Nyt tarvitsen ehdottomasti teiltä viisaammilta vähän vinkkejä.
Pariskunta: Lapseton nainen 33- vuotias. Valmistunut keväällä 2008. opiskellut 3,5 vuotta. Vuonna 2004 viimeksi 0,5 vuotta töissä, sitä ennen vuonna 2003 lähes koko vuoden ja sitä edeltävän vuoden. Kumppani (mies =) 29- vuotias (hedelmällinen mies, varma tieto) ja vakituisessa "huono"palkkaisessa työssä. Keskimääräiset ansiot kutakuinkin. Naisella ei ole lainaa mistään, kumppanilla opinto- sekä autolainaa, ei muuta velkaa. Asuntolaina saattaa jäädä ties minne, eli vuokralla varmaan asuttais tulevaisuudessakin.
Mikä olisi nyt taloudellisesti tai sydäntä kuunnellen järkevintä teidän mielestänne.
A) hankkia määräaikanen työ ja alkaa samantien tai ainakin parin kolmen kk:n jälkeen yrittämään lasta
B) hankkia vakituinen työ ja vasta sitten toimintaa.
vaiko
c) eikun vaan samantien, ei ole enää mitään hävittävää. (tämä vaihtoehto siksi, että mistä sitä tietää edes onnistuuko enää ilman hoitoja tulla raskaaksi??) olen hyvin skeptinen tämän suhteen...
Tämä on ollut sellaista arpomista pienen pään sisällä, että hulluksi tulee jos ei kukaan nyt anna vinkkiä. Kiitos jo etukäteen!
ps. tässä on kuumetta ja paljon ja myös pelkoja siitä saako sitä lasta enää ollenkaan.
Pariskunta: Lapseton nainen 33- vuotias. Valmistunut keväällä 2008. opiskellut 3,5 vuotta. Vuonna 2004 viimeksi 0,5 vuotta töissä, sitä ennen vuonna 2003 lähes koko vuoden ja sitä edeltävän vuoden. Kumppani (mies =) 29- vuotias (hedelmällinen mies, varma tieto) ja vakituisessa "huono"palkkaisessa työssä. Keskimääräiset ansiot kutakuinkin. Naisella ei ole lainaa mistään, kumppanilla opinto- sekä autolainaa, ei muuta velkaa. Asuntolaina saattaa jäädä ties minne, eli vuokralla varmaan asuttais tulevaisuudessakin.
Mikä olisi nyt taloudellisesti tai sydäntä kuunnellen järkevintä teidän mielestänne.
A) hankkia määräaikanen työ ja alkaa samantien tai ainakin parin kolmen kk:n jälkeen yrittämään lasta
B) hankkia vakituinen työ ja vasta sitten toimintaa.
vaiko
c) eikun vaan samantien, ei ole enää mitään hävittävää. (tämä vaihtoehto siksi, että mistä sitä tietää edes onnistuuko enää ilman hoitoja tulla raskaaksi??) olen hyvin skeptinen tämän suhteen...
Tämä on ollut sellaista arpomista pienen pään sisällä, että hulluksi tulee jos ei kukaan nyt anna vinkkiä. Kiitos jo etukäteen!
ps. tässä on kuumetta ja paljon ja myös pelkoja siitä saako sitä lasta enää ollenkaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saan itse (nainen), tällä hetkellä työttömyyspäivärahaa, mikä on varmaankin jonkin verran alle keskituloja, lähempänä minimiä. Liiton päiviä kulutettu 168 pv (500:sta).
kannattaa tietenki hankkia vakiduuni ja sitten ryhtyä toimeen. Tosin niinkuin mainitsit, lapsi ei katso millon kannattaa tulla. **Itse opiskellessa tulin raskaaksi ja samaan syssyyn tehtiin toinen. Tiukkaa sinällään oli kyllä, mutta mitään eivät ole lapset jääneet paitsi.
Työnantaja tietenkin painostaa töihin, ettei tarvitsisi maksaa äippäreitä, tosin nykyään vanhempainlomankin voi jakaa.
Kamalaa laskea näin, mutta takahampaiden kiristys jää pienemmälle, jos ei tarvitse joka penniä/senttiä murehtia.
Ja eikun lapsilykkyä
Jos vaan suhde on kunnossa ja kummatkin lasta haluaa jossain vaiheessa elämää, niin heti toimeen vaan!! Mieti jos siinä menee se pari vuotta yrittämisessä, olet jo 35v silloin.. tai voi mennä kauemminkin. Tai sitten voi natsata heti. Kun sehän siinä on että ei voi tietää.
