Vihdoin tälläsen paikan löysin, mistä voisi muita yksinäisiä löytää! Jes :)
Itse en osaa oikein tarkalleen määritellä, miksi olen yksinäinen. Muutama kaveri löytyy, joiden kanssa silloin tällöin hengailen, mutta jotenkin he eivät ole samalla aaltopituudella enää kanssani. Yksi tekijä on varmasti ikäero: olen itse kohta 20v. nainen ja moni kaverini 17v. Ei se nyt mikään iso ikäero ole, mutta silti en jaksaisi enää jutella pelkästään kännäämisestä yms. "teinielämästä" (josta itselläni tosin ei ole minkäänlaista kokemusta...).
Lisäksi olen yksinäinen myös ujouteni takia. En tuo itseäni julki, pidän tarkkailusta ja sivusta katselusta. Toisaalta tutussa porukassa voin olla hyvinkin puhelias. Tällästä ristiriitaa siis :) Jännitän kuitenkin hirveästi jopa esimerkiksi tuttujen sukulaisten kanssa juttelua, ja on suuri askel jo pelkästään mennä seuroihin mukaan istumaan.
En myöskään luota enää ihmisiin helposti tai päästä heitä kovin lähelle itseäni. Läpi yläasteen minua kiusattiin henkisesti koulussa. Olin erilainen, sillä pukeuduin lapsellisesti ja näytin perinteiseltä harmaalta hiirulaiselta rilleineen ja otsatukkineen. Olin aina yksin, koska en osannut/uskaltanut luoda kaverisuhteita luokkalaisiini.
Olisi kiva, jos löytäisin samanhenkisiä yksinäisiä kavereita meseen tai sähköpostiin juttelemaan. Ehkä voitaisiin myös tavata, jos rohkeus riittää kummallakin osapuolella :) Asun tampereella. Lähetä s-postia: [email protected].
Itse en osaa oikein tarkalleen määritellä, miksi olen yksinäinen. Muutama kaveri löytyy, joiden kanssa silloin tällöin hengailen, mutta jotenkin he eivät ole samalla aaltopituudella enää kanssani. Yksi tekijä on varmasti ikäero: olen itse kohta 20v. nainen ja moni kaverini 17v. Ei se nyt mikään iso ikäero ole, mutta silti en jaksaisi enää jutella pelkästään kännäämisestä yms. "teinielämästä" (josta itselläni tosin ei ole minkäänlaista kokemusta...).
Lisäksi olen yksinäinen myös ujouteni takia. En tuo itseäni julki, pidän tarkkailusta ja sivusta katselusta. Toisaalta tutussa porukassa voin olla hyvinkin puhelias. Tällästä ristiriitaa siis :) Jännitän kuitenkin hirveästi jopa esimerkiksi tuttujen sukulaisten kanssa juttelua, ja on suuri askel jo pelkästään mennä seuroihin mukaan istumaan.
En myöskään luota enää ihmisiin helposti tai päästä heitä kovin lähelle itseäni. Läpi yläasteen minua kiusattiin henkisesti koulussa. Olin erilainen, sillä pukeuduin lapsellisesti ja näytin perinteiseltä harmaalta hiirulaiselta rilleineen ja otsatukkineen. Olin aina yksin, koska en osannut/uskaltanut luoda kaverisuhteita luokkalaisiini.
Olisi kiva, jos löytäisin samanhenkisiä yksinäisiä kavereita meseen tai sähköpostiin juttelemaan. Ehkä voitaisiin myös tavata, jos rohkeus riittää kummallakin osapuolella :) Asun tampereella. Lähetä s-postia: [email protected].
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.