Mietin, mille palstalle tämä kuuluisi...no,varmaan parhaiten tälle.
Näillä palstoilla puhutaan paljon "kemiasta" ja jokaisella on varmasti oma käsitys siitä, mitä se on.
Minua kiinnostaa mielipiteenne siitä, onko sitä oltava heti (jos on ollakseen) vai voiko se ilmaantua kahden henkilön välille myöhemminkin ?
Oma mielipiteeni on, että kemiaa / vetovoimaaa / intohimoa joko on tai ei. Ja sen huomaa heti ensimäisellä tapaamisella. Sellaista ihmistä haluaa katsoa, kuunnella, nuuhkia, suudella ja kaikkea siitä pidemmälle.
Kuinkas teillä ?
Näillä palstoilla puhutaan paljon "kemiasta" ja jokaisella on varmasti oma käsitys siitä, mitä se on.
Minua kiinnostaa mielipiteenne siitä, onko sitä oltava heti (jos on ollakseen) vai voiko se ilmaantua kahden henkilön välille myöhemminkin ?
Oma mielipiteeni on, että kemiaa / vetovoimaaa / intohimoa joko on tai ei. Ja sen huomaa heti ensimäisellä tapaamisella. Sellaista ihmistä haluaa katsoa, kuunnella, nuuhkia, suudella ja kaikkea siitä pidemmälle.
Kuinkas teillä ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
pelkällä fysiikalla onnistu, väitetään kyllä, että hiki olisi kyllä hyvä kiihoke. Rakkaus sinänsähän on myrkytystila, siis kemiaa.
Nuorempana ajattelin samoin, mutta enää en, kemiaa voi syntyä myöhemminkin. Riippuu yksilöstä
jos jollakin olisi kokemusta siitä kuinka kemia ja syvempi kiinnostus heräsi myöhemmin. Minulla olisi "käden ulottuvilla" mies, joka olisi kovastikin ihastunut, mutta minä en oikein tunne tarpeeksi. Ja järjellä ajateltuna juuri hän olisi niin luotettava ja hyvä mies minulle. Olisi hienoa jos tunteeni heräisivät.
Viimeistä edellinen lauseesi pitää sisällään sen ydinjutun (20v kokemusta asiasta). Jos tunnetta ei ole tarpeeksi, voi sitä koettaa stimuloida järjen avulla. Ajoittain se jopa onnistuu. Kyse on tahdonvoimasta ja määrästä. Jos tahdot tarpeeksi, saat itsesikin uskomaan, että se on mahdollista. Pitemmän päälle se kuitenkin altistaa tunnereaktioihin (ihastumisiin) jotka kohdistuvat ihan muihin ihmisiin (tästäkin on kokemusta).
Ainahan sitä voi toivoa että "kasvaa yhteen" toisen kanssa. Ja joka tapauksessa pitkässä suhteessa tunteet ennemmin tai myöhemmin arkipäiväistyvät ja silloin tarvitaan taas sitä tahtoa. Oma vaikutuksensa asiaan on sillä että ihmiset, sekä toinen että itse, muuttuvat ajan kuluessa (kyllä, tämä on totta). Nämä muutokset voivat joko lähentää taikka erottaa ihmisiä.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä että "järkisuhteessakin" on riskinsä. Jos kemiat eivät kohtaa, joutuu "tuttua miestä/naista" kiusaamaan tarpeettomasti asialla, ja siitä voi aiheutua erilaisia kiusauksia...
sco61 osui asian ytimeen: tahto rakastaa on tärkein. Totta kai oikeanlainen "kemia" on edellytys suhteen aloittamiselle. Myöhemmin tarvitaan tahtoa. Eipä tämä ole sattumalta tai turhaan vihkikaavassakaan...
Kemia ja fiilikset voi syntyä ajan kanssakin, ei niiden tarvitse heti ekan tapaamisen jälkeen tulla. Jos mies tuntuu järkevältä vaihtoehdolta sulle, on hän ilmeisesti sinun makuun muutenkin, eli fyysisesti ja luonteeltaankin.
