tapasin vuos sitten ulkomaan matkalla miehen joka oli kotoisin ruotsista.
soittelimme matkan jälkeen parisen kertaa ja kirjoittelimme messengerissä.
jossain vaiheessa yhteyden pito lakkasi kummaltakin osin..
nyt n.vuosi matkan jälkeen olen ruvennut ajattelemaan häntä. en saa pois mielestä. onko kenellekään käynyt näin?
olo on kyllä tosi pöhkö.. kun juuri jokin aika sitten lopetin pitkä aikaisen tapailun erään miehen kanssa, johon kyllä kerkesin ihastua ellen jopa rakastua.
ja nyt ikävöin kumpaakin.. ruotsin mies vain pöllähti päähäni yhtäkkiä viime viikolla enkä vaan saa pois mielestä, vaikka tiedän ettei meistä mitään voisi tullakaan. ja silti ihan suru puserossa olen tämän miehen takia jota tapailin..sekavaa...
soittelimme matkan jälkeen parisen kertaa ja kirjoittelimme messengerissä.
jossain vaiheessa yhteyden pito lakkasi kummaltakin osin..
nyt n.vuosi matkan jälkeen olen ruvennut ajattelemaan häntä. en saa pois mielestä. onko kenellekään käynyt näin?
olo on kyllä tosi pöhkö.. kun juuri jokin aika sitten lopetin pitkä aikaisen tapailun erään miehen kanssa, johon kyllä kerkesin ihastua ellen jopa rakastua.
ja nyt ikävöin kumpaakin.. ruotsin mies vain pöllähti päähäni yhtäkkiä viime viikolla enkä vaan saa pois mielestä, vaikka tiedän ettei meistä mitään voisi tullakaan. ja silti ihan suru puserossa olen tämän miehen takia jota tapailin..sekavaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
ole melko yleistä. Kun elämässä on suruja sitä alkaa kaivata jotain vanhaa, tavallaan tuttua, josta on hyvät muistot. Kai se on vain sydämen tapa paikkailla haavojaan.
Mikset ottaisi yhteyttä ruotsin kaveriin, eihän sen tarvitse tarkoittaa kummempaa, mutta piristää sinua varmasti. :)
mun mielestä kaipaat vaan tällä hetkellä niin paljon sitä läheisyyttä,oloa jossa toinen on aina vierellä.
Olen itsekkin juuri eronnut pitkästä suhteesta ja tunne juuri näitä asioita!