Jonkun mielenkiintoisen kommentin jälkeen katson
kirjoittajan tiedot galleriasta.
Kysymykseen, jos voittaisit miljoonan, vastaavat
useat säästävänsä rahat tulevaisuutta varten.
Mitä ja kenen tulevaisuutta tässä tarkoitetaan?
Meidän ikäpolvemme tulevaisuus ei riitä kovinkaan
pitkälle, joten eikö kannattaisi elää ja käyttää
rahat tähän päivään ja omaankin hyvinvointiin?
Ajatus miljoonasta on tietenkin teoreettinen,
mutta muuten elämä, oma elämämme, on tässä ja nyt!
kirjoittajan tiedot galleriasta.
Kysymykseen, jos voittaisit miljoonan, vastaavat
useat säästävänsä rahat tulevaisuutta varten.
Mitä ja kenen tulevaisuutta tässä tarkoitetaan?
Meidän ikäpolvemme tulevaisuus ei riitä kovinkaan
pitkälle, joten eikö kannattaisi elää ja käyttää
rahat tähän päivään ja omaankin hyvinvointiin?
Ajatus miljoonasta on tietenkin teoreettinen,
mutta muuten elämä, oma elämämme, on tässä ja nyt!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan samasta asiasta kirjoitin joku aika sitten palstalle. Ja melkein sanasta sanaan samalla tavalla.
Olipa sattuma.
mutta sattuma se taatusti oli.
En ole tainnut sittenkään tullut seuranneeksi
keskustelua kovinkaan tiiviisti, koska kirjoituksesi
on jäänyt minulta näkemättä.
Olen vain sitä mieltä, että tämä ikäpolvi on tehnyt koko
elämänsä kovaa työtä ja on ansainnut sen paremman
huomisen jo tänään.
Jos on mahdollisuus toteuttaa toiveitaan ,
on se mahdollisuus käytettävä hyväkseen.
Myöskin ilman lottomiljoonia.
Eikä tämä mahdollisuuksien huomioon ottaminen
tarkoita yksin rahankäyttöä vaan kaikkea muutakin,
kuten ihmissuhteita.
omakin ilmaisuni.
Pitkän työttömyyden kautta nykyiseen työttömyyseläkeläisolotilani päätyneenä olen tottunut suunnittelemaan asioita kahden edestä.
Oleellinen osa suunnittelua on oma talous.
Miljoonasta en tiedä mutta sen verran pelivaraa täytyy pitää että tarvittaessa pystyy kustantamaan riittävän tasokkaan hoidon päivittäisten mukavuustekijöiden lisäksi.
Tähän mennessä tarve on pysähtynyt yksityisiin lääkäri- ja klinikkapalveluihin.
Käytämme sen mikä tuntuu tarpeelliselta ja mukavalta.
Rahan käyttöä itsetarkoituksena en ymmärrä enkä saisi siitä mitään tyydytystä.
Tästä samasta aiheesta oli keskustelua melko vasta, mutta on näköjään edelleenkin akuutti aihe, siis mielenkiintoinen. Vastaanpa taas samoin kuin aiemminkin, että
kun minä säästäisin sen tulevaisuutta varten, niin tarkoitan sillä sitä, että
sieltä miljoonatililtäni napsisin rahaa jos johonkin tarpeeseeni: Matkustelisin, sairastuttuani ehkä yksityispotilaana lasaretissa itseäni parannuttaisin, ihania vaatteita, tauluja ostaisin - kyllähän La dolce vita minun rahani hissunkissun veisi, jos minulla tulevaisuutta olisi vielä tuollaiset 10-15 vuotta. Lapsilleni ja lastenlapsilleni rahaa tarpeisiinsa antaisin...kyllä tulevaisuus omansa ottaisi. Ja ehkäpä sitten Ihan Wanhana jossain lämpimässä maassa lepäisi, pieneksi ryppymummuksi kuivuisi ja höyhenkevyenä maaäidin syliin nukkumaan pääsisi...
