Jossakin tuolla alemmassa keskusteluketjussa joku sanoi, että ei pidä yrittää kaikkea kerralla. Ensin pitää hoitaa juominen pois ja vasta sen jälkeen tupakka ja ylipaino.
Tupakkaa en ole polttanut 20 vuoteen, joten listalla on "vain" alkoholi ja ylipaino. Sapettaa nuo ylimääräiset kilot. Ainakin 10 pitäisi saada pois, mutta kun iltatissuttelun tilalle on tullut iltasyöpöttely.
En saa itsestäni irti, että ryhtyisin lenkkeilemään. Yleiskunto on päässyt suoraan sanottuna levähtämään niin, että liikkeelle lähtö vaatii kohta pekkaniskan nosturin. Aamuisin on pirteä ja hyvä fiilis, mutta näin iltaisin en saa oikein muuta aikaiseksi kuin netissä pyörimisen. Sekin vähän harmittaa, että olen repsahtanut myös syömään epäterveellisesti. On jotenkin puhti pois enkä jaksa enää innostua ruuanlaitosta niinkuin ennen. Toivottavasti tämä vaihe menee ohi ja pääsen jossain vaiheessa kunnolla dieetin syrjästä kiinni ja sen myötä myös ruokailussa elämäntaparemonttiin.
Nukuttaakin niin vietävästi jo tähän aikaan illasta. Yritän tässä sinnitellä vielä tunnin verran ja sitten menen nukkumaan. Herätteen teidät sitten aamusella :)
Raikkaan kesäisiä unia kaikille!
Tupakkaa en ole polttanut 20 vuoteen, joten listalla on "vain" alkoholi ja ylipaino. Sapettaa nuo ylimääräiset kilot. Ainakin 10 pitäisi saada pois, mutta kun iltatissuttelun tilalle on tullut iltasyöpöttely.
En saa itsestäni irti, että ryhtyisin lenkkeilemään. Yleiskunto on päässyt suoraan sanottuna levähtämään niin, että liikkeelle lähtö vaatii kohta pekkaniskan nosturin. Aamuisin on pirteä ja hyvä fiilis, mutta näin iltaisin en saa oikein muuta aikaiseksi kuin netissä pyörimisen. Sekin vähän harmittaa, että olen repsahtanut myös syömään epäterveellisesti. On jotenkin puhti pois enkä jaksa enää innostua ruuanlaitosta niinkuin ennen. Toivottavasti tämä vaihe menee ohi ja pääsen jossain vaiheessa kunnolla dieetin syrjästä kiinni ja sen myötä myös ruokailussa elämäntaparemonttiin.
Nukuttaakin niin vietävästi jo tähän aikaan illasta. Yritän tässä sinnitellä vielä tunnin verran ja sitten menen nukkumaan. Herätteen teidät sitten aamusella :)
Raikkaan kesäisiä unia kaikille!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Levollinen yö Sinulle ja meille kaikille
Jaksaisitko lähteä lenkille silloin aamulla, kun on hyvä fiilis? Minulle ainakin se sopii parhaiten. Jos ei aamulla tule lähdettyä, niin tahtoopa jäädä koko päivältä. Toista on sitten, kun taas syksyllä alkavat erilaiset kuntopiirit, jotka ovat iltaisin. Sinne on pakko mennä, kun jonkun kaverin kanssa sopii, että yhdessä mennään. Tai olisiko sinulla jotain kaveria, jonka kanssa sopisit etukäteen lenkistä? Täytyy olla tosi hyvä syy, jotta voi perua, vaikka mieli tekisikin.
Lomalla tuo onn tietystio helppoa. Työaikana vaatii vähän sovittelua. Riippuu tietysti työajoista, mutta jos pitää kovin aikaisin töihin mennä, niin ei siinä isoja lenkkejä aamulla tehdä. Mutta lenkki voi olla pikalenkkikin. Joskus käyn 15 minuutin lenkillä, jonka teen niin lujaa kuin jaksan. Piristää kummasti!
Lenkkeily ja muu liikunta on kyllä yksi parhaita keinoja pitää itsensä irti niin viinasta kuin tupakastakin. Lenkkeilyyn jää myös koukkuun, mutta ehkä se on terveellisempi koukku kuitenkin! Paitsi jos menee liiallisuuksiin...
