Sain muutama aamu sitten vaikean kohtauksen yövuoteellani.
Herättyäni olin täysin sekaisin.
Ei ehkä kohtaus minua niin paljon järkytä, kuin
se hirveä jälkitila.
Sielussani oli syvä kauhu, ääretön pelko ,suunnaton autius ja tyhjyys.
En osaa sitä sanoin mitenkään selittää, mutta tuntuu, kuin olisin käynyt helvetin portailla.:(
Tämä on se hirvein asia minulle, mikä liittyy tähän epilepsiaan.:(
Mites teillä muilla?
Mikä on tunne, kun heräätte kohtauksesta, vai onko mitään tunnetta, voimakasta tunnetta, ja mikä on päällimmäinen fiilis ja ajatus?
Herättyäni olin täysin sekaisin.
Ei ehkä kohtaus minua niin paljon järkytä, kuin
se hirveä jälkitila.
Sielussani oli syvä kauhu, ääretön pelko ,suunnaton autius ja tyhjyys.
En osaa sitä sanoin mitenkään selittää, mutta tuntuu, kuin olisin käynyt helvetin portailla.:(
Tämä on se hirvein asia minulle, mikä liittyy tähän epilepsiaan.:(
Mites teillä muilla?
Mikä on tunne, kun heräätte kohtauksesta, vai onko mitään tunnetta, voimakasta tunnetta, ja mikä on päällimmäinen fiilis ja ajatus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei minulla mitään ihmeempiä kauhukokemuksia ole. Olin kuin puulla päähän lyöty ja tokkurainen... ei siinä sen kummempia. Kieli sattui vaan niin perkeleesti kun olin purrut sen rikki. Päällimmäinen ajatus oli että haluan äkkiä kotiin sairaalasta.
kuin sinulla, henkinen toipuminen pidempää kuin fyysinen. Pelkotilat ovat voimakkaita ja voisi kai kuvata kuolemanpeloksikin vaikka tiedänkin, ettei kohtaukset ole varsinaisesti vaarallisia. Pari viikkoa vahtaan jokaista tuntemusta ja liikahdusta uuden pelossa. Lisäksi ajatukset itsestä kouristamassa (olen ollut melkein aina yksin sen sattuessa) ovat ahdistavia avuttomuuden vuoksi ja sitä sitten tulee itkettyä jonkin aikaa.
Parin viikon päästä elämä kulkee taas normaalisti:)
mulla on ihan samat tunteet ku sulla. läheiset jotak on ollut paikalla kun olen herännyt kohtauksen jälkeen ovat kertoneet etten osaa kertoa edes mikä on nimeni tai syntymäaikani. kun saan kouristuskohtauksen saan sen 10 min sen jälkeen kun olen mennyt nukkumaan eli en keskellä yötä ja se esiintyy kielenpuremisena tärisemisenä, korvista kuuluu radioaaltojen ääntä ja tikitystä, kovaa sellaista ja vaikka mitä muita oireita. kohtauksen jälkeen kun herään en tajua mistään mitään, sydän hakkaa kun viimeistä päivää näkö on hämärä, huimaa, pelottaa, vartalo tärisee ja tuntuu ettei kuolema ole kaukana:( hirveetä ku joutuu aina mennä nukkumaan peloissaan ja ylipäätänsä, että joutuu elämään tälläisen paskan sairauden kanssa :(
En saa tajuttomuuskohtauksia, ainoastaan poissaolokohtauksia jotka kestävät pari minuuttia kerrallaan. Kohtauksen jälkeen olo on rauhallinen, rentoutunut, hymyilyttää ja on vain hyvä olla. Elokuvassa Suden vuosi on hyvin kuvailtu kohtaus jossa tyttö vajoaa veden alle hiljaa ja rennosti. Siltä musta tuntuu.. Mutta kohtauksesta johtuen tämän rennon olon jälkeen myös muistini alkaa temppuilemaan ja se saa sitten minutkin ärtyneeksi ja itkettää kun on niin väsynyt vaikka ei olisi "aikaa sellaiseen". Itse kohtaukset eivät siis henkisesti ole paha pala.
Entäpä puheentuottaminen. Onko kenelläkään ollut sellasia. Minulle varsinkin ärrän ja ässän tuottaminen tuotaa kohtauksen jälkeen vaikeuksia.
Puheen tuottaminen ylipäätään tuntuu hyvin vaivalloiselta, kuin se olisi isompikin urheilusuoritus. Mutta ei ongelmia minkään tiettyjen kirjaimien kohdalla.
Itselläni on ollut vasta muutama kohtaus.
Yleensä puhe takeltelee, kirjaimia saattaa jäädä pois. Muisti takkuilee, joudun hakemaan sanoja, enkä välttämättä osaa sijoittaa muistissa olevia tapahtumia kronologisesti oikein. Heti kohtauksen jälkeen en kuulemma tiedä nimeänikään. Olo on kokoajan vähän sekava, niinkuin kovan iskun olisi saanut päähän (vaikkei ole).
Hahmottaminen, rakenne, suunnat ja laskeminen ovat vaikeita. Voimakasta kuvotusta, joskus oksentelua ja yleensä tarvitsen noin. vuorokauden jälkiunen. Kahden pahimman kohtauksen jälkeen olen ollut täysin muiden avun varassa muutaman tunnin. Silloin olen ollut myös hyvin hätääntynyt muistin ja kongitiivisten ongelmien vuoksi. Joskus hämärätila on kestänyt lähemmäs viikon ja olen välillä nytkähdellyt ja pelännyt uutta kohtausta. Olen ollut myös tavallista puheliaampi, sosiaalisempi ja iloisempi ennenkuin olen alkanut tiedostamaan myös muut oireet.
Minulla uskoisin samanlaisia tuntemuksia, kuin ketjun aloittajalla Moment Musicalilla. Erittäin pahaa oloa, epätodellista oloa ja kauhua esiintyy etenkin ja aina ennen kohtausta. Kohtauksen jälkeenkin esiintyy, seuraavanakin päivänä juuri kuvaamaasi tyhjyyttä ja kuoleman pelkoa, kertakaikkista kaiken loppumista ja kaiken mitättömyyttä ja järjettömyyttä. Tosin vastaavanlaisia ajatuksia esiintyy minulla toisinaan muulloin. Olen luonteeltani herkkä, ja pyörittelen päässäni muutenkin ehkä liikaa ajatuksia. Kohtausta edeltävä kauhu on kuitenkin niin sanoin kuvaamatonta ja kammottavaa. Sitä ei onneksi kestä pitkään.