Ellen mä oo hulluksi tullu niin jouduin lopultakin tekemisiin jonkin yliluonnollisen örvelön kanssa...
Oon ollu koko päivän yksin kotona, koneella istunu. Meidän vessanovi on ollu jumissa jo hetkisen aikaa, sitä ei saa kiinni asti ku "taklaamalla". Noh, olin menos äsken vessaan ja nyt se sitte oli kiinni (kukapa sen on laittanut...). Vedin sen auki (tiukassa oli) ja tutkiskelin ympärilleni, en ainakaa huomannu muuta erikoista. Istuin tekemään sitä mitä vessassa tehdään ja mun tuli kylmä, karvat nousi pystyyn. Vessanovi oli raollaan, siitä näkyy eteisen seinä. Huomasin siinä jonkinlaisen varjon tai jonkun, se ei ollu tarkka vaan niinku veden pinta olis heijastunu seinälle. Katsoin sitä hetken ja paniikki alko iskeä, olin suoraan sanottuna niinku jäykkä paska (siinä seinässä on mahdotonta näkyä mitään varjoja, eteinen on nurkan takana niin ettei edes ikkunasta tuleva valo osu siihen eikä valot oo päiväsaikaan päällä). Mä tunsin sen, tiesin että siinä/sielä on joku (en osannu määrittää että missä se on).
Noh, osasin lopuksi sen verran ajatella että rupesin muistelemaan niitä neuvoja mitä te ootte mulle antanu. Mä niinkun pakotin itteni suuttumaan tai jotain, kattoin sitä varjoa niinku kattoisin ihmistä jota inhoan (mulla olikin mielessä ns. esimerkki..). Mä jotenkin tunsin sen voiman tai jotain, en oikeen osaa tarkasti kuvailla.. En tiedä kauanko mä sitä tein, mutta seuraava mitä tapahtu oli kun eteisen ovi lensi auki pamahtaen seinää vasten ja sitten oli hiljasta. Sellasta liian hiljasta...
Joko mun pää sekoaa tai jotain vastaavaa, tai sitte.. en tiedä. Jos tämä olis tapahtunu pimeen aikaan, en olisi enää täällä, olisin varmaan ajelemassa sukulaisten luo tai vastaavaa. Päiväsaikaan tälläset ei osaa NIIN pahasti pelästyttää, enemmänki ihmetyttää ja kiinnostaa.
Oon ollu koko päivän yksin kotona, koneella istunu. Meidän vessanovi on ollu jumissa jo hetkisen aikaa, sitä ei saa kiinni asti ku "taklaamalla". Noh, olin menos äsken vessaan ja nyt se sitte oli kiinni (kukapa sen on laittanut...). Vedin sen auki (tiukassa oli) ja tutkiskelin ympärilleni, en ainakaa huomannu muuta erikoista. Istuin tekemään sitä mitä vessassa tehdään ja mun tuli kylmä, karvat nousi pystyyn. Vessanovi oli raollaan, siitä näkyy eteisen seinä. Huomasin siinä jonkinlaisen varjon tai jonkun, se ei ollu tarkka vaan niinku veden pinta olis heijastunu seinälle. Katsoin sitä hetken ja paniikki alko iskeä, olin suoraan sanottuna niinku jäykkä paska (siinä seinässä on mahdotonta näkyä mitään varjoja, eteinen on nurkan takana niin ettei edes ikkunasta tuleva valo osu siihen eikä valot oo päiväsaikaan päällä). Mä tunsin sen, tiesin että siinä/sielä on joku (en osannu määrittää että missä se on).
Noh, osasin lopuksi sen verran ajatella että rupesin muistelemaan niitä neuvoja mitä te ootte mulle antanu. Mä niinkun pakotin itteni suuttumaan tai jotain, kattoin sitä varjoa niinku kattoisin ihmistä jota inhoan (mulla olikin mielessä ns. esimerkki..). Mä jotenkin tunsin sen voiman tai jotain, en oikeen osaa tarkasti kuvailla.. En tiedä kauanko mä sitä tein, mutta seuraava mitä tapahtu oli kun eteisen ovi lensi auki pamahtaen seinää vasten ja sitten oli hiljasta. Sellasta liian hiljasta...
