Mitäköhän kaikkea tulisi ottaa huomioon seuraavaa tilannetta selvitettäessä?
Isäni kuoli ja suremaan jäivät yksi rintaperillinen eli minä sekä leski eli äitini, lisäksi yksi rintaperillinen on jo menehtynyt ennen perittävän kuolemaa. Omaisuutta käytännössä katsoen vain asuinkiinteistö, raha-asiat muuten rempallaan. Kiinteistö on yksin isäni nimissä ja hänellä on siihen lainhuuto, ja periaatteesa tilanne tuntuu selkeältä: karkeasti ottaen äidilleni 1/2 avio-oikeuden nojalla ja 1/4 perintönä kuolleen rintaperillisen osuutena ja minulle 1/4 perintönä. Epäselväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että puolisot ovat olleet eroamassa jo useampaan otteeseen avioliittonsa aikana. Ensimmäisen kerran avioeroasia on käsittääkseni ollut vireillä -89. Joskus 90-luvun lopulla avioeron ollessa toisen kerran vireillä on lakimiehen avustuksella tehty jopa ositussopimus avioeron varalle, jossa kiinteistön omistus on sovittu äidille sillä ehdolla, että hän suorittaa isälle tietyn summan (muutama kymmenen tuhatta markkaa) mikäli hän päätyy myymään kiinteistön. Lisäksi isäni sitoutui vastaamaan lainasta. Avioeroasia on rauennut joka kerta, eikä ositussopimuksen perusteella ole näin ollen myöskään haettu lainhuutoa äitini nimiin. Ilmeisesti nyt on kuitenkin niin, että avio-oikeus on katkennut ensimmäisen avioerohakemuksen jättämiseen, eikä sitä myöskään ole palautettu avioehtosopimuksella. Miten tämä käytännössä vaikuttaa esim. perunkirjoitukseen ja pesän asioiden hoitoon vai vaikuttaako mitenkään? Käytännössä ositusperusteen syntymisen jälkeen omaisuutta on kertynyt, koska talolaina on maksettu suurimmaksi osaksi tämän jälkeen.
Voiko tämän avio-oikeuden poistumisen jättää huomioimatta vai ottaako joku taho sen viran puolesta huomioon? Itselleni sopisi paremmin kuin hyvin, että äidilläni olisi avio-oikeus kaikkeen isäni omaisuuteen ihan nyt tähän kuolemaan asti joten itse en sitä ainakaan aio tuoda esiin missään vaiheessa.
Äitini mietti, voisiko hän jollain perusteella hakea lainhuudon kiinteistöön jo tuon ositussopimuksen perusteella. Lainhuudastusaikaahan on 6 kuukautta siitä kun ositus saanut lainvoiman, mutta toisaalta lainhuudon laiminlyönti on sanktioitu vain varaisiirtoveron korotuksella, eikä tapauksessa ole liikkunut rahaa eli myöskään varainsiirtoveroa ei tule maksettavaksi. Mikäli katsotaan ositussopimuksen sanamuotoa ("sopimus avioeron varalle") niin käsittääkseni ositus ei ole saanut lainvoimaa koska avioeroa ei ole tullut eikä myöskään lainhuutoa voisi hakea. Onkohan asia näin?
Toinen asia on olisiko lainhuudon hakeminen ollenkaan järkevää vaikka se olisikin mahdollista. Mielestäni tuo ositussopimus jo sinänsä on hieman outo, koska sen perusteella äitini olisi saanut talon nimiinsä vastikkeetta. Eikö tällaisessa tilanteessa olisi voinut tulla jopa lahjaveroseuraamuksia?
Avioeron rauetessa jatkoi isäni entiseen tapaan lainan maksamista sekä on myös vastannut kaikista kiinteistöön liittyvistä kuluista, koska ainoastaan hän on ollut työelämässä ja vastannut perheen elatuksesta. Jos äitini nyt jostain syystä voisi hakea lainhuutoa tuon vanhan sopimuksen perusteella, niin tulisihan tämän seurauksena varmastikin lahjaveroa maksettavaksi, vai kuinka?
