Ollaan oltu vasta reilu pari kuukautta naimisissa. Meillä yhteinen alle vuoden ikäinen lapsi. Meillä uusioperhe siinä suhteessa, että miehellä kaksi murkkuikäistä lasta, tyttö ja poika. En enää jaksa pojan kanssa, hän on todella inhottava minua kohtaan. Lievemmin isänsä kuullen, mutta kun olen ottanut asiasta puheen, haukut kohdistuvat sitten molempien taholta minuun. Olen ollut lisäksi henkisesti, että fyysisesti todella väsynyt. Nytkin poika käski minun alkaa pakkaamaan ja muuttaa pois. Isänsä tähän ei pahemmin noteeraa, jos minä pojalle korotan ääneni ja kehotan olemaan hiljaa tms. pitää minunkin olla hiljaa mieheni mielestä..
Lisäksi meille on tulossa toinenkin yhteinen lapsi. Olenkin miettinyt tässä että miten minä selviän kahden pienen kanssa, pakko kai se on selvitä... Jotenkin tuntuu, että "tulee hulluksi" tuon miehen pojan kanssa. Mies ei ymmärrä, että poika tarvitsisi apua, esim. perheneuvolassa tms. Itse olen todella väsynyt tähän kaikkeen. Rakastan miestäni, mutta en voi pilata lastenikaan elämää tämmöisellä elämällä.
Onko kellään muulla kokemusta tai löytyykö kohtalotovereita, puolison lasten vuoksi eroamisesta.. kun toinen ei ymmärrä, puolustaa vaan lastaan. Olen kyllästynyt olemaan se likaastia ja syntipukki.
Sekavaa tekstiä sekavassa mielentilassa, yön selkään en viitsinyt ja halunnut pienen lapsen aknssa lähteä, osan olen jo pakannut että ens hätään pärjätään. Aamulla kun poika herää alkaa makuuhuoneen kaappien tyhjennys :( itkien tätäkin kirjoitan.
Avioerotakko? Miehen lapsi syynä...
21
2503
Vastaukset
- surullinen..
.. korajaus ½vuotta naimisissa!
- kannata liian nopeita
ratkaisuja tehdä. Et kertonut, kuinka kauan olette asuneet yhdessä, mutta oletettavasti tilanne on uusi ja outo tuolle nuorelle miehelle ja yksi hänen keinoistan käsitellä omia tunteitaan, on purkaa ne sinuun. On oletettavaa, että tilanne rauhoittuu ajan myötä joka tapauksessa, mutta asiasta vakavasti puhuminen olisi varmaan paikallaan miehesi kanssa. Tilanne on uusioperheissä melko tavallinen ja erityisesti murkkujen kanssa. Koita siis jutella miehesi kanssa vakavasti asiasta ja sen jälkeen myös pojan kanssa. Voimia!
- vielä***
periksi. Varaa rauhallinen hyvä hetki miehesi kanssa ja keskustele asia selväksi. Anna vaihtoehdot jäämisellesi. Tajuaako miehesi asioiden oikean laidan ja kuinka pitkälle on jo menty? Ota nyt aikalisä, eihän se ole enää muutamasta päivästä kiinni. Istuta seuraavaksi miehesi poika vaikka keittiön tuolille ja sano suusi puhtaaksi, ei raivoamalla eikä itkemällä vaan määrätietoisesti ja anna ymmärtää, että se olet sinä joka määrää tahdin, ei hän. Ota ohjat käsiisi, valtaa ei anneta se otetaan ja pidetään. Jaksamista ja jämäkkyyttä, itkut on nyt itketty ja on toiminnan aika. Tsemppiä,älä luovuta,saat kyllä voimaa,tulet huomaamaan.
- kaikkien!!!1
Nyt istua ja puhua. poika varmaan kokee sinut jotenkin uhkana itselleen. Kyseessä on kuitenkin lapsi ja sinä olet valmis syyttämään häntä perheen hajoamisesta.
Hän voi pelätä juuri sitä mitä teet, eli että sinäkin häivyt.
Itse elän uusioperheessä jossa minulla kaksi lasta 10- ja 8- vuotiaat ja miehellä 4 lasta, vanhin on nyt 16, nuorin 8.
monta kertaa on kuultu, onko tuon pakko olla täällä ja onko pakko olla siellä ja lähde ja mene.
