Tässä olen hämmästellyt ja pohtinut, että mistä johtuu kun suurin osa peruskoulun luokkani työtöistä on jo mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia. Ikää on sellaiet 24-25v. Kova kiire on ilmeisesti ollut edetä elämässä. Itse en pidä kiirettä naimiin menolla tai lasten hankinnalla, vaikka tyttöystävä onkin.
Mutta kannattaako vielä tässä vaiheessa hankkia lapsia? Itselläni on periaate, että ensin pohjat elämälle valmiiksi (koti, talous, työ), sitten lapsen on hyvä asettua elämään. On pesämuna valmiina, jos tiukka paikka tulee. No biologiset kellot toki tikittävät, mutta olisi kuitenkin otettava huomioon nuo tietyt seikat.
Mutta kannattaako vielä tässä vaiheessa hankkia lapsia? Itselläni on periaate, että ensin pohjat elämälle valmiiksi (koti, talous, työ), sitten lapsen on hyvä asettua elämään. On pesämuna valmiina, jos tiukka paikka tulee. No biologiset kellot toki tikittävät, mutta olisi kuitenkin otettava huomioon nuo tietyt seikat.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mutta muista huomioida myös se, että minulla esimerkiksi 24-vuotiaana on oma asunto miehen kanssa hankittuna, molemmilla vakituiset työpaikat ollut jo jonkin aikaa. Tosin minä valmistun vasta lähikuukausina, koska työt ja opinnot ovat kulkeneet nyt elämässäni samaa matkaa, vaikka rankkaa onkin ollut. Silti on ehtinyt kyllä nauttimaan elämästä.
Asenteesi on kuitenkin juuri sellainen kuin minunkin siltä osin, että mieluusti kaikki valmiiksi ennen lapsen hankkimista.
Koulutukseni tulee kestämään kymmenen vuotta eli periaatteessa olen vasta kolmekymppisenä aloittamassa tasapainoista elämää omassa asunnossa. Lapsia en kuitenkaan tahdo tehdä enää niin vanhana. Vaikka aiemmin ajatuksena olikin, että pohjat elämälle olisi jo valmiina, mutta minkäs teet. Tietysti minulla on se hyvä puoli, että mies on hieman vanhempi ja omistaa jo oman asunnon ja käy töissä.
Itse kuitenkin haluan ne lapset hankkia alle 25-vuotiaana, joten joudun keskeyttämään opinnot vähäksi aikaa. Se ei ole kivaa, mutta en vaan halua tehdä lapsia kolmekymppisenä. Miehellehän sillä ei ole mitään väliä, mutta naiselle raskaaksi tulo vaikenee mitä vanhemmaksi tulee.
Mun isosisko on nyt 26-vuotias ja hän sai toukokuussa ensimmäisen lapsensa.Sisko elää avoliitossa miehensä kanssa ja molemmilla on vakituinen työpaikka.
...onko tulossa sellainen aika että kaikki on valmista? siis että jos muuten olisi edellytykset, ajankohta vain on "väärä", niin eikö ole kohtalon uhmaamista lykätä esim lasten saamista? Luultavasti on tulevaisuudessa tulossa muita esteitä, joten tartu hetkeen, niinkuin ne antiikin filosofitkin sanoivat:)
En kyl hankkis lapsi jo 25 vuotiaan esim. tahon olla vapaa enkä kahlittu lapsiin! Kyllä täytyy olla silleen että on hyvä työpaikka ennenkuin mitään lapsia kannattaa ajatella. Jotkut hankkivat liian aikaisin ja huomaavat että rahat ei todellakaan riitä
Voi kylläkin riittää nipistämällä ylimääräisistä menoista. Esimerkiksi lapselle löytyy helposti kirppikseltä hyvä kuntoisia vaatteita ja tarvikkeita. Tietenkin myös omaan makuun on niitä tullut ostettua. Ja kun lapselle opettaa että kallis ei välttämättä ole paras ja käytettykkin on ihan hienoa, niin ei pitäisi ongelmia olla rahan kanssa. Ruuistakin on olemassa aina halvemmat vaihtoehdot. Ja yks millä tienaat "ilmaista rahaa", KERÄÄ PULLOJA! Ei väliä vaikka joku teini tai vanhempi katsoo kieroon, minä ainakin kerään useimmat pullot mitä tielle sattuu. Onpa tässä hieman ansaittukki :)
Ensinnäkin, kaikki eivät halua pukea lapsiaan jonkun tuntemattoman vanhoihin vaatteisiin tai syöttää sitä halpisruokaa.
