Ihan oikeasti haluisin tietoa teiltä joilla toinen tai kolmas alatiesynnytys sujunut hyvin vaikka ensimmäinen tehty esim. hätäsektiolla? Itselläni ensimmäinen oli hätäsektio. Nyt en voi olla myöntämättä, että vähän arveluttaa ja kauhistuttaa alatiesynnytyksen mahdollisuus, jota harkitsen. Kaikki vielä auki tuonne vkolle 36. Lapsi olikin kääntynyt raivotarjontaan. Pelvimetria pitäisi ottaa. Olen vain joutunut lukemaan kauhujuttuja mm. sektio vs.alatiesynnytys täältä ketjuista. Tuntuu, ettei kellään ole hyvää sanottavaa alatiesynnytyksistä. Itse hätäsektiosta toivuin hyvin. Sitten ne alatiesynnytyksen repeämät. Niistä olen lukenut ja olen yllättynyt miten paljon niitä on ja mitä kaikkea muuta komplikaatiota alatiesynnytykseen liittyy, että valinta synnytystavasta on varmaan vaikea tehdä, tosin lääkärikin siitä osansa varmaan päättää.
1.sektio miten
alatie 2kerralla?
7534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen neljän lapsen äiti. Kaksi ensinmäistä alatiesyn, kolmas suunniteltu sektio, viimeinen alaties. olen saanut joka kerta epirudaalin alatiesyn, joka on ollut aivan ehdoton kohdallani, kaikki lapset yli 4kg ja minä olen norm. 55kg. Alaties on kivukias totta kai, mutta sektion jälkeen on vielä kipeämpi ja kauemmin, pääsin 2 vrk viimeisen synnytyksen jälkeen kotiin (6 viikkoa sitten), mikä ei olisi onnistunut sektion jälkeen, vaikka toivuin siitä nopeasti n,3 vrk.
ja kuunnella mitä mieltä hän on asiasta.
Noissa keskusteluissa puhutaan mitkä voi mennä vikaan. Ei tarkoita et menee aivan varmasti. Lääkäri arvio riskit omalla kohdallasi. Tietenkin mielipiteesi on tärkeä jos olet vahvasti jotain mieltä, mutta itse en rupeaisi pulikoimaan jos lääkärillä on vahvat mielipiteet.
Itselläni on sama tilanne edessä: päätös. Jotenkin rivien välistä luin et sektioo suosittelee. Aion uudelleen kysyä asiaa. Jos mahdollista niin alateitse tietenkin.
Muutenkin lastensaaminen on aina riskillistä. Niin monta asiaa voi mennä vikaan. Tuskin kuitenkaan yhdelle ihmiselle kaikki kerääntyy :).
Heis! vastaan nyt sun viestiis, vaikka itse en ole vielä synnyttänytkään. Olen ottanut hirveesti asioista selvää, kun pitäisi mennä pieniin päin pikkuhiljaa..Noh, mutta sinuna luottaisin omaan lääkäriin, koska hän pystyy kertomaan ja neuvomaan mikä synnytysvaihtoehto sinulle on paras..ja nykyään sektioita ei kai tehdä ellei ole pakko..alatiesynnytyksen ottaisin itse paljon mielummin kuin sektion. repeämät paranevat niin äkkiä, kuin sit taas sektio haavassa on suuri tulehdusriski ja voi viedä viikkoja sen parantumisesta. Nykyään on niin hyvät puudutus keinot keksitty, että kuka tahansa nainen kestää varmasti alatiesynnytyksen kivut, kun tietää mitä palkkioksi saa =) ja epiduraaliin kannattaa päätyä mitä siitä olen lukenut ja kuullut, että se auttaa todella paljon asiaan..onnea jatkoon!
aina kannattaa kokeilla uusia juttuja huomatakseen mitä itselleen ei välttämättä sovi, niin tietää sitten taas seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee..
epparihaavan/repeämän tulehdusriski on vahintäänkin yhtä suuri kuin sektiohaavan. Alapäätä kun on mahdotonta pitää yhtä hygieenisenä ja freesinä kuin vatsan aluetta mm. jo jälkivuodonkin vuoksi.
Sektiokin voi mennä todella hyvin. Itse en kärsinyt lainkaan kivuista, hoidin lastani helposti lähes heti, ja liikuin normaalisti seuraavasta päivästä lähtien eikä haavakaan vaivannut ollenkaan.
Ja sektioita toki tehdään, vaikkei olisikaan "pakko".
Sektiossa on se hieno asia kun ei varmasti tule yllätysrepeämiä ja lapsikin syntyy mitä SUURIMMALLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ täysin terveenä, ilman minkäänlaisia revähdyksiä, solisluunmurtumia, niskahermovaurioita, sijoiltaan menneitä olkapäitä tai happivajeesta johtuvia vaurioita. Hienoa kun ei lapsenkaan tarvitse turhaa ja tarpeetonta kipua kokea. Mutta tämä on vain minun kokemukseni ja mielipiteeni asiasta.