Mies ei ole asiaan sanonut mitään, enkä kyllä itsekkään.
leämä on lähtenyt sujumaan, kun olen ottanut lapset mukaan tekemiseen. niin yhteisiä lapsia ei ole, eikä tähän kyllä enää ole tarkoitus niitä tehdäkkään.
Heitä ei kiinnosta ja he eivät halua, mutta vähän voi "lahjoa" kauppaan ottaa vain yhden mukaan , lähteä kenkä/vaateostoksille kahdestaan, ja huumoria. Huumoria kehiin, sitä ne eiväöt osaa odottaa ja sen kautta tulee yhteisiä mukavia kokemuksia.
kuten jo aalussa sanoin, epäilen, että tämä "kovis" teini pelkää kiintyä sinuun ja pelkää myös sinun häviävän elämästään.
Lapset eivät kuitenkaan vieraita näyki, eli täytyy olla tuttu ja turvallinen jolle hän uskaltaa näin sanoa.
Ja näytä ja vakuuta, ettet häviä mihinkään, isä ei häviä vaikka onkin uusia sisaruksia. Olet kuitenkin ottanut ns. koko paketin ja sitä ei voi noin vaan hylätä.
Etenkään, kun sama kierre sitten taas aikanaan jatkuisi omien lastesi kohdalla.
Teinille voi myös näyttää ja sanoa, että sinua surettaa moinen. jos Lykkäät häntä kasvatusneuvolaan, hän ei tule luottamaan sinuun. voit kysyä haluaako hän puhua, vaikka isälleen. ja isän ja pojan yhteinen priva aika voisis myös toimia.
sekava vastaus, yritin saada kaiken mitä mieleen tuli kirjoitettua.
Kyllä se siitä- pelolle...
että lähdet on se, että teinipoika haluaa sinut ulos omasta ja isänsä elämästä. Varmasti et ole tehnyt mitään pahaa - mutta teininä mielessä myllertää muutenkin, ja sinä saatat edustaa hänelle tuntematonta uhkaa, joka on tullut ja sekoittanut mukavassa järjestyksessä olevan korttipakan. Lapsi hän vielä on - mutta ei mikään avuton imeväinen, vaan manipuloinnin hallitseva teini.
Älä anna periksi - älä suo pojalle sitä iloa, että näytät häviösi häipymällä. Oma tilanteeni oli vähäsen samankaltainen - tai lähinnä nk yhteiset pelisäännöt puuttuivat totaalisesti, kun minusta about "pystymetsästä" tuli uusperheen äitinpuolikas. Mieheni ei alkuunkaan ymmärtänyt, mikä mätti - monet itkut siinä itkin ja aloin taas maltilla alusta saakka kertoa, mikä siinä ei toiminut. Kun miehelle selvisi fiilikseni, pidettiin "palaveria" kahden pojankoltiaisen kanssa ; tehtiin selväksi, että firmassa nimeltä perhe on kaikille tilaa, jokaisella on oikeudet ja velvollisuudet. Kyllä se siitä sitten.
Voimia sinulle, selviät kyllä! - sanottu, kyllä
pelolle... kirjoitti:
että lähdet on se, että teinipoika haluaa sinut ulos omasta ja isänsä elämästä. Varmasti et ole tehnyt mitään pahaa - mutta teininä mielessä myllertää muutenkin, ja sinä saatat edustaa hänelle tuntematonta uhkaa, joka on tullut ja sekoittanut mukavassa järjestyksessä olevan korttipakan. Lapsi hän vielä on - mutta ei mikään avuton imeväinen, vaan manipuloinnin hallitseva teini.
Älä anna periksi - älä suo pojalle sitä iloa, että näytät häviösi häipymällä. Oma tilanteeni oli vähäsen samankaltainen - tai lähinnä nk yhteiset pelisäännöt puuttuivat totaalisesti, kun minusta about "pystymetsästä" tuli uusperheen äitinpuolikas. Mieheni ei alkuunkaan ymmärtänyt, mikä mätti - monet itkut siinä itkin ja aloin taas maltilla alusta saakka kertoa, mikä siinä ei toiminut. Kun miehelle selvisi fiilikseni, pidettiin "palaveria" kahden pojankoltiaisen kanssa ; tehtiin selväksi, että firmassa nimeltä perhe on kaikille tilaa, jokaisella on oikeudet ja velvollisuudet. Kyllä se siitä sitten.
Voimia sinulle, selviät kyllä!eikä siihen lisäämistä
- She....