Toiseksi, sulla ei taida olla omia lapsia. Nimittäin jos pulloja keräämällä meinaa ansaita, niin täytyy kerätä kyllä ihan perkeleen paljon! Eikä perheellisellä, työssä käyvällä ihmisellä siihen taida aika riittää.
Itse palautan itse ostamani tyhjät pullot, mutta eipä niistä montaa euroa tule. Sellainen raha on kiva ehkä jollekin teinille, mutta ei sille perheelliselle siitä riitä mihinkään.
Miten te edes viitsitte hankkia lapsia tähän maailmaan?
Minä en pysty olla ajattelematta minkälaiseen maailmaan ne joutuisivat.
Täällä tulikin jo esille tuo, että ei vielä 25-vuotiaana hankita lapsia, koska halutaan vielä nauttia vapaudesta. Minä yhdyn tähän mielipiteeseen! Haluan itsekin oppia elämää, ennen kuin alan opettaa sitä omalle lapselle. Ja tuo vapaus, niin nyt on vielä hyvä aika tehdä kaikkea mitä vaan pystyy tekemään, matkustella jne. Sitten kun on lapsia, niin ei noin vaan lähdetäkkään vähään aikaan.
Itse valitsen nuorempana synnyttämisen, koska vanhempana en välttämättä jaksaisi niin hyvin. Kun nuorena tekee lapsia, pääsee aiemmin "lomalle" (lapset muuttavat pois). Mutta mielestäni jokainen tekee päätöksensä itse. Jotkut eivät halua lapsia ollenkaan, toiset tahtovat. Jotkut tahtovat viettää villiä nuoruutta kolme-nelikymppisiksi, toisia tämmöinen elämäntapa ei vaan houkuta.
Eiköhän jokainen saa tehdä lapsensa milloin vaan haluaa! Tai olla tekemättä, sekin on erittäin hyvä päätös. Turha tästä on nyt alkaa tekemään suurta juttua. Toiset tahtovat lapset nuorina ja toiset sitten vanhempina. Ei ihmiset ole samanlaisia. Toinen tahtoo juhlia yötä päivää vielä viisikymppisenäkin ja toinen tahtoo perustaa perheen ja hankkia lapsia heti 18-vuotiaana. Hyväksykää erilaisuus! :)
Jos ei lapsia halua juuri tällä hetkellä, niin ei niitä yleisen painostuksen takia ainakaan kannata hankkia. Jos ei niin ei. Kaiken ikäisille vanhemmille on omia mielipiteitä,perusteluja ja vastaväitteitä, mutta jokainenhan sitten itse päättää omasta puolestaan.Jos haluat odottaa, se on sinun asiasi.Tosin ei kuitenkaan kannata aivan täydellistä nirvanahetkeä odottaa, kuten edellä jo huomautettiin.Jos et ole valmis, ex-luokkalaistesi jälkikasvu ei kosketa sinua.Toivottavasti auttoi :)
kun mentiin naimisiin ja hankittiin heti kaksi lasta, nyt kolmekymppisenä ymmärtää vanhemman tytön murrosikää, kun ei ole liian vanha vielä itsekkään
Tässä nyt kuitenkin on semmoinen tilanne, että itse tunnen huonoa omaa tuntoa periaatteeni vuoksi, kun vaimoke haluaisi jo lapsia. Tuntuu siltä, että säätelen samalla hänen elämäänsä.
Jos oikein odotellaan, oikeaa aikaa ei oikeasti olekkaan. Tiedän useita pareja jotka ovat juuri odottaneet 1.Koulut käyty, töissä kokemusta 2.Omakotitalo, leikkimökki 3.Iso auto 4.Veneet, mökit, ym ym ym. Sitten kun SE AIKA on käsillä, onkin todettu hedelmöitys ongelmia, on tullut ero, sairaus,jne. Olen saanut lapseni nuorena ja nyt pääsen helpolla. Ikäiseni vasta suunnittelevat... Mitä aikaisemmin lapset saa, sen enemmän vuosia heidän kanssaan vietät.
Tämä on näitä kysymyksiä joita jokainen pohtii henkilökohtaisesti. Itse luokkakokouksessani totesin, että itselläni on jo ikäisekseni paljon. Minulla on koulutus, oma asunto, avoliitto, autot, vakituinen ihana työ. Mutta siltikin. Ehei! Ei lapsia vielä. Olen todennut, ettei vielä. Itseni kannalta kyllä voisinkin, mutta mieheni ei ole siihen vastuuseen vielä valmis.(ihan hänen omia sanojaan) Mieheni ei halua, että minä menetän nuoruuteni liian aikaisin. Ymmärrän häntä täysin toisaalta, mutta ymmärrän itsekin hyvin nuoria vanhempia. Itse olen päättänyt sen että jollei esikoinen tupsahda maailmaan kolmen-neljän vuoden sisällä niin ei tarvitsekaan tulla. Itselläni ja miehelläni kuitenkin 7 vuotta ikäeroa, en halua että lapsen isä on ns. liian vanha. Tiedän, tiedän! Tuosta lauseesta tulee sanomista mutta ymmärtäkööt sen ken haluaa.