Alkuun pääsy on hankalinta, mutta sitten se menee omalla painollaan. Elimistö alkaa vaatia liikuntaa.
Tuo lenkkikaverin hankkiminen voisi olla yksi keino pakottaa itsensä liikkeelle. Kannattaa yrittää, jos vain mahdollista.
Hyviä fiiliksiä toivottaen!
kävelin aina töihin (n. 4 km), mutta nyt en ole saanut aikaiseksi sitäkään. Herään pirteänä ja touhuan kaikkea mukavaa aamusta ennen töihin lähtöä, mutta bussilla sinne sitten lopulta menen. En vain saa aikaiseksi lähteä kävelemään. Laista lienen?
Tuossa jo vastasin toiseen ehdotelmaan, että erakko olen, joten kaverikävely ei minulta luonnu. Jotenkin pitäisi vain saada nuo aamukävelyt taas käyntiin. Työajat minulla ovat erittäin joustavat, joten ne eivät ole esteenä minkäänlaiselle liikunnalle. Työnarkomania sen sijaan aiheuttaa sen, että työpäivät yleensä venyvät hyvin pitkiksi.
Alkoholi, kestorasvat ja sokerijuomat pois. Liikuntaa jaksamisen mukaan päivittäin. Minulla juomisen syy ainakin sosiaaliset suhteet. Jostakin joku on saanut päähänsä, että tarvitsisin enemmän kuin muut näitä sosiaalisia suhteita. Minulle tarjottavat suhteet useimiten epämielyttäviä. Alkaa ahdistamaan ja taas kaljaa menee kaasarista alas.
tai vissyvettä. salaatit kunniaan näin kesäaikaan kun kaupan hyllyt notkuu sitä rehu tavaraa. itse syön iltaruoan sijaan salaattia ja jonkun leivän. yksinkertaisesti ei jaksa syödä enempää näillä keleillä. toisaalta sinulla asiat kumminkin hyvin, tuttu on luurangon näköinen hoikkuudeltaan ja paskantaa verta kun ottaa viinaa ja niin pois päin vissiin rupeaa alko tekemään tehtävänsä. kaikkea hyvää kumminkin sulle!
En ole vuosiin juonut sokerilimppareita. Tuossa lightspritessa on 5 kcal/dl eli se ei lihota.
Nyt todella pitäisi hyödyntää kaikki kesäherkut nimenomaan vihannespuolelta, mutta jostakin syystä en saa töiden jälkeen enää edes sitä salaattia aikaiseksi. Tulee syötyä kaikenlaista valmismössöä, joka todellakaan ei ole sen enempää terveellistä kuin kevyttäkään :(
Saadut joulet/käytetyt joulet.
Liikunta olisi tietysti oiva keino, mutta usein toimii tarkoitustaan vastaan, koska ruokahalu vain lisääntyy.
Eli vaikka et harrastaisikaan liikuntaa, ruokavalio pitää olla laihempi, koska nyt saat enemmän energiaa, kuin kulutat.
Kaikki valkoinen vilja pois ehdottomasti, sämpylät, valkoinen leipä, makaroonit jne.
Tilalle enemmän kasviksia, vähemmän rasvaa ja sokeria.
Ei se se sen kummempi temppu ole.
Nyt syöt enemmän kuin kulutat.
Luulisin, että jokainen ylipainoinen tietää, että laihtua voi vain kuluttamalla enemmän kuin syö, mutta jostain syystä näinkin yksinkertaisen asian ymmärtäminen on samalla tavalla vaikeaa kuin alkoholistin ymmärtää, että itsestä se on kiinni sen korkin kiinni pitäminen.
Elämä taitaisi olla aika simppeliä ellei ihminen itse tekisi siitä niin pirun monimutkaista :)
Minun oma kokemukseni tässä siis.
Laihduin ensin noin 8 kiloa vähähiilihydraattisella dieetillä. En siis syönyt pullaa ja leipää enkä muuta runsaasti hiilihydraatteja sisältävää.
En tosin ollut hirveän fanaattinenkaan eli perunoita saatoin kyllä syödä ja välillä kaikkea muutakin missä on enempi hiilareita.
Kaloreina tuli syötyä varmaankin noin 2000 tai päälle, ja silti laihduin.
Aamupalaksi ei nykyään mene mitään muuta kuin kahvia maidon kera.