Ei teidän talous tai mikään kaadu vaikka lapsi ilmoittaisikin tulostaan heti. Todella harvinaista kuitenkin että heti tärppäis, ette ole edes mitään teinejä enää :) Tsäänssit valitettavasti heikkenee koko ajan. (Itsekin olen 33v nainen, ja nyt raskaana, ja muutenkin tilanne kuulostaa ihan samalta ku meillä)
Sitäpaitsi onhan sulla vielä hedelmöityttyäsi aikaa käydä töissä! ½v riittää hyvän äippärahan saamiseen. Sulla on kuitenkin sitten vielä 30v hyvää työntekoaikaa jäljellä jossain vakituisessa paikassa tulevaisuudessa.. Että ehdit kyllä duunata ja tienata kyllästymiseen asti, uskoisin :)
Tsemppiä!
Ihan ensimmäisenä rauhoitu, hengitä syvään ja lopeta stressaaminen. Jos koko ajan vain stressaat, et tule raskaaksi ollenkaan, et hoitojen kanssa, etkä ilman. Elä aivan normaalia elämää, äläkä hössötä taukoamatta raskautta. Jos asiat menee tehtailuksi, alkaa elämänne olla huonolla pohjalla. Muistakaa romantiikka ja toisenne, lapsi tulee tai sitten ei tule.
Ensinnäkin ei taida olla meillä vielä kyse tehtailusta, jos ei olla edes yritetty saada lasta. Eli ei tässä nyt kovin hössötetä vielä. Mutta kuten näet Tyyne 60 faktat, olen jo 33 -vuotias lapseton nainen, ainakaan mahdollisuudet ei tästä tärpin suhteen yhtään kohene.
Helppo se on niillä sanoa, joilla vähintään se yksi lapsi jo on.
Kyllä tuo toinenkin näkökulma on ihan viisas, ensin vakituista työtä ja sitten. Eipä sitä nyt haluais toisaalta kituuttaa taloudellisesti. Tässä nyt vaan on ns. kahden vaiheilla. Eli kumpi on tärkeämpää, turvattu talous vaiko toteuttaa elämänsä unelmia ja saada toivottu lapsukainen =). Tiedän, joku alkaa moralisoimaan, että tässä vaan omia unelmia toteutetaan mutta entäs lapsi ja hänen tulevaisuus....itsekäs teko se on monella muullakin myönsi tai ei. Heillä on vaan tapahtuneet nämä asiat jo nimimerkillä 10 vuotta sitten, jolloin ei tietenkään ole tarvinnut panikoida tärppääkö, vaan niitä lapsia on siinä ilman stressiä tullut. Eli otahan Tyyne 60 tämäkin seikka huomioon.
Ihmettelen eikö tänne vastaa sellaiset boheemit tyypit että vaihtoehto C vaan. Tiedän omastakin ystäväpiiristä että nainen kotiäitinä (peruskoulupohja) ollut jo lähes 10 vuotta ja nykyinen aviomies opiskelee. Tietysti heillä sitten on todella tiukka budjetti, ainakin luulisin sen olevan. Tukia tietysti saavat mutta kuitenkin.
Kannattaa kokeilla elämistä tuolla minimi äitiysp.rahalla 2-3 kk:tta ja päättää sitten haluaako tuota kituuttamista jatkaa ensin äitiys/vanpempainrahakauden ja mahdollisesti vielä kotihoidontuki ajankin.
Itse kannatan ehdottomasti työpaikan etsimistä ja lapsen tekoa vasta sen jälkeen, kun taloudellinen tilanne on turvattu.
Itse sain ensimmäideni 34 vuotiaana ja toinen on tulossa nyt, kun lähentelen 37 vuotta.
Tottakai ymmärrän huolesi, koska lapsi on suuri askel elämässä. Onhan se todella tärkeää että talous on kunnossa, ja ajattelet kypsästi tulevaisuudesta. Ennen asiat olivat paremmin kun töitä riitti tekevälle, ja opiskelun jälkeen sai melkein heti vakityön. Nyt elämme pätkätyö aikaa, eikä työt ole enään itsestäänselvyys. Olen kuitenkin varma, että mitä tahansa teettekin, on päätös viisas, koska vaikutat hyvin järkevältä ja kypsältä ihmiseltä. Toivotan teille onnea sekä työn haussa että lapsen saannissa. hyvää ja tervettä elämää teille :)
Tyyne 60 onnentoivotuksista. Niitä tarvitaan ;).
Ainakaan itse en ole kokenut mistään koskaan paitsi jääneeni... Äitini oli 21 ja isä 23 kun saivat minut. Heillä oli suuri talolaina harteilla ja lamatulossa. Kaurapuuroa kuulema söivät lähes päivittäin ja kituuttamista oli. Silti minulla on aina ollut kaikkea mitä olen tarvinnut ja harrastuksiakin on ollut, mistään en ikinä ole paitsi jäänyt, vaikka vanhemmat rahallisesti ovatkin kituuttaneet...
