Siinäpä se, vauva olisi haaveissa ollut jo kaksi vuotta mutta mitään ei ole tapahtunut sen jälkeen kun pari vuotta sitten sain alkuraskauden keskenmenon. Nyt sitten odottelen josko olisi tärpännyt, kuukautiset ovat viikon myöhässä, reilun viikon maha oli kuralla, nyt vasta tasaantunut normaaliin, väsy painaa ja jotenki on vaan vetämätön olo. Voisivatko olla raskaus oireita?
Oloni on kamala koska viikko sitten sain kuulla ystäväni odottavan, tänään sain kuulla serkkuni odottavan, miehen sisko saa kohta lapsen ja miehen serkulle on tulossa vauva. Missäs se meidän on???!!! Olen katkera mutta onnellinen heidän puolesta, ketuttaa vaan.. Anteeksi, oli pakko saada jotenkin pois kaikki sisältä. Mutta kiitos jos joku vastailisi.
Oloni on kamala koska viikko sitten sain kuulla ystäväni odottavan, tänään sain kuulla serkkuni odottavan, miehen sisko saa kohta lapsen ja miehen serkulle on tulossa vauva. Missäs se meidän on???!!! Olen katkera mutta onnellinen heidän puolesta, ketuttaa vaan.. Anteeksi, oli pakko saada jotenkin pois kaikki sisältä. Mutta kiitos jos joku vastailisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ettet ole jo tehnyt testiä jos kuukautiset ovat myöhässä jo noinkin paljon...
ja tuo väsymyshän voisi hyvinkin olla raskausoire...
Testi tehty tänä aamuna ja negaa näytti. Nyt on lääkärille aika viikon päästä ja jospa sieltä saisi jotain osviittaa missä mättää.
On todella inhottavaa, kun itse toivoo kuumeisesti vaavia ja toiset ilmoittavat iloisesta odotuksestaan. Tuntuu, että se on niin väärin. Vaikka yrittäisi olla pelkästään onnellinen toisten puolesta, niin ei se onnistu...
Tärppäsikö teillä se kesken mennyt miten nopeaan?
Meillä tuulimuna tärppäsi heti pillereiden lopettamisen jälkeen, uutta odotellaan 5. kierto menossa.
Hei vaan!
Pystyn jotenkin samaistumaan tunteisiisi, vaikkakaan en ole kokenut keskenmenoa. Olen itse esikoisen yrittäjä, ikää 24. Takana on 9 kk yritystä ja joka kuukausi koen raskaan pettymyksen, kun kuukautiset alkavat. Jätin pillerit pois jo puolitoista vuotta sitten. Hyvä ystäväni jätti pillerit tämän vuoden huhtikuussa ja ilmoitti viikko sitten tehneensä plussatestin. Hänelle ei ehtinyt edes yhdetäkään kuukautiset tulemaan.
Toisaalta olen iloinen heidän puolestaan ja toivon heille onnellista odotusta, mutta samalla takaraivossa jyskyttää kysymys, miksei meille? Olen kateellinen heille ja vihainen itselleni. Pelkään kovasti sitä aikaa, kun ystäväni vatsa alkaa näkyä. Jotenkin jo nyt olen aistivinani itsessäni halua vältellä ystäväni läsnäoloa, sillä tiedän, että oma oloni muuttuu kauheaksi.
Kuulin heidän ilouutisensa siis viime torstaina ja loppuviikko oli todella rankka. Tiedän ylireagoivani tilanteeseen, sillä eihän oma tilanteeni ole kai vielä ihan toivoton, mutta silti... Pelkään pahoin, ettei kukaan voi oikein ymmärtää.
Hei!
Tiedän tavallaan miltä tuntuu, vaikka vauvaa ei vielä olla edes alettu yrittämään... On niin rankkaa edes nähdä lapsiperheitä tai odottavia äitejä.. Välillä on niin vihainen olo, välillä vain itkettää. Ja tämä siis nyt kun emme vielä edes yritä... Pelottaa miten reagoin sitten jos yrityksen alettua ei ala tärppäämään. Ja sitten se keskenmeno.. Tiedän ettei näitä pitäisi edes ajatella, mutta mutta. En voi mitään :(
Toisaalta kuitenkin tietää että kyllä meillekin sitten joskus lapsi tulee, mutta toisaalta pelkää aivan hirveästi ettei tulekaan.
Vielä vuosi odotellaan että yrittäminen voi alkaa. Siihen asti iltaisin itkeskellään sitä kaipuuta ja katsellaan kateellisena lapsiperheitä..
Voimia sinne!