iski synnytyspelko=/

Mulla laskettuaika 24.8. ja pikkuhiljaa on ruvennu jännittää. Oon koittanu olla liikaa miettimättä koko synnytystä, tilanteen mukaan sitte mennään. Mutta tietty välillä (etenkin yöllä kun on liikaa aikaa..) tulee just mietittyä että miten mahdan jaksaa ja osaanko ja kestänkö kivun. Toisaalta, kestää ja jaksaa ja osaa ne muutkin, miksen minä :)
Ensimmäistä oon menossa synnyttään, joten se ehkä vielä helpottaa tilannetta. Kun ei oo minkäänlaista vertailupohjaa eikä tiiä mitä odottaa :) menee vaan autuaan tietämättömänä ja antaa tilanteen viedä!

La:han vajaa kk ja mullakin alkaa hirvittämään synnytys aina vaan enemmän vaikka jo neljäs koitos edessä ja jokainen sujunut moitteettomasti ja hyvillä mielin joka kerran olen poistunut sairaalasta. Mäkin mietin just noita että aiemmin kakki mennyt niin hyvin että jos nyt täl vimosella kerralla sit meneekin kaikki päin honkia!?! Sen tiedän että kivun kestän ilokaasulla kuten tähänkin mennessä ja kipuun saa tarvittaessa jämerämmät "mömmöt" jos siltä tuntuu mutta jokin koputtelee silti ikävästi tuolla takaraivossa.
Mutta toivossa on hyvä elää, sano lapamatokin joten eipä näistä vauvamasuista eroon pääse kuin yhdellä tapaa=synnytys ;o) Mutta iloista mieltä loppuraskauteen ja koitetaan jaksaa.

Laskettuaika elokuun puolessa välissä ja samoin aika ajoin kauhistuttaa... olen yrittänyt olla miettimättä koko asiaa ja elää päivän kerrallaan. Ja samoin myös tuntuu, että en halua tietää liikaa etukäteen kaikesta mahdollisesta synnytykseen liittyvästä(mahd. vaikeuksista ym.), vaan tuntuu, että helpompi mennä "tietämättömänä kaikesta".

ja laskettuun aikaan reilu viikko...
Ei ole pelottanut aiemmin ja olen ajatellut että kunhan vauva vaan syntyisi terveenä, mutta nyt kun maha on välillä kipeä huomaan paniikin hiipivän. Hirveä tunne, jos ois joku keino jolla estäis tuota paniikkia valtaamasta... :(

Tiedän etten kuole tähän ja kaikki menee hyvin, mutta kipu saa sen aikaan... pelottaa.

Minulla on pikemminkin synnytys ahdistus! Välillä haluis jo synnyttää ja ootan innolla, ja sitten iskee keskellä yötä esim kauhee olo että toivottavasti ei tarviais lähteä nyt yöllä synnyttämään ja pelottaa että entäs jos kaikki ei meekkään niin hyvin kun viimeksi. Mitä tahansahan voi sattua!

Mulla oli ihan samat aatokset mielessä 1 kk sitten ja kysessä sentää oli kolmas synnytys.

Ensimmäisen kohdalla en ehtinyt pelkäämään synytystä, sillä se käynnistyi yllättäen rv 35.

Toisen kohdalla sitten jo pelkäsinki vaikka esikoinen syntyi nopeasti, luomuna ja ilman traumoja. Esikoisen synnytys oli niin helppo, että pelkäsin toista vaan enemmän, sillä eihän toinen synnytys voi olla yhtä helppo. No toinen oli aavistuksen helpompi ja nopeampi. Luomuna, ilman repeämiä ja kaikki sujui hyvin.

Kolmatta pelkäsin eniten. Eihän kolmas voi olla yhtä helppo varsinkin kun selkä oli jo tohjona ja hermoikudoksessa vaurioita....

Kolmas meni kuitenkin nopeasti ja helposti, ilman mitään ongelmia. Pelkäsin kolmannen kohdalla etten kestää kipua, tai jaksa. Mutta kestinkin hyvin. Koko ajan pysyin liikkeessä ja rentouduin parhaani mukaan. Annoin vaan synnytyksen viedä kuten edellisilläkin kerroilla.

Luotat vaan itseesi! Sinä olet nainen ja sinusta tulee äiti!

laskettuaika elokuun puoli välissä. Toista odotan. Ensimmäinen 1v5kk. Eka synnytys meni loistavasti ja oli nopea, tosin nopeus voi johtua käynnistyksestäkin... Nyt toista odottaessa on ruvennut jännittämään, jos toinen synnytys ei olekaan helppo kuten ensimmäinen ja jos en ehdikään saamaan epiduraalia, mikä ensimmäisessä synnytyksessä vei kaikki kivut! Lienee kaikkia jännittää synnytyksen määrästä riippumatta! Tsemppiä kaikille kohta äideiksi tuleville=)

kiitos kauheesti kaikille vastanneille on huojentavaa kuulla että ei itse ole ainoa tällaisissa tuntemuksissa ja kiitos myös kannustuksista:)