Missään vaiheessa antanut aikaa tälle pojalle? Olette olleet puoli vuotta naimisissa ja nyt jo uusi lapsi ja vielä toinen tulossa. Oliko tilanne sellainen, että äkkiä näiden nuorten elämässä oli ei vain äitipuoli, mutta myös sisarpuoli. Tilanne voi olla nuorelle melkoinen järkytys, koska uusi aikuinen on jo monelle vaikea pala.
Nyt ehkä keskityt niihin omiin pikkuisiisi niin täysin, että isommat tuntevat itsensä ulkopuoliseksi, sama voi tapahtua ihan omienkin lasten kesken, kun uusi vauva tulee.
Itse ehkä veisin tämän nuoren miehen jonnekkin, niin että saisimme viettää aikaa yhdessä tutustuen. Syömään, lintsille, pelaamaan jotain, hohtokeilaamaan.. tms. Yrittäisin näyttää tälle millainen ihminen olen ja saada hänet uskomaan, että en ole uhka. Esittämään ei kannata alkaa, reilu peli puolin ja toisin...helppoa tietty sanoa, kun itsellä ei koskaan ole vastaavia vaikeuksia ollut. - surullinen..
Kiitoksia ihanista, asiallisista ja kannustavista viesteistänne... haluttaisi ihan halata teitä kaikkia, jos vain voisi...
Joo, taustaa siten että ollaan kaikkiaan oltu yhdessä reilut pari vuotta. Että nopeaa tää kaikki on tapahtunutkin. Pojan kanssa on kyllä niin solmussa asiat... nytkin aamulla kun ensimmäisenä alkoi minua haukkumaan, ei syö minun tekemää puuroa yms. Henkisesti minä olen ihan hajalla.
Ilmeisesti tuo mieskin sitä nyt odottaa, että muutan, kun olen luvannut. Näin hän kertoi..
Haikein mielin ilmeisesti joudun tämän kaiken jättämään taakseni, mutta elämä on :(- miehesi...
oikeasti antaa sinun lähteä kantamatta korttaan yhteiseen kekoon, hän ei ole alunperinkään ollut sinun arvoisesi !!! Uskomatonta, ettei kanna vastuuta yhteisistä asioista - teillä on yhteinen lapsikin... Jollei miehessäsi ole munaa toimia välittäjänä sinun ja poikansa välissä, antaisi sitten edes sinun toimia niin kuin parhaaksi näet (laittaisit pojan kanssa kova kovaa vasten, ja näyttäisit kaapin paikkaa - on se vaan niin, ettei teinin pidä vanhemman silmille hyppiä!) ilman kitinöitä.
Jos miehesi on oikeasti tuollainen nössö - lähde!
Tuo "en syö puuroa" kuulostaa niin tutulta... Aikani sitä kuuntelin - sitten meni käämit totaalisesti ja tokaisin, että kuole nälkään sitten, muuta et saa. Kyllä alkoi puurokin kelvata. - alkuasetelmat oli?
Ei kai poika vain syytä sinua omien vanhempiensa erosta? Lapset haikailevat vanhempiensa yhteenpaluusta aika pitkään ja kun sinä ilmestyit hänen elämäänsä vauvoinesi, valuivat pojan toiveet tyhjiin. Minkälaiset isän ja pojat keskinäiset välit ovat nyt ja ovat olleet aikaisemmin? Onko isä ollut aiemmin etäinen pojalleen ja eron yhteydessä alkanut potea syyllisyyttä perheen hajoamisesta. Se voisi olla syynä isän asettumisesta poikansa puolelle sinua vastaan.
Itse olen ollut toistakymmentä vuotta äitipuolena pojalle ja väitän ymmärtäväni yhtä sun toista sekä isän ajatuksista että poikapuolesta. Nämä asiat on mahollista kääntää voitokseen, mutta tilanteesi on sikäli hankala, että poika on jo murkku ja teillä on sitten noita vauvoja. Meillä on nykyään poikapuoleni kanssa hyvät ja mutkattomat välit. Hän on fiksu 22 v nuorimies ja pidämme edelleen yhteyttä, vaikka erosin isästään pari vuotta sitten. Poika oli oma-aloitteisesti remppaamassa uutta kotiani, auttamassa muuttohommissa, soittelee ja tekstailee silloin tällöin, pyydän häntä ja tyttöystäväänsä välillä syömään ja kahville ja sen sellaista. - surullinen..
alkuasetelmat oli? kirjoitti:
Ei kai poika vain syytä sinua omien vanhempiensa erosta? Lapset haikailevat vanhempiensa yhteenpaluusta aika pitkään ja kun sinä ilmestyit hänen elämäänsä vauvoinesi, valuivat pojan toiveet tyhjiin. Minkälaiset isän ja pojat keskinäiset välit ovat nyt ja ovat olleet aikaisemmin? Onko isä ollut aiemmin etäinen pojalleen ja eron yhteydessä alkanut potea syyllisyyttä perheen hajoamisesta. Se voisi olla syynä isän asettumisesta poikansa puolelle sinua vastaan.
