Olen ollut masentunut jo kaksi vuotta. Lääkityksiä on kokeiltu, mutta tuntuu, ettei mikään auta. Osastollakin olen ollut. En jaksaisi enää. Mietin usein itsemurhaa. Haluaisin päästä pois, mutta toisaalta haluaisin elää ja olla iloinen. Tuntuu, ettei millään ole väliä :(
masennus ja itsemurha
sinski16
5597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Masennus on aina voitettavissa.
Mikään masennus ei ikuisesti kestä.
Tiedätkö mistä masennuksesi johtuu?
Jos vaik sitä kautta voittaisit sen?
Et välttämättä usko mua mut kun tekee pieniä elämän muutoksia niin sil saa ihmeit aikaan.
Käy vaik uimassa, kirjastossa, lenkeillä(Siit tulee jälkeen päin hyvä olo) ja just käy kävely lenkeil.
Puhu aina tunteistasi muille.
Älä pullota asioita sisääsi vaan kerro niistä.
Masennuksen voittaa aina.
Kiitos vastauksesta. Mun masennusta pahentaa se, että mulla on paha astma. en voi juosta lainkaan ja kävelykin on joskus hankalaa. En saa liikkumisesta iloa. Ja varmasti olen yrittänyt ihan kaikkea. Olen tehnyt iloisia asioita, tai niitä joiden pitäisi olla iloisia. Ja olen puhunut jo vaikka kenen kanssa, enkä ole saanut apua oikein mistään. Pakko sen vian on mussa olla :( Koitan ajatella positiivisesti, mutta se on melkein ylivoimaista.
Niinhän se masentuneella on.Asiat mitkä tekevät toiset iloiseksi ei masentuneella tunnu missään.Sitä vain ihmettelee miten joku voi nauttia tietyistä asioista ja haluaisi itsekin,mutta ei vain pysty.Joku kumma kivi sydämen päällä estää sen ilon.Muista pahassa olossasi että masennus on sairaus ja sä olet nyt siihen sairastunut.Uskon että löydät vielä tien läpi valoon.
Ongelma onkin juuri se ettei mielestäsi millään ole mitään väliä.
Kaikella on merkitys,
aina ei vaan voi tietää että mikä se on.
Elämä itsessään on merkityksellinen.
Jos todella haluat olla iloinen niin se on todella mahdollista.
Jos vaan olet valmis tekemään sen asian eteen aivan kaikkesi,
ja vähän enemmän.
Kirjoita minulle,osoitteeni löydät galleriasivultani.
masentuneena (ei siis ollut mikään "hätähuuto" vaan totaalinenhalu päästä pois). Minut itsemurhan yrittämiseen ajoi vuoden kestänyt kipu päivin ja öin (ensiksi välilevyn pullistuma ja päälle jäätynyt olkapää). Olen myös kaamosherkkä ja masennun lähes aina marraskuusta helmikuuhun. Lääkitys on auttanut jonkin verran ja myös Depressiokoulu, jonka kävin mtt:ssä. Eniten ehkä auttoi aika, kivun ja vuodenajan muuttuminen.