Oon kamppaillut alkoholiongelmani kanssa jo vuosia. Ongelma on ollut toisinaan aika pahakin. Tullut kännipäissään tehtyä sellasia juttuja mitä en kehtaa kertoakaan, vaikka useimmiten minä olen se joka on turpiinsa saanut(kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti). Mietin kaiken muuttuvan paremmaksi jos juon vain pelkkää keskikaljaa. Absolutismiakin olen harkinnut ihan vakavissani, mutta minun on vaikea kuvitella elämää kokonaan ilman olutta. Minun ei tee aina mieli juoda enkä olekaan ns. kokopäiväinen juoppo vaan ns. tuurijuoppo. Lisäksi olen viimeaikoina alkanut vetelemään myös pillereitä8masennuslääkkeet, rauhoittavat9 kaljan kanssa ja olen aika huolissani tilanteestani. Oon vasta 25 ja silti tuntuu välillä että elämä on todellakin takanapäin. Nyt olen about selvä, koska nukuin monta tuntia kuin tukki ja heräsin ja söin tuossa pikkasen eikä oo rahaa, eikä ole kyllä haluakaan vetää mitään.
Onko muilla tällasta?
Onko muilla tällasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
oon myös huokannut, että mulla on muisti heikentynyt, näkökin ajoittain, kuulo yms. Sitten välillä olen ollut niin masentunut, että olen saattanut vaan maata sängyssä 2-3 päivää niin kauan, että selkä on tullut tosi kipeäksi.
Myös tuntuu, että kukaan ei ym,märrä mua ja olen väärinymmärretty. Olen mielestäni hyväntahtoinen ja kiltti ihminen, vaikka olen joutunut poliisin kanssa tekemisiin ja oikeuteenkin rötöksieni takia. Tosin ne on niin säälittäviä juttuja, etten kehtais itekään muistella niitä.
En osaa tapella ja sen takia pyrinkin selvittämään asiat puhumalla. Kuitenkin olen joutunut väkivaltatilanteisiin ja haluaisin joskus todella antaa jollekin oikein isän kädestä. Olen myös harkinnut aseen hankkimista itsepuolustukseksi, mutta sitä en aio oikeasti tehdä. Mun kehitys on lähtenyt jossain eläömän vaiheessa väärään suuntaan, eikä se johdu alunperin päihteistä, koska olin vielä 16 vuotiaana täysin raitis.
Tää nyt on tälalsta avautumista, mutta ei mulla olem itään menetettävääkään oikeestaan. Missä asun, mua pidetään kylähulluna ja tuntuu kadullakin aina että kaikki tuijottaa että tuossa se friikki taas menee, vaikka se onkin mun pelkkää vainoharhaisuutta.
Yhteen aikaan kävin noissa AA-ryhmissä tosia ahkerasti, yli puolen vuoden ajan kävin joka päivä parikin kertaa päivässä. Mutta nyt en oo käynyt aikoihin. Toisaalta en kehtis mennä, mutat toisaalta en ole kovin motivoitunut.Vaikak siellä tietty tapais ihmisiä ja ois ainakin sen pari tuntia poissa pahateosta.
Mullahan on opiskelutkin, mutta ei ne oo kovin hyvin menneet ja nyt kesällä olen ihan sossun rahoilal elänyt. Oon sen verran epävakaa, ettei musta ainakaan normaaliin työhön ole, viimeksi sain potkut työkokeilustakin.
Moi!Tosta on jo aikaa kun kirjotit tään jutun mut otan vähän kantaa.Musta sun elämä on menossa oikeaan suunta sä olet alkanut miettii sitä se on jo paljon.Itselläni ei ole minkään laista ongelmaa aineista,mut kokemusta ja sivusta seurannen tietoo.Tarkentaen olen seurustellut parinkin huumeiden käyttäjän kanssa ja saanut ne kuiville siksi aikaa kun suhteemme kesti,lisäksi yhden alkoholistin kaa joka repsahti uudestaan erottuamme.Jos haluat purkaa tunteitasi henkilökohtaisesti kirjoita sähköpostii [email protected] tai tään palstan kautta.Voimia sulle suosittelen jatkossakin aa-ryhmässä käyntiä eikä na-ryhmäkään ole paha vaihtoehto.