Nurkka katos nurkan taa
piilosta piti nostattaa.
Mokoma karkas salaa
ylös nyt taas palaa.
Miehet, naiset,
isot pikkaraiset
runot nurkkaan lennättää
kiireiltään kun ennättää.
Runot nurkkaan lappaa
lukijatkin niitä nappaa.
Sadepäivä mieleen kuvia luo
runoksi näin muotoutuvat nuo.
Vauhtiin Petterit vallattomat
runoksi ajatukset omat.
Tytöt rakentaa runosillan
pojat virkistävät illan.
Lukuhetkiä kaivaten
tönin teitä vaivaten.
piilosta piti nostattaa.
Mokoma karkas salaa
ylös nyt taas palaa.
Miehet, naiset,
isot pikkaraiset
runot nurkkaan lennättää
kiireiltään kun ennättää.
Runot nurkkaan lappaa
lukijatkin niitä nappaa.
Sadepäivä mieleen kuvia luo
runoksi näin muotoutuvat nuo.
Vauhtiin Petterit vallattomat
runoksi ajatukset omat.
Tytöt rakentaa runosillan
pojat virkistävät illan.
Lukuhetkiä kaivaten
tönin teitä vaivaten.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lomaa kesäaika
pilvistä
tuulista
sateesta
kesästä suomen,
juttua kesän
ilmoista
piisaa.
Runo se on
kesäsää
runo myös
tuulen.
Pegasos sinne ja tänne loikki.
Nyt se raukka on ihan poikki.
Reporankana makaa maassa
naapurin lehmihaassa.
Muistot ihanat kesäiset,
nuo lapsuuden aikaiset.
Lehmihaka toi mielehen
herttaiset muistot jällehen.
Mummi lehmiä huuteli,
että ptrui piikani
tulkaapa kottiin, tulkaa
mamman luokse juoskaa.
Hakaan tulivat peräkanaa
koko lauma tuota pikaa.
Lehmisavu oli laitettu,
suolat kivelle kannettu.
Vastalla huiskin kärpäset pois,
jotta mummin parempi lypsää ois.
Savun haju oli aivan ihana,
oli mukava olla siellä mukana.
Noita aikoja kaipaelen,
lämmöllä niitä muistelen.
Ei ollut juuri rikkautta,
mutta löytyi rakkautta.
Pienenä piikana Lehmiahossa
olinkin varsinaisessa opissa
olipa tarkka emäntä siellä
pikkupiika vain melkein tiellä
siisteys oli pikkutarkkaa
muuten ois tullut sanaharkkaa
kylänkuulu oli emäntä
kaiken piti olla siistiä.
Aurinko taivaalla helottaa
kutsuu pyöräilemään.
Ukkosella pelottaa
säätiedotus yhtenään.
Sadetakki pyöränkoriin
ja tietä polkemaan.
Vauhtiin saan pyöräoriin,
kuluu kilometrit solkenaan.
Puolimatkaan päästessäni
vettä taivas viskoo.
On bussipysäkki edessäni
sadetakki pitää kiskoo.
Ehtinyt en kastua vielä
nyt taivaalle katselen.
Ukkonen karjuu siellä
seasta mustien pilvien.
Kesän vaihtelevassa säässä,
ei ykstoikkosta hetkeä näy.
Millon aurinkohattu päässä,
milloin tuulitakissa käy.
Vaan kesämme kaunis tää,
iloa, lämpöä antanee yhä.
Kesämieli mieleen jää
ja luonto kuin armas pyhä.
Täähän nyt on kova juttu
on myös kaikille tuttu
et vettä sataa aina vaan
siint on pakko kirjoittaa.
Mistä pilvet vettä kerää
kun sadetta piisaa yhtenään
sanomatta ei voi olla
kesä nyt on piloilla.
Siivousvimma yllätti mun
entäs yllättikö sun?
huiskittava on pölyt pois
astma silloin hyvin voi.
Kun tarkemmin katson ikkunoita
puhtaus on kaukana noista
vettä ja rättiä pitäis käyttää
ikkunat pitäis puhtaalta näyttää.
Koti on aina työtä vailla
vaikka pesis ja putsais,millä lailla
niin huomenna on taas rättiä vailla
näin työtä riittää kotona aina.
