Olin ehkä 2v kun äitini ja isäni erosivat sitten isäni tapasi uuden naisen ja muutti sen kanssa samaan asuntoon. Isä ja hänen naisensa sai 2 lasta jotka on minun sisarpuolia. Isä ei ota minuun koskaan yhteyttä,ei lähetä syntymäpäivä lahjaa eikä edes korttia. Se ei oo musta oikein isä on kokonaan unohtanu mut. Näin sitä viimeks ehkä 4 vuotta sitten vain vilaukselta. Ja isä asuu ihan eri kaupungissa. Onko toi teistä oikein?
Moi. Asiaa isästäni.
Minä vaan
61260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei se kyl oikein oo mitenkään mutta isäs on ilmeisesti päätöksensä tehnyt ja päättänyt olla pitämättä suhun yhteyttä. tosi törkeetä kylläkin ja surullista:(
Voihan se olla niin, että isästäsi oli niin tuskallista erota sinusta aikanaan, että hän tietoisesti päätti repäistä itsensä kokonaan irti.
Tiedän myös tällaisia tapauksia.
Oikeinhan se ei toki silti ole.
Isäni on kannattanut välien poikkaisua läheisten kanssa 70-luvulta lähtien joten syntyessäni minulle ei annattu juuri vaihtoehtoja. Ensimmäisen kerran poikkaisin välit isääni muistaakseni jo kaksi vuotiaana eli isäni vain kylmäverisesti päätti että sinä poikkaiset välejä läheisten kanssa. Todellinen fanius minulla alkoi viisi kuusi vuotta sitten, kuten sanoin välien poikkaisu läheisiin on ollut suosikkini jo pikkupojasta lähtien mutta ei se ollut samanlaista kuin tänäpäivänä. Olen nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt poikkaista välejä läheisiin jo melko kauan, mutta vuosi vuodelta intohimona välien poikkaisuun vain kasvaa. Kyllä voi sanoa että välien poikkaisu läheisiin on asia jota ilman en voi enkä halua elää.
Ei se ole ikinä oikein, että lapsen ja vanhemman välit kuihtuvat. Paitsi jos vanhempi tehnyt jotain sellaista, että lapsi ne haluaa katkaista.
Itse elelen uusperheessä, joten kaikenlaisia juttuja kiinnostuksesta lukenut ja valitettavasti tuollaista tapahtuu. Milloin syynä on jompi kumpi vanhemmista, milloin vanhempien keskenäiset riidat ja milloin uudessa suhteessa tullut painostusta siihen. Mutta ikinä se ei ole oikein.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ainakin nuori ja tämä sinua vaivaa. Olet jo sen verran iso, että ehkä itse voisit ottaa yhteyttä isääsi ja saada kuulla, että mikä tämä on. Ainakin ansaitset selityksen. Mutta vain jos itse uskot, että sen kestät nimittäin tuo voi repiä auki haavoja, jotka jo jonkin verran lähteneet parantumaan. Toisaalta voisit saada selityksen, joka on muuta kuin olettamasti unohtaminen. Nimittäin tuollaisissa asioissa voi olla takana sellaisia juttuja, jotka lapselle jätetään pimentoon.
Lähetän täältä kuitenkin rutkasti sympatiaa! Aina tämän kaltaiset tarinat saavat surulliseksi.
Voin hyvin kuvitella miltä susta tuntuu :/ Itselläni on oikeastaan vähän samanlainen tilanne,että isäni ei välitä pitää yhteyttä muhun eikä siskoihini..Olimme tosin jo vanhempia kun vanhempamme erosivat,mä olin 8v ja siskot 9v ja 11v..Ja kyllä me eron jälkeenkin tapasimme isäämme,tosin vain noin.1-3krt vuodes..
Mutta nyt ovat välit menneet jo niin poikki,että ainoa millä isämme meitä enää muistaa ovat syntymäpäivälahjat (mutta sekin on aina välillä joltakulta jäänyt saamatta).Nyt emme ole nähneet isäämme 2 vuoteen (vanhin siskoni ilmeisesti vieläkään pitempään aikaan).
En varmaan koskaan tule ymmärtämään,miten oma isä ei voi olla kiinnostunut lastensa elämästä..Varsinkaan kun taustalla ei ole edes koskaan ollut mitään alkoholismia tai huumeiden käyttöä,vaan ainoastaan kylmä välinpitämättömyys..Isäni ei tiedä edes missä koulussa olen..mikä minusta tulee isona..
En voi sanoa,että isä olisi oikeastaan koskaan kuulunut elämääni,sillä vielä meidän ollessa pieniäkin isämme oli paljon poissa kotoa...
ei ole oikein. urki faijas tiedot jostain ja mee koputtaan sen ovelle. sais aika pahat slaakit varmaan... joo oma isäni ei oo yhtään parempi semmonen vitun kaljapossu.