Hyi vihaan itteeni. Mun kaveritki alkaa jo vihata mua ku itsesäälinvaa itteeni ja oon hirveen huomionkipee. tyylistäni pidän mut vartalo on hirvee. mua oksettaa ja ällöttää tää. kaverit ei ymmärrä eikä taida tajuta. meiänluokan jätkät vaa vihjailee läskiydestäni jotenki "sä se aina jaksat syödä"ja tytöt sanoo etteimun pitäis ottaa sitä tosissaa, joskus vaa hymähtää ja hymyilee, mutta ei silleen ilkeesti, ihan ystävällisesti silti. mun ois pitäny käyttää yhessä meiänluokalle esitettävässä pienessä näytelmässä sellasta punasta mekkoa mut en voinu koska näytin siinä kauheen lihavalta. kaverit taas möksähti ja käski olla valittamatta. silloin oli hirvee stressi, just painosta ja itsevarmuudesta. mietin tarkaan miten käytän vaatteitani, etten näyttäis kauheelta. näytän onneks ees vähän laihemmalta mitä ooon. kun mulla oli sellainen iho myötäilevä paita sillai makkaralla/rypys ettei mun makkarat näkyis, nii kaverini käski suoristaa sen. nyyyyhkis oisi voinu vajota maan alle. tuntu että kaikki tuijotti ja mä olin sillee "mitä tteeeen???! voi ei!" ihan itkemäisilläni ja rupesin vähä nykii sitä paitaa alaspäi suoraks. oisin halunnu vaa juosta kotii itkee. myöhemmin ku miettii nii en tajuu miten menini nii paniikkii. tuntuu et kaikki oli sittte vähän sillee "toi käyttäyty vähän oudosti, eikö teistäkin?". joosit mä tiedän et muut pitää mua lihavana. kaverit kokoajan sanoo jotain:
1. "kylsä viel laihdut"
2. "sä oot omalla erikoisella tavallas kaunis"
3. "et sä oo mitenkää ylipainonen, vaa sellai chubby"
4." no älä nyt loukkaannu mut oot ehkä... köhömköhöm.. lihavin meiänluokalta..."
ja sukulaiset käskee laihduttaa.
En voi olla vähis vaatteis tai uimapuvus tai ainakaa alsti muidennähden. sentakii en menny leirikouluu, siellä akikki ois uini ja ollu saunas ja hyppiny puolalasti;// sisäliikunnan jälkee pitää mennä suihkuu mutta mähän en sinne vittu mee mistää hinnasta! karkaan aina jonnekki. mä todellakin vihaan itteäni. silleen on vaikea elää. mua todellakin ottaa hermoille kun kaikki aina valitta että oon hemmoteltu mutta kotona onn joo olllu draamaa todellakin ja just se et en suostu käyttää jotain vaatteita tai menee uimaa on muista diivailua ja oon vaa laiska ja passiivinen hemmoteltu masentava tyyppi. on kaverit silti tärkeitä. heti kun pääsen kouluun nii mun oksentelu varmaan loppuu. tai sitten vaan pahenee, entiä;//
1. "kylsä viel laihdut"
2. "sä oot omalla erikoisella tavallas kaunis"
3. "et sä oo mitenkää ylipainonen, vaa sellai chubby"
4." no älä nyt loukkaannu mut oot ehkä... köhömköhöm.. lihavin meiänluokalta..."
ja sukulaiset käskee laihduttaa.
En voi olla vähis vaatteis tai uimapuvus tai ainakaa alsti muidennähden. sentakii en menny leirikouluu, siellä akikki ois uini ja ollu saunas ja hyppiny puolalasti;// sisäliikunnan jälkee pitää mennä suihkuu mutta mähän en sinne vittu mee mistää hinnasta! karkaan aina jonnekki. mä todellakin vihaan itteäni. silleen on vaikea elää. mua todellakin ottaa hermoille kun kaikki aina valitta että oon hemmoteltu mutta kotona onn joo olllu draamaa todellakin ja just se et en suostu käyttää jotain vaatteita tai menee uimaa on muista diivailua ja oon vaa laiska ja passiivinen hemmoteltu masentava tyyppi. on kaverit silti tärkeitä. heti kun pääsen kouluun nii mun oksentelu varmaan loppuu. tai sitten vaan pahenee, entiä;//
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin. bulimikot ei ole yhtäkuin anorektikot sori. oksentelu ei laihduta joten bulimikot on normaalisti normaalipainon rajoissa.
voisit kirjottaa mieluummin kirjakieltä tai sellasta tekstiä että ymmärtäis....?
mut siis joo. ei kannata oksennella, lihot vaan lisää. jos haluut laihtua, LAIHDUTA! normaaleja keinoja suosittelisin. turha jäädä säälimään itteensä, siinä ei oo mitään järkeä.