Itse olen ollut toistakymmentä vuotta äitipuolena pojalle ja väitän ymmärtäväni yhtä sun toista sekä isän ajatuksista että poikapuolesta. Nämä asiat on mahollista kääntää voitokseen, mutta tilanteesi on sikäli hankala, että poika on jo murkku ja teillä on sitten noita vauvoja. Meillä on nykyään poikapuoleni kanssa hyvät ja mutkattomat välit. Hän on fiksu 22 v nuorimies ja pidämme edelleen yhteyttä, vaikka erosin isästään pari vuotta sitten. Poika oli oma-aloitteisesti remppaamassa uutta kotiani, auttamassa muuttohommissa, soittelee ja tekstailee silloin tällöin, pyydän häntä ja tyttöystäväänsä välillä syömään ja kahville ja sen sellaista.Joo, eli kun aloimme mieheni kanssa tapailla, erosta oli aikaa jo 3 vuotta. Ennen minua miehelläni oli ollut yksi suhde eron jälkeen. Olivat koettaneet asua yhdessä, mutta naisen lapsi ja tämä miehen poika eivät tulleet toimeen. Minulle kerrottiin, että naisen poika oli niin mustasukkainen ja hankala yms. Oli tullut isoja riitoja, että tuntui, ettei uskaltanut jättää kaksistaan kotiin jne. Nyt olen alkanutkin epäillä, että olisiko ollutkin jotain muutakin :/ He tosiaan erosivat sitten lasten vuoksi pidemmän päälle... Ja siitä ei kuulema mennyt kauaa, kun minä tulin kuvioon.
Miehellä ja pojalla oli mielestäni ennen paljon läheisemmät välit. Poika meni yläasteelle viime syksynä ja siitä mielestäni vaikeudet alkoi.. Kevätlukukaudella tuli lintsauksia, koulualueelta luvatta poistumisia jne. Tyttö ehkä jäi vähemmälle huomiolle aiemmin ja alkoi siitä reagoida ja kun äitikin on millainen nyt on... Tytön kanssa minulla sujuukin ihan hyvin nykyään, välillä meinaa sitä ihan tavallista tietty olla, mutta suurimmassa osassa hyvin. Alkuun hän oli jotenkin paljon levottomampi ja keskittyminen oli hankalaa, nyt sekin korjaantunut mielestäni paljon. Käytiin asioiden vuoksi mm. perheneuvolassakin.
Pojalla ja isällä on ollut yhteinen harrastus jääkiekko, myöskin valmensi joukkuetta. Joukkue hajosi viime syksynä, poika siirtyi toiseen joukkueeseen pelaamaan ja mies jätti valmentaja hommat. Aika lailla näiden meidän vauva juttujenkin vuoksi. Että olisi edes vähän enempi aikaa olla kotona. Muuten viikosta jäi muulle perheelle aikaa noin 2-3 päivää viikossa.
Isällä ja lasten äidillä tosi tulehtuneet välit, keskustelevat mitä keskustelevat asianajajien välityksellä, yleensä asiat ovat sellaisia. Äidillä on tosiaankin ollut uusi kaveri jo paljon ennen minua, todennäköistä on jo että sama kaveri oli jo heidän liittonsakin aikana.
- inhosin
faijan uutta eukkoa,kun se tuli mutsin ja faijan väliin tai inhosin molempia,olin sillon 16v tein kaikkeni,että ne olis eronnu, eniten mua jurppi, kun se eukko haukku mun mutsii, ja nyt 25 vuotiaana en vieläkään tykkää siitä eukosta,faijan kaa tulen jollaantavalla toimeen.No se on niitten elämää ei se enää mua häiritse.
- -ulkopuolinen--
Voisiko olla, että lasten äiti on saanut lapsensa
manipuloitua isän uutta vaimoa vastaan.