Milloin napsisit? Tuskin nyt ihan huominen on sitä, miten monet ovat asian ymmärtäneet. Me kun helposti miellämme tulevaisuuden olevan juuri siellä jossain 10-15 vuoden päässä.
On paljon ihmisiä, jotka elävät ja tekevät kaikenlaista "sitku" eli joskus tulevaisuudessa, kun nyt ei ole aikaa, ei rahaa, ei sitä tai tätä.
Minä olen sitä mieltä, että on elettävä tätä päivää, jos jättää miljoonat tilille odottamaan "pahaa päivää", voi olla, että se "paha päivä" ei tulekaan. Tai että se meni jo.
Siis huomisesta tulevaisuus alkaa, juu ändöständ? :)
mieltä olen,siis mikäli ylimääräistä €:a tulisi kyllä löydän heti oitis parempaa käyttöä kuin sijoittaa jonnekin tulevaan...koskei ihminen tiedä milloin se tuleva onkin menevä,aika loppuu äkistikin mm. liikenneonnettomuudessa.
Ostaisin ensin TV että mikäli haluaisin joskus katsoa,se olisi olemassa.
Kävisin kampaajalla,nyt lyhennän ja värjään ihan itse.
Sitten pitäisin kunnon kekkerit lapsilleni,vävyilleni,lapsenlapsilleni ja ystävilleni,tyyliin ulos hyvään ravintolaan syömään koko porukka ja ajan kanssa.
Ja ostaisin samalla jokaiselle lahjan tai antaisin rahana mikäli en keksisi sopivaa lahjaa.
Sitten vuokraisin kesämökin ainakin 2 viikoksi.
Vaihtaisin nykyisen vuokrakerrostaloasuntoni vuokrarivitaloon ja istuttelisin sinne pikkuiseen pihaan kaikenlaisia yrttejä ja kukkia.
Ja viimeseksi muttei vähimmäksi menisin fysikaaliseen hoitoon ja ah ja voih kun nauttisin sillä en ikinä ole moiseen voinut europulan vuoksi mennä.
Laivoilla on usein tarjouksia, ja lahden yli kun menee, saa edullisemmin hoitoja kun suomessa.
Kyllä minä vaan käyn siellä hieronnassa, kampaamossa, pedikyrillä, vaikka pieni eläke onkin.
vuonna -05 velkajärjestelystä,ensin maksoin vuodesta-90 vuoteen -99 ulosoton kautta ja sitten menin velkaneuvojalle ja sain asiat siihen malliin että oli jo toivoa maksatuksen loppumisesta. (Se nimikirjoitus oli tuhottoman kallis).
Nyt olen pikkuhiljaa ostellut kaikki kodin tarvikkeet kuten astiat,liinavaatteet,matot ja sen sellaset,huonekaluja olen saanut ja maalannut valkoisiksi,että olisi yhtenäisen näköistä,samalla laittelin niihin pyöriä alle että on helppo siirtää siivotessa,eli minulla meni aikoinaan koti sen nimmarini mukana ja nyt olen taas kasannut tarpeelliset tavarat ympärilleni;ainoa ei-tarpeelinen lienee tämä läppäri.
Se noin 15v. velkavankeutta teki muutakin hallaa,tein 2 työtä ja terveyshän siinä viimein romahti,eikä nuo aivotkaan liene ihan ok. mutta jos vielä selviän toisen silmän kaihileikkauksesta jossain vaiheessa,niin haen ainakin silmälasit jostain "etelämmästä" kun olen kuullut että hintataso on matkoineenkin halvempi,kuten Sinä myös kerroit.