no noinhan se menee. kiitos ja anteeksi ja kirjakieli on liiian ongelmallista mulle;p heihei
Toivottavasti edes vähän helpotti oloasi, että sait kirjoitettua kaikesta mikä sua ahdistaa tänne. Mulla, ja monella muullakin se helpottaa, kun saa purkaa ja kertoa kaiken. Vielä enemmän helpottaa, kun saa kertoa kaiken "oikelle" ihmiselle. Ymmärrän, että ei tällasta mielellään kellekään kaverille kasvotusten haluu vuotaa.. ja ne on luultavasti vielä niin nuoria sun kohdalla, ettei ne osaa antaa mitään rakentavaa kommentia. Mä en nyt tiedä kuulostaaks tää susta kummalliselta, mutta suosittelen todellakin esim. psykologilla käyntiä. Sille voi oikeesti kertoa kaiken ja saat häneltä apua. Psykologillahan on täysi vaitiolo velvollisuus.. olen itse käynyt psykologilla, ja se oli kyllä elämäni paras teko. Minulle sattui kohdalle heti "täydellinen" psyka, jolle pystyin kertomaan ihan kaiken tunteistani. Mut osaan kuvitella, ettei välttämättä heti osu kohdalle, joten sitä voi sitten vaihtaa. Mitä mieltä oot? (Mun vinkki on, että kannattaa varata aika naispsykologillejoka on erikoistunut syömisiin) Sitä paitsi, nykyään on "muodikasta" kun on oma psyka tai terapeutti :)
Vaikutat tosi ahdistuneelta ja saan sellasen vaikutelman, että todellakin tarvitset ja haluat apua huonoon oloosi.
Niin noista muiden kommenteista vielä: Muistan itse, kuinka syvältä ne viilsivät (olin itse kans "chubby"). Nuorena on jotenkin niin epävarma vielä itsestään, että muiden kommentit satuttavat tosi paljon. Itsekään en koskaan tule unohtamaan joitain tiettyjä kommenteja muilta, mitkä olen saanut joskus teininä..en ikinä! Ne sai mut ihan sekasin.
Nyt kun olen aikuinen (tai ainakin iän puolest, en välttämättä psyykkiseltä puoleltani :)), ei muiden kommentit tunnu enää juuri lainkaan. Olen kylläkin nyt hoikempi, kuin nuorempana, joka johtuu siitä, että aikuistuessa naisen kropan muoto muuttuu ja sellanen "lapsenpyöreys" lähtee pois. Jos joku sanoo jotain pahaa ulkonäöstäni, niin pidän sitä nykyään hänen omana ongelmanaan, että hänellä taitaa olla jotain itsellään pahasti vialla, kun muiden asiat ärsyttävät häntä.
Tulee tässä mieleen esimerkki, kun olin kerran baarissa, ja eräs mies sanoi, että mulla on aivan törkeen rumat korvikset! Jos olisin ollut tyyliin 5-8 vuotta nuorempi, olisin ottanut sen tosi vakavasti ja ollu ihan järkytyksessä tyyliin.. Mutta nyt vaan otin ihan sydämeni pohjasta sen huumorilla (vaikka mies näytti olevan ihan tosissaan)ja nauroin hänelle päin naamaa ja jatkoin iltaa iloisin merkein.. ja jopa vielä puhuin hänelle, koska ajattelin vaan, että hänellä on jotain omia ongelmia... Sitä paitsi mun mielestä ne korvikset oli hienot. Usko pois, kyllä tämä päivä sullekin tulee.
Niin että, itsevarmaksi kasvaminen voi olla tosi rankkaa.. kokemusta on. Mutta usko mua, kyllä se vielä sunkin kohdalla tulee ja pystyt rakastamaan itseäsi, vaikka olisikin ylimääräisiä kiloja. Itsevarmana pystyy suhtautumaan ulkonäköönsä "järjellä", eikä tunteet hallitse niin paljoa. Silloin voi myös helpommin tehdä asialle jotain ja hakea ulkopuolista apua, jos haluaa.
Eli
kiitos paljon, todellakin auttaa kun saa jonnekkin ees puhua. Paljon parempi olo jo:), vaikka tuntuu kyllä vähän hölmältä valittaa kokoamaailmalle. Joskus oon ollu psykiatrilla, iskä minut sinne passitti, kylläkin ihan erijutuista. ei siellä käyminen ois mitenkään paha juttu, varmaan vaan helpottavaa, mutta ei viitsi hakeutua mihinkään kun en oikeen tiedä että miten sinne pääsee ja muuta. Ja mitä vanhemmat ajattelis;/ hmmmh... nokiiitos vastauksista, auttoivat paljon
anteeks vielä olin vähän väsyny ku kirjotin ton...
mut siis ihan oikeasti ei kannata oksennella ja jos haluat laihtua niin ei siinä mitään, tee se.
ottaa vaa päähän esim anoreksia-palstan teinit (en tarkoita sinua, vaikutat fiksummalta)jotka valittavat lihavuuttaan eivätkä tiedä että oikea syömishäiriö on helvetti.
ja tosta itsetunnosta. mulla on kamalan huono itsetunto...ajattelin vain pienenä vinkkinä sanoa, että ei kannata valittaa siitä edes kavereille. mun kaverit nimittäin jätti mut kun ne lopulta ei jaksanu sitä että haukun itteeni ja jatkuvasti sanon että on huonompi kuin muut. nyt yritän olla pirtee jne eikä (uudet) kaverit oo onneks jättäny vielä.
jaksamista kuitenkin sulle :)
Nii, kuulostaa tutulta. Munkin kaverit kohta hylkää mut jossen ota itteäni niskasta kiinni, varsinkin ku yks on aika ankara. ei voi kyllä sanoa että mulla on 'oikea syömishäiriö', vaan jotain muuta, en tiä. Aloitin tän keskustelun myös vähän väsyneenä joten se on tommonen:p. kiitos, heihei:)