustella, vaivun vaan omiin ajatuksiini. Pitäisi olla joku joka kestäisi mun puhumattomuuden, pitäisi olla joku joka kestäisi kun puhun sairaudestani, pitäisi olla joku joka ymmärtäisi että voi vain olla. Joku joka tulisi pyytämättä käymään, joku joka itse puhuisi kun minä olen hiljaa ja ymmärtäisi samalla että saatan olla kuuntelematta.
Mies nukkuu siksi olen yksin, onneksi on tuo koira seurana.
Miten saisi tämän yksinäisyyden tunteen pois?
Miten te muut saatte aikanne kulumaan kun olette yksin?
Mies nukkuu siksi olen yksin, onneksi on tuo koira seurana.
Miten saisi tämän yksinäisyyden tunteen pois?
Miten te muut saatte aikanne kulumaan kun olette yksin?
Vastaukset 39
Vanhimmat
soittelen kaikki palvelevat puhelimet läpi, kaikki ystävät ja tuttavat läpi ja käyn nää suomi24-keskustelupalstat läpi ja sitte makaan sohvalla ja panikoin ja joskus otan liikaa diapamia vaikkei se mitään auta.
että teen nuo edellä kuvatut jutut joka ikinen päivä.
Eikö tuo diapam auta oikeasti? Ajattelin sitä pyytää seuraavalla kerralla kun menen lääkärille.
Kai se jotenkin vaikuttaa, miten?
Kuulostaa nuo sun päivät ihan mun päiviltä, paitsi soittelemisen sijaan kirjoitan paljon sähköposteja...
Lähtisin vaikka samantien kanssasi kävelylle jos vaan samalla paikkakunnalla asuttaisi.
Olet mielenkiintoinen ihminen!
Kiva kuulla! Missäpäin suomea asut? Tuskin osuu paikkakunnat kohdilleen, mutta kysyn kuitenkin, olisi jo aika tuuri jos osuisi :)
Asutko etelässä?
kyllä pamit voi auttaa ,joutuu vain helposti kierteeseen ,ettei kauppaankaan voi mennä jos ei ota ensin pamia ,suosittelen muuta ratkaisua ensin,eikä lääkärit nykyään ihan helposti pameja kirjoita täytyis ensin löytää syy miten olet tuohon tilanteeseen joutunut ,
tai paremminkin kanta-hämeessä. Osuiko lähellekään?
Olisi tosi kiva että olisi joku jonka kanssa käydä vaikka kävelemässä, kuntosalilla tai vaikka biljardia pelaamassa mutta ei sitä ystävää taida täältä löytää. Mikä olisi sellainen paikka mistä niitä löytäisi? Harrastusten pariin jos lähtee menee aika kauan ennenkuin ensinnäkin edes tutustuu johonkin, sitten vielä pitäisi ystävystyä eikä se helppoa ole. Varsinkin kun olen hiljainen ja vähän ujo.
Hoitaja mulle niitä nappeja suositteli mutta eihän hän määrää lääkitystä. Siitä tuli mieleeni että kun panikoin kotonakin välillä, niin saattaisivat olla ihan järkevä vaihtoehto. Mutta jos se lääkkeiden napsiminen jäisi jotenkin päälle, niin ei varmaan kovin järkevää. Mulla on psykoosi oireilua mukana masennuksessa, syön siihen jo nyt aika vahvoja lääkkeitä, enkä tiedä olisko noista pameista enää paljon haittaa siihen päälle. Lääkitys on aika hyvin auttanut jo nyt, mutta ahdistuksen mukana tulee pahoja paniikkikohtauksia niin kaupassa kuin kotonakin.
Onpa harmi. Mulla kyllä asuu kavereita hämeenlinnassa, että siellä päin tulee kuitenkin käytyä. Nykyisin kyllä harvemmin, n. kerran kahdessa kuukaudessa. Se on sitten kaunis paikka! Olen monesti haaveillut muuttaa sinne. Olisi kyllä ollut mukava tutustua!!
Harmi :(
Olisit kyllä ollut mielenkiintoinen ihminen tutustua, mutta parempi varmaan jättää väliin kun en tapaamisten jatkuvuudesta uskalla luvata pitkälle. En halua pettää sinua.