No empäs ryhdy valittamaan
kun hommat kuitenkin osaan
siivoan aivan nurisematta
laiskan töitä laskematta.
Siis, jatketaan töitä vaan
puhtaassa on niin mukavaa
palkkioksi tuikku palamaan
ja hyvät kahvit nautitaan.
Ukko salailla
taitaa kai.
Kulkee kuin
varas hiipien.
Eukko siinä
tiirailee
mikä lienee
mielessä ukon.
Hymynvirne kaihertaa
suupielessä vaan.
Nyrkkiin puristaa
pientä rasiaa.
Eukolleen sen antaa
kuin salaillen.
Muisti petti ukon
vasta ensikuussa
hääpäivää juhlitaan.
Voi ukkoa
ukon muistia
ollut ei, lahjan osti
eukolle vei
eukko ihmeissään
ukkoa ihmetelemään
muisti ukon petti
hääpäivää kun vietti
eukko vain ihmeteli
ukon touhuja kummasteli
kuukausi myöhemmin
juhlia juhlittiin.
Tänään metsässä mellastin,
mustikoita poimiskelin.
Kerttusen laulua kuuntelin,
suopursun tuoksua haistelin.
No hiljaahan minä olin,
vain risusia rapsauttelin.
Eihän sovi mölytä metsässä,
kun marjoja on etsimässä.
Voi vielä kulkijat kuulla,
samoille mättäille tulla.
Pieniä oli mustikat metsässä,
mutta lisää siellä on kypsymässä.
Kylläpä maistui kahvi mättäällä,
vatsa täyttyi ruisleivällä.
Aurinko pintaa hyväili,
siinä sitä hetken lepäili.
Eipä päivä parempi voisi olla,
saa metsän rauhasta nautiskella.
Tämä juttu pannaan uusiksi,
kunhan saan mansikat poimituksi.
Mustikat oottaa poimijaa
metsään pitäisi mennä vaan
piirakkamarjat pitäis noukkia
et piirakast vois nauttia.
Samalla nauttis luonnosta
kerttusen laulua kuunnellessa
jos kerttusen minäkin näkisin
sen laulun tuntemaan oppisin.
Mättäällä minäkin istuisin
kahvit joisin tietenkin
mikä sen ilon minulle tois
kuin istua mättäällä ja unelmois.
Siinä sitä päivässä iloa ois
mustikat keräisin pois
näin mustikkapiiraan saisin
mustikat kun kotiin kantaisin.
Kaveri on metsään saatava
yksin en metsään uskalla
karhu voi vastaan tulla
sellainen on pelko mulla.
Voihan siellä susikin jolkuttaa
siellä ne pedot kulkee vaan
rohkeita tää voi naurattaa
mut minulle se on totta vaan.
Tää runo ei kauniimmin loppua vois
kun piirakan uunista ottaisin pois
kahvit makoisat keittäisin
ja mustikkapiirasta maistaisin.
Päivä iltaan vaihtuu,
hämärään pilviseen.
Lämpö vähiin haihtuu
ei palaa kesä entiseen.
Viileiksi käyneet yöt
verkkaan lämpiää aamut.
Ilmassa ihmisen työt
nuo näkymättömät haamut.
Ihminen taidoillaan uhoo,
keräten omaisuutta rahaa.
Onnellisena maailmaa tuhoo
huomaamattaanko luo pahaa..
Takoo myrskyt, sateet maata,
meret,järvet tulvii yli muurin.
Hakkuista ei tohdi laata
on tuho iloista suurin.
Kesä ihanaa aikaa
kukkasten, vihreyden.
Lintujen laulu raikaa,
tuoden rakkauden.
Kaunis on maapallomme,
kaunis luonto sen.
Meil on siinä paikkamme
kotimme kultainen.
Vaaroja täynnä on
maailma mahdoton.
Pedot metsässä vilistää,
saattaa ne joskus yllättää.
Säästyinpähän pedoilta.
Taisivat pelätä minua.
Ei näkynyt nallennallea,
eikä hiirenharmaita susia.
Tänään poimin mansikoita.
Ei ollut pellolla itikoita,
eikä petoja muitakaan,
rauhassa ryhdyin poimintaan.
Mansikkahillo jo valmista on,
aamulla vien ne varastohon.
