Marihuana ja piilotajunta

Kanna muuttaa ajattelua poispäin totutuista kaavoista. Sen voi sanoa lisäävän luovuutta. Mutta IMHO väite siitä, että jokin päihde lisäisi itsetuntemusta on puhdasta lannoitetta. Oma itsetuntemukseni on vuosien saatossa kasvanut, mutta en lue sitä hiukkaakaan ganjan ansioksi.

Kannabista pitkän aikaa silloin tällöin polttaneena voin vakuuttaa ettei auta. Juu siis kyllähän tötsypäissään tulee tietty saatua kaikenlaisia "nerokkaita" ajatuksia, koska kannabispäihtymys muuttaa toisinaan ajatuksen kulkua kummallisiin ja hassuihin suuntiin, mutta roskaltahan nuo "oivallukset" yleensä myöhemmin selvinpäin tuntuvat.

Kannabis on kyllä _sinänsä_ hauska ja hilpeä päihde niille jotka siitä tykkäävät, ja kohtuudella käytettynä suhteellisen vaaratonkin. Mutta kaikki hippien puheet sen aikaansaamasta "korkeamman tajunnan tasosta" ovat kyllä täyttä skeidaa. Eikä se myöskään kaikille sovi, se on totta - jotkut saavat siitä lähinnä hirveän ja piinallisen olon.

Mutta jos poltat, niin älä ota sitä vakavasti, äläkä polta liikaa. Kohtuus kaikessa & hyvää syksynjatkoa!

ei se aivan niinkään ole, mieli hajoaa todellakin jos paljonpössyttää ja saattaa tulla jotenkin sellanen olo että on yhteydessä johonkin syvempään mutta ei se tee viisaammaksi, hullummaksi vaan. sorry..olis ehkä vähänliian hyvää ollakseen totta että ongelmat ratkeis polttamalla påilveä :P

Kannabis ei ole mikään ihmetuote, joka maksaisi laskusi, valmistaisi ruokasi, auttaisi kotitöissä, tekisi sinusta rikkaan saati sitten että se toimisi unohtuneiden opiskelujen korvaajana. Se on yksinkertaisesti sanottuna päihde, joka tekee joidenkin ihmisten elämästä helpompaa.

Se on mielenkiintoinen päihde sinällään, koska se manipuloi ihmisten ajattelumekanismeja.Päihtynyt, ulospäin parhaimmillaan puupökkelöäkin tyhmemmän vaikutelman antava käyttäjä pohtiikin päässään mitä monimutkaisempia asioita, kääntelee ja pyörittelee niitä mielensä mukaan.Seuraavalla sekunnilla ne ovat unohtuneet, ja pohdinnassa on uusi ajatus, uusine käänteineen.

Nämä päihtyneen pohdinnat eivät johda mihinkään mutta tämä on faktaa:

- Ihminen voi parhaimmassa tapauksessa oppia alitajuisesti ajattelemaan asioita hieman laajemmista näkökulmista selvin päin.

Tämä tapahtumana generoi lisää potentiaalia käyttäjän älykkyyteen, mikä mielestäni on täysin luonnollinen seuraus ajattelemisesta. Tämän syklin jatkuessa muutokset ihmisen ajattelumaailmassa muodostuvat sen kokoisiksi, että voimme käyttää jo termiä "Persoonallisuusmuutokset".

Vastoin virallisien valistajien näkemyksiä, muutokset voivat olla myös positiivisia, nähdään yksilön hyötyneen tilanteesta.

Niin paljon olen ollut mukana luovassa toiminnassa, että voin reheellisesti sanoa että oli päihde mikä tahansa, se ei luovuutta lisää, korkeintaan poistaa estoja kokeilla jotain sellaista minkä kokee naurettavana selvin päin.
Muutokset ajattelumaailmassa voivat tosin generoida uusia lähestymistapoja eri ideoihin, ja näin tuoda lisää väriä tulokseen.