Tuli tässä mieleeni, että kun kerran mainitsit hoitajan sanovan sinulle että ei ole mahdoton ajatus että saisit joskus skitsofrenian diagnoosille. Noin sanotaan suunnilleen kaikille joilla on ollut psykoosia. Olet täällä kertonut lääkkeesi mitä syöt. Silloin heti ajattelin että ompas sulla hyvät lääkkeet. Enää en muista tarkalleen mitä syöt, mutta se psykoosilääke taisi olla Zyprexa? Olantsapiini vaikuttavana aineena? Tiedän hyvin monta tapausta jotka ovat parantuneet psykoosista Zyprexaa syömällä reilu 2 vuotta, ja heille ollaan myös sanottu että voi saada skitsofrenian diagnoosille. Mielestäni sinulla ei ole mitään hätää tuon asian suhteen, sulla on niin hyvät lääkkeet ja muutenkin vaikutat varsin hyvä kuntoiselta psykoottiseksi. Tässä tuli samalla jonkinlainen vastaus tuohon vauvakuumeeseesikin: syö nyt vielä kolme vuotta noita lääkkeitä ja mieti sitten uudestaan, mikäli olosi on silloin tarpeeksi kauan ollut hyvä. Hoida tämä 3 vuotta siskosi lapsia, niin maltat varmaan paremmin odottaa? :) Hienoa, kun itsekin teit järkevän ratkaisun: hoidat itsesi ensin kuntoon ja lapsen hankit myöhemmin. Fiksusti ajateltu! Se on paras ratkaisu sinulle, lapsellesi sekä läheisillesi.
Minun mielipiteeni.
-hoitaja
yksinäisyys on tunne.
oikeestaan sä voit tehä kaikkea samaa mitä muutkin, ei kukaan aseta sulle mitään rajoituksia olla yksin/olla tekemättä kivoja juttuja, paitsi sä itse.
mua pikkusen surettaa kans toi et jos on paljon hiljaa, niin siitä tehdään jotenkin ongelma. itseäni kun ei haittaa jos en mitn sano, mutta sitten saan muilta kuulla että "se ei puhu mitään" "sun pitäis puhuu enemmän".. ja ite vaan ajattelen että "miksi". joskus jopa tuntuu että teeskentelen kiinnostunutta ja se syö energiaa, kun kuuntelee muiden ongelmia tai ihan vaan turhanpäiväsiä asioita.
mutta yksin ollessa aika menee (koirankanssa)kävelylenkillä, tvtä katsellessa, ruokaatehdessä/syödessä, pakko-oireenikanssa ja netissä.
Toi on niin totta että yksinäisyys on tunne. Mä pärjäsin ennen ihan hyvin yksin ja en kaivannutkaan ketään seurakseni. Nyt tuntuu koko aika että täytyisi olla joku vierellä. Tämä yksinäisyys tuntuu niin pahalta tällä hetkellä.
Ja monesti vaikka on seuraakin niin tunnen itseni yksinäiseksi, kummallista.
mä itse ainakin saan kulumaan ajan kuuntelemalla lempimusiikkiani ja illemmalla sängyssä haaveillen että olisi edes joku jonka kainaloon käpertyä.. mut kun olen yksin,yksinäinen ja henkisesti sairas niin eipä ole pitkiin ollut ketään... olisi ihanaa jos joku joskus ymmärtäisi mua... mulla on sairaus ja monta kertaa oon ollu lähtemässä pois tästä maailmasta,mutta vielä olen elävien kirjoissa... anteeksi tämmöinen pieni avautuminen ja on kaukana aiheesta... anteeksi!
Välillä pitää vähän sydäntä avatakin niin on sitten helpompi olla hetken aikaa. Kyllä sä vielä jonkun löydät, kirjoitat niin kauniisti galleriassakin että mulla olisi sydän jo sulanut jos en seurustelisi ;) Mutta jos kavereita ei ole liikaa mulle saa kirjoittaa ihan mistä vain; [email protected]
Koitahan vielä hengitellä.
joo kyllä päivät koneella pitkälti menee kun ystäviä on tasan 0 kappaletta.pokeria tulee pelattuu aika paljon ku ei oo muutakaa tekemistä ja siinäkin useinmiten häviää!ja sitten punttiksella tulee käytyy 3-4 kertaa viikossa(yksin).onneks on edes koira kaverina mut tuntuu et seki on alkanu välttelee mua!