Näin varmaan miettii ihan jokainen, että kaikki halutaan saada valmiiks ennen kun on hyvä tehdä lasta. Mä luulen, että se on ihmisessä joku selviytymisvaisto, olla ottamatta liikaa vastuuta niskaan, ennenkun on muut asiat kunnossa. Mut tällästä tilannetta ei tuu kenenkään elämässä. Aina tulee uusia asioita josta pitää huolehtia ja laittaa tärkeysjärjestykseen. Lapsihan on kaikilla etusijalla, mutta sitä on vaikea laittaa tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseks jos sitä ei vielä ole. Mä oon ite 17, mä oon kihloissa vuotta vanhemman pojan kanssa ja meillä on kahden kuukauden ikänen tyttölapsi. Me asutaan mun kihlatun asunnossa. Mulla on vielä opinnon pitkälti kesken. Ensin ajateltiin, että mitä tästäkin nyt tulee kun näin nuorena joudun kantamaan vastuuta opinnoista, harrastuksista, lapsesta (onneks en ole yksin) ja vielä asutaan kaks nuorta ihmistä omillamme. Päivä kerrallaan eletään eikä vielä oo tullu mitään ylitsepääsemätöntä eteen. Monet on kyselly multa, että miten me näin nuorina voidaan huolehtia lapsesta ja me ei oikein tiedetä mitä vastata. Mun kihlatulla ja mulla on tosi syvä suhde. Me oltiin molemmat tosi huonossa kunnossa, kun tavattiin. Mä olin 13 ja kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja olin menettäny ruokahalun sen seurauksena, olin kuihtunu ihan tyhjiin ja painoin jotain 37kg. Sillä taas oli isä kuollu ja äiti romahtanu sen seuraksena ja kaikki oli sen kotona niin huonosti, että se joi paljon suruunsa ja kai seki oli ihan virallisesti masentunu, vaikka ei sitä mikään lääkäri varmistanutkaan. Me ei siitä vielä kuukausiin seurusteltu vaan oltiin ystäviä. Se tuki mua tosi paljon kun mulla oli vaikeeta. Se oli mun rinnakkaisluokalla seiskasta lähtien yläasteella (se oli jääny luokalle edellisenä vuonna ongelmiensa takia) ja meillä oli paljon samoja tunteja, jonka avulla tutustuttiin. Juteltiin paljon messengerissä, puhelimessa ja käytiin toistemme kotona. Joskus seiskan keväällä olin ollu toista viikkoa poissa koulusta ja se oli huolestunu, kun ei ollu nähny mua. Se tuli käymään mun luona ja mä makasin vielä kahelta sängyssä. En ollu lähteny minnekkään, kun oli tosi paha olla ja ahdisti kaikki. Äiti avas sille oven ja käski sen piristämään mua. Makasin vaan siinnä ja olin tosi apaattinen ja äkänen. Ihme että edes jakso mua. Se tuli istumaan sängynreunalle ja juteltiin jonkun aikaa, sit ihan jotenkin ajauduttiin lähelle toisiamme ja suudeltiin. Siitä lähti ylämäki. Kahden kuukauden jälkeen olin jo täysin tolpillani. Onnistuttiin piristämään ja lohduttamaan toisiamme. Puhuttiin avoimesti ihan kaikista vaikeistakin asioista. Ollaan siitä asti seurusteltu jo 3 ja puol vuotta, mentiin kihloihin viime vuonna ja lapsi synty 2kk sitten. Tyttö on jo ristitty. Riina tuli nimeksi. :)
Anteeks, jos tuli hirveetä selostusta kaikesta. Mä vaan jotenkin pystyn samaistumaan osaan sun alotuksesta. Mun mielestä kyllä ei koskaan oo huono hetki lapselle. Se syntyy kun se on tarkotettu syntyväks. Lapsen kohtaloa ei saa päättää taloudelliset asiat, mun mielestä lapsen kohtalon päättää vaan ja ainoastaan vanhempien rakkaus toisiinsa ja lapseen.
Et suurin osa miehest ei voi ees saada lapsia 35 vuotiaasta eteenpäin. Haluutko elää ilman lapsia loppuelämän?