Aina fiilikset eivät syty heti ja monesti ehkä hyviäkin suhteiden alkuja menee pieleen jos toinen ihastuu voimakkaasti ja haluaa edetä nopeaan, mutta toinen säikähtää tiehensä tai osapuolet eivät anna toisilleen aikaa.
Sulla on vaihtoehtoja, jos mies ei halua hoppuilla ja antaa aikaa. Täten voit pitää yhteyttä ja tapailla tätä miestä ihan sitoutumatta mihinkään, jos miehelle sopii. Kyllä ne fiilikset ajan kanssa nousevat pintaan jos hän on sinulle "oikea". Tämä tietty voi vaatia mieheltä kärsivällisyyttä paljonkin ja häntä saattaa haitata epävarmuus siitä oletteko toisillenne oikeat vai ette, koska hänellä on tunteet pinnassa.
Itse olen hitaasti syttyvää tyyppiä. Kerran on mennyt parikin kuukautta intensiivisesti tapaillessa ennen kuin huomasin olevani ihastunut. Ja olen tyytyväinen tähän "ominaisuuteeni", koska hätäilemällä ei tule aina hyvää. Ja toiseksi on muutenkin aina hyvä ajan kanssa tutustua toiseen ennen sitoutumista ja syvempiä lupauksia :)
Näin se on. Ja sitä tuntee todella harvaa ihmistä kohtaan. Vähän kuin katselisi itseään silmiin. Kai se voi syntyä pikkuhiljaa, mutta jos sitä on alusta saakka, niin...hmmm..sit on kemiaa.
sanoa omalta kohdaltani, että jo ensi tapaamisella tunsin ainakin vetovoimaa häntä kohtaan. Nyt vetovoima on jo intohimoa, jollaista en ole tuntenut ketään toista kohtaan koskaan. Jotain aivan järisyttävää. Täällä se on helppo tunnustaa. Hän ei ehkä uskoisi minusta, jos tietäisi...
itselle on 2 kertaa käynyt niin, että toisesta on heti syntynyt huono kuva, ärsyttäväkin. Toisen kanssa jouduin tekemään töitä silloin tällöin, eri firmoissa oltiin kylläkin, mutta yhteisiä projekteja. Teki työtä ja tuskaa olla edes kohtelias ja yhteistyökykyinen. Sitten yksi kaunis kesäilta istuin rappusilla ja tämä ilmestyi jostakin ja jostain syystä jäi juttelemaan. Aivan hillitön kipinä ja intohimo leimahti, en ymmärrä miksi tai mistä. Seurasi todella kuuma ja kiihkeä seurustelusuhde. Ja kaikki ennakko-odotukseni ihmisestä osottautuivat vääriksi. Ylpeä ja typerä ja omahyväinen olikin fiksu, lämmin ja rakastava.
Toinen tarina on samantyyppinen, toinen oli vain mielestäni ihan liian ujo ja outo. Ei millään syntynyt mitään juttua ja ärsytti kun hän sinnikkäästi silti hakeutui luokseni. Kieltäydyin kahvikutsuista ja muista riennoista. Sanoin suoraan, että en ole kiinnostunut. Sitten lopulta kerran hän hermostui ja sanoi, että mulla on ihan väärä kuva hänestä, että voisinko antaa mahdollisuuden ja tavata. Ne oli oudot treffit. Mutta siitä se lähti ja oikeassa hän olikin. Rakastuin häneen ihan täysillä.
Kuulun ihmisiin jotka luottavat ensivaikutelmaansa lujasti. Elämä on opettanut, että kaikki ei todellakaan ole sitä mitä näyttää. Eli kannattaa yrittää olla avoin toisille ihmisille, se ensivaikutelma ei ole koko ihminen.
Sitä kuuluisaa kemiaa joko on tai ei. Se vie myrskyn lailla mennessään,saa sydämen hakkaamaan,kädet hikoamaan ja TUNTUU NIIN VIETÄVÄN IHANALTA.
Taitaa vain olla että harva sen kokee,monet tyytyvät vain uneksimaan siitä oikeenlaisesta kemiasta.