”Suomen valtio on saanut tuomioita sellaisissa sosiaaliturva-asioissa, joissa asianosaisilta oli salattu heitä itseään koskevia oikeudenkäyntiasiakirjoja, joissa oikeutta ei saanut kohtuullisessa ajassa tai joissa päätöksiä ei ole perusteltu asianmukaisesti.
Monet tapaukset liittyvät ”vakuutuslääketieteeseen”, joka ei ole oikeaa lääketiedettä vaan enemmänkin kansallista sosiaaliturvahallinnointia. Sellaisen abkadabralääketieteen nimissä lääkäreillä on oikeus lausua potilasta näkemättä lääketieteellisiä arvioita hänen sairaudestaan ja työkyvystään.
Vakuutusoikeudessa toimii yhdeksän sivutoimista lääkärijäsentä 2 200 euron kuukausipalkalla. Lääkäreiden tehtävänä on ottaa hallinnollinen kanta siihen, ettei kukaan sairas saa toista parempaa kohtelua ”yhdenvertaisen kohtelun” nimissä.
Vakuutusoikeuden ei tarvitse kunnioittaa potilasta tutkineen ja hoitaneen lääkärin terveydentila-arviota.
Sitä tarkoitti silloinen sosiaaliministeri Maija Perho vastatessaan nykyisen poliisiministeri Kari Rajamäen asiasta tekemään eduskuntakyselyyn: ”Hoitava lääkäri ei suhteuta potilaansa työkykyä ja tilannetta vakuutuslääkärin tavoin muiden vastaavien eläkkeen tai korvausten hakijoiden kohdalla noudatettuun korvauskäytäntöön.”
Hoitava lääkäri ei siis osaa olla vakuutusyhtiöiden asialla toisin kuin vakuutuslääkäri.
Suomen valtio on tuomittu Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimessa sakkoihin muun muassa siitä, että vakuutusoikeus oli pyytänyt potilaasta lisäselvityksiä vakuutusyhtiöltä antamatta niitä potilaan tietoon.
Nykyään potilas saa vakuutusoikeuden mukaan lausua mielipiteensä kaikista itseään koskevista tiedoista, ja siltä osin ihmisoikeustuomioistuin on parantanut suomalaisten oikeusturvaa.
Vakuutusyhtiöillä – ja Kelalla – on omat ”asiantuntija” lääkärinsä, jotka voivat ottaa kantaa ihmisten terveyteen itse potilasta näkemättä. Näillä lääkäreillä ei tarvitse olla erityispätevyyttä alalle, vaikka lääkäriliitto myöntääkin kurssituksen perusteella ”vakuutuslääketieteen” erityispätevyyksiä.
Vakuutusyhtiöt voivat kuitenkin ostaa lausuntoja keneltä tahansa laillistetulta lääkäriltä, joka tukee niiden kantaa.
Jotta kansalaiset eivät oppisi varomaan vakuutuslääkäreitä, näiden yhdistys ei anna julkisuuteen jäsenluetteloaan.
Suomessa sattuu vuosittain 120 000 työtapaturmaa, joten vakuutusyhtiöt saavat periä pakollisia vakuutusmaksuja sen mukaan, että niiden korvauskulut tulevat katetuiksi.
Vakuutusyhtiöt saattavat kuitenkin välttää maksamasta korvauksia, jos väittävät lääkäreidensä suulla, että tapaturma ei ole sairauden syy, vaan että taustalla on jokin muu sairaus.
Se, että sen muun sairauden laatua ei potilaalle kerrota on oikeusmurha – ja syy valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen.
Ihmisoikeus - ja toimeentuloasioissa me emme voi aina luottaa Suomen valtioon.”
Lähde: Hymy 03/2005 KotiBryssä – kolumni/ Esko Seppänen
Monet tapaukset liittyvät ”vakuutuslääketieteeseen”, joka ei ole oikeaa lääketiedettä vaan enemmänkin kansallista sosiaaliturvahallinnointia. Sellaisen abkadabralääketieteen nimissä lääkäreillä on oikeus lausua potilasta näkemättä lääketieteellisiä arvioita hänen sairaudestaan ja työkyvystään.
Vakuutusoikeudessa toimii yhdeksän sivutoimista lääkärijäsentä 2 200 euron kuukausipalkalla. Lääkäreiden tehtävänä on ottaa hallinnollinen kanta siihen, ettei kukaan sairas saa toista parempaa kohtelua ”yhdenvertaisen kohtelun” nimissä.