Mulla on kavereita mutta kaikki on 100-800km:n päässä paitsi tuo avomies joka on päivät, yöt ja nyttenkin poissa oleva, mutta silti rakas. Mutta yksin olen kuitenkin. Tuo kuntosali olisi kyllä hyvä idea, joskus monta vuotta sitten kävin itsekin, täytyypä jostain kysellä onko täällä sellaista. Onneksi sulla on koira! Koitapa olla huomiomatta muutama päivä sitä koiraasi niin huomaat että se palvoo sua sen jälkeen ja, tämä on vähän ällöä, mutta kuulemma jos koiralle antaa jonkun syötävän suoraan omasta suusta (suusta käteen ja sitten koiralle suuhun) pureskeltuna niin sen jälkeen sen pitäisi sua palvoa, testaapa :)
Kokeile. Et nykyisessä tilanteessa voi menettää mitää, jos sulla kerran on joitakin joille soittaa. Sulla ei oo mitään menetettävää!!!! Ja sä et puhu yksin, vaan keskusteluun tarvitaan kaksi. Kyllä sitä aina jotain puhuttavaa keksii. Vaadit liikaa.
Niin, mutta kun en keksi, mitä näistäkin päivistä kertoisi kun en edes mitään tee. Tänään ja eilen oli tekemistä mutta. Mulle onkin helpompaa aina kun joku on käymässä ettei se vieras tarvitse koko aikaista seuraa vaan on vähän niinkuin kotonaan, niin kuin vanhemmat tai sisko. Se on kamalaa energian tuhlausta ja yleensä olen poikki sen jälkeen kun täytyy jonkun kanssa koko aika keksiä jotain puhumista ja täytyy esittää pirteämpää kun mitä oikeasti on ettei saa muitakin samalla tavalla masentumaan. Eli aina parempi jos joku ottaa minuunpäin yhteyttä. Tarvitsisin jonkun jonka kanssa voisi vain olla, puhelimessa se ei oikein onnistu. Tässä viestiketjussa en tainnut mainitakaan että olen myös masentunut että psykoottinen niin se vaikuttaa todella paljon muiden kanssa olemiseen. Psykoottisuus on helpottanut ainakin paremmaksi lääkkeillä. Masennukseen ei ole kun pieni annos cipralexiä joka ei auta yhtään.
Kerrotko vielä mitä lääkkeitä syöt? Oliko näin että Cipralex ja Zyprexa? Siinä taisi olla vielä kolmaskin lääke? Tuo Zyprexa ja Cipralex toimivat todella hyvin yhdessä, samaten Seronil ja Zyprexa. Seronil auttaa yleensä enemmän masennukseen kuin Cipralex. Cipralex auttaa ennemminkin ahdistuneisuushäiriöihin. Cipralexiä voisitte kokeilla nostaa?
Haluatko kertoa minkälaisia psykoottisia oireita sinulla on ollut?
Muuten tietääkö auttavakäsi henkilöllisyytesi?
Minua aivan pelottaa puolestasi. Hänestä niin selvästi huomaa ettei kaikki ole kohdillaan. Haluan vain suojella sinua! Kumpa hän ei satuttaisi sinua koskaan! Olethan varovainen?
Syön olanzapin ratiopharm 10mg päivässä, lisäksi peratsania 12mg ja sitä cipralexia sen 5mg. Jotain lääkettä mun ihan selvästi vielä pitäisi saada kun mulla on tuo ahdistus vaan pahentunut, enää ei ole mitenkään päin hyvä olla. Mulla oli äänien kuulumisia ja muutama näköharha, ja pari kuukautta kuulin jatkuvaa puhetta, ne oli lähinnä vahvoja ajatuksia, ennen kuin sain lääkityksen ...Olen varovainen...
Ok. Cipralexin nosto voi auttaa asiaan. 5mg on hyvin pieni annos. Yleensä sitä syödään vähintään 10mg. Mutta lääkärisi päättää siitä asiasta.
Kyllä sulla on tehokkaat lääkkeet.
Cipralex annos on siksi niin pieni kun mulle tuli todella levoton olo siitä. Nyt se lopetetaan sitten kokonaan, onneksi, koska mun mielestä se vain huonontaa mun oloa. Vointi on ollut tänään taas vähän huonompi ja levoton koska olen joutunut hoitamaan henkilökohtaisia asioita joita sitten panikoin, kuten pankissa piti käydä ja soitella ympäriinsä. Mutta olen mä kerennyt nauttimaan ulkona tästä lämpimästä päivästä ja olen puuhastellut pihalla kukkien kanssa, istutellut kukkia ruukkuihin yms. Nyt taidan koittaa vähän nukkua että saisin tämän rauhattoman olon pois.
