Minua askarruttaa seuraavanlainen juttu... Kun kerran on löytänyt itsensä, hyväksynyt identiteettinsä, kokenut seksuaalisen vapautumisen hurmion, tullut ulos kaapista lähes kaikille mahdollisille, kokenut ensirakkauden huuman, tuntenut suunnatonta intohimoa elänyt vakavissa parisuhteissa että myös kokenut lyhyempiä seikkailuja, potenut raastavaa eron ja pettymyksen tuskaa, voiko kaiken tämän jälkeen vielä innostua naisena naissuhteista kuten aiemmin? Mulla nimittäin on tullut "katto" vastaan, eli en tunne löytäväni enää mitään sellaista uutta ihmissuhteista, joka voisi innostaa minut "uuteen tulemiseen", intohimon ja mielenkiinnon heräämiseen tutustuessani uuteen ihmiseen, tai jo vanhaan rakkauteen. Myös luottamus ihmisiin, varsinkin heidän puheisiin ja usko lupauksiin on mennyt.
Minusta on tullut yli 30-vuotiaana jo niin kontrollifriikki ja mukamas niin "vanha ja viisas" etten uskalla antautua tunteilleni. Onko toivoni ihanaista, taianomaisista hetkistä lopullisesti kadonnut? Vieläkö mummuna voi nauttia kiihkeästä, rakkaudentäyteisestä parisuhteesta?! Enkä nyt puhu seksistä vaan kiintymyksestä ja innostuksesta toiseen ihmiseen - kahden ihnmisen välisestä suunnattomasta kipinästä - joka on parhaimmillaan aina enemmän kuitenkin henkistä kuin fyysistä.
Haluaisin kuulla erityisesti kokeneiden naisten kokemuksista.. eli siis: Voiko rakkaus sytyttää vielä vanhanakin?!?
Tasha
Minusta on tullut yli 30-vuotiaana jo niin kontrollifriikki ja mukamas niin "vanha ja viisas" etten uskalla antautua tunteilleni. Onko toivoni ihanaista, taianomaisista hetkistä lopullisesti kadonnut? Vieläkö mummuna voi nauttia kiihkeästä, rakkaudentäyteisestä parisuhteesta?! Enkä nyt puhu seksistä vaan kiintymyksestä ja innostuksesta toiseen ihmiseen - kahden ihnmisen välisestä suunnattomasta kipinästä - joka on parhaimmillaan aina enemmän kuitenkin henkistä kuin fyysistä.
Haluaisin kuulla erityisesti kokeneiden naisten kokemuksista.. eli siis: Voiko rakkaus sytyttää vielä vanhanakin?!?
Tasha
Vastaukset 8
Vanhimmat
Höpsistä koskaan ei ole myöhäistä. Et ole ainoa tässä maailmassa joka on tuntenut ja kokenut saman. Aikaisemmista kokemuksista voi ja kannattaa ottaa opikseen niin ei lankea enää samoihin kuoppiin kuin aikaisemmissa suhteissa.
Tuikku
tunteet roihuaa.
Aina vaan hurjempaa.Pian on 50v mittarissa.Mitähän se sitten villityksen kanssa onkaan.
Jotkut asiat menettää merkityksensä eli voi heittäytyä tunteittensa vietäväksi helpommin.
Ja sitten kun tietää, ettei se for ever ole niin pakollista, niin vähemmän tulee paineita sitten
keskinäiseen kanssakäymiseenkin.
Ja tosiaankin, kun elämä opettaa, niin itsestäkin tulee joustavampi.
Itsekin muistan ajatelleeni, että taitaa mun kohdalta olla jo kaikki ohi, kun ikää 40 . Ja nyt tunnetasolla jotain sellaista, että huimaa jo ajatuskin toisesta. Olen kyllä viettänyt elämässäni paljon aikaa yksinkin, se ei ole koskaan pahasta. Sellainen ylenmääräinen deittailu on hyvin kuluttavaa ja voi johtaa tunteeseen, että mikään ei oikeastaan ole mitään eikä saa kosketusta keneenkään. PItää oikeastaa löytää se, että on kivaa yksinkin. Tämä on klisee ja voi kuulostaa tylsältä,mutta niin se vain on :).
Itsekin muistan ajatelleeni, että taitaa mun kohdalta olla jo kaikki ohi, kun ikää 40 . Ja nyt tunnetasolla jotain sellaista, että huimaa jo ajatuskin toisesta. Olen kyllä viettänyt elämässäni paljon aikaa yksinkin, se ei ole koskaan pahasta. Sellainen ylenmääräinen deittailu on hyvin kuluttavaa ja voi johtaa tunteeseen, että mikään ei oikeastaan ole mitään eikä saa kosketusta keneenkään. PItää oikeastaa löytää se, että on kivaa yksinkin. Tämä on klisee ja voi kuulostaa tylsältä,mutta niin se vain on :).
vain extreme -laji, jonka rajusti kolusit loppuun. Jos et ole aito, sun pitää hankkia "mielettömiä fiiliksiä" jostain muusta lajista kuin rakkaudesta.
siis, mitä teet, tunnet ja miten asiasi osoitat henkilölle, jonka huomaat sinusta kiinnostuneen, pyrkivän lähelle kontatktiin. Ilmaisetko lievää inhoa ilmeilläsi=älä tuhlaa minuun aikaasi, kaikki on jo koettu, ei sulle mitään tipu. Vai miten karkoitat ihastukset kauemmas, sillä sullahan kontrolli pelaa, on vaan kyllästyneen kaikkinähnyt ilme kasvoilla ja kai sinuun kuitenkin ihastutaan, vai? Olisi melkoisen reilua tehdä heti selväksi vastapuolelle, ettei kannata jatkaa romanttisten tunteiden purkamista sinun suuntaasi. Sinulla voi olla tunne, elämä meni jo, ei meillä kaikilla kuitenkaan.Itse en välitä toimia maailmanparantaja sinun tavallasi ajattelevan ihmisen suhteen, siinä hakkaa päätään seinään. Melkein mummuiässä olen vaikken mummu ja silti lapsen luottavainen mieli sisällä asustaa. Kolhuista selvinneenä voin taata tunteiden syvenevän ja vaihtavan tapaa ilmaista itseään vuosienkin jälkeen
Mulla on takana aika paljon samanlaisia kokemuksia kun sulla. Pitkän (10v.) parisuhteen jälkeen tuntui, että tää on nyt tässä...
Mutta vuoden sinkkuna olon jälkeen tapasin maailman ihanimman naisen ja rakastuin päätäpahkaa! Ja kaikki pettymykset unohtui sillä sekunnilla...
Ollaan oltu nyt yhdessä melkein 4 vuotta ja oon edelleen rakastunut. Ah...
Ikää mulla on melkein 50v. ja elämä on ihanaa!
Kiitos vastauksista! Ehkä vielä saatan uskaltautua tunteideni vietäväksi, mutta ehkäpä sen aika ei ole vielä, sillä pääni sisällä on niin paljon selviteltävää, että jos annan vaan palaa, joudun kyllä todellisiin ongelmiin, kuten joskus hieman nuorempana... Yritän olla ajattelematta ikääni ja rakastaa itseäni iättömänä ihmisenä ilman pakkoa tehdä liian järkeviä ja tylsiä valintoja.