Kysäisenpä tätä, koska palstalla näyttää olevan runsaasti miehiä, joille nainen on se ja jonkinlainen käyttörukkanen, jonka kanssa kyllä tumputetaan, mutta ei missään nimessä keskustella keskinäisistä tuntemuksista. Ja toisaalta naisia, jotka elelevät pää pilvissä etsien satuprinssiänsä ihannemies-listojen kera.
Pidätkö itseäsi yhtä arvokkaana yksilönä kuin vaikkapa Matti Vanhanen tai oikeuskansleri Jaakko Jonkka tai Sauli Niinistö tai eläkeläinen Jorma Ollila ? Entä yhtä arvokkaana kuin Liisa Jaakonsaari, Liisa Hyssälä tai Eeva Biaudet? Tarkoitan mielikuvaasi henkilönä, en em,. henkilöiden varakkuutta tai julkisuusarvoa.
Ovatko sinusta julkisuuden henkilöt tai oman yhteisösi ns. johto- tai luottamustoimissa olevat sinua parempia ihmisiä? Arvotatko muita sukupuolen mukaan vai jostakin muusta syystä? Mistä ?
Pidätkö itseäsi yhtä arvokkaana yksilönä kuin vaikkapa Matti Vanhanen tai oikeuskansleri Jaakko Jonkka tai Sauli Niinistö tai eläkeläinen Jorma Ollila ? Entä yhtä arvokkaana kuin Liisa Jaakonsaari, Liisa Hyssälä tai Eeva Biaudet? Tarkoitan mielikuvaasi henkilönä, en em,. henkilöiden varakkuutta tai julkisuusarvoa.
Ovatko sinusta julkisuuden henkilöt tai oman yhteisösi ns. johto- tai luottamustoimissa olevat sinua parempia ihmisiä? Arvotatko muita sukupuolen mukaan vai jostakin muusta syystä? Mistä ?
Vastaukset 16
Vanhimmat
tai ainakin pitäisi.
Itseni koen tasavertaiseksi kaikkien kanssa, ei titteleillä ja varakkuudella ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Tunnen ihmisiä "huipulta" ja samoin ihmisiä jotka eivät ole pärjänneet tässä elämän kierrossa.
En koskaan ole tuntenut itseäni millään lailla epätasa-arvoiseksi.
että ihmisen arvo on kaikilla sama, mutta eihän se näin ole. Kun ajattelee esim työhiargiaa, töissä on arvostettuja virkoja ja alempiarvoisia töitä. Kyllä nämä korkeimmissa viroissa olevat ovat niitä kunkkuja. Alempiarvoisia töitä halveksitaan ja siinä samassa niitten tekijöitä.
on ollut tuuria.
Kaikki työpaikat missä olen ollut, ovat olleet hyvinkin tasa-arvoisia, ja aina tuntenut työtäni arvostettavan.
Samoin parisuhteissani, olen voinut toteuttaa itseäni, vapaus ja kunnioitus, voisivat olla sanat.
On asioita mitä en siedä, niin kai meillä kaikilla omansa, typeryys, juoruaminen, valehtelu, omaan napaansa tuijottelu, ymmärtämättömyys (tyhmyys).
tyhmä siksi, että ei ole syntymälahjaksi saanut älliä, onko tasa-arvoinen? Ei,eihän? Ei ihmiset ole muutenkaan tasa-arvoisia.
Oleellista mielestäni on että ne jotka on pantu paljon vartijoiksi myös vastaavat niistä asioista.
Lähimenneisyys on kyllä saattanut hieman epäilemään tätä.
Mielestäni eriarvoisuuden merkki on se että samat sönkkösönkseenit ja itsekkäät, korruptoituneet tyypit äänestetään valtaan aina vaan uudelleen.
Onneksi siellä on kunnollisiakin tyyppejä.
Ulkoisilla tunnusmerkeillä ja henkilön arvolla ei mielestäni ole mitään tekemistä keskenään.
Minä kävin "haarukoimaan" tätä asiaa omasta pienestä elämästäni, kuinka minuun on suhtauduttu ja kuinka itse olen suhtautunut elämäni varrella kohtaamini ihmisiin.