En nyt hae sääliä,olin vaan liian tyhmä,kiltti tai uskoin sen henkilön selviytyvän veloistaan,oli miten oli,se vaihe on taaksejäänyttä ja lapset perheineen,sekä ystävät ovat säilyneet,joten loppu hyvin,kaikki hyvin :)
kaukana Hesasta...no mikä nyt on kaukana,itselleni tämä n. 60 km on ollut toistaiseksi kaukana,mutta..mutta tulee se toinenkin aika,olen mielestäni sitkeä sissi,vaikken armeijaa ole käynytkään,tuo elämän koulu muutenkin kuin nimmarin kautta on tullut koluttua vähän jokaisesta negatiivisesta kulmasta,eikä ole vielä lannistanut.
Tyttäret väliin naureskelavat että meiän äippä se vaan sisuuntuu kun tulee tenkkapoo eteen.
Kasvatusäitini sanoi kun olin vajaat 15v. että vieraan kakarat pihalle,kunta ei maksa enää...ja minähän lähdin,eikä ole tarvinnut nälässä olla,ei itteeni myydä ja muutenkin koen olevani auringon puolella kaikesta huolimatta :)
miten meidän hautajaiset järjesteään,kun ei ole säästöjä. Joskus olimme varakkaita, mutta konkurssi vei kaiken. Kun en saa unta, alan unelmoida mitä kaikkea lottovoitolla tekisin. esim. näin kesäisin olisi kiva viedä lastenlapsia kesätapahtumiin.
läpikäynyt, kuin Sinäkin. Olin myös tyhmä, liian kiltti ja uskoin miehen selityksiin ja luotin liikaa, kun tuntui olevan niin mukava ja kiltti. Nimikirjoitus tuli minullekin kalliiksi. Menetin asuntoni, olin yksinhuoltaja äiti, mutta lapset olivat kaikki jo opiskelemassa muualla. Ostin uuden asunnon, kaksion velaksi. Kahta työtä piti tehdä, yöunet eivät olleet, kuin muutaman tunnin mittaisia. Hyvin selvisin, kun jäin eläkkeelle, ei ollut enää velkaa. Nyt aion lähteä syksyllä Viron Pärnuun hemmottelulomalle. Elämä hymyilee.
-siks vaan kyselin, kun tietty tuon naapurimaan suhteen ollaan eriarvoisia, asuinpaikan suhteen.
Jos tulee pidemmältä, menee hyöty monesti siihen kotimaan matkaan.
Sitten taas hesassa saa hammashoitoa jonottaa, kun monilla muilla paikkakunnilla pääsee hoitoon kohtuullisessa ajassa. Siksi hampaatkin Virossa hoidatin.
Eihän siellä enää mikään halpaa ole, vain edullisempia nämä erilaiset hyvinvointi palvelut.
(tiedän että tupakka ja alkoholi myös, vaan kun niitä en tarvitse)
päälle kuoltua jättäneet eli unohda sellaisesta murehtiminen.
Ex-mieheni kuoli viinan voittoon ja ulosotossa oli reipas summa maksuja mutta kaupunki maksoi sen nk. sossuarkun ja velat vaan poistettiin eri rekistereistä,koska kuolinpesä oli varaton.
Samoin biologinen äitini jäi velkaa maailmaan mutta haudattu on oman äitinsä päälle ja sossu senkin hoiteli;itse olin silloin velkajärjestelyssä sen nimmarini kanssa,enkä voinut kustantaa edes äitini hautaamista.
Olen muutenkin sitä mieltä ettei kuolleet meitä tarvii,eläviä pitää muistaa vaikka vierailulla elinaikanaan.
Mitäpä sellaista murehtimaan jolle ei halustaasn huolimatta voi itse yhtikäs mitään ja köyhyys on just sellanen asia.
Omille lapsilleni olen sanonut että ei mitään porujuttuja vaan mummo poltetaan ja tuhkat voivat ripottaa minne tahansa sopivaan paikkaa tai iskeä uurnineen maan rakoon.
Lottovoiton käytän joka viikkko. Siirtyy kuitekin aina seuraavalle.
Tiedän, että tulevaisuuteni on ehkä 10 v.
Mutta suunnitelmani ovat mahtavia.
