Ortoreksia

Noin 5-6 vuotta sitten mulla oli ortoreksia, en sitä sillon yhtää tajunnu mut näin jälkeepäi ajateltuna se oli ilmiselvää. Elin siis ihan oikeesti ihan SUPERTERVEELLISESTI,ja se oli pakonomasta, pakko, pakko, PAKKO...

Mun tarkotukseni oli vaan saada kroppa upeeseen kuntoon,en ainakaa muista miettineeni mitää ravintoaineita,makeutusaineita tms... mulle "pahoja" aineita oli vaan rasvat, sokeri yms joita oli PAKKO vältellä. Onnistuinkin tavoitteessani, mun vartalo oli loppujen lopuks jonkun aikaa just sellanen ku halusinkin, eli siis laihduin. Vuoden ajan olin syömättä yhtään pientäkään murusta leivoksia, karkkia, siis todellakaan YHTÄÄN MITÄÄN mikä mielletään epäterveelliseks, ja liikuin PALJON. Olin tottakai älyttömän ylpee itestäni.

Jossain vaiheessa kaikki alko lipsumaa ja aloin pikkuhiljaa saamaa ahmimiskohtauksia. Vuodet on siitä asti menny ahmimishäiriön kanssa tapellessa, välillä huonommin ja välillä paremmin. Oon kokeillu ties minkälaisia hoitoja, esim. hypnoosia, homeopatiaa, lääkkeitä, psykologin kanssa keskustelua......

Nyt tilanne on ahmimiskohtausten osalta paljon parempi kuin mitä joskus, mutta henkinen puoli... tiedän miten pinnallista ja typerää on, kun vaivaan päätäni joka ikinen päivä, lähes joka hetki sillä, etten ole enää niin timmissä kunnossa kun silloin ortoreksia-päivinäni. En vaan saa sitä ajatusta mielestä että haluan sen kropan takas :( Ja kun en siis ole edes ylipainonen (tällä hetkellä normaalipainon ylärajoilla), en oo koskaan ollutkaan. Läskiahdistus on kuitenkin aivan valtava, en toivo tätä kenellekään.

Kirjoitukseni tarkoitus oli siis sanoa, että ole ihmeessä varovainen jos ortoreksian tielle lähdet.. Ei tarvi syödä niin täydellisesti eikä liikkua aina kun siihen vaan on mahdollisuus. Ei kannata.