Vakuutusoikeuden ei tarvitse kunnioittaa potilasta tutkineen ja hoitaneen lääkärin terveydentila-arviota.
Sitä tarkoitti silloinen sosiaaliministeri Maija Perho vastatessaan nykyisen poliisiministeri Kari Rajamäen asiasta tekemään eduskuntakyselyyn: ”Hoitava lääkäri ei suhteuta potilaansa työkykyä ja tilannetta vakuutuslääkärin tavoin muiden vastaavien eläkkeen tai korvausten hakijoiden kohdalla noudatettuun korvauskäytäntöön.”
Hoitava lääkäri ei siis osaa olla vakuutusyhtiöiden asialla toisin kuin vakuutuslääkäri.
Suomen valtio on tuomittu Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimessa sakkoihin muun muassa siitä, että vakuutusoikeus oli pyytänyt potilaasta lisäselvityksiä vakuutusyhtiöltä antamatta niitä potilaan tietoon.
Nykyään potilas saa vakuutusoikeuden mukaan lausua mielipiteensä kaikista itseään koskevista tiedoista, ja siltä osin ihmisoikeustuomioistuin on parantanut suomalaisten oikeusturvaa.
Vakuutusyhtiöillä – ja Kelalla – on omat ”asiantuntija” lääkärinsä, jotka voivat ottaa kantaa ihmisten terveyteen itse potilasta näkemättä. Näillä lääkäreillä ei tarvitse olla erityispätevyyttä alalle, vaikka lääkäriliitto myöntääkin kurssituksen perusteella ”vakuutuslääketieteen” erityispätevyyksiä.
Vakuutusyhtiöt voivat kuitenkin ostaa lausuntoja keneltä tahansa laillistetulta lääkäriltä, joka tukee niiden kantaa.
Jotta kansalaiset eivät oppisi varomaan vakuutuslääkäreitä, näiden yhdistys ei anna julkisuuteen jäsenluetteloaan.
Suomessa sattuu vuosittain 120 000 työtapaturmaa, joten vakuutusyhtiöt saavat periä pakollisia vakuutusmaksuja sen mukaan, että niiden korvauskulut tulevat katetuiksi.
Vakuutusyhtiöt saattavat kuitenkin välttää maksamasta korvauksia, jos väittävät lääkäreidensä suulla, että tapaturma ei ole sairauden syy, vaan että taustalla on jokin muu sairaus.
Se, että sen muun sairauden laatua ei potilaalle kerrota on oikeusmurha – ja syy valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen.
Ihmisoikeus - ja toimeentuloasioissa me emme voi aina luottaa Suomen valtioon.”
Lähde: Hymy 03/2005 KotiBryssä – kolumni/ Esko Seppänen
Vastaukset 6
Vanhimmat
esitty asia on ollut tiedossa vuosikymmeniä....joten, pointti oli mikä?
jatkuu yhä, eikä kukaan korviansa lotkauta!!!!
Kiitokset tuosta kirjoituksesta, joka on hyvä muistutus siitä, miten tämäntyyppisiin(kään) epäkohtiin ei vain puututa. Asiat ovat yhtä rempallaan kuin ennenkin, mutta mitään ei tapahdu.
En tiedä, miksi näin on. Mutta ongelma on ollut lainlaatijoillamme tiedossa jo vuosikaudet. Hieno homma!
Hommahan on ollut samanlaista jo viimeiset 40 vuotta, joten jutun julkaisuvuodella ei liene ole kovin suurta merkitystä. Ehkä sen verran on muutosta tullut,että nykyinen touhu on todella häiriintynytttä kaikkineen lain suojineen ja asiakirjaväärennöksineen. Kuulemani mukaan eräs vak,yhtiön tekemä hoitavan lääkärinlausunnon väärennöstapaus on mennyt jopa syyteharkintaan asti.
Suomi on pieni maa ja lääkärit kuntoutuslaitoksissa tanssivat Kelan pillin mukaan, jos eivät niin kela ei lähetä enää potilaita riittävästi ja siitä seuraa vain taloudellisia vaikeuksia k.laitokselle. Heillä on muutenkin kustannusvaikeuksia, joten ei siihen kovaa painostusta tarvita ja kela omistaa esim. Kuntoutusortonista tietääkseni osan. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat vaikka eläkepäätöksissä sitä ei voisi todeksi uskoa mutta jo ennalta ohjaavia päätöksiä annetaan. Miksi, sitä ei voi koskaan tietää, miksi niin.
tossa omistus-suhteessa!!!!