Osa on tietenkin pakastimessa,
talven tuiskuja oottamassa.
Hyvä on tämäkin päivä ollut.
Ei ole pahoja tehtyä tullut.
Siivoukset saa vielä odotaa,
odotan päivää inspiroivaa.
Niimpä on
vaaroja loputon
määrä maailmassa
elämän matkassa.
Mansikat oot poiminut
hillot monet laittanut
nyt on mistä ottaa
lettujen päälle laittaa.
Monenlaista hyvää saa
jälkiruokaa makoisaa
mustikat kun poimit
esimerkki muille oisit.
Päivä tää on ihanainen
lämmin sekä aurinkoinen
ulos pitää mennä
näin ihanalla säällä.
Sade maata viskoo
kukat varsista kiskoo.
Lämmön muualle siirsi
vanan hiekkaan piirsi.
Pimeänä päivää makaa
pilvet pisaroita jakaa.
Kesä pian muistona
vetisenä suistona.
Aurinko hetken viivähti
pois pian vierähti.
Kesä erilainen tää
ehtiikö vielä lämmittää.
Viileitä öitä ollut
ei paljon lämpöä tullut.
Kovin ilmat vaihtelee
useimmin vain satelee.
Loppukesän toive tää
anna auringon lämmittää.
Nosta pois sateen huntu
anna kesä lämmön tuntu.
Olenpahan onnessani
Ahvenanmaalla ollessani
aurinkoa sain piisalle asti
päivä paistoi niin ihanasti
merituulet lempeesti keinutteli
ystävät hyvästiks heilutteli
laivalla seisova pöytä houkutteli
syömään tietysti liikaa vietteli
nyt mummo
sulattelee
kotona hauskaa reissua muistelee.
Uneni läpi
aamuyöstä
kuulin tuulen tempoilevan
koivujen sateesta
raskaita latvuksia.
Tämäkin kesä
on kohta kypsä,
vahvoina puhelevat
puitten oksat
tyynnyttäen levotonta mieltäni.
Ja minun on hyvä olla.
Säälin palstan seriffiä
ei oo helppo homma hällä
meitä monenmoista vipeltäjää
monenlaista jälkeä jättää
turhaa, turhaa parjausta
toisiensa mollausta
minua ei seriffiksi
saisi isolla rahallakaan
vaan onneksi ei tarvitsekaan
sopuisasti koetan elää
mitä turhaa tehdä tenää
miks ei voi vain nautiskella
turhaa täällä voivotella
toisiansa haukuskella
kun voi rauhassakin elää
mukavasti viettää päivää
runoella niitä näitä
katsella vaikka puntarpäitä.
Aina on joku sarmikas
tahtoo olla harmikas.
Rokotettu väärällä neulalla
moittimisen seulalla.
Seriffille kiukuttelee
sanojaan liukuttelee.
Jospa tahtoo seriffiksi
palstat itsensä tehtäviksi.
Seriffviä kovin mollaa
itseänsä hyvin nollaa.
Miksi kiukutella tyhjästä
turhaa ilkeyttä nyhjästä.
Seriffi hyvin työnsä tekee,
tyhjät sanat vekee.
Työrauha täytyy antaa
hyväsana parhaan kantaa.
Pahoja sanoja maailmassa
liian moni jakamassa.
Petteri runollaan
sai näin aattelemaan.
Kiitos Petteri
Tuuli poisti
pilvet taivahan.
Auringon nään
paistavan.
Kesää hetki
vielä hymyää
säteet auringon
rikastuttaa
ilmeet kasvojen.
Näinhän se meteorologi lupasi,
että lopulta helle alkaisi.
Lupaavalta aamu näyttää,
joko ilma toiveet täyttää.
Vaikk' jo kaupan tangossa
on syksyvaatteet jonossa.
Älytöntä touhua
ei siihen tule muutosta.
Eikö huomaa kaupan väki,
kun jo muut sen kauan näki
että vielä syksyllä
voi paljain säärin kävellä.
Helle sekoittanut konepään
ihmettelemään jään.
Lähettetty viestejä
täynnä roska piestejä.
Sivuille aina pukkaa
sais jo mennä hukkaa.
Ei ole öötä, äätä
on kuin haisunäätä.