Päivällä saatan syödä pari A-luokan makkaraa, jonkin vihreän salaatin jossa on lisukkeena paria juustoa ja tonnikalaa tms proteiinipitoista, sit voi olla että keitän parit kananmunat ja teen ruispalapohjaisen munaleivän (se kyllä pitää nälkää todella hyvin)
Illalla sitten yleensä jotain lihaa ja tomaatteja tai muita kausikasviksia.
Bmi mulla on noin 30, eli ihan reilusti on ylipainoa mullakin, lääkäriltä sain semmoisia laihdutuspillereitä jotka sieppaa 30% ruoan mukana tulevasta rasvasta, nekin näemmä toimii ihan kohtuudella.
Mun laihduttamisella on ollut kova hoppu, koskapa nilkat alkoi oikuttelemaan niin pahasti.
En siis suosittele nyt sua aloittamaan tätä "karppausta" tai hakemaan lääkäriltä pillereitä, kerroin vaan omasta kokemuksestani.
Niin, siis 8 kiloa lähti nopeasti, nyt on tullut turvotusta kun oon vaihtanut takaisin normaaliin virallisterveelliseen ruokavalioon johon kuuluu myös hiilihydraatit.
Kohta varmaan alan taas vähähiilihydraattiseksi, ei vaan kärsi ihan liian nopeasti laihtua, mulle ainakin tuli pyörryttävä olo. :)
Vielä on jäljellä 10 kiloa.
Niin ja jos kaipaat lenkkiseuraa pk-seudulta niin tässä on yksi vapaaehtoinen.
Mä luulin kans olevani erakko, tosiasiassa olin vain hyvin hyvin yksinäinen. Olin aikaisemmin koulukiusattu ja totuin siihen ettei kukaan mun kanssa haluaisi olla. Nyt oon tajunnut että se on vaan mun itsetunto joka on erakoitunut. Itse haluan olla ihmisten lähellä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
harkitsen edelleen tuota työmatkakävelyä, neljä kilometriä päivässä ei ole yhtään hullumpi juttu ja se toimi pari vuotta sitten oikein hyvin.
Dieettejä en ole koskaan kokeillut. Olen ollut vasta niin vähän aikaa ylipainoinen, että olen vähän noviisi sillä alalla. Minulla mielessä elämäntaparemontti eli nyt päästävä eroon noista iltasyöpöttelyistä, jotka alkoholin korvikkeeksi ovat tulleet.
Johonkin sinä olet viinaa tarvinnut. Kun lääke jää pois, mitä tilalle? Perusfiilis on loiva masis. Alkoholistin itseinho nousee saamattomuudesta. Saamattomuus tuottaa riittämättömyyden tunteen ja sen myötä itsensä syyttämisen ja tuomitsemisen. Kun lihoo ja hommat alkavat jäädä pystyyn, odottaa Kuningas Alkoholi lähellä tullakseen tekemään ehdotuksia kriisiytyviin mielialoihin.
Se on osa juopon ympyrää. Todellinen ulospääsy on korvien välissä, ja korkin kiinni pistäminen on vasta alku.
Tiedän, että on raitistuneita työnarkomaaneja, urheiluhulluja ja muita tiukkapipoja (ich), jotka vaihtavat riippuvuuden toiseen. Mutta on se ainakin vähemmän tuhoavaa.
Yritä saada syvällinen toipuminen alkuun. Onko sinun ihan pakko yrittää yksin? Parvessa on helpompi lentää.
olen aina ollut, syytä en tiedä. Kaikesta huolimatta minua kyllä työpaikalla pidetään erittäinkin sosiaalisena otuksena, mutta tämän privaattielämän olen pitänyt hyvin yksityisenä. Pidän työn ulkopuolella yhteyttä vain muutamaan ihmiseen.
Pidän työstäni ja silloin ei tule alkoa ajatelleeksi, ajatus iskeekin aina illalla kotiinpaluun yhteydessä. Samoin tuo saamattomuus, vieteri ei enää vedä ja on ihan lässähtänyt olo. Miksi?
Varmaan pitäisi lähteä pohtimaan, mikä muutos tapahtuu, kun lähdet töistä kotiin.