Joko mun pää sekoaa tai jotain vastaavaa, tai sitte.. en tiedä. Jos tämä olis tapahtunu pimeen aikaan, en olisi enää täällä, olisin varmaan ajelemassa sukulaisten luo tai vastaavaa. Päiväsaikaan tälläset ei osaa NIIN pahasti pelästyttää, enemmänki ihmetyttää ja kiinnostaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
poltergaist-ilmiö ja sait sen itse aikaan se on tavallista nuorilla naisilla liittyy jotenkin kehitykseen.
Jo Raamatussa neuvotaan laittamaan seinille, ovipieliin tauluja, joissa on Raamatunlauseita, ne viestinä ja merkkinä pahoille hengille, että kuulut Jeesukselle?
Itse olet suggeroinut hyväuskoisen mielesi sekaisin. Pistä kone kiinni ja mene katsomaan vaikka pikku kakkosta tai bumtsibumia, kyllä se siitä.
Jokainen joutuu jossakin elämänsä vaiheessa tekemisiin asioiden kanssa, joita usein kutsutaan "yliluonnolisiksi". Toiset kieltäytyvät uskomasta, unohtavat tai sivuuttavat kokemansa. Toiset haluavat pohtia asioita ja oppia niistä. Eli ei, en usko, että olet mennyt sekaisin. (Vielä ;)
Olen itse kohdannut muutamia kummituksia ja muita "örvelöitä". Tosin olen yleensä noudattanut periaatetta "ei meillä". Oma taloni on suojattu, koska en halua jakaa koko elämääni kummitusten kanssa. Korkeintaan kotitonttujen. ;)
Tärkeintä, mitä voit tehdä kohdatessasi sellaísta, mitä et ymmärrä, on pysyä rauhallisena. Oma pelkosi saa sinut tekemään asioita harkitsemattomasti ja tarjoaa kanavan vaikuttaa mieleesi. Kun et pelkää, olet aina vahvemmilla, eikä sinuun ole niin helppo vaikuttaa. Tässä puree vanha suomalainen loitsu, jota käytettiin kummitusten karkoittamiseen. Ensin kaikessa rauhassa käännettiin olennolle selkä, sitten käännyttiin taas päin, oltiin halaavinaan ja sanottiin: "Terve siulai!". (Terve, sukulainen!)
Jokaisella tälle maailmantasolle ilmestyvällä ömmelöllä on jokin syy, miksi se tänne tulee palloilemaan. Ilmestyminen tänne ja vielä niin tehokkaasti, että sen voi näkemällä havaita, on iso temppu, vaatii paljon voimia. Eikä sellaiseen siksi ryhdytä kevyin mielin. Jos et pelkää, kannattaa yrittää ottaa selvää, mitä "örvelöllä" mahtaa olla asiaa.