Rakennan hienon motellin, tai rakennan ostoskeskuksen senioreille, jossa kaikki on mitoitettu meidän ikäisillemme.
Vaatekaupat, sisustusliikkeet, kylpyhuoneen sisustus, makuuhuoneen mukavuudet,
Kodinsisustus, sopivat hoidot.
Kaikki vain meille ikäihmisille ikäimmeisille.
Sopivaa nimeä en oo vielä keksinny.
Oisko seniorpark ????
on aina ilo lukea.
Sinulla tuntuu olevan hallussasi huumorin kukan kasvatus.
Itseironiankin sinä hallitset.
Suomalaisempi nimi pitäisi keksiä, ikäihmisten ideapuisto?
Mikä idea, tuohon minäkin tulen mielelläni osakkaaksi.
Kaikki palvelut samaan rypäkseen ja viimeinen
palvelu, tuhkaus, olisi parkin kohokohtana
keskeisellä paikalla.
Ikuinen tuli siellä palaisi, ikuinen musiikki
soisi ja puhallin katolla puhaltaisi tuhkat
taivasmatkalle ja kaikki tietysti luontoystävällistä ekoa.
Nyt vain paikka valitsemaan.
minullahan on jo kaikkea. Voisin sitten ajan kanssa keksiä uusia sijoituskohteita ja huvittelumuotoja. Aion elää vielä n. 40 vuotta, kyllä siinä ajassa ehtii kulua isompikin voitto.
Kilkuttelin yhteen netin elinikälaskentapohjaan nykyiset tietoni.
Laskenta tarjosi jatkoaikaa 23 vuotta.
Pikaisesti toteutetulla 10kg:n painonpudotuksella saisin lisäjatkoa 2 vuotta.
Jos elämänsulostuttajani poistuisi minua ennen pelkään elämäntapojeni muutosta epäterveellisempään suuntaan joten taidan pitää suunnittelun pohjana tuota nykyistä ennustetta ottaen huomioon myös lesken tulevat tarpeet.
kanssasi. Elämää on varmuudella vain tämä hetki. Juuri sain tiedon hyvän ystäväni tilanteesta. Vatsakipuja oli ollut, ei saatu selvää syystä ilman leikkausta. Suoli oli tukossa, viime hetkellä tuli apu. Onhan paljon aivo- ja sydäninfarkteja, onnettomuuksia. Itse pystyn päättämään nopeasti, jos jotain mielenkiintoista on tarjolla. Viimeinen erä edellisestä luottokorttilaskusta tuli maksettua ja uusi matka tilattua elokuuksi. Nämä suorat varauksethan hoituvat luottokortilla. Sain kutsun ihanalle mökkilomalle alkuviikosta ja eikun matkaan. Lappiin lähden elokuun puolivälissä 30 vuoden tauon jälkeen. Elämä on elettävä eikä vain odoteltava. Sitten voi vaikka sairaana muistella, jos niin pahasti käy.
taisi olla sanoja jostakin iskelmästä tai vastaavasta.
Onneksi on muitakin saman mielipiteen omaavia.
Meillä täällä pienessä kylässä on naapureita jotka
säästävät vuosikausia rahaa, että saavat vähintäänkin
yhtä komean hautakiven, kuin naapureillakin on.
Usein ostavat hautapaikan valmiiksi ja laitattavat
"monumentin" valmiiksi, jopa nimen ja syntymäajan kanssa.
Jälkeenjääneitten tarvitsee vain lisätä se kuolinpäivä.
En usko, että meidän tulisi elää kuolemaa varten,
kyllä se kuolema tulee sitten, kun sen aika on tullakin.
tosin on enää ihan priimakuntoinen, mutta elää voi ja haluaa.
Ei eläminen vaadi täydellisyyttä, ja onneksi matkustaakin voi osittaisellakin terveydellä, kunhan kaiken pohtii itselleen ja läiheiselleen sopiviksi.
Sinulle kaikkea hyvää!