..juomat voit kokeilla jättää pois. Jo kahvin pois jättäminen auttaa monesti paljon.
Olantsapiini ja alkoholi on erittäin huono yhdistelmä. Voi aiheuttaa mm muistin heikkenemistä.
Jätä alkoholi kokonaan.
Kahvia mä en juo ollenkaan mutta pepsiä ja colaa menee litra päivässä, olen itsekin ajtellut että pitäisi siirtyä mehuihin.
No siiderin jätän kohta kun on viikon antabus (??) kuuri edessä ihan muista syistä.
Mutta tänään ja miehen vapailla vielä otan. Nyt olen istunut auringossa ja nauttinut siideriä. Mitä sulle nainen35v kuuluu?
Ei mikään ihme että on levoton olo. Hyvä olisi jos vähentäisit pepsiä ja colaa. Siideriä varmaan juotkin vähän (muutama siideri viikossa) ?
Oletko seronilia kokeillut? Seronil auttaa yleensä enemmän masennukseen kuin tuo cipralex. Siitä on myös tullut paljon hyvää palautetta. Sen vois laittaa cipralexin tilalle.
Onko sulla muuten ruokahalu kasvanut noiden lääkkeiden myötä?
Auringossa olet istuskellut siideriä nautiskellen. Kuulostaa ihanalta! :)
Mulle ei ihmeempiä kuulu. Kotihommia olen tänään tehnyt, töissä käynyt muutaman tunnin, ja lepäillyt.
Miten sä voit?
Ainakin miehen olet onnistunut saamaan. Joten ei kai kaikki toivo ole menetetty?
Minulla auttaa aamulla Cipralex 10 mg ja illalla mirtazapin 15-30 mg. Etenkin aamutroppi auttaa latistaen yksinäisyyden (yksin jäämisen) ahdistavuutta. Niiden lisäksi liikun, luen ja enpä juuri muuta. Ja tarvittaessa Opamoxia 1-2 tablettia.
Tämäkin ilta meni yksin. Kävin kaverin luona neljän jälkeen ja samalla reissulla kävin hakemassa apteekista lisää troppeja. Myöhemmin illalla kävelin yli kaksi tuntia ja nyt myöhään vielä olen katsonut jotain kirjastosta lainattuja dvd-levyjä (tai niiden sisältämää draamaa). Yksinäistähän tämä on... Ei täällä puolisoa näy. Puolisoni on vielä maailmalla.
Joo onneksi on tuo mies, en tiedä mitä tekisin jos häntä ei olisi. Mun pitäisi saada jotain rauhottavia että pystyisin keskittymään kirjoihin tai TV:n katsomiseen. Jotain lääkityksen korjaamista aijon lääkärille ehdottaa seuraavalla kerralla, koska tuo ahdistus on pahentunut huomattavasti. Varsinkin kun jään yksin se pahenee. Samoin olen huomannut että mun mielenkiinto asioihin on hävinnyt jonnekin, toivottavasti nuo lääkkeet ei latista mun tunteita. Sulla on mies kaukana, voimia odotteluun.
Mitäs teit tänään aurinkoisena kesäpäivänä? (ainakin pääkaupunkiseudulla paistaa aurinko edelleen) Perjantai- ja lauantai-iltoina niitä tyttöjä näkyy kaupungilla, on pariskuntia mutta on myös vaan tyttöporukoita. Eikös se kaveri voi lähteä sun kanssa kaupungille?
Ja miten ihmeessä aina puhut puolisosta? Eikös likkakaveri, kesäkainaloinen tai friidu riitä sulle?
Nyt mä lähden taas aurinkoon, tuttuja lähtee kohta kanssa liikenteeseen.
Mä ihan oletin että sä olet nainen :)
"Sulla on mies kaukana, voimia odotteluun."
Mies on kotona. Eli siis minä ja naista tässä ihan etsitään. :). Vaan eipä näytä löytyvän :(.
Nukuin huomattavan pitkään, koska väsytti ja hieman v*tutti. Kävin sitten kaupungilla pyörähtämässä ja ostin kurkkua, litran kermajäätelöä, litran maitoa ja salmiakkia.