Kerroit olevasi töissä sosiaalinen. Annat voimiasi ja energiaasi ympäriinsä. Sitten vaihdat - et täyteen yksinäisyyteen vaan elämään itsesi kanssa. Siitä sitä vastausta pitäisi etsiä. Mitkä seikat oman itsen kohtaamisessa häiritsevät.
Ehket ole erakko, vaan yksinäinen. Minä tiedän eron, koska olen ollut erakko, kulkuri. Minä olin täysin sujut itseni kanssa metsässä tai merellä mutta aloin juoda hullun lailla aina tullessani ihmisten joukkoon häliseviin kaupunkeihin.
Jossakin Helsingin Bulevardin ryhmässä vosi olla fiksua väkeä ja toisia naisia. Kokeile joskus työn päälle.
Olen aina kärsinyt siitä, että en saa riittävästi aikaa itselleni. En ole koskaan saanut olla niin pitkää aikaa vain omissa oloissani, että olisin kyllästynyt. En ole saanut ajatella omia juttujani loppuun asti. Ehkä se on sitä.
... ja juuri tällä hetkellä ottaa päähän aivan todella rajusti. En halua kertoa asiasta sen enempää, mutta läheinen sukulainen, jonka asiat olen hoitanut ihan viimeisen päälle, taitaa olla vanhuuttaan sekoamassa ja sieltä suunnalta tulee nyt sellaista palautetta, että tekisi mieli laittaa hanskat tiskiin ja sanoa, että hoida itse. En vain voi, kun on vanhasta ihmisestä kysymys. Kai se on sekin vain kestettävä :(
joops, itellä ihan samaa. olen tullut tulokseen etten ole ihmisvihaaja, jaksan sosiaalista elämää vain rajoitetun määrän. monet pitävät minuakin oikein sosiaalisena, itse olisin mieluumminomissa oloissani.
työurallani olenkin onnistunut onnekseni hankkiutumaan sellaisiin töihin joita tehdään yksikseen. kahvitauot ja sensellaiset olivat rasittavia. ja ne jatkuvat ns. sosiaaliset kanssakäynnit duunikamujen kanssa. mutta pakko niiden kanssa on tulla toimeenkin.
nyt olen yksityisyrittäjä. kotibyroo ja silleen.asiakaspalaverit ovat ok, oikeastaan ne ovat mukavaa vaihtelua puurtamisen väliin. siis jos poka ei ole autokauppias. mutta nyt riittää aikaa kavereillekin ja etenkin itselle.
tätä asiaa on mahdotonta selittää ihmiselle joka on sosiaalisessa avokonttorrissa töissä, perheellinen, jolla on tiivis yhteistyö suvun kanssa, laaja kaveripiiri, harrastaa joukkuepelejä... minua kaikki tuollainen on ahdistanut aina.
tähän tietenkin joku osram alkaa selittää että olen juonut itseni tällaiseksi. höpöhöö. on olemassa erilaisia ihmisiä, en ole koskaan viihtynyt baareissa, dokaan yksin tai harvakseen pienessä porukassa. mieluumminyksin kirja seuranani.
en ole erakko, tunnen valtavan määrän ihmisiä ympäri suomea ja maapalloa. mutta en rasita itseäni yrittämällä pitää heihin kovin aktiivissesti yhteyttä. ennätykseni oli 7 viikkoa etten puhunut puhelimessa. kukaan ei soittanut minulle, enkä minä kellekkään. hyviäkin ystäviä on monia, ei sitä turhaa lässyttämällä tarvitse toisilleen hokea.
Miten hauskaa huomata, että elät ihan normaalia elämää jo ja otat vastaan sen karheuden selvin päin. Olisihan sitä aikaisemmín hankalan sukulaisen vuoksi vähän pitänyt ottaa!
Oletan heti, että jo vapaalle mennessäsi sinua ahdistaa sen lyhyys ja pelkäät sen loppumista. Se on yhtä masentavaa kuin tajuta, että kauneimmassa keväässä on jo syksyn siemen. Onneksi päivät eivät ole päällekkäin, vaan peräkkäin.
Mun olisi kanssa aina saatava kaikki valmiiksi heti ja ainakin mieluiten iltaan mennessä. Voi olla juomaan altistava, lyhytjänteisyydestä kertova piirre.
malttamaan tuon mielensä. Minulla tuppaa olemaan sata rautaa tulessa, kun kaikessa pitää olla mukana ja sen lisäksi ihan omia projekteja pitää vetää. Tiedän, että otan tehdäkseni ihan liikaa, mutta millä sitä oppisi moisesta tavasta eroon.