Kun näitä juttuja lukee täällä ja seuraa elävää elämää, ei voi välttyä siltä tosiseikalta, että dumpattu ex-vaimo kostaa entiselle miehelle kaiken mahdollisen eikä ikinä hyväksy ex-miehensä uutta vaimoa.
Usein lapset manipuloidaan olemaan äidin puolella ja lapset uskovat mieluummin omaa äitiään kuin vierasta naista.
Edelliselle kirjoittajalle: ei kukaan ulkopuolinen riko hyvää liittoa.
Lapset eivät tiedä että valtaosa liitoista päättyy siihen kun mies kyllästyy kerjäämään seksiä kotona.
Ihan vaan tällainen ulkopuolinen kommentti. - minä ollu sillon
-ulkopuolinen-- kirjoitti:
Voisiko olla, että lasten äiti on saanut lapsensa
manipuloitua isän uutta vaimoa vastaan.
Kun näitä juttuja lukee täällä ja seuraa elävää elämää, ei voi välttyä siltä tosiseikalta, että dumpattu ex-vaimo kostaa entiselle miehelle kaiken mahdollisen eikä ikinä hyväksy ex-miehensä uutta vaimoa.
Usein lapset manipuloidaan olemaan äidin puolella ja lapset uskovat mieluummin omaa äitiään kuin vierasta naista.
Edelliselle kirjoittajalle: ei kukaan ulkopuolinen riko hyvää liittoa.
Lapset eivät tiedä että valtaosa liitoista päättyy siihen kun mies kyllästyy kerjäämään seksiä kotona.
Ihan vaan tällainen ulkopuolinen kommentti.mikään ulkopuolinen vaan lapsi 16v ja jouduin asuun niiten kaa hiukan aikaa.
- surullinen..
Mieheni oli eronnut lasten äidistä 3 vuotta sitten, kun me tavattiin.
Lapset käyvät hyvin hyvin harvakselleen äitinsä luona (äiti ei ota kovin usein käymään kun on töitä!?) Minä olen ollut voin jopa itse sanoa heille "äiti" enemmän kuin bio äiti :/
Exällä on uusi mies itsellään jo myöskin, mutta on hyvin hyvin katkera miehelleni edelleen! He erosivat aiknaan naisen uskottomuuden yms. vuoksi. Vieläkin järjestää milloin mitäkin jippoa meille jne. Esim. yritti poikaansa puhua taannoin muuttamaan luokseen, poika vielä harkitsi, tämä muuttautti jo lapsilisä hakemuksenkin, että pika toimintaa ;) sitten poika ei halunnutkaa muuttaa, mikä show, oli muuttanut jo osoitteenkin, vaikka se ei periaatteessa ole edes mahdollista, koska yhteishuoltajuus! Ja kun ei edes noin vaan käy tuo vanhemmalta toiselle muutto, vaikka onkin jo 12v! Pitää olla viranomaisen päätös asiasta.. Poika kertoi myöhemmin isälleen, että äidin ei olisi silloin tarvinnut maksaa elatustukea! Oliko syy tuo? Kun muuten ei niin aktiivista kiinnostusta esiinny?
No se siitä... Olen myöskin miettinyt, että onko poika jotenkin kateellinen minulle tms. kun minä olen äitinä omalle lapselleni enkä häntä jätä tai että pojallani on äiti kotona? Tyttären kanssa menee ainakin vielä paremmin..
Tässä nyt mietitään mitä tehdään, poika ei osoita katumuksen elettäkään sanoistaan. Kerroin miehelle, että minä todella loukkaannuin eilen sanoista :( sehän se vielä, että mies ei kuullut sitä ja poika puhuu toista :/
Tässä olenkin nyt miettinyt, että lähtisinkö ainakin edes joksikin aikaa vaikka vanhempieni luo lapsen kanssa... jotenkin olen henkisesti niin uupunut tähän kaikkeen ja todellakin kun se vauvakin vielä tulossa ja kaikkea. - surullinen..
surullinen.. kirjoitti:
Mieheni oli eronnut lasten äidistä 3 vuotta sitten, kun me tavattiin.