Lisäksi moni muukin elää nykyään sinun ja miehesi kaltaisessa tilanteessa... Ja jos ajatellaan ensimmäisinä elinvuosina lapsi ei niin kamalasti kuluta, jos vertaa siihen paljonko rahaa menee sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa harrastaa jne... Eli helpompi sitä on kituuttaa nyt ne vauva vuodet...
pysytte, vaikka lapsi tulisi jo ensi keväänä.
Sain itse 1. lapsen lähes 32-vuotiaana, ja kaksi muuta heti perään. Ei ehtinyt tehdä kannattavuuslaskelmia. Mutta hyvin on mennyt, ja kamalaa olisi, jos joku heistä olisi jäänyt rahasta kiinni.
Mielestäni on väärin hankkia lapsia rahan takia, ja samoin jättää hankkimatta rahan takia.
Ei muuta kuin touhuamaan. Tekevälle vahinko tapahtuu.
Lapsi kannattattaa hankkia, kun on siihen varaa ilman veronmaksajien tukiaisapua.
Maassa on jo tarpeeksi kakaroita, jotka on siitetty kaikenmaailman tukiaisten saamisen takia.
Heips,
Itse olen 21-vuotias nuori nainen ja mieheni on saman ikäinen. Meille odotellaan tässä lähipäivinä syntymään esikoistamme, laskettuaika tuli ja meni jo. Menimme mieheni kanssa naimisiin vuosi sitten ja melko pian vauva ilmoitti tulostaan. Olemme mieheni kanssa molemmat käyneet lukion. Minä pidin sen jälkeen kaksi välivuotta ja mieheni kävi armeijan ja on ollut nyt työelämässä melkein vuoden. Itse olin myös ensimmäisen välivuoden töissä ja sen jälkeen viime vuoden opiskelin avoimessa yliopistossa. Nyt viime torstaina sain kirjeen että olen päässyt yliopistoon opiskelemaan. Monien mielestä on varmaan tyhmää hankkia lapsia kun meillä kaikki on niin "kesken" ei ole vielä koulutusta ja ollaan nuoria, ei ole omakotitaloa ja kaikkea "valmiina". Mieheni kanssa kuitenkin olemme ajatelleet että lapsia ei tehdä rahasta, vaan rakkaudesta. Elimme viime vuoden käytännössä kokonaan pelkillä mieheni tuloilla, joista jää noin 1200 euroa/kk verojen jälkeen, siitä menee vuokraan 550 euroa ja päälle kaikki muut kustannukset. Mutta vaikka rahaa on vähän niin hyvin ollaan tämä vuosi selvitty, terveellistä ruokaa on joka päivä pöydässä ja autokin meillä on. Tietysti jostain ollaan jouduttu tinkimään mutta kaikkea mitä ollaan tarvittu on aina ollut. Nyt vauvan tulon myötä meillä tulot nousevat kun minä alan saada äitiyspäivärahaa. Mutta mielestäni kaikkia asioita ei aina voi ajatella kylmästi rahassa. Ja elämä ei ole koskaan valmis aina voi tulla tarve ottaa uutta lainaa tai mitä vain voi sattua. Eikä se ole edes varmaa että lapsia saa... Itsellä on kilpirauhasenvajaatoiminta, joka monilla naisilla aiheuttaa sen että vauvaa ei välttämättä ala kuulua pitkänkään ajan odottelun jälkeen... Olen todella onnellinen että meille vauva halusi tulla näinkin pian. Itse koen että rahallisesti me kyllä selviämme ja olen luottavainen tulevaisuuteen, asioilla on taipumus järjestyä ja jokaisella asialla on jokin tarkoitus.
Voit myös miettiä sitä miten monet vanhemmat ovat samassa tilanteessa sinun ja miehesi kanssa, on velkaa ja tulot pienet. Mutta ei elämässä voi kaikkea aina laskelmoida... Ja jos odotat vielä muutamankin vuoden voi olla ettet enää voikkaan tulla raskaaksi, koska vauvat voivat antaa odottaa itseään... Onnea suureen päätökseen :)
Niin luin tuosta vielä että olet päivärahoilla. Itsekin olin viime vuoden, mutta en saanut sitä kuin muutaman kk, koska opiskelut katsottiin täysipäiväiseksi opiskeluksi ja etuni evättiin.. eli elimme vain mieheni tuloilla...
Teillä rahatilanne ei siis muuttuisi raskauden ja vauvan tulon jälkeen mihinkään... Ja jos olette tähänkin asti pärjänneet niin pärjäätte varmasti myös jatkossa. Moni perheellinen elää samassa tilanteessa kuin te ja pärjää aivan hyvin :) pitää vain osata asettaa asiat ja menot tärkeysjärjestykseen..