Tulin kotiin ja otin rauhoittavan (15 mg). Vaihdoin itselleni lenkkivaatteet ja lähdin pihalle. Menin ensin läheiseen puistoon penkille. Jatkoin sitten lammelle. Siellä morjestin kaveria ja muutamaa tuttavaa.
Loppumatkasta istuin taas lähipuiston penkillä ilta-auringossa.
Neljä teiniä potki palloa siinä vieressä. Minä kuuntelin radioita ja nautin lämmöstä.
Kävin sitten myöhään kaupungin yöelämässä. Nyt ei ollut huono reissu: minua mainittiin hyvin yllättäen komeaksi ja eräs tuntematon nainen tuli juttelemaankin ja muutenkin oli seuraa. Ei kuitenkaan mitään säpinää muodostunut.
Missäs minä niitä tyttöjä tapaisin? Ei ne tule juttelmaan mulle kun lenkilläkin olen. Minähän olen hyvin ujo mies. Eikä mulla ole täällä (ei missään) sellaista tuttavapiiriä, joiden avulla olisi enemmän rohkeutta ja saumoja löytää neito.
Kai se olisi pian aika mennä unille. Oli muuten viime yönä outoja unia: Putsailin ja korjailin kevättalvella linnunpönttöjä...
Aamulla olis tarkoitus mennä puistoon hieman makaamaan aurinkoon ja ottamaan väriä koipiin (jos paistaa).
"Kävin sitten myöhään kaupungin yöelämässä. Nyt ei ollut huono reissu: minua mainittiin hyvin yllättäen komeaksi ja eräs tuntematon nainen tuli juttelemaankin ja muutenkin oli seuraa. Ei kuitenkaan mitään säpinää muodostunut."
Vähän lisää tota ja avaa suusi niin vois sitä säpinääkin löytyä. Ei sieltä lammen rannalta kukaan sua tule etsimään.
"Vähän lisää tota ja avaa suusi niin vois sitä säpinääkin löytyä."
Niin, enhän ole 'ollut mies' varmaan koskaan. Enhän minä ole tehnyt kai mitään aloitteita. Siitä johtunee, että olen ollut yksin lähes aina.
"Ei sieltä lammen rannalta kukaan sua tule etsimään."
Vaikka palstalla on sanottu, että nuoret naiset ovat siellä baareissa, en oikeastaan halua sieltä löytääkään naista. Kyllä sen ennemmin haluaisin tapahtuvan lammella tai jossakin muualla. Vaikka välillä ravintoloissa käynkin, en juuri pidä siitä menosta. Uskon kuitenkin, että siellä hyvinkin voi olla sattumalta liikenteessä tyttöporukoita, ja joukossa hakemani 'helmi'. Sellainen, jolle ciiderihumala ei ole se viikonkohokohta, vaan joka ehkä ystävättäriensä kanssa on lähtenyt hieman ulos.
Niinhän se menee, että supliikit miehet vievät ujommatkin naiset.
Ja minä vetosin aina ennen yksinäisyyteni johtuvan erilaisuudestani (ulkonäöstä). Mutta arkuudestahan tässä onkin ollut kyse. On siis korkea aika uskoa olevansa ulkonäöllisesti ok-näköinen, koska sitä niin monet ovat sanoneet.
Hieman yli parikymppisenä ihotautilääkärikin kyseli onko minulla tyttökaveria. Sanoin että ei tietenkään kun olen niin ujo. Hän vastasi: Mutta onhan ne tytötkin ujoja.
Mikäs tässä on yksin ollessa, silloin kun ei ahdista. Yksinäinen komea, urheilullinen nuori mies. Nyt juon kahvit. "Panin sumpit pihisemään", tosin vaan haaveissa... ;)
Ai ihossako se sinun ongelmasi on, miksi olet itseäsi rumana pitänyt? Vai ovatko kaverit haukkuneet rumasti kouluaikoina tai vanhemmat jotenkin voivotelleet tai väheksyneet? No kasvata vaikka leukapartaa (sehän on nyt muotia) tai jotain.
Kaksin kertainen väärin ymmärrys. Ensin luulin naiseksi ja että mies on ulkomailla vaikkapa töissä... Sitten kun ymmärsin sut lopulta mieheksi luulin että edelleen joku on ulkomailla eli sun puoliso, Vähän noloa multa. Menikö sekavaksi :)
No onnea naisen "metsästykseen" ;)