Tapasin kerran erittäin vihaisen ja pelästyneen kummituksen, joka herätti kauhua ja sekasortoa ystävälleni. Olin hänen luonaan yötä ja olimme juuri käymässä nukkumaan, kun koin jonkin seisovan sängyn vieressä tuijottamassa. Ensivaikutelma oli pitkä tummanharmaa olento, luultavasti mies ja hieman vihamielinen. Yrmeä, olisi ehkä oikea sana. Sillä kertaa en tehnyt asialle mitään, heittelin unenpöpperössä suojaloitsut sängyn päälle, enkä juuri nukkunut sinä yönä. Kummittelu sen kun paheni, niin että ystäväni, joka yleensä nukkui seinän toisella puolella, ei saanut nukuttua, koska kuuli yöllä jatkuvaa raapimista seinän takaisesta huoneesta. Kun taas tulin käymään, yövyin kummituksen kanssa samassa huoneessa. Olin valmistautunut, joten minua ei pelottanut kun olento ilmestyi. Nousin sängylle istumaan ja koin kummallisen tunteen siitä, ettei olento ylettynyt minuun. Se yritti ojentaa käsiään ja vaikka matkaa ei ollut juurikaan, se ei päässyt jonkin minun silmilleni näkymättömän rajan yli. Tunsin hänen surunsa ja yksinäisyytensä. Ojensin käteni koskettaakseni häntä. Kun kosketimme, saatoin tuntea helpotuksen. Kyynel vieri tämän olennon poskea alas, se painoi päänsä ja imeytyi lattian läpi. Sen koomin ei ole hänestä kuultu mitään. Kyseessä saattoi olla tälle maailman tasolle juuttunut olento, jonka paikka oli jossakin muualla, mutta sillä ei ollut voimia palata itse. Minä ikäänkuin lainasin sille hieman omistani ja hän pääsi palaamaan.
Tätä ei kuitekaan voi soveltaa kaikkiin, mitä liikkuu maailmamme hämärissä kolkissa. Osa olennoista, joita voi kohdata, on todella pahantahtoisia ja on hyvä opetella suojaamaan itsensä tarpeen tullen. Algiz-riimu on hyvä suojaukseen, samoin suojakupla, jonka voit itse nostaa maasta. Edelleen myös tuo oman tahtosi käyttäminen olennon pois ajamiseen on hyvä, mikäli olet kyllin vahva ajamaan "mölliäisen" tiehensä.
Jos jotakin haluat ripustaa seinille torjuaksesi mölliäisiä pimeän aikaan, suosittelen algiz-riimua, Fatiman kättä esittäviä kuvia, oktagrammia tai pentagrammia ja kannattaa etsiä Eddan riimuloitsut, niissä on bindrunes-sarjassa on muutamia kummituksiin tehoavia. Bindit löytyvät ainakin osittain Scott Cunninghamin kirjasta Wicca, jonka taas luulisi löytyvän kirjastoista.
Mielenkiintoa ja etsimisen intoa!
M
"Algiz-riimu on hyvä suojaukseen, samoin suojakupla, jonka voit itse nostaa maasta."
"Fatiman kättä esittäviä kuvia, oktagrammia tai pentagrammia ja kannattaa etsiä Eddan riimuloitsut, niissä on bindrunes-sarjassa on muutamia kummituksiin tehoavia."
Selittäisitkö vähän tarkemmin mitä nämä tarkoittaa...=) Tällänen maallikko näissä asioissa kun ei tahdo aina ymmärtää vaikka halu alkaakin olemaan aika kova... Tahtoisin justiin oppia loitsemaan (tai jotain) tälläsiä "suojakuplia" tai vastaavia...
Voit myös mailata
[email protected]
jotan kertoisitko täällä ihan yleisestikin mitä on Algiz-riimu ja suojakupla jne.. Toki minullekin voit kirjoittaa os. [email protected], mutta uskon että täällä voi olla muitakin jotka ovat aiheesta kiinnostuneita.
Kerron mainitsemistani asioista jotakin lyhyesti ja annan "suositeltavaa lukemista" -listan, käykö? Suurin osa noista on sellaisia asioita, joihin on vaikea perehtyä paremmin näin suppeassa muodossa, kuin pelkän viestin avulla.