Voi hyvin
Naapurin äijä

Kannabis toimii eri tavoin eri ihmisillä. On paljon niitäkin, jotka joko eivät saa siitä mitään irti tai kokevat vaikutukset epämiellyttävinä. Siksi siitä ei helposti tulekaan koko kansan päihde toisin kuin alkoholista, jonka vaikutukset ovat monin tavoin suoraviivaisempia.
En tiedä, eikä taida kukaan muukaan tarkkaan tietää, miksi joku on altis pilvelle, kuten minä, mutta sen tiedän, että ensimmäiset paukut vedettyäni tuli sellainen tunne, että olin löytänyt jotakin, mitä olin aina etsinyt. Jotakin lapsenomaista itsessäni, sellaista kun "havaitsemisen ovet" olivat vielä auki, ennen kuin aikuisten maailman herkeämätön todellisuuden selitys oli tukahduttanut suoran kokemuksen. Ennen kuin kaikilla asioilla oli nimi.
Aina ennenkin minua oli kiehtonut kaikki "toisenlainen". Paukuissa tämä toisenlaisuus olikin yhtäkkiä hyvin todellista. Pöytä ei enää ollut vain pöytä vaan jokin salaperäinen prosessi, joka sisälsi joukoittain merkityksiä. Ne virtasivat mielessä sellaista vauhtia, että yhteen oli mahdoton tarttua, ennen kuin jo toinen tuli sen tilalle. Eli psykologien kielellä syntyi voimakas assosiaatioketju.
Musiikista paljastui aivan uusia tasoja, joita ei ennen ollut lainkaan havainnut. Ornette Colemanin free jazz, jota oli aikaisemmin kuunnellut kärsivällisesti yrittäen tajuta sen kaoottiselta tuntuvaa sanomaa, avautuikin äkkiä kristallinkirkkaana ja loogisena. Charles Mingusin "Good Bye Pork Pie Hat" muuttui huimaksi visualistiikaksi, jossa Lester Young , joka samalla olin minä, käyskenteli levollisesti ironinen hymy ja sätkä suupielessä, saksofoni kaulasta roikkuen pitkin Tehtaankatua.
Mitä luovuuteen tulee, moni taiteilija on ihan oikeasti ammentanut sitä viinasta sekä hyvin että huonoin tuloksin. Mutta on niitä pilvenpolttajiakin luvuton määrä, ja erityisenä ryhmänä täytyy tietenkin mainita jazzmuusikot. Ei marihuanaa suotta nimitetä jazztupakaksi. Jazzin olennainen elementti on improvisaatio, ja juuri pilvi on eduksi tälle prosessille. Ei kukaan tule hyväksi muusikoksi vetämällä paukkuja - se vaatii suurta lahjakkuutta ja vuosikausien herkeämätöntä ponnistelua ja harjoittelua. Kuten monet muusikot ovat todenneet, kannabis ikään kuin eheyttää esiintyvän taiteilijan, tuo psyyken ja ruumiin toiminnot lähemmäksi toisiaan, jolloin päässä syttynyt idea kääntyy silmänräpäyksessä soittimen käsittelyksi, ilman epäröintiä, ilman tappavaa harkintaa. Ja ideat synnyttävät lakkaamatta toisia. Kun soittajat ovat samalla aallonpituudella, he kommunikoivat tavalla, jota voisi sanoa telepaattiseksi. Se on sitä jazzin svengiä (miksei myös rokin, monen kansanmusiikin ym.), jossa kaikki menee just eikä melkein, vaikka jokainen soittaja on, paradoksaalista kyllä, aivan omissa maailmoissaan. Huomattakoon, että sama on mahdollista myös ilman "keinotekoisia piristeitä".
Mezz Mezzorw, vaikkei itse ollutkaan jazzin varsinaisia "kuolemattomia", kuvaa tätä kaikkea hurmaavasti 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvassa omaelämäkerrassaan "Really the Blues". Louis Armstrong uskoi vahvasti kahteen aineeseen. ulostuslääkkeisiin ja marijuanaan. Teot puhuvat puolestaan. Voi sanoa, että jokseenkin kaikki ainakin jazzin kultakauden hahmot olivat pössyttelijöitä, ja se, että jotkut - sentään harvat - sortuivat pahasti alkoholiin ja heroiiniin, kertoo lähinnä taiteilijan taipaleen kuluttavuudesta. Nämä kaikki todistavat kuin yhdestä suusta, että kovista huumeista ei ole muusikolle parhaimmillaankaan mitään muuta kuin haittaa. Siis esimerkiksi Charlie Parker pysyi luomiskykysenä heroiinista huolimatta koko lyhyen elämänsä, koska oli vahva kuin härkä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kannabis on yksi - ei suinkaan ainoa - avain alintajunnan porttiin. Jotkut nauttivat ganjasta vain siksi, että siitä tulee hilpeä ja hassu olo. Niin kuin tuleekin. Ja sitten on niitä, jotka pilvipäissään mieluummin miettivät syntyjä syviä. Näin me ollaan erilaisia, herran kiitos. Niille, jotka hakevat unohdusta ja päätä sekaisin, ei kannabis anna juuri mitään. He ovat potentiaalisia narkomaaneja, jotka ajautuvat sattuman oikusta joko alkoholisteiksi tai kovien aineiden tielle. Kyllä pilvikin, jos sitä oikein "ammatikseen" vetää, voi johtaa jonkinlaiseen passiivisuuteen, mutta eipä juuri pahempaan. Mielenterveyspotilaat ovat luku sinänsä. Näppituntumalta sanoisin, että kannabiksen käyttö on heille arpapeliä, jossa saattaa voittaa tai hävitä. Ehkä paras neuvo olisi pysyä siitä (ja tietysti muistakin kuin ehkä lääkärin määräämistä aineista) varmuuden vuoksi erossa.

