Tunnistaako joku äiti olevansa lastaan kohtaan ylihuolehtivainen (mitä se nyt kenenkin mielestä tarkoittaakin)?
Minulla on 2 vuotias lapsi ja olen muitten ja ehkä hieman itsenikin mielestä ylihuolehtivainen.
En tee sitä "tahallani" ja tuntuu että jos huolehdin vähänkin vähemmän niin en ole niin hyvä ja rakastava äiti.
Välillä silti itseänikin mietityttää kun en mielelläni uskalla antaa lastani muiden hoitoon kuin oman äitini, koska olen nähnyt että hän hoitaa ja tekee asiat samalla tavalla lapsen suhteen kuin minä.
Välillä pelottaa jopa antaa isänsä huolehdittavaksi koska olen huomannut hänellä olevan vähän "hälläväliä" asenne. Ja mieheni ei myöskään anna lapselle lohdutusta ja empatiaa jos lapsi satuttaa itsensä johonkin.
Tuntuu että lapseni saisi viettää aikaansa mieluiten vain minun seurassa, silloin hän on kaikkein eniten turvassa (vaikka tiedän että mitä tahansa voi sattua kenen hoidossa tahansa).
Rakastan lastani eniten maailmassa ja pelottaa suunnattomasti jos hänelle sattuu jotain.
Ajatteleeko muut äidit näin vai olenko ihan kajahtanut? :)
ylihuolehtivainen
4
343
Vastaukset
- kirjoituksestani
Kyllä myönnän itsekin olevani ylihuolehtivainen. Huolehdin välillä liikaa enkä anna lapselle "tilaa" oppia rauhassa vaan huolehdin ja hästään ympärillä=)
Tosin, raaskin jättää tytön (1v9kk) ihan hyvin isänsä kans, vaikkei mies samanlaista hellyyttä lapselle annakaan kuin äiti. Toki mieheni lohduttaa ja ottaa syliin jos tyttö johonkin itsensä satuttaa mutta se on erilaista hellyyttä kuin äidin antama ja näin ollen oikeinkin tervetullutta lapselle! Lapsi tarvitsee erilaisia kasvattajia ympärilleen joten voisit alkaa luottaa mieheesi=) Kun vain jätät lapsen isänsä kans niin luulenpa että huolehtii hänestä ihan takuuvarmasti!
Omalle äidilleni ja vireälle mummulleni voin tyttäreni jättää myös aivan huoletta, he tekevät asiat myös hyvin samoin kuin itse ja kysyvät tarkat "ohjeet" miten lapsen kans toimia=) - Justiina-70.
Kyllähän sitä on tullut huolehdittua liikaakin ja poika (6v) oppinut siihen, kun kahdestaan asutaan.
Olen järjestelmällisesti yrittänyt muuttaa itseäni hieman enemmän hällä väliä tyypiksi, enkä riennä enää heti paikalla auttamaan kun jätkä vähänkin inahtaa.
Isänsä luona on onneksi paljon, eikä siellä hätkähdetä pienistä.
On pelottanut paljon kun poika opetteli ajamaan kolme vuotta sitten fillarilla ilman apupyöriä ja lähti pyörä mukanaan isälleen, että mitähän siellä tapahtuu.
No, takaisin kotiin tuli poika joka todella osasi ajaa ilman niitä apupyöriä.
Samoin kun olemme opetelleet uimaan. Minun opastuksessa ei olisi oppinut varmaan koskaan, kun en yksinkertaisesti uskalla antaa kokeilla itse. (hukkuuhan se heti jos ei joka sadasosasekunti pidä kiinni) No iskän luona on sitten uiminenkin opeteltu.
Samoin luisteleminen, mönkkärillä ajaminen ym.
Että vaikka murehdin paljon, että kuinkahan siellä nyt pärjätään jne. niin pojalle tekee vain hyvää, että isä ei niin herkästi reagoi joka pinahdukseen kuin minä ja poikakin oppii itsenäisemmäksi kun isä on antamassa esimerkkiä.
Niin, kajahtaneita kai me kaikki äidit olemme. Lapsemme viimeistään tekee meistä kajahtaneita jos emme ennen niitä ole sitä olleet... - mutta....
Siis tavallaan tuohan on hyvinkin yleistä ja luonnollistakin, mutta siitä on syytä oppia pois, ensin voisit mielestäni aloittaa siitä että luottaisit lapsen isään. Jos isä ei lohduta yhtä perinpohjaisesti kuin sinä, niin se laps ei siihen kuole, hän saa erilaisia malleja ihmisyydestä ja ja kasvaa omaksi itsekseen ja luo suhdetta isäänsä. Jossain vaiheessa saatat kuitenkin joutua lapsen luovuttamaan päiväkotiin hoitoon, niin on lapselle aika kurjaa jos häntä ei kukaan muu ole ikinä hoitanut, ja nähnyt vain yhden ja ainoa tyylin, jota hän sitten odottaa saavansa joka paikassa.
Ja mielestäni liika suojelu lasta kohtaan ei opeta lasta varomaan itse asioita, hän aina sitten odottaa vaan että äiti tulee ja pelastaa.
Sinulla itselläsi on edessä kasvun paikka... - Miiiiiii*
"Rakastan lastani eniten maailmassa ja pelottaa suunnattomasti jos hänelle sattu jotakin"
Tuo lause on kuin omasta suustani... ja olen itsekin ajatellut, että oon vissiin ihan pimee kun mietin ja pelkään. Annan kyllä lapsen hoitoon isovanhemmille mutta aina on pieni epävarmuus mielessä. Lapsen isään luotan täysin, onneksi:), ja nytkin minun ollessa töissä lapsi saa kahdenkeskistä laatuaikaa isänsä kanssa kun isillä on loma!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751957Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361685Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81312Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241139Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151015- 59918
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57903