Eilen illalla meni kaksi isoa kurkiauraa etelää kohti. Tuli niin haikea olo kyyneleet tuli silmiini kun katselin niiden perään.
Ajattelin mennyttä lämmintä kesää ja nyt se on ohi kurkiauran myötä menossa etelään.
Moniko meistä näkee ensi kevään ja kurkien paluun.
Kaikkeen lähtemiseen liittyy haikeus. Aina kun olen saattamassa jotakuta junalle Bussille tai mihin tahansa jossa toinen häipyy jonnekkin näkymättömiin, niin en voi estää kyyneliä.
Miten te koette tälläiset hetket.
Ajattelin mennyttä lämmintä kesää ja nyt se on ohi kurkiauran myötä menossa etelään.
Moniko meistä näkee ensi kevään ja kurkien paluun.
Kaikkeen lähtemiseen liittyy haikeus. Aina kun olen saattamassa jotakuta junalle Bussille tai mihin tahansa jossa toinen häipyy jonnekkin näkymättömiin, niin en voi estää kyyneliä.
Miten te koette tälläiset hetket.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Krui-krrä,ilmasta kuulin
ja kurkien lähtevän näin.
Syksy on tullut, sen tunsin
lintuin lentäissä etelään päin.
Rannalla sinisen taivaan,
liitäen aurassaan
oottaen toinen toistaan
ne kuikuili lennossaan.
Krui-krrä, etääntyi ääni,
kauemmas kaikkosi aura.
Hiljeni raikuva huuto
kohti etelää jatkui matka.
Suhisi siipien iskut,
voimalla myrskutuulten.
Metsän huminat loivat
mukaan soinnut sävelten.
Krui-krrä, vieläkin soitaa,
kaiku mahtava korvissain.
Äänetön hiljaisuus täyttää,
taas illan syksyisen maailmain.
Kuulu ei kujerrus kurjen,
näy ei lintuja parven.
Pois hitain siiven iskuin
ne lensivät aurassaan.
Kiitoksia runostasi. Todella metsä on hiljennyt mitä nyt varpuset tirskuttaa orapihlaja-aidassa.
Toisaalta on rikkautta kokea eri vuodenajat vaikka pimeän syksyn ajatteleminen masentaa, mutta aikaanaan sekin on ohi. Se näkee ken elää.
Mikä on sen kauniimpaa kuin syksyinnmetsä
kaikessa väriloistossaan.
älkäämme masentuko siitä.
kyllä voi nauttia kaikista vuoden ajoista.
jäähän meille talvenlinnut.
kone tökkii nyt niin pahasti että piti visti alottaa uudelleen ja lyhentää.
Pulpahti tuosta kirjoituksestasi mieleeni Matin ja Tepon laulunsäe:
Ulkona hehkuvat syksyiset puut
huoneemme hämyssä kuiskivat suut
helliä sanoja tuntien sen
kyllä maailma on ihmeellinen.
Ruska Pohjois-Karjalassa mykistää: väriloistoa luonnon hiljaisuudessa, vedenpinta toistaa sen!
Kurkiaurojen lisäksi arkipäiväisesti kaakattavat hanhet tuovat siihen oman vivahteensa.
Sienien ja tattien yliaikaiset jäänteet haiskahtavat hirven superpapanoiden ohella.
Siellä en puhu - viheltelen talvehtivien lintusten kanssa. Tikkalinnut ovat uteliaimpia ja aktiivisia keskustelijoita.
Tunturissa ku hiihdeltiin ennen nuorena tyttönä,ja eväät ku oli mukana alettiin syömään niin siellä tuli riekot ihan kädestä syömään,kyllä niitäkin oli ilo syöttää ja katsella.
Katselen Etelä-Karjalassa luonnon aikojen vaihteluita. Miten erilaisia ne ovatkaan. Syksy on täälläkin hyvin värikäs.
Kurkiaurat kirkuvat mennessään. Talitiaiset ovat saapuneet ja kesälinnut lentäneet jo Pärttylin päivän aikaan pois. Luonto valmistautuu talven
tuloon.
Karpalot ovat puolikypsiä mutta puolukat makoisimmillaan. Tulisi joku pakkasyö niin hirvikärpäset, nuo kiusankappaleet häviäisivät.
Tällaista on täällä, minkähänlaista on muuallapäin
Suomea.