ottaisin lapsenlapseni useammin kylään ja mielellään yökylään mutta mutta....Vanhemmat eronneet,lapsi tapaa säännöllisesti etävanhempaa ja mummua eli minua.Silloin kun lapsi on "etällä"ymmärrän että he haluavat olla yhdessä.Joka toinen vkl;ppu kuitenkin käyvät visiitillä,siitä olen iloinen.Yökylässäkin on ollut....Olen "lähivanhemmallekin"sanonut et ihan milloin vaan voin ottaa ja vaik hakea....Mutta harvat on ne kerrat kun hän on apuani tarvinnut.Olen kuitenkin kuullut että hoito-ongelmia on ollut kun vanhempi kulkee vuorotöissä.
No ootellaan eiköhän se siitä lutviinnu ja huomataan et olen ihan varteenotettava "hätäapu".
Kaikkea hyvää kaikille isovanhemmille!
No ootellaan eiköhän se siitä lutviinnu ja huomataan et olen ihan varteenotettava "hätäapu".
Kaikkea hyvää kaikille isovanhemmille!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten paljosta mummut kuin lapset ja lastenlapset
säästyvätkään jos eroa ei tulisi.
Harkitsevatkohan ne asioita ihan tarkkaan?
Ajattelevatko lasten osaa,vaiko omaa mukavuuttaan?
..Joiden lapset tosiaan aivan mummoa ajattelematta menevät ja ottavat avioeron.
Ei kai se nyt paljoa vaatisi kestää ne lyönnit, pettämiset, katkenneet kädet ja mustat silmät, jotta mummon ei tarvitsisi kestää näitä nykyajan avioeroja.
Ja kyllä ne lapsenlapsetkin ennen turpaansa ottavat kun elävät vain toisen vanhemman kanssa kaikessa rauhassa.
On tää kanssa kun ei yhtään ajatella mitä tehdään ja suustaan päästetään.
Että siunauksia vaan sinnekin päin, koittakaa nyt selvitä niistä lastenne eroista.
Terv. Mummi VM-56.
Ps. lapseni eivät ole eronneet, mutta itse olen (aiemmin luetelluistani syistä) ja oma äitini valittaa vieläkin kuinka KAUHEA kokemus se oli HÄNELLE kun joutui avioero-oikeudessa todistamaan, etten ole vuoteen asunut mieheni kanssa. Elämänsä hirvein päivä! Siis 30-vuotta sitten...
Olisi kai pitänyt jäädä liittoon niin olisin jo minäkin lasteni kanssa saanut sen (viimeisen) siunauksen....
tästä asiasta kirjoittanut - mutta nyt piti taas "tarttua kynään". Voi, kun muistaisimme - me mummit ja vaarit - pysyä poissa lastemme eroista. Se on kahden aikuisen ihmisen välinen asia. Jos päätyvät eroon niin isovanhempien asia siinä tilanteessa on tukea kaikkia osapuolia mahdollisuuksiensa mukaan. Meillä nuoret erosivat reilu vuosi sitten, mutta kun on asialliset välit ex-miniään niin se ei vaikuta meidän ja lastenlasten tapamisiin mitenkään. Lapset käyvät meillä ja me heillä. Olemme tarjonneet miniälle apuamme lastenhoidossa ja hän onkin ottanut sitä apua vastaan. Täytyy kunnioittaa lasten molempien vanhempien oikeuksia ja suunnitelmia. Kyllä ne mummolakäynnit onnistuu siinä välissäkin.
lasten erot.
Aikuisten lastenkin erot siis satuttavat toki. Kaikki toivovat että liitot kestäisivät ja ongelmat ratkaistaisiin ja rakkaus kukoistaisi.
Tietenkin on sitten parempi erota jos asiat on kerrassaan puhki ja rikki. Mutta ymmärtänette nuoret myös sen tunteen, jota isovanhemmat ja vanhempanne voivat kantaa hiljaa sydämissään kun näkevät tuskanne eivätkä voi/halua puuttua.
Kliseemäistä asiaa taitaa olla se, että joskus muinoin kun tuli ongelmia, sai ja kuului ihan aluksi saattaa vanhempansa näistä tietoiseksi. Silloin taidettiin kunnioittaa vielä vanhempia sekä ennenkaikkea kokemusta. Joillainhan sitä kuitenkin vielä on.
Tuli kuin olisivat vain vieraita käypäläisiä.
Sattui niin,etten halua enää teennäisiä yhdessäoloja.
Aina ei niin siististi osata erota!