Joka väliin itsens lykkää
vaikkei kukaan tykkää.
Hetken palstan heivas
taas takaisin veivas.
Heltees ei vikaa lain,
viestit lentelee vain.
Huviksensa niitä lataa,
pittitaivaan rataa.
Juu, siit on kysymys
tuo yksi ilkimys
ossaa olla sitkeä
aikalailla röyhkeä.
Hän on haukut saanut
eikä vaan oo laannut
silti aina jatkaa
yksinäistä matkaa.
Miksi olla yksinään
palstal ei oo ystävää
yhtään joka ymmärtää
hän on vain jääräpää.
Jotain on kovin pielessä
ihmisluonteen mielessä
poistettu kirjoitus on
luonne ei oo ongelmaton.
Annetaan olla hänen vaan
kun ei muuta voidakkaan
kauaa ei luulis yksinään
kirjoitusta yrittää.
Ollaan kuin ei oltaiskaan
pois häntä eikai saa
hän kun vain haluaa
kaikkien mielet pahoittaa.
Enpä tiedä lainkaan,
mistä tässä puhutaan.
Törmännyt en ollenkaan
tämän laadun pulmaan.
Missähän tuo luurailee,
missähän tuo piilottelee?
Säästynyt oon tuolta
pahanilman linnulta.
Kesäpäivä mahtava,
juuri poies painuva.
Ilta tyyni ihanainen,
tässä paras kesä vainen.
Lämmintä vielä on luvassa.
Nyt ei pysytä tuvassa.
Ulkona vain auringossa,
terveyttä hankkimassa.
Lämpö auringon
ihanaa on
sittenkin kesä.
Poistui tuulet,
sadekkin.
Vielä tahtoisin
jatkuvan,
kesän ihanan.
Aurinko hellii ihoa
tyttö itseään rasvaa.
Ei saisi enää lihoa
muuten vatsa kasvaa.
Uimaan ei tahtonut tulla
tyttö sorjanlainen.
"Läskinen vartalo mulla
tahtoisin piiloon vainen".
Äiti laihaksi nimittää,
ei pidä paikkaansa laisi.
turhaan se siitä kimittää
voi,pois jos läskit saisi.
Kaverit järvessä mellastaa
tyttö katsoo puskan takaa.
Varjoon pian kellahtaa
viltillään vain makaa.
Kaverit rannalle palaa
kulkevat hiljaa tytön eteen.
Nostavat vilttiä salaa
heittäen tytön veteen.
Huitomista huutoa, pärskettä,
melkoista melskettä,
tyttörukka aikaan sai
kaverit kun nauroi vain.
Siinä läskit unohtui,
tyttökin jo rauhoittui.
Läskit veessä haihtuu
uidessa paljon, laihtuu.
Viileetä on yässä
kalat kivenkolossa
häärii vaan.
Hauen loiskintaa
kuuluu kauempaa.
Kai se mua aristaa
uunissa sen paikka
jo orottaa.
Rapukekkerit pidettiin
ravut punaisiks keitettiin
tillit sekaan heitettiin
snpaseja naamaan nakattiin
välillä me laulettiin
rapuja naamaan pisteltiin
pyrstöistä lihat kaluttiin
saksista suuhun imeskeltiin
sitten me taas naurettiin.
Aikaisin aamulla
rantaan kipitin.
Ei ketään näkyvissä
kun sukelsin
veteen yön kylmään.
Koko uimapuvussani
suuret kukkaset
kietoutui ympärilleni.
Veden neidoksi
itseni kuvittelin.
Katsoin peilityynestä
järven pinnasta
kuvajaistani.
Hyljehän se siinä
paistatteli.
Niin hiljaa, niin hiljaa
syksy saapuilee,
kooten auringon viljaa
ja koleutta hapuilee.
Aaltoilee kesänhelmat
vireessä tuulen heikon.
Poissa kesän unelmat
kuuluu kutsu syksyn veikon.
Syksy jo hiljaa kuiskii
ja kesää varkain viilentää.
Pian tuuli puita huiskii
lehdet maahan lennähtää.
Vaan vielä hetken jatkaa,
kesän lämpimät tuulet.
Oottaa syksy hetken matkaa
hiljaisen kuiskauksen jo kuulet.