Niin täällä ap, tiedän sektion, joka minulle tehtiin hätäsellainen. Itse en alatiesynnytystä kokenut kauheena, muuten kuin se kesti ja pysähtyi. Siksi päädyttiin sektioon, mikä hyvä. Kuitenkin alatiesynnytys on lapsen luonnollinen tapa syntyä ja hän saa siitä tarvittavat bakteerit ja ärsykkeet, jotka ehkäisevät mm. astmaa jne. Nyt kuitenkin jo tuon kauhunhetken kokeneena siis sydänäänten laskut mitä oli jne. pohdin seuraavaa synnytystapaa. Aion vaatia tuon pelvimetrian, että tiedetään, onko ahtaat paikat, joka on vielä epäilyksen alla. Jos näin on, niin sitten sektiopäätös on helppo ja järkevä tehdä. Muuten jos ei ole ahtautta ja lapsikaan ei iso, niin aion harkita toisen kerran alatietä, siten että mennään sektioon nopeammin, leikataan, jos synnytys ei edisty normaalisti taaskaan. Kuitenkin sektiosta vaikka toivuin, on minulla sitten kaksi hoidettavaa ja nostaminen ei ole sen jälkeen suotavaa. Lisäksi jos mielin kolmatta raskautta, kohtu ei sitä ehkä kestäkään. Lisäksi jos vauva voi hyvin, voisin päästä sairaalasta nopeammin pois, toki jos itsekin olen ok : ) Nämä on näitä spekulaatioita. Sektiossa on kuitenkin äidille myös riskit. Aika usealta kaverilta on haava tulehtunut ja sitä on joudutta operoimaan jopa kaksi kertaa uudelleen, toisilla se kiristää myöhemmissä raskauksissa ja toisilla on kauheaa arpimuodostusta. Itse olen saanut arven jo kuntoon. Kohtu voi myös revetä siinä leikkauksen yhteydessä sekä eräältä tuttavalta oli lääkäri leikannut jonkun hermon sekä virtsaputkea tai jotain. Uusin uutinen oli tänään Itä-Suomen uutisissa, että sektioiden määrä on laskenut ainakin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä, koska riskit ovat suuremmat kuin alatiesynnytyksessä niin äidille kuin lapselle. Myös perätilalapsia on alettu alatien kautta enemmän synnyttämään. No, tottakai sektio on paikallaan, kun sen tarve vaatii, kuten aikanaan minullekin tehtiin. Nyt on toinen kerta ja se voi olla erilainen kokemus. Saa nähdä. Vaikeinta tässä on juuri tämä puntarointi ja faktat ja muuttuvat tilanteen. Esim. synnytyksen aikanakin lapsi voi vaikka kääntyä perätilaan, joten leikataan. Joten mikään ei voi olla varmaa. Suunniteltu sektio tuntuu vain niin steriililtä, joka ainakin altistaa lapsen myöhemmin infektioille ja on lapselle kauhun paikka ilman synnytystä keuhkoja vahvistavia ärsykkeitä!
Mulla esikoinen syntyi sektiolla, koska lantion mitat hieman ahtaat eikä synnytys käynnistynyt normaalisti, lisäksi raskaus kesti viikolle 42 eikä lääkärit tohtineet alkaa käynnistellä synnytystä ahtaan lantion vuoksi.
Toinen synnytys oli alatiesynnytys. Sain kaksoset, joten vauvat hieman normaalia pienempiä (kumpikin vähä reilu 2700g). Olihan se avautumisvaihe yhtä tuskaa siihen asti, että sai epiduraalin, jonka jälkeen en tuntenut enää mitää, edes supistuksia. Epiduraalin myötä myös kohdunsuu alkas avautua nopeammin, kun jäi 5 cm:n pitkäksi aikaa. Meillä myös toisen pojan sydänäänet laskivat (ja välillä katosivat kokonaan), joten koko ajan oli valmius, jos pitää lähteä leikkaussaliin. Kumpikin poika syntyi kuitenkin nopeasti (12 min ja 10 min.).
Sen takia kerroin molemmista synnytyksistä, koska nyt tiedän mitä ne ovat, ja jos vielä tulisi tilanne, että pitäisi valita, niin valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen!:) (vaikka sektiosta toivuin nopeammin.) Alatiesynnytys on äärettömän hieno kokemus, jota ei kyllä vaihtaisi mihinkään. Ja se tunne, kun pojat olivat syntyneet.. en oo koskaan aikaisemmin ollut itsestäni niin ylpeä!:)