Lisäksi äitini mielellään asuisi talossa ainakin muutaman vuoden ja minulle se tietenkin sopisi (ja olisi lain mukaan pakkokin sopia), mutta pelkoni on, että kuolinpesässä ei ole tarpeeksi varoja kaikkien isäni velkojen maksuun. Tällaisessa tilanteessa käsittääkseni leski ei saa suojaa, vaan käytännössä talo joudutaan myymään ellei hän ota velkoja vastattavakseen. Kohtahan tämäkin tilanne selviää, kun perunkirjoitusta varten alan asioita enemmän selvittämään...
Toivon hartaasti, että joku asioista tietävämpi osaisi ottaa kantaa siihen, mitä tässä tilanteessa olisi järkevää tehdä. Asiantuntijaan kai on paras ottaa yhteyttä jos nuo vanhat avioerohakemukset, ositussopimukset yms. sotkut on otettava jollain tavalla huomioon, joten tältä kantilta lähinnä kaipaisin kommentteja!
Isäni kuoli ja suremaan jäivät yksi rintaperillinen eli minä sekä leski eli äitini, lisäksi yksi rintaperillinen on jo menehtynyt ennen perittävän kuolemaa. Omaisuutta käytännössä katsoen vain asuinkiinteistö, raha-asiat muuten rempallaan. Kiinteistö on yksin isäni nimissä ja hänellä on siihen lainhuuto, ja periaatteesa tilanne tuntuu selkeältä: karkeasti ottaen äidilleni 1/2 avio-oikeuden nojalla ja 1/4 perintönä kuolleen rintaperillisen osuutena ja minulle 1/4 perintönä. Epäselväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että puolisot ovat olleet eroamassa jo useampaan otteeseen avioliittonsa aikana. Ensimmäisen kerran avioeroasia on käsittääkseni ollut vireillä -89. Joskus 90-luvun lopulla avioeron ollessa toisen kerran vireillä on lakimiehen avustuksella tehty jopa ositussopimus avioeron varalle, jossa kiinteistön omistus on sovittu äidille sillä ehdolla, että hän suorittaa isälle tietyn summan (muutama kymmenen tuhatta markkaa) mikäli hän päätyy myymään kiinteistön. Lisäksi isäni sitoutui vastaamaan lainasta. Avioeroasia on rauennut joka kerta, eikä ositussopimuksen perusteella ole näin ollen myöskään haettu lainhuutoa äitini nimiin. Ilmeisesti nyt on kuitenkin niin, että avio-oikeus on katkennut ensimmäisen avioerohakemuksen jättämiseen, eikä sitä myöskään ole palautettu avioehtosopimuksella. Miten tämä käytännössä vaikuttaa esim. perunkirjoitukseen ja pesän asioiden hoitoon vai vaikuttaako mitenkään? Käytännössä ositusperusteen syntymisen jälkeen omaisuutta on kertynyt, koska talolaina on maksettu suurimmaksi osaksi tämän jälkeen.
Voiko tämän avio-oikeuden poistumisen jättää huomioimatta vai ottaako joku taho sen viran puolesta huomioon? Itselleni sopisi paremmin kuin hyvin, että äidilläni olisi avio-oikeus kaikkeen isäni omaisuuteen ihan nyt tähän kuolemaan asti joten itse en sitä ainakaan aio tuoda esiin missään vaiheessa.
Äitini mietti, voisiko hän jollain perusteella hakea lainhuudon kiinteistöön jo tuon ositussopimuksen perusteella. Lainhuudastusaikaahan on 6 kuukautta siitä kun ositus saanut lainvoiman, mutta toisaalta lainhuudon laiminlyönti on sanktioitu vain varaisiirtoveron korotuksella, eikä tapauksessa ole liikkunut rahaa eli myöskään varainsiirtoveroa ei tule maksettavaksi. Mikäli katsotaan ositussopimuksen sanamuotoa ("sopimus avioeron varalle") niin käsittääkseni ositus ei ole saanut lainvoimaa koska avioeroa ei ole tullut eikä myöskään lainhuutoa voisi hakea. Onkohan asia näin?
Toinen asia on olisiko lainhuudon hakeminen ollenkaan järkevää vaikka se olisikin mahdollista. Mielestäni tuo ositussopimus jo sinänsä on hieman outo, koska sen perusteella äitini olisi saanut talon nimiinsä vastikkeetta. Eikö tällaisessa tilanteessa olisi voinut tulla jopa lahjaveroseuraamuksia?