Algiz-riimu muistuttaa sitä peace-merkin ympyrän keskellä olevaa kuviota, mutta se on vain peace-merkissä ylösalaisin. Eli oikeinpäin se on sakarat ylöspäin. Alg on kantaruotsia ja merkitsee hirveä (nyk. elg). Riimu yhdistyy hirviin, mutta sitä käytetään suojaavassa merkityksessä torjumaan "pahoja voimia." Riimuista ja riimujen käytöstä löydätte lisää kirjasta Sanat ovat lohikäärmeitä, kirj. Kai Aaltonen, kirjastoissa, Eddasta sekä etsimällä netistä esim. yhdistelmällä runes Havamal (= Edda englanniksi)
Oktagrammi on gnostilaista perinnettä, eli kristillistä mystiikkaa. Sen koko nimi on Luomisen kahdeksantähti ja sitä on piirretty oviin torjumaan mm. kummituksia. Siitä ja muista maagisista symboleista lisää sivustolla www.symbols.com .
Fatiman käsi taas on muslimien symboli. Musmilimien mystiikka käsittelee taikuutta laajasti ja heidän perinteensä tuntee mm. dzinnit, tulen henget, jotka saattoivat olla hyvinkin ikäviä sille päälle sattuessaan. Fatiman käsi on tavallinen aihe koruissa. Koska itämaisessa perinteessä ei ole sopivaa tehdä esittävää kuvaa, käsi on hyvin tyylitelty. Luultavasti olette nähneetkin sellaisia. Suomesta saattaa löytää mm. kaulakoruissa. Kuvan löydätte myös edellä mainitulta sivustolta.
Suojakupla on vaikeampi selittää, koska se on tekniikka. Jos koette olonne uhatuksi, istukaa alas ja visualisoikaa (en pidä tämän sanan näkemiseen liittyvistä konnotaatioista, visualisaatio on enemmän kuin näkemistä. Se on kuin kaikki aistit yhdessä. Siis sama, kuin sanoisin, nähkää, tuntekaa, kuulkaa jne.) maasta nouseva, energiaa oleva kupu, joka peittää teidät. Päättäkää, että kuvun sisällä olette turvassa ja ettei mikään mahti maailmassa tule kuvun lävitse ilman teidän lupaanne. Mutta, teidän täytyy tuntea itse nostamanne kupu, tietää missä sen rajat kulkevat jne. Kun vaara on ohi, voitte palauttaa kuvun energian takaisin maahan tai antaa sen haihtua pois omia aikojaan.
Suojakehistä ja -kuvuista suomeksi pääsette alkuun Scott Cunninghamin ja Mae Westin kirjoilla. Englanniksi tietoa on tietysti enemmän, oma suosikkini taitaa tällä hetkellä olla Francesca de Grandis.
Joo. Kyllä sitä muillekin yhtä sun toista tapahtuu...riippuu ilmeisesti paikkakunnasta ja henkisestä mielentilasta, mutta kun mä olen ollut ulkomailla matkoilla, niin alkuillasta yksi olohuoneen aukesi itsestään mun silmieni edessä...jäin sitten ihmettelemään, että onko tuulella jotain tekemistä asian kanssa, mutta oikeastaan oven olisi pitänyt sulkeutua, eikä avautua jos tuuli olisi ollut asialla...no kuitenkin - ei se mikään pelottava kokemus ollut, pikemmin päinvastoin. Tunsin juuri oloni aika huonoksi ja yksinäiseksi, ja sillä hetkellä tuntui, että joku "kiva haamu" tuli lohduttamaan minua tulemalla kirjaimellisesti ovesta sisään. Olo oli ihan rauhallinen, vaikka toisaan se ovi hiljalleen aukeni silmieni edessä vailla mitään sen kummempaa syytä.
Ehkä asiaan on looginen selitys, ehkä en. Mutta en pelästynyt ilmiötä. Ajattelin, että jos asialla olikin haamu, niin se oli ihan o.k.
Ehkä MaryAnninkin pitäisi tosiaan enemmän ottaa selvää siitä, onko aisalla vihamielinen vai ystävällinen, seuraa kaipaava haamu...jos siis uskaltaa.
Mutta jos sitä haamua ei pelkää, niin se ei välttämättä jaksa enää kiusata. Vähän niinkuin ihmiskiusaajat...
T.Minullekin on sattunut asioita