Siis näihin työpaikka kokemuksiin ja harrastusten puitteissa tapaamiini ihmisiin.
Minusta aihe on mielenkiintoinen, jos emme lähde pohtimaan tässä, mitä politiikassa tapahtuu.
Minulla ainakin on vain yksi henkilökohtaisesti tapaamani politiikko, joka sekin oli sattuma, sillä Hän vieraili kesälomani aikaan kyseisellä paikkakunnalla kyläjuhlien aikaan.
Jos taas politiikassa lähdetään periaatteella "ILTAPÄIVÄLEHDET" tietää kaikki, niin paljon on parannettavaa mielestäni tiedoissa.
Tästähän tulisi loputon keskustelu, siis jos sotketaan politiikka, koska harvemman maailmankuvaan ja ihmis-suhtautumisiin politiikot vaikuttavat.
Aloittajalle kiitos. Olen niin usein mietiskellyt näitä samoja asioita.
Juuri eilen kerroin tyttärelleni omia "nuoruusmuistoja", todeten, että nyt en ikimaailmassa toimisi niin.
Minun kohdallani on ollut määrätty "luonnonlapsi" systeemi, koska lähdin hyvin nuorena maailmalle. Paljon minulle henkisesti annettiin ns. "turpiin", mutta oli hyvääkin minun avoimuudesta ja luottamuksesta vilpittömästi toisiin ihmisiin.
Jos minun nyt pitäisi samaistaa itseni johonkin kaikkien tuntemaan "julkkikseen", niin miehenä haluaisin ehdottomasti olla Matti Vanhanen ja naisena Sinikka Mertala, mutta tuo naisidoli voisi olla myös Riitta Väisänen.
Voi Riitta Riitta, niin naisenergiaa meillä pursuu ja samaistun sinuun täysin.
Jotenkin nuoruuden tyhmyyttä minulla oli asenne, että kaikki ovat samanarvoisia, mutta myös kaikille pitää olla kohtelias.
Muistan edelleen suuren yrityksen johtajan (Kauppaneuvos), jossa palvelin 15-vuotta.
Kuinka ihanasti hän osasikaan suhtautua suuressa arvossaan tällaiseen "luonnonlapseen", vaikka olinhan minä mielestäni "aikuinen nainen", sillä olin juuri avioitunut 20-vuotiaana.
En ymmärrä koko kysymystä!
Tasa-arvoasia liittyen yleensä sukupuoleen mutta muuten?
Vielä vähemmän ymmärrän yksilöiden välistä arvokkuuspohdintaa.
Toiset vastaavat mittavammista asioista kuin toiset mutta ei se mielestäni ole mikään absoluuttinen arvokkuuden mitta.
Tosin minua on väitetty auktoriteettivihamieliseksi?
Suuryritysten johtajista paljastuu tietyissä tilanteissa hyvinkin raadollinen pikkusielu.
Vastaavasti muurarissa saattaa olla todellistaa suuruutta, elämänviisautta ja suvaitsevaisuutta.
Poliitikoista minulla ei ole kovin kaksista käsitystä.
Liehuvasta liekinvarresta yhden MEPin kautta kaupunginhallituksen puheenjohtajaan.
Parhaiten luulen tuntevani siitä porukasta vaimoni.
Olen jopa äänestänyt häntä.
Työelämässä asioin hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Omassa organisatiossani ei koskaan ollut sukupuolia.
Oli vain henkilöitä.
Kiinnostuksen ja kiiman sekoittamisesta työasioihin olen nähnyt riittävän monta ikävää esimerkkiä.
Kunkin ammatti- ja koulutusryhmän jäsenet ovat silmissäni juuri niin arvokkaita kuin miksi yksilöinä toimintansa kautta osoittautuvat.
Aina nämä asenteet eivät ole olleet, lyhyen tähtäyksen omaa etua ajatellen, järkeviä mutta pohjukaissuolileikkaukselta olen välttynyt jo 33-vuotta.
kyllä se olen minä aivan itse omassa persoonassani joka tunnen itseni senverran arvokkaaksi etten lähde moisiin edes vertailemaan. Ei kai tavallinen ihminen ole niin sokea että samaistuu johonkin hyvinmenestyvään poliitikkoon, nehän elävät ihan omaa maailmaansa, meistä paskanjauhajista paskaakaan välittämättä. Olkaa tyhmät äänestäjät onnellisia.
