univaikeuksia

meillä on alkanut tulemaan nukkumaanmeno vaikeuksia.
meidän neiti on syntymästä asti mennyt nukkumaan 20-21 välisenä aikana,syönyt aina kiltisti iltaruuan ja sitten nkahtanut kiltisti omaan sänkyyn iltamusiikin ääniin MUTTA NYT...
iltatoimen menee nykyään näin:
19-20 ainaka alkaa neitiä nukuttamaan,hieroo silmiä ja nuokkuu.Merkki meille vanhemmille että nyt ollaan väsyneitä.
Isä käyttää iltapesuille,vaihdetaan yövaippa ja univaatteet päälle.
samaan aikaan minä itse,äiti, haen lämpimän iltavellin (yleensä 3[mysli,kaura tai 4 viljan velli] eri makua joita vaihdellaan päivittäin,samoja ollaan syöty jo 5kk ikäisestä asti).
Ennen tässä vaiheessa isä ja tyttö olivat menneen sängylle makaamaan,syövät velli,tyttö menee unisena pikkaänkyyn ym.
Niin tapahtuu nyttenkin mutta 5-10min sisällä alkaa kauhea huuto sängyssä,välillä neiti on mahallaan välillä puoliunessa selällään ja huutaa vaan.
siinä sitten n.1-2 tuntia eteenpäin meneekin hyssyttellessä,ei huuda jos näkee meidät,mutta heti jos poistumme huoneesta,alkaa kauhea itku.
No ymmärrätte varmasti pointin sen enempiä jaaritteluita.
Päiväunille vietäessäkin kaikki hyvin,sänkyyn laittaessakin mutta kun poistun huoneesta,aluksi itkee mutta alkaa kuitenkin melkein heti nukkumaan (menee max 5min)

1.mikä on?onko joku vaihe?
2.onko kenelläkään kokemusta
3.miten olette päässeet eroon tälläisestä käytöksestä?

kaikki ASIALLISET vinkit ja neuvot ovat tervetulleita,ei tämä ole kenellekkään kivaa kun toisella on paha olla.
2317
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

1. on läheisyyden tarve. vauva kehittyessään ymmärtää paremmin asioita. tarvitsee vanhemman lähelleen nukahtaakseen. aivan normaalia on huutaa perään, jos jätetään yksin
2. meillä minä aina vieressä niin kauan kunnes nukahtaa. ei tulisi mieleenkään yrittää opettaa nukahtamaan yksin
3. ei tällaisesta normaalista biologisesta käytöksestä tarvitse päästä eroon, tämä on normaalia kasvuun ja kehitykseen kuuluvaa. useimmat vauvat ja lapset tarvitsevat nukutuksen. vaikka ennen ei ole tarvinnut, eihän se tarkoita, etteikö joskus tarvitsisi. eivät vauvat ole mitään robotteja, jotka toimisivat aina samoin ;)

Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.

Mitä tehdä kun lapsi ei nukahda? Tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta mutta erilaisia keinoja joilla voi yrittää ongelman ratkaista varmasti löytyy. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä mikä voisi olla syynä nukahtamisvaikeuksiin. Onko lapsi liian virkeä, yliväsynyt, peloissaan jostakin, nälkäinen, kylmissään, kuumissaan tmvs.? Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?

Paljon riippuu myös siitä minkä ikäinen lapsi on. Pieni lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä selityksiä mutta isommalle lapselle voi asioita selittää ja "järkeillä". Erilaisia nukuttamistapoja on varmasti monia, ovathan perheetkin niin erilaisia.

Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin (mikä on oletettavaa, onhan hän kuitenkin aina nukahtanut lähelle äitiä) ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa. Alkuun nukahtamiseen saattaa mennä aikaa kauankin, koska tilanne on lapselle uusi ja hänen täytyy "opetella" uusi tapa nukahtaa. Kaikille ei tämäkään keino auta, silloin kannattaa antaa asian olla ja yrittää kenties myöhemmin uudestaan. Tai koittaa keksiä jonkin muun keinon.

Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.

Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan. Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus. Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.

Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta (7 Watin lamppu valaisee ihan kiitettävästi olematta kuitenkaan häiritsevä, vähempitehoisilla ei juuri ole muuta virkaa kuin osoittaa oikeaa suuntaa). Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.

Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.

Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin. Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.

Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Toiset lapset - aivan kuten aikuisetkin - voivat olla aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Ei liene olemassa mitään yleistä oikeaa lasten nukkumaanmenoaikaa, vaan jokaisella on oma rytminsä. Samoin lapset nukkuvat aamusta eri tavoin, kuka herää kuudelta kukkumaan, kuka vasta puolilta päivin.

Tästä voi tulla ongelmia, jos lapsen pitäisi herätä tiettyyn aikaan aamulla, esim. hoitoon menon takia. Illanvirkulle on varmasti vaikeaa herätä api aikaisin aamulla ja päivällä saattaa olla väsynyt. Myös vuorokautinen unentarve voi olla ongelma. Vähäuniselle voi olla vaikeaaa nukahtaa "ajoissa" illalla jos unikiintiö on täyttynyt jo yön aikana ja päiväkodissa pitää kuitenkin nukkua ne päiväunet. Jos lapsi kuitenkin tuntuu jaksavan hyvin valvotuista illoista huolimatta, voi lapsen antaa valvoa myöhäänkin. Illanvirkku voi paikata unentarvettaan päiväunilla ja vähäuninen ottaa aikaa takaisin unelta iltayöstä. Tämä taas voi olla ongelma vanhemmille. He kenties kaipaisivat omaa aikaa tai haluaisivat itse mennä nukkumaan hyvissä ajoin.