Lapset käyvät hyvin hyvin harvakselleen äitinsä luona (äiti ei ota kovin usein käymään kun on töitä!?) Minä olen ollut voin jopa itse sanoa heille "äiti" enemmän kuin bio äiti :/
Exällä on uusi mies itsellään jo myöskin, mutta on hyvin hyvin katkera miehelleni edelleen! He erosivat aiknaan naisen uskottomuuden yms. vuoksi. Vieläkin järjestää milloin mitäkin jippoa meille jne. Esim. yritti poikaansa puhua taannoin muuttamaan luokseen, poika vielä harkitsi, tämä muuttautti jo lapsilisä hakemuksenkin, että pika toimintaa ;) sitten poika ei halunnutkaa muuttaa, mikä show, oli muuttanut jo osoitteenkin, vaikka se ei periaatteessa ole edes mahdollista, koska yhteishuoltajuus! Ja kun ei edes noin vaan käy tuo vanhemmalta toiselle muutto, vaikka onkin jo 12v! Pitää olla viranomaisen päätös asiasta.. Poika kertoi myöhemmin isälleen, että äidin ei olisi silloin tarvinnut maksaa elatustukea! Oliko syy tuo? Kun muuten ei niin aktiivista kiinnostusta esiinny?
No se siitä... Olen myöskin miettinyt, että onko poika jotenkin kateellinen minulle tms. kun minä olen äitinä omalle lapselleni enkä häntä jätä tai että pojallani on äiti kotona? Tyttären kanssa menee ainakin vielä paremmin..
Tässä nyt mietitään mitä tehdään, poika ei osoita katumuksen elettäkään sanoistaan. Kerroin miehelle, että minä todella loukkaannuin eilen sanoista :( sehän se vielä, että mies ei kuullut sitä ja poika puhuu toista :/
Tässä olenkin nyt miettinyt, että lähtisinkö ainakin edes joksikin aikaa vaikka vanhempieni luo lapsen kanssa... jotenkin olen henkisesti niin uupunut tähän kaikkeen ja todellakin kun se vauvakin vielä tulossa ja kaikkea.Taas korjausta, tarkoitin tuolla "Minä olen ollut voin jopa itse sanoa heille "äiti" enemmän kuin bio äiti :/" , että olen siis ollut heille enempi kuin oma äiti... en ole sanonut.
- sinulla onkin raskasta...
surullinen.. kirjoitti:
Mieheni oli eronnut lasten äidistä 3 vuotta sitten, kun me tavattiin.
Lapset käyvät hyvin hyvin harvakselleen äitinsä luona (äiti ei ota kovin usein käymään kun on töitä!?) Minä olen ollut voin jopa itse sanoa heille "äiti" enemmän kuin bio äiti :/
Exällä on uusi mies itsellään jo myöskin, mutta on hyvin hyvin katkera miehelleni edelleen! He erosivat aiknaan naisen uskottomuuden yms. vuoksi. Vieläkin järjestää milloin mitäkin jippoa meille jne. Esim. yritti poikaansa puhua taannoin muuttamaan luokseen, poika vielä harkitsi, tämä muuttautti jo lapsilisä hakemuksenkin, että pika toimintaa ;) sitten poika ei halunnutkaa muuttaa, mikä show, oli muuttanut jo osoitteenkin, vaikka se ei periaatteessa ole edes mahdollista, koska yhteishuoltajuus! Ja kun ei edes noin vaan käy tuo vanhemmalta toiselle muutto, vaikka onkin jo 12v! Pitää olla viranomaisen päätös asiasta.. Poika kertoi myöhemmin isälleen, että äidin ei olisi silloin tarvinnut maksaa elatustukea! Oliko syy tuo? Kun muuten ei niin aktiivista kiinnostusta esiinny?
No se siitä... Olen myöskin miettinyt, että onko poika jotenkin kateellinen minulle tms. kun minä olen äitinä omalle lapselleni enkä häntä jätä tai että pojallani on äiti kotona? Tyttären kanssa menee ainakin vielä paremmin..
Tässä nyt mietitään mitä tehdään, poika ei osoita katumuksen elettäkään sanoistaan. Kerroin miehelle, että minä todella loukkaannuin eilen sanoista :( sehän se vielä, että mies ei kuullut sitä ja poika puhuu toista :/
Tässä olenkin nyt miettinyt, että lähtisinkö ainakin edes joksikin aikaa vaikka vanhempieni luo lapsen kanssa... jotenkin olen henkisesti niin uupunut tähän kaikkeen ja todellakin kun se vauvakin vielä tulossa ja kaikkea.niin älä luovuta!
