Täällä palstalla taitaa moni äiti kovasti miettiä toista pienokaista, vaikka esikoinen olisi vielä aika pieni.
Näin on meilläkin. Esikoinen on juuri täyttänyt puoli vuotta. Ollaan miehen kanssa puhuttu toisesta jo kauan, mutta ainoa syy miksi ollaan odoteltu, on, että mietin kovasti kuinka jaksan kahden pienen kanssa, jos seuraava tärppääkin helposti.
Nyt haluaisin kuulla äitien kommentteja, joilla on useampi pieni lapsi. Miten rankkaa arki on?? Miten repeätte kahdeksi, jos toinen on tississä kiinni?? Omassa lähipiirissäni on paljon lapsi perheitä, mutta ikäerot ovat kahdesta vuodesta eteenpäin, joten heiltäkään ei voi kysellä.
Näin on meilläkin. Esikoinen on juuri täyttänyt puoli vuotta. Ollaan miehen kanssa puhuttu toisesta jo kauan, mutta ainoa syy miksi ollaan odoteltu, on, että mietin kovasti kuinka jaksan kahden pienen kanssa, jos seuraava tärppääkin helposti.
Nyt haluaisin kuulla äitien kommentteja, joilla on useampi pieni lapsi. Miten rankkaa arki on?? Miten repeätte kahdeksi, jos toinen on tississä kiinni?? Omassa lähipiirissäni on paljon lapsi perheitä, mutta ikäerot ovat kahdesta vuodesta eteenpäin, joten heiltäkään ei voi kysellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
äitinä olemisesta jos kaikki on tehty 3,5vuoden sisällä? Esikoinen on 2,5, juniori on 6,5kk ja vauvakuumetta taas ilmassa!!! Mitenhän tämä onnistuu käytännössä? Ei varmaan mitenkään...
Meille on lapsia siunaantunut muutaman vuoden välein. Vaikeinta oli kahden ekan kanssa (ikäeroa 1v 10kk). Silloin olin väsynyt ja jotenkin avuton että miten selviän kahden pienen kanssa. Mutta kyllä sitä sitten oppi konstit. Kolmas olikin sitten jo helpompi juttu. Oli oppinut juoksuimetyksen (vauvan imetystä ei tarvitse lopettaa kun juoksee vanhemman lapsen perässä:), oli oppinut päivärutiinin: aamupala ja ulos, lounas ja päiväunet (ne lapset jotka vielä nukkuvat), välipala ja päivällisen valmistelua, päivällinen ja koko perheen yhteistä aikaa (ulkoilua, kyläilyä, kauppareissuja yms.), iltapala ja iltapuhteet ja nukkumaan. Rytmi helpottaa jaksamisessa.Pitää päivän ryhdissään. Velttoillessa menee äidiltä hermot ja lapset ovat levottomia.
Ja viidennen lapsen jälkeen alkaa sitten helpottaa, koska sitten vanhemmat lapset ovat jo omatoimisia... :)
Että ei muuta kuin lapsia hankkimaan, kyllä elämä kantaa ja opettaa. Eikä elämän ole tarkoitus olla helppoa. Mutta lasten kanssa se on täyttä ja antoisaa!
"äitinä olemisesta jos kaikki on tehty 3,5vuoden sisällä? ...Mitenhän tämä onnistuu käytännössä? Ei varmaan mitenkään... "
Mua alkoi tämä ihan naurattamaan, etenkin tuo viimeinen lause. Meillä on esikoisen ja kolmannen ikäero 3v5kk. Kyllähän se aluksi rankkaa oli aluksi, kun nuorin nukkui todella huonosti yönsä. Mutta ihmeesti jaksoin silti opiskella enemmän kolmen lapsen kanssa kuin yhden tai kahden kanssa.
Eli ilmeisesti se äitinä oleminen onnistuu ihan "riittävän hyvin" silloinkin kun perheessä on 3 alle 3,5 vuotiasta. Nuorin noista kolmesta menee syksyllä eskariin, joten en tiedä vielä, kuinka selvitään sitten kun meillä on kolme murkkuikäistä tyttöä talossa.