Silloin on valittava mitä haluaa tehdä. Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa. Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin. Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan. Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.

Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään. Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.

Äänestä
  • tuli mieleen että annatteko lapselle kaksi lämmintä ruokaa päivän aikana? Jospas vauvan on nälkä.. entäs puuroa? Velli ei juuri vie nälkää, se on lähinnä korviketta ja jauhoa, puuro on paljon täyttävempää.
    Noista nukahtamisjutuista.. Edellä kirjoittaneen hyvin muotoillut ja varmasti testatut neuvot ovat hyviä ja kokeiltuja mutta nukahtamisvaikeuksien ja nukuttamisen "puolustus" esim. läheisyydentarpeen ja biologisen kehityksen kuuluvana on minusta hieman ontuvaa.
    Toki, lapset ovat erilaisia mutta tuon ikäisen läheisyyden tarpeen saa taatusti täytettyä päivän aikana ja ei ole mitään syytä sanoa että nukahtmisvaikeuksia pitää vaan sietää koska ne "kuuluvat normaaliin kehitykseen"..
    toisinaan alkaa hieman niinsanotusti keittää kun uni- ja nukahtamisvaikeuksiin tarjotaan missä milloinkin minkälaisia teorioita ja keinoa totuutena. Mikään tässä maailmassa, ei psykologia, biologia, antropologia, kasvatustiede ja mitä milloin teorioiden ja keinojen pohjaksi tarjotaan, ole aukotonta totuutta, tutkimusten tuloksetkin vaihtelevat ja paljon riippuu niistä kuuluisista muuttujista, tutkimuksen tekijöistä, painotuksista, tilaajista.
    Kas' vain, jopa lastenhoito-oppaat ovat ristiriitaisia keskenään.
    Oma mielipiteeni on että lapsi on oman perheensä jäsen ja ihmislapsi tarvitsee aikuista päättämään puolestaan hyvin, hyvin pitkään. Jos teidän perheenne olettavasti hyvin vastuuntuntoisen ja järkevät aikuiset, eli vanhemmat, ovat sitä mieltä että nukuttaminen on liian raskasta ja vie liikaa aikaa, lopettakaa se. Siis lapsi on opetettava nukahtamaan itsekseen.
    Jos tuntuu että nukahtamisen voisi estää esim. joku fyysinen tila,nälkä, jano, korvakipu, hampaiden tulo, liika kylmyys tai kuumuus tms. niin se täytyy tetenkin hoitaa ensiksi.
    Tietenkään se ei aina ole helppoa, taatusti seuraa huutoa ja itkua, mutta lopulta sinnikkyys palkitaan. Mä en usko että siitä voisi olla pienentäkään haittaa lapselle. Jos kerran voidaan olettaa että tuon ikäinen ymmärtää yön ja päivän eron, luulisin lapsen myös pikkuhiljaa ymmärtän huudattamisen ja hetkellisen ahdistuksen tilannesidonnaisuuden. Netti on pullollaan keinoja joita voi käyttää ja soveltaa ja sitten löytää ne teille toimivimmat. Tsemiä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttö 8,5kk kirjoitti:

meillä on alkanut tulemaan nukkumaanmeno vaikeuksia.
meidän neiti on syntymästä asti mennyt nukkumaan 20-21 välisenä aikana,syönyt aina kiltisti iltaruuan ja sitten nkahtanut kiltisti omaan sänkyyn iltamusiikin ääniin MUTTA NYT...
iltatoimen menee nykyään näin:
19-20 ainaka alkaa neitiä nukuttamaan,hieroo silmiä ja nuokkuu.Merkki meille vanhemmille että nyt ollaan väsyneitä.
Isä käyttää iltapesuille,vaihdetaan yövaippa ja univaatteet päälle.
samaan aikaan minä itse,äiti, haen lämpimän iltavellin (yleensä 3[mysli,kaura tai 4 viljan velli] eri makua joita vaihdellaan päivittäin,samoja ollaan syöty jo 5kk ikäisestä asti).
Ennen tässä vaiheessa isä ja tyttö olivat menneen sängylle makaamaan,syövät velli,tyttö menee unisena pikkaänkyyn ym.
Niin tapahtuu nyttenkin mutta 5-10min sisällä alkaa kauhea huuto sängyssä,välillä neiti on mahallaan välillä puoliunessa selällään ja huutaa vaan.
siinä sitten n.1-2 tuntia eteenpäin meneekin hyssyttellessä,ei huuda jos näkee meidät,mutta heti jos poistumme huoneesta,alkaa kauhea itku.
No ymmärrätte varmasti pointin sen enempiä jaaritteluita.
Päiväunille vietäessäkin kaikki hyvin,sänkyyn laittaessakin mutta kun poistun huoneesta,aluksi itkee mutta alkaa kuitenkin melkein heti nukkumaan (menee max 5min)

1.mikä on?onko joku vaihe?
2.onko kenelläkään kokemusta
3.miten olette päässeet eroon tälläisestä käytöksestä?

kaikki ASIALLISET vinkit ja neuvot ovat tervetulleita,ei tämä ole kenellekkään kivaa kun toisella on paha olla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu