Miksi monesti yksinäisiä kehotetaan katsomaan peiliin, jos ystäviä ei ole? tietty fyysisesti kyllä, ei sitä kannata haista, olen puhdas ja kampaan hiukseni ja vaatteet ovat puhtaat. Mutta luonnettani ei aio muuttaa, enhän minä sillon olisi aito ystävä, jos muuttaisin itseäni saadakseni kavereita tai ystäviä!
Itse inhoan teennäisyyttä, teeskentelijät olkoot ns. ystäviä keskenään. Tiedän kyllä olevani vähän ärsyttävä, mutta monella minun mielestäni ärsyttävällä ja huumorintajuttomalla ihmisellä on kavereita ja ystäviä, joten miksi minä en saisi olla oma ärsyttävä itseni. Enkä minä ole ärsyttävä koko aikaa, en voi mitään sille jos pelkkä olemukseni inhottaa. En ole niin yksinäinen kuin moni täällä, minulla on perhe, mutta ei ole ketään kenelle esimerkiksi nyt soittaisin ja pyytäisin lenkille tai kahville. En vain jostain syystä osaa ystävystyä oman sukupuoleni kanssa, vaikka haluaisin. Miesten kanssa tulen hyvin toimeen, mutta kavereita ei hesitäkään ole tullut, eikä se täällä junttialueella ole sopivaakaan.
Itse inhoan teennäisyyttä, teeskentelijät olkoot ns. ystäviä keskenään. Tiedän kyllä olevani vähän ärsyttävä, mutta monella minun mielestäni ärsyttävällä ja huumorintajuttomalla ihmisellä on kavereita ja ystäviä, joten miksi minä en saisi olla oma ärsyttävä itseni. Enkä minä ole ärsyttävä koko aikaa, en voi mitään sille jos pelkkä olemukseni inhottaa. En ole niin yksinäinen kuin moni täällä, minulla on perhe, mutta ei ole ketään kenelle esimerkiksi nyt soittaisin ja pyytäisin lenkille tai kahville. En vain jostain syystä osaa ystävystyä oman sukupuoleni kanssa, vaikka haluaisin. Miesten kanssa tulen hyvin toimeen, mutta kavereita ei hesitäkään ole tullut, eikä se täällä junttialueella ole sopivaakaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Veikkaan, että tähän liittyy lähinnä ne elämän valinnat. Esimerkiksi miksi on jäänyt nuorena kotiin vaikka toiset ovat lähteneet juhlimaan yms. jutut.
Kyse ei ole niinkään mistään ulkoisesta.
Tai voin olla väärässäkin, mutta tämmöinen tulee ekaksi mieleen, kun puhutaan peiliin katsomisesta.
kummastuttaa se ettei ystäviä vaan tunnu löytyvän. En myöskään aio muuttaa itseäni muuksi, vaan haluan olla aidosti oma itseni. Mikä sitten on syynä siihen ettei ystäviä vain löydy tai ole? Onko vika vai siinä, jos oletkin aito ja avoimempi kuin muut, oletkin sitten toisten mielestä ei miellyttävä/ei kiinnostava? Pitäisikö teeskennellä olevansa jotain muuta, kun juuri tällainen itseäni myös inhottaa, jotta saisi ystäviä? Mitä vikaa on aitoudessa ja se että puhuu avoimesti, on avoin, eikö sen juuri pitäisi ystävyyteen kuulua?
Vikaa en löydä peilistä vaikka kuinka tuijottaisin. Minun kaltaisestani ihmisestä ei ilmeisesti vain pidetä, eikä minun kaltaisiani samanlaisia muita vain ole/löydy, jotka samanlaista ystävyyttä arvostaa ja oikeasti ja aidosti haluaisi todella myös ystävystyäkin.
Millä tavoin olet mielestäsi ärsyttävä?
Peiliin katsomisella voidaan tarkoittaa sitä, että sinun pitäisi itse tehdä enemmän aloitteita, pyytää kahville, käydä itse kylässä yms. Minulle tuo on myös ongelma. Kaipaan lisää ystäviä, mutta olen erittäin huono ottamaan yhteyttä keneenkään. Myöskään en halua olla joka päivä yhteydessä, minusta ystävä voi olla vaikka tapaamisten välissä olisi useampi viikko, mutta monet siinä ajassa luulee ettei ystävyyttä enää ole eivätkä enää ota minuun päin yhteyttä.
Ainahan voit sopia niitä tapaamisia viikonkin välein niin ystäväsi tietävät että haluat tavata.
Ainahan voit myös soitella tai mesettää.