Joudun jättämään jälkikasvun (6v ja 3v) ja puoliskoni kotikaupunkiin viikoiksi. Se on todella vaikeeta, vaikka unelmistaan on maksettava aina joku hinta...varsinkin aikuisiän sellaisista. Junalla n. 2 tuntia suuntaansa eikä talous tai junavuorot mahdollista päivittäistä matkustamista. Oma auto kyllä kulkee, mutta polttoaine ei ole opiskelijan kukkarolle (ei kai nykyään oikein kenenkään) ihan pieni menoerä, joten juna saattaa tulla järkevämmäksi kaikin puolin. Täytyy katsoa, jos perhe pääsee myöhemmin muuttamaan, mutta ei ainakaan aluksi.
Millaisia opiskeluviikot on ekana vuonna? Onko ma-pe 8-16 vai onko jopa vaihtelua? Ihan unelmahan olis, että maanantai alkais vasta joskus kympin tienoolla, että kerkeis junalla vasta ma-aamuna eikä tarttis jo sunnuntaina lähtee, mutta saattaahan se olla liikaa toivottu. Yritin käydä jotain vahhoja lukujärjestyksiä etsiskelemässä, mutta ei ollut näkyvillä (enää?).
Tulevaisuuden parempi palkka häämöttää linssissä ja antaa motivaatiota.
Millaisia opiskeluviikot on ekana vuonna? Onko ma-pe 8-16 vai onko jopa vaihtelua? Ihan unelmahan olis, että maanantai alkais vasta joskus kympin tienoolla, että kerkeis junalla vasta ma-aamuna eikä tarttis jo sunnuntaina lähtee, mutta saattaahan se olla liikaa toivottu. Yritin käydä jotain vahhoja lukujärjestyksiä etsiskelemässä, mutta ei ollut näkyvillä (enää?).
Tulevaisuuden parempi palkka häämöttää linssissä ja antaa motivaatiota.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eri opiskelukaupungeissa on erilaisia aikatauluja - tuosta ei nyt ihan tarkkaan käynyt ilmi MISTÄ kaupungista on kyse...
Hyvä huomautus ekalta vastaajalta.
Minulla on ollut vähän vastaava tilanne. Lapset tosin olivat 11-, 13- ja 16-vuotiaita ja asuin yhden vuoden eri paikkakunnalla. Käytännössä tulin joka viikko viikolla yhdeksi yöksi kotiin, toisinaan jopa joka ilta (omalla autolla tai junalla).
Nyrkkisääntönä on, että lapsi voi olla erossa vanhemmistaan yhtä monta yötä, kuin on ikävuosia. Toisaalta isähän on lasten kanssa, joten tätä sääntöä ei teillä voi suoraa soveltaa. Minun mieheni on erinomainen isä ja hoiti lapset hyvin, mutta tosiasia on se, että poissaoloni näkyi myös lapsissa. Levottomuus ei varmaankaan johtunut isän hoidosta, vaan perheen muuttuneesta tilanteesta ja toisaalta äiti on aina äiti, jolloin hänen poissaolonsa heijastuu jollain tavalla.
Omasta kokemuksesta ehdottaisin, että perhe muuttaisi opiskelupaikkakunnallesi. Jos opiskelet koko ajan erillään on siitä "maksettu hinta" todella kallista ja luulen, että viimeistään sitten, kun lapset ovat murrosikäisiä sen huomaat. Itse nyt murrosikäisten äitinä mietin menetettyä aikaa lasteni kanssa (opiskelin yhteensä 5-vuotta). Olen kyllä todella onnellinen uudesta ammatistani, mutta vasta jälkeenpäin sen huomaa, miten rankkoja ne vuodet olivat.
Onnea sinulle opiskeluun ja viisautta suunnitella perhekuviota. Muista, että tärkeintä viime kädessä ovat ihmiset, joiden kanssa elämme.