Murkkuikäiset ovat joskus todellakin rasittavia (omanikin ovat olleet siinä iässä ja ovat sanoneet pahasti ja erittäin loukkaavasti itsestänikin), mutta myrskyn aikakin menee ohitse. Mutta tuollaista tarkoituksellista loukkaamista ei sinun tarvitse sietää. Ja jo tulevan lapsesikin takia olet herkässä mielentilassa niiden ns. raskaushormoonien takia ja äidin mielentila on vauvalle tärkeä.
Teidän olisi todella syytä keskustella vakavasti, ensin miehesi ja sitten yhteisesti murkku-pojan kanssa perheen yhteisistä pelisäännöistä. Isänä miehesi on tartuttava tilanteeseen eikä murkkuikäinen saa hallita ja manipuloida mielensä mukaan perheessä...kaikkea ei tarvitse sietää!
Keskustele ensin rauhallisesti miehesi kanssa asiasta ja lähde vaikka joksikin aikaa vanhempiesi luona käymään ja pojan isä selvittäköön tilanteen poikansa kanssa - vaikka poissaollessanne.
Tarvitset hengähdystauon oman jaksamisesi ja vauvan takia...
Tsemppiä ja voimia sinulle! - äitinen
surullinen.. kirjoitti:
Mieheni oli eronnut lasten äidistä 3 vuotta sitten, kun me tavattiin.
Lapset käyvät hyvin hyvin harvakselleen äitinsä luona (äiti ei ota kovin usein käymään kun on töitä!?) Minä olen ollut voin jopa itse sanoa heille "äiti" enemmän kuin bio äiti :/
Exällä on uusi mies itsellään jo myöskin, mutta on hyvin hyvin katkera miehelleni edelleen! He erosivat aiknaan naisen uskottomuuden yms. vuoksi. Vieläkin järjestää milloin mitäkin jippoa meille jne. Esim. yritti poikaansa puhua taannoin muuttamaan luokseen, poika vielä harkitsi, tämä muuttautti jo lapsilisä hakemuksenkin, että pika toimintaa ;) sitten poika ei halunnutkaa muuttaa, mikä show, oli muuttanut jo osoitteenkin, vaikka se ei periaatteessa ole edes mahdollista, koska yhteishuoltajuus! Ja kun ei edes noin vaan käy tuo vanhemmalta toiselle muutto, vaikka onkin jo 12v! Pitää olla viranomaisen päätös asiasta.. Poika kertoi myöhemmin isälleen, että äidin ei olisi silloin tarvinnut maksaa elatustukea! Oliko syy tuo? Kun muuten ei niin aktiivista kiinnostusta esiinny?
No se siitä... Olen myöskin miettinyt, että onko poika jotenkin kateellinen minulle tms. kun minä olen äitinä omalle lapselleni enkä häntä jätä tai että pojallani on äiti kotona? Tyttären kanssa menee ainakin vielä paremmin..
Tässä nyt mietitään mitä tehdään, poika ei osoita katumuksen elettäkään sanoistaan. Kerroin miehelle, että minä todella loukkaannuin eilen sanoista :( sehän se vielä, että mies ei kuullut sitä ja poika puhuu toista :/
Tässä olenkin nyt miettinyt, että lähtisinkö ainakin edes joksikin aikaa vaikka vanhempieni luo lapsen kanssa... jotenkin olen henkisesti niin uupunut tähän kaikkeen ja todellakin kun se vauvakin vielä tulossa ja kaikkea.murkun käytöstä ja poika on ihan selvästi huomannut mikä sua satuttaa eniten, miten saa sut tolaltaan. Jos antaisit joskus pojan ilkeilyjen mennä toisesta korvasta ulos etkä välittäisi pätkääkään hänen ilkeilyistä, voisi yllättyä.
Tiedän että sulla on raskasta, mutta sun pitäisi olla tässä tilanteessa aikuinen joka sanelee säännöt, eikä mennä itkemään miehelle kuinka sua kiusataan. Ehkä mieskin toivoisi sun ymmärtävän että ei jaksa riitoja jossa kaksi lasta kinastelee "iskän" huomiosta.
Kun poika sanoo sulle ens kerralla jotain hankalaa niis voit vain kohauttaa olkapäitä ja sanoa että "voivoi, onpa kamalaa todellakin" Luulen että sun ärsyttäminen loppuisi alta aikayksikön jos poika huomais että suhun ei voi vaikuttaa tuollaisella. - surullinen...
sinulla onkin raskasta... kirjoitti:
niin älä luovuta!