... ja ne keskeneräiset projektit painavat kuin pahinkin syntisäkki, vaikka monet ovat ihan piristeeksi aloitettuja ja pitäisi olla kysymys vapaa-ajan harrastuksesta. Joku vika minulla korvien välissä on, kun pitää siitäkin huonoa omaatuntoa tuntea, ettei kaikkia aloitettuja kirjoja ole vielä luettu loppuun :)
Kiva kun kirjoittelit vielä yöllä. Tuli parempi mieli nyt aamusta. En yöllä oikein saanut nukuttua ja heti aamusta oli mielessä tuo ikääntyvä sukulaiseni asioineen. Katsotaan mitä tämä päivä tuo mukanaan. Kokemuksesta tiedän, että nämä hänen kiukuttelunsa tulevat ja menevät, mutta kun trendi näyttää olevan se, että tahti tihenee ja myös sisältö pahenee.
On lohduttavaa tietää, että en ole kummajainen enkä yksin ajatuksineni. Työni on hyvin itsenäistä, mutta työyhteisössäni on henkilöitä, jotka edellyttävät koko ajan jotakin yhteistä hössöttämistä :(. Tosiasiassa voisin työstäni 90 % tehdä vaikka etätyönä, mutta se ei nykysäännöillä valitettavasti ole mahdollista.
Ei se "yhdessä hössöttäminen" aina niin kamalaa ole, mutta kun tuntuu että eräät piirit ovat melkein riippuvaisia näistä hengennostatustilaisuuksista. Pidän kuitenkin tärkeänä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja henkilösuhteet eivät saa olla esteenä työn suorittamiselle. Töissä primäärijuttu kuitenkin on se työn tekeminen, ei kavereiden kanssa hengaaminen :)
hengenheimolainen. Edellisen kirjoittajan kirjoitus oli kuin kuvaus elämästäni.
En myöskään oikein tunne tarvetta jatkuvaan seurusteluun kanssaihmisten kanssa, mutta täysin erakoitua en halua. Teen työtä kotonani ja pidän yhteyttä lapsiini ja muutamaan harvaan ystävääni sekä tietenkin asiakkaisiin. Nämä kontaktit ovat jokseenkin riittävät. Toki välillä poden pientä seurankipeyttä.
Työni ei rasita, mutta tympii. En oikein mitenkään viitsisi sitä tehdä, mutta tunnollisen pikkuporvarillisen luterilaisen arvomaailmani vaatimuksesta se on tehtävä. En ole kunnon kansalainen, jos en tee työtä. Käyn jatkuvaa kamppailua luontaisen laiskuuteni ja opetetun hyvän-ihmisen-mallin välillä.
Selitän itselleni, etten ole laiska vaan boheemi. Ja kas vain, tämä määritelmä ei auta yhtään, koska sellainen ihminen ei ole hyvä, saati kunnollinen. Jatkuvasti taistelen itseni kanssa siitä, etten riitä.......vielä kun tietäisi mihin pitäisi riittää. Ehkä silloin tuntisin olevani riittävän hyvä, kun nääntyneenä työstä kaatuisin sänkyyni. Enkä enää nousisi.
Tulipa tästä synkkä tilitys. Sori.
Mutta olen lueskellut Spriten voimalla - nimimerkin kirjoittelua ja kadehtinut häntä hyvällä tavalla. Toivon joskus pääseväni samaan, mutta toistaiseksi elän päivä kerrallaan. En raittiina vaan uskoen, että ehkä huomenna aloitan. Tai pikemminkin siis lopetan.
Tervetuloa mukaan "kärvistelemään". Ajattelua tämä vaatii ja joka päivä löydän jotakin uutta.
Ihan ensi päivien tuskan jälkeen on ollut mukavaa se, että olen jollain tapaa rauhoittunut. Ensin pelkäsin, että nukkumisesta ei tule yhtään mitään, mutta ihan huomaamattani päivärytmini on saanut ryhtiä ja väsymys tulee nykyään luonnollisesti illalla. Enää ei tarvitse ottaa yömyssyä "sammumiseen". Silloin tällöin heräilen öisin, mutta onnekseni olen saanut hyvät unenlahjat ja yleensä saan nukutuksi ihan tarpeeksi joka yö.