Nuo poliitikothan ovat pelkästään oman etunsa ajajia, käyttävät meidän veronmaksajien varoja mielinmäärin omiin yksityisiin menoihinsa.Phyi.
Esimerrkkejä on pilvin pimein.
Papiksi naiset sopivat paremmin kuin miehet. Heillä on armonkäsitys, kun taas miehet uhkaavat synnintekijöitä piinalla ja helvetin tulella.
Uhkailu edistää hulluksi tuloa.
Olen täysin tasavertainen, tasa-arvoinen.
En vertaa "muihin", eiköhän ihmiset valitse itselleen oman "joukkonsa."
Olipa kysymys, ystävistä, harrastuksista, aikonaan opiskeluista, työyhteisöstä, asuinpaikasta, mieltymyksistä, poliittisesta kannasta, avio-avopuolisosta, lomaseurasta, jne.
kukaan ainakaan edusta tasa-arvoa. Mutta koville se tasa-arvo ottaa kotonakin. Tuo akka on kova sanomaan vähän joka asiasta. Jos yritän tasa-arvoa, tulee komento "turpa kiinni ukko, sinä et puhu mitään, jos ei kysytä". Nätti, mutta kiukkuinen rouva. Leppyy vasta sängyssä:)
Miten voi olla tasa-arvoinen miehen kanssa, jota ei voi kunnioittaa? Keskinäinen kunnioitus pohjaa luottamukseen, jonka mieheni on otteillaan murentanut jo vuosia sitten, nimittäin uskottomuudellaan. Luulin jo, että ne ajat on voitettu ja ikä olisi tuonut viisautta, mutta ei.
Taas on uudet kuviot menossa ja onneton vielä luulee, etten asioista ole perillä. Salamyhkäisyys on helposti huomattu juttu, kun kuitenkin samassa taloudessa asutaan.
Tasa-arvoisuus? Toteutuisi, jos mies olisi sen ansainnut.
Tässä iässä sitä yleensä hyväksyy itsensä jo täysin, kunnioittaa ja rakastaa itseään. Ei se ole titteleistä kiinni. Silloin arvostaa tasavertaisesti muitakin. Olen ylpeä itsestäni ja saavutuksistani ja tekemistäni asioista, ympärilläni olevista ihmisistä ja osaan nähdä muut tasavertaisina ihmisinä kanssakulkijoina. Sitä jo ymmärtää erilaisia ihmisiä; eihän kaikkien elämäntapaa voi hyväksyä, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia. Todellisiin epäkohtiin puutun vieläkin ja yritän vaikuttaa omalla tavallani. Kyllä maailmassa riittää ihan lähipiirissäkin töitä, jotta tasa-arvo ja tasavertaisuus toteutuisi.
Kiitos kaikille vastanneille, mielenkiintoisia pohdintoja.
Esimerkkihenkilöt sattuivat olemaan poliitikkoja suurimmaksi osaksi. Olisivat voineet olla muitakin. Otin nämä siksi,että kaikki tuntevat nimet. En pidä näitä henkilöitä ihmisenä itseäni arvokkaampina, mutta sen sijaan vaikutusmahdollisuutemme eivät ole tasa-arvoiset.
Mielestäni emme koskaan ole oikeasti keskenämme tasa-arvoisia yksilöinä, jos asiaa tarkastelee fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä älykkyyden ja lahjakkuuksien näkökulmasta. Ymmärtää toisiamme voimme silti ja poistaa epäoikeudenmukaisuuksia. Tasa-arvolla ymmärrän demokraattisen yhteiskunnan yrittävän luoda lainsäädännön, ns. maan tavan sekä sivistyksen ja koulutuksen avulla yhteiskuntaa, jossa yksilöiden oikeudet ovat jotakuinkin yhtäläiset sukupuolen, rodun, varakkuuden tms. taustojen vaikuttamatta. Se on ideaali, joka ei koskaan toteudu.