Minutkin mummona on vedetty monesti väkisin mukaan selvittelyihin ja riitoihin, miniän toimesta.
Minun olisi pitänyt laittaa poikani eli hänen miehensä "kuriin" kuin olisin vastuussa aikuisesta ihmisestä.
Minun olisi pitänyt olla rahakähinöissä mukana. Olen yrittänyt selittää, että olette aikuisia ihmisiä, enkä halua sekaantua.
Kumpikin, sekä miniäni että poikani pommittavat MINUA eli kumpikin haukkuu toistaan minulle kuin olisin joku oraakkeli, jolla olisi ratkaisu heidän ongelmiinsa.
En tajua, että miksi juuri minun on oltava muuntajana heidän sotkuissaan.
Yritän ymmärtää kumpaakin osapuolta, mutta alan olla väsynyt olemaan kaatopaikkana.
Nyt on kosto ja niin huono vaihe menossa, että lapsenlapset eivät pääse mummolaan.
Mummo kun ei näes ole rahallisesti auttanut pariskuntaa "tarpeeksi", niin ei sitten tarvitse nähdä lapsenlapsiakaan.
Sellaista kytkykauppaa, tämä on tyypillistä miniälleni, poikani taas ongelmoi toisella tapaa.
Vähän väliä ruokakassillisella.Tuppauduttiin hyviksi kavereiksi,kun rahat olivat loppu.
Kun juhlat olivat ohitse,sanottiin,että voisitko tankata vähän...
apua vastaan.Tuolla uusperheet palstalla kun joskus valitetaan niin kovasti siitä,että ex.vaimot roikkuu menneessä ja entisissä sukulaisissa.Miksi pitäisi tehdä asioista niin vaikeita.Olen ihan ystävällisissä väleissä entisen miehen sukulaisiin,toiseen mummoon ja pappaan miehen puolelta.Monista asioista saa vaikeita,jos ihmisillä ei riitä suvaitsevaisuus.Pahinta ei varmasti lapsille ole se ero,vaan ne ongelmat ihmissuhteissa.Jos aikuiset osaisivat ne hoitaa asiallisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen,niin olisi lapsillakin helpompaa.
Ja uusi mies on äitin makuuhuoneessa-usein alasti.-En menisi sinne mistään hinnasta.
Jos kerta ilmoitat, että sinne et mene, miksi sitten valitat, että "kutsua ei tule"?
Eihän isovanhempia tarvi lastenlasten syntymäpäiville kutsua? Ei ainakaan minusta. Eikä muitakaan sukulaisia. Pikku vieraat eli ne ulkopuoliset kaverivieraat kutsutaan.
Meillä ainakin on itsestään selvää, että suvun synttäreille mennään kutsumatta. Jos jotain ilmoitetaan, on kutsujen aika, jollei koko päivän halua "avoimia ovia" pitää...
Joten mummut ja papat, etä- ja lähiversiot, ilman kutsua ehdottomasti omien lastenlasten synttäreille. Ja vaikka välit olisivat huonommatkin, eivät ne vanhemmat varmaan ala lasten juhlia pilaamaan heittämällä teitä ulos... Aikuiset osaavat käyttäytyä sen tunnin-parin ajan, mitä vierailu kestää.
Voimia kaikille isovanhemmille (etä- ja lähiversioille) - ja meille taviksille, jotka edelleen pysymme avioliitossa, ja olemme onnellisia, mutta kamppailemme omien vanhempiemme avioerosotkujen ja pappa- ja mummopuolien keskellä yrittäen järjestää suhteita ja vierailuja niin, että joku isovanhemmista ei tällä kertaa loukkaantuisi vaikka sen toisen uusi puolisko kutsutaankin...
Ja kutsui vanhan äidin synttäreille.
En jäänyt mistään paitsi.Pikemminkin päinvastoin.
lapsen lähivanhempaan. Et sinä voi vaan jättää yhteydenpitoa hänen vastuulleen ja odotella jos jotain kuuluisi.
Ehkä siis kannattaisi soittaa hänelle, kysyä vaikka lasta kylään tai mennä itse vierailulle.
Ja tosiaan, silloin kun lapsi on etällä ni anna heidän olla rauhassa. Se on heidän yhteistä aikaansa.
kommenteista,sain vinkkejä.En todellakaan ole "vihoissa"ex-miniäni kanssa joten mitä minä odotan,otanpa heti huomenna ja soitan ja vien lapsen vaikka jätskille.Aurinkoista kesää vaan kaikille....