Kuka tulee elämään tämän minun elämäni?
Tarjolla olisi:
Perheessä on koira, lapset 3v ja 4v sekä vauva 1,5 kk. Mies löytyy, samoin 2 autoa ja okt. Mies hyvätapainen, joskin hellyys ja mun huomiointi kadonnut. Velat niskassa painavat, ei raha mihinkään. Lapset huutavat ja kiljuvat vaan. Tekemättömiä töitä on vaikka kuinka. Voimat on loppu. Mun elämä on vain pyykinpesua, imetystä, kiljuvia kakaroita, ruuan laittoa, hienhajua, kipuja.... Syyllisyys kaikestä painaa kokoajan. Mitään en jaksa, mikään ei huvita ja kilojakin on liikaa ja peilistä tuijottaa kelpea läskikasa.
Kuka haluaa elää tämän elämäni? Minä en jaksa... :(
Tarjolla olisi:
Perheessä on koira, lapset 3v ja 4v sekä vauva 1,5 kk. Mies löytyy, samoin 2 autoa ja okt. Mies hyvätapainen, joskin hellyys ja mun huomiointi kadonnut. Velat niskassa painavat, ei raha mihinkään. Lapset huutavat ja kiljuvat vaan. Tekemättömiä töitä on vaikka kuinka. Voimat on loppu. Mun elämä on vain pyykinpesua, imetystä, kiljuvia kakaroita, ruuan laittoa, hienhajua, kipuja.... Syyllisyys kaikestä painaa kokoajan. Mitään en jaksa, mikään ei huvita ja kilojakin on liikaa ja peilistä tuijottaa kelpea läskikasa.
Kuka haluaa elää tämän elämäni? Minä en jaksa... :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
tarjolla olisi pyörätuolissa istuva masentunut ja häijy aviomies, vanha talo ja velkaa, murrosikäinen poika ja kaksi kissaa ja huonosti palkattu työ...toisaalta kaupassa käynti ruuanlaitto pyykit ja muut löytyy täältäkin...ja autojakin taitaa olla kokonaista 5...
...ja koko itsesi. Anna sen ukonkörilään hoitaa perheensä, kun sellaisen kanssasi hankkinut. Ota itseäsi niskasta kiinni, laihduta - näytä että voitat itsesi. Kun saat jälikasvusi nukkumaan, mene ulos ja vedä keuhkot täyteen suomalaista, raikasta kesäilmaa ja anna sen antaa voimaa kehoosi. Itse kullakin tässä on ollut samanlaista, mutta pärjätty on. Luojan antamilla voimilla ja suomalaisen naisen rakkaudella.
Ensinnäkin, imetän edelleen joten dietti ei onnistu. Oikea nilkka kipeä, joten lenkkeily ei onnistu.
Jälkikasvu nukahtaa 22 aikoihin, jolloin minä syön ruuan.
Niimpä muut ovat pärjäneet ja jaksaneet, MUTTA mulla on voimat loppu. Maaliskuussa todettiin vaikea masennus. -tähän asti oon taas jaksanut räpiköidä, mutta...
en tiiä mitä sanoisin mut olen kokenu saman. meil on 7,4 ja 7kk lapset, talovelka ja yks ero takana. ehdin pettää miestä ku pää oli paukahtanu. sit otin tahallani lääkkeitä, ihan olin tosissani lähdös täält, heräsin parin päivän pääst sairaalast. toipumine alko siitä. aikaa on kulunu 2 vuotta ja näyttää paremmalta jo, vaikkei lääkkeet täl hetkel autakaa. mulle auttoi ku kävin keskustelemas pari kertaa kuukaudes mielenterveyskeskukses. suosittelen sitä ja ulkoiluu tietenki. lasten jälkee oon lihonu40 kg ja kuukaus sit aloin käymää lenkil, paino noussu 4kg... :)
Eikö lapsien mummot voisi tulla auttamaan aina välillä?
Äitini kyllä auttaa juuri niin paljon kun kehtaan pyytää. Hänellä vaan on kädet heikossa kunnossa ja terveys reistaa, joten en kehtaa apuja pyytää. Juttu seuraksi kyllä tulee. Appi vanhemmat taasen elävät omaa elämää ja anoppi on sitä mieltä että lapset pitää itse hoitaa ja että masennus ei oo sairaus, vain laiskuutta.
Ei kelpaisi mun elämä kenellekään. Olen yksinäinen, siis mulla ei ole kavereita oikeastaan ketään, ei parisuhdetta, työtä, harrastuksiakaan ei juuri mitään. Olen myös lihava (tosin laihdutan kyllä) ja en juuri minkään näköinen.
Asun ahtaasti. Aamuisin vaikea nousta ylös, kun ei tiedä syytä miksi nousta.
Tässäpä sitä silti porskutetaan. No, on mulla sentään tietokone tässä yksiössä niin aika kuluu tän avulla aika hyvin.
kukas haluaisi elää mun elämääni?
olen vanhempien luona asuva yksinäinen,ujo,itsetuhoinen ja henkisesti sairas mies.. sairauteni on skitsoaffektiivinen mielialahäiriö... siksi vanhempien luona asun,koska en ole rikas,että asuisin yksin.. ja kun oon sairas niin en pärjää vielä ainakaan yksin.... mulla on voimat loppu,vaikka oon kuntouttavassa työtoiminnassa mukana... toinen kerta peräkkäin jo.. ensin tämän vuoden tammikuun alusta kesäkuun loppuun ja sitten pari viikkoa lomaa ja sit aloitin uudessa paikassa ja siellä pitäisi olla 3 kuukautta... ja sitten olen vaikeasti ylipainoinen.. tullut lääkkeistä ja vähäisestä liikunnasta varmaankin.... että ei se mullakaan oo helppoo kumminkaan sairauteni kanssa...
mutta voimia meille kaikille!!!!!
Tiedän että monella on asiat vielä huonommin ja anteeksi oma ruikutukseni.
Tiedän että ongelmat ovat pääni sisällä. Vaadin itseltäni liikaa, poden jatkuvaa syyllisyttä ja silti en saa asioita tehtyä. Jatkuvaa alakuloa vaan. Istun päivät pitkät imettämässä sohvalla tuojottaen töllöä sitä kuitenkaan näkemättä. Hermot menee ihan joka asiasta.
Kaipaan mieheltä hellyyttä ja läheisyyttä ja kun hän tulee viereeni tai lähelle mua ahdistaa ja lähden pois.
Kuukauden päästä on vasta seuraava keskustelu aika terapiassa. Sinne asti pitää sinnetellä.
LAINAUS "Kaipaan mieheltä hellyyttä ja läheisyyttä ja kun hän tulee viereeni tai lähelle mua ahdistaa ja lähden pois."
Tuo on esimekki siitä miten sekaisin olen. En osaa asioitani tunteitani enää edes miehelleni selittää. Kaippaan hellyyttä, joo, mutta kun se tulee viereen muo lähinnä ärsyttää koko tilanne. Päässä pyörii, mitä se tohon tuntee? Antais mun olla rauhassa! Miksi se ei kysy mikä on? Miksi se ei kysy mikä mua vaivaa? Miksi se ei tee sitä tai tätä?
Ahdistaa ja lähden pois.