Kyllä kannabis toimii itsetutkiskelun työkaluna. Vaikutuksen alaisena näkee usein omia tekojaan, menneisyyttään ja mielipiteitään tavallaan ulkopuolisena henkilönä.
Lisäksi defenssien taakse piiloutuneet huomiot omista heikkouksista voivat nousta pintaan.
Itselleni piipun lataaminen on aina ennenkaikkea matkalippu omaan mieleen, ja kannabista kohtaan tuntemani kunnioitus on kohonnut huimasti koettuani sen suuren potentiaalin alitajunnan porttien avaajana, mutta myös siihen liittyvän vaaran "mindfuckerina".

Luovuudesta sen verran, että asioihin kiinnittää tavallaan aivan päinvastoin huomiota kuin selvinpäin. Itse muutun pilvessä kumma kyllä erittäin aloitekykyiseksi, kun normaalisti olen sellainen putkinäköinen tahvo jolle pitää antaa käsky jokaiseen toimintaan.
Pilvessä näen mielessäni sen ihmisen jollainen haluaisin olla, ja sen millainen olen. Tämä on masentavaa kun huomaa erojen valtavan määrän, mutta näitä vertailemalla näen suoraan missä asioissa minun tulisi tehdä muutoksia päästäkseni lähemmäs sitä ihannoimaani ihmistä. Joskus nämä oivallukset saattavat myös tulla symbolisessa muodossa, liittyen ajatuksissa johonkin ihan muuhun kuin itse ongelmaan. Saatan jäädä miettimään jonkin voimakkaalta tuntuneen ajatusrakenteen tarkoitusta päiviksi, kunnes se yhtäkkiä avautuu ja ymmärrän mitä alitajunta tahtoi koodatussa viestissään kertoa.
Joskus pilvessä mielessä myös välähtää kuvia, jotka ovat jotenkin määrittelemättömän mystisiä, ja vetoavat minuun hyvin syvästi syystä jota en osaa itselleni selittää.
Olen piirtänyt luonnoksiakin useista näistä kuvista, ja vielä selvänäkin ne ovat jotenkin salaperäisen kiehtovia.
Jos minulla olisi maalaustarvikkeet niin olisi kyllä hienoa ikuistaa nämä kuvat =)
Vaikka tuskin ne kellekään muulle mitään sanoisivatkaan.

Kiitos vain kaikille jotka näkivät vaivaa vastatakseen. Mielipiteissä oli hieman hajontaa mutta ehkä asia on niin että toiset ovat pilvessä panostaneet enemmän oman elämänsä mietiskelyyn kuin toiset. Pitänee testata itse!

No, pilvessä tulee ajateltua sellasia juttuja, mitä ei selvinpäin yleensä edes ajattele, ja saa uusia näkökulmia asioihin..