Avioeron rauetessa jatkoi isäni entiseen tapaan lainan maksamista sekä on myös vastannut kaikista kiinteistöön liittyvistä kuluista, koska ainoastaan hän on ollut työelämässä ja vastannut perheen elatuksesta. Jos äitini nyt jostain syystä voisi hakea lainhuutoa tuon vanhan sopimuksen perusteella, niin tulisihan tämän seurauksena varmastikin lahjaveroa maksettavaksi, vai kuinka?
Lisäksi äitini mielellään asuisi talossa ainakin muutaman vuoden ja minulle se tietenkin sopisi (ja olisi lain mukaan pakkokin sopia), mutta pelkoni on, että kuolinpesässä ei ole tarpeeksi varoja kaikkien isäni velkojen maksuun. Tällaisessa tilanteessa käsittääkseni leski ei saa suojaa, vaan käytännössä talo joudutaan myymään ellei hän ota velkoja vastattavakseen. Kohtahan tämäkin tilanne selviää, kun perunkirjoitusta varten alan asioita enemmän selvittämään...
Toivon hartaasti, että joku asioista tietävämpi osaisi ottaa kantaa siihen, mitä tässä tilanteessa olisi järkevää tehdä. Asiantuntijaan kai on paras ottaa yhteyttä jos nuo vanhat avioerohakemukset, ositussopimukset yms. sotkut on otettava jollain tavalla huomioon, joten tältä kantilta lähinnä kaipaisin kommentteja!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun toinen rintaperillinen on kuollut ennen isääsi ja ilmeisesti lapsettomana, niin sinä perit isäsi yksin. Kuten sanoit, saa leski avio-oikeutensa mukaan puolet pesän netosta.
Sinä omistat puolet ja maksat siitä perintöveron, vaikka leskellä on yhteiseen asuntoon ja koti-irtaimistoon elinikäinen hallintaoikeus.
Arvelen palstallakin taannoin käydyn keskustelun perusteella, että rauenneiden avioerojen varalle tehdyillä ositussopimuksilla ei ole sellaisenaan avioehdon kaltaista vaikutusta.
Ne velat voivat hoitamattomina johtaa mainitsemaasi myyntiin, mutta yrittäkää sopia ainakin maksuaikaa, että ehditte löytää ostajan, joka maksaa kunnon hinnan ja jonka myös velkoja hyväksyy.
Varminta on näyttää ne osituspaperit asiantuntijalle, ainakin ennen riitelyä.
Ensiksikin pitää selvittää, ketkä ovat kuolinpesän osakkaat. Jos aikaisemmin kuolleelta rintaperilliseltä ei jäänyt omia rintaperillisiä, perit sinä yksin kaiken osituksen jälkeisen omaisuuden. Jos taas kuolleella rintaperillisellä on elossaolevia lapsia, he jakavat kuolleen rintaperillisen osuuden keskenään. Ilman testamenttia äiti ei peri mitään vaan voi saada omaisuutta ainoastaan avio-oikeuden perusteella.
Toiseksi avio-oikeus ei pääty avioerohakemuksen jättämiseen vaan vain ja ainoastaan tehtyyn ositukseen. Asiassa on siis ratkaisevaa, onko tämä "ositussopimus avioeron varalle" lainvoimainen ositus vaiko joku muu asiakirja. Mahdoton sanoa näkemättä sitä. Sehän voi olla aivan hyvin vapaamuotoinen esisopimus jolla sovitaan tulevaisuudessa tehtävän osituksen sisällöstä. Sellaisena se on tietysti rauennut jos se on tehty koskemaan vain ositusta avioeron jälkeen. Se, että tasinkoa ei ole edes vaadittu tai sitten luovutettu tietysti puhuu vahvasti sen puolesta, ettei kyseessä ole ositus. Jos ositusta taas ei ole tehty, ja avioerohanke on rauennut muusta syystä kuin puolison kuoleman johdosta, niin silloin ositusta ei voi enää käynnistää käyttämällä ositusperusteena avioeron vireilletuloa vaan teette osituksen kuoleman perusteella ja voitte unohtaa kaiken mikä liittyy vanhoihin avioeroasioihin.
Mitään täysin hypoteettisia lahjaveroseuraamuksia ei kannata edes miettiä eikä myöskään lainhuutohakemuksia ennen kuin itse pääkysymys, eli se onko ositusta tehty vai ei, selviää. Vie paperit asianajajalle, etenkin kun kyseessä on velkainen pesä.