Murkkuikäiset ovat joskus todellakin rasittavia (omanikin ovat olleet siinä iässä ja ovat sanoneet pahasti ja erittäin loukkaavasti itsestänikin), mutta myrskyn aikakin menee ohitse. Mutta tuollaista tarkoituksellista loukkaamista ei sinun tarvitse sietää. Ja jo tulevan lapsesikin takia olet herkässä mielentilassa niiden ns. raskaushormoonien takia ja äidin mielentila on vauvalle tärkeä.
Teidän olisi todella syytä keskustella vakavasti, ensin miehesi ja sitten yhteisesti murkku-pojan kanssa perheen yhteisistä pelisäännöistä. Isänä miehesi on tartuttava tilanteeseen eikä murkkuikäinen saa hallita ja manipuloida mielensä mukaan perheessä...kaikkea ei tarvitse sietää!
Keskustele ensin rauhallisesti miehesi kanssa asiasta ja lähde vaikka joksikin aikaa vanhempiesi luona käymään ja pojan isä selvittäköön tilanteen poikansa kanssa - vaikka poissaollessanne.
Tarvitset hengähdystauon oman jaksamisesi ja vauvan takia...
Tsemppiä ja voimia sinulle!Niiiin, olisikin niin helppoa antaa mennä toisesta korvasta ja tulla toisesta ;) Olen yrittänyt sitä ja välillä onnistuen välillä en :(
Meillä oli alkujaan tarkoitus lähteä porukalla kesälomareissulle, mutta nyt eilen ehdotin jos menisivätkin vaan kolmisin... tiedän että muuten menee kaikkien loma pilalle riitelyn vuoksi ja saisin ainakin huilata sen aikaa kotona nuorimman kanssa kaksin. Ja samalla saisimme ajatella asioita itse kuikainenkin tahoillamme. Että miten tästä eteenpäin.. - samaa....
äitinen kirjoitti:
murkun käytöstä ja poika on ihan selvästi huomannut mikä sua satuttaa eniten, miten saa sut tolaltaan. Jos antaisit joskus pojan ilkeilyjen mennä toisesta korvasta ulos etkä välittäisi pätkääkään hänen ilkeilyistä, voisi yllättyä.
Tiedän että sulla on raskasta, mutta sun pitäisi olla tässä tilanteessa aikuinen joka sanelee säännöt, eikä mennä itkemään miehelle kuinka sua kiusataan. Ehkä mieskin toivoisi sun ymmärtävän että ei jaksa riitoja jossa kaksi lasta kinastelee "iskän" huomiosta.
Kun poika sanoo sulle ens kerralla jotain hankalaa niis voit vain kohauttaa olkapäitä ja sanoa että "voivoi, onpa kamalaa todellakin" Luulen että sun ärsyttäminen loppuisi alta aikayksikön jos poika huomais että suhun ei voi vaikuttaa tuollaisella.mieltä,kyllä ne penskat koettelee ja jos meet mukaan niin ne vaan yltyy.Pitää olla aikuinen,eikä mennä mukaan tollaseen valtataisteluun.
- ihmeessä kaatako
minä ollu sillon kirjoitti:
mikään ulkopuolinen vaan lapsi 16v ja jouduin asuun niiten kaa hiukan aikaa.
uusperheen ongelmia sen ex-vaimon niskaan. Monesti ne ongelmat on ihan sisäsyntyisiä eikä siihen exiä vaadita. Avioerot sinänsä ja sen jälkeiset uudet suhteet aiheuttavat lähes aina sopeutumisongelmia. Ei uusperheessä koskaan lähdetä puhtaalta pöydältä, vaan entinen elämä laahaa tavalla taikka toisella mukana.
Kai niitäkin naisia on, jotka mustaa lapsensa mielen, mutta on myös niitä, jotka ei sellaista tee. Yhtä hyvin etäisä voi mustamaalata lapsen äitiä, toiset tekee sitä ja toiset taas ei.
Uusperhe on kaiken kaikkiaan niin haastava kuvio, että siinä väkisinkin tulee ongelmia. On liian paljon tunkua siinä parisuhteessa: exät, sun lapset, mun lapset, yhteiset lapset ja päälle päätteksi vielä erilaisessa elämänvaiheessa ja lapset eri ikäisiä. Eihän kaikki murkut ydinperheessäkään hyväksy iltatähtiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908