Aamut ovat usein palkitsevimpia, mutta kyllä pitkin päivääkin tulee mukavia tuntemuksia, kun huomaa, ettei enää olekaan niin riippuvainen kuin aikaisemmin. Ja se on mahtavaa, kun ei enää tarvitse vahtia, että riittäähän viina varmasti koko illaksi.
Tämä on ollut tähänastisen elämäni paras päätös.
Hei mitäpä jos hankkisit koiran? Kivan seurakoiran joka ei tarvitse hirveen paljon sitä liikuntaa kun et kerran liikunta ihmisiä ole.
Koira on kuitenkin pakko viedä ulos päivittäin, ja kun et kerran "ilman syytä" ulos lähde niin ehkä siinä olisi riittävä syy liikkeelle lähtöön...?
Ja hetken päästä saatat huomatakin kuinka itseasiassa saatat jopa pitää ulkona käppäilystä, uusien ihmisten kanssa jutustelusta ulkona (toisten koira-ihmisten),
huomaamatta kunto kasvaa ja alat tehdä pidempiä ja pidempiä lenkkejä ja alat huomata miten ihanaa ulkona on liikkua ja nähdä ihanaa luontoa...
...itse olen alkanut pitää JOPA sateella ulkoilusta, (kun on pakko :D)
Niin ja eräänä päivänä huomaat kuinka vaaka näyttää monta kiloa vähemmän ja siitä saat lisäpontta laihduttamiseen-
toisin sanoen, kohta olet oikea Adonis!
...er, TAI Adonette ;)
Koira olisi kiva juttu, mutta olen allerginen. Olen myös sitä mieltä, että kotieläin pitäisi hankkia myös rakkaudesta eläimeen eikä esim. vain siksi, että itsellä on ongelma. Vähän sama juttu kuin jotkut yrittävät paikata rikki mennyttä parisuhdetta tekemällä siihen vielä lapsen. Joten säälitään nyt edes koiria :)
Kiitos vinkistä joka tapauksessa. Jonkun toisen kohdalla se voi vaikka toimia.
ehkä on että haet entisen alkoholin täyttämän ajatusmaailman tilalle muuta ajatusmaailmaa netistä ja juot spriteä alkoholin korvikkeena. tässä pari muuta ideaa uusiksi ajatusmaailmoiksi, ehkäpä näitten avulla luovut spritestä ja alat vaikka lenkkeilemään.
http://www.suol.fi/raamattunet/buddhal1.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Islam
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wicca
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hindulaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Shamanismi
tms. näitä on vaikka kuinka paljon.
olen aina tutkinut, mutta en sillä tavalla, että olisin uskovainen, pikemminkin mielenkiinnosta niiden syntymekanismiin ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Ajatusmaailmani lienee nykyään lähinnä filosofinen taolaisuus, mutta se ei minua laihduta.
....luin ihan väärin- Luin että; Ajatusmaailmani liene nykyään lähinnä filosofinen taolaisuus, mutta se ei minua ILAHDUTA! :D
Oho! Onkohan tämä "merkki" parantumisesta kun alan näköjään repimään uusia ilonaiheita elämän pienistä asioista:
VAIKKA SITTEN kirjoitusvirheitä tai lukihäröistä!
Hurraa! PARANTUMINEN taitaa olla lähellä!!!!...?
Kohta varmaan säilön niitä kurkkuja kansanopistolla ja nyplään pitsiä juoden KAHVIA!
IhQQQQQ!!!!
on aina paikallaan :)
Kai se reilu nauru on yksi merkki paranemisesta. Minulla oli kerran esimiehenä nainen, jonka mottona oli, että kerran päivässä pitää saada nauraa kunnolla, että mielenterveys pysyy uomissaan. Siinä taitaa olla vinha perä.
Iloista päivää sinulle tänäänkin!
Paras lääke laihtumiseen.
aika paljon kaloreita/jouleja :), etenkin siiderissä, josta pidin (myös niissä light-versioissa).
Pelkällä viinalla ei kukaan kauaa jaksa. Luulisin, että viinadieetillä joutuu melko varmasti sairaalaan - jos edes sinne saakka ehtii. Mieluummin otan ne viinankin kalorit hyvästä ruuasta.
mikä tuhlaus!