Hyvä ystäväni kärsii masennuksesta, enkä tiedä kuinka voin häntä auttaa.
Tietysti kuuntelen häntä ja yritän auttaa, mutta kaiken hyvän asian päälle hän tuntuu keksivän jotakin pahaa.
Kuinka voin auttaa häntä löytämään taas ilonsa ja onnellisuutensa?
Itsehän hänen täytyy se ymmärtää, mutta kuinka ystävänä voisin edes hetkellisesti häntä piristää ja saada unohtamaan murheensa ja huomaamaan ettei hän ole yksin?
Tietysti kuuntelen häntä ja yritän auttaa, mutta kaiken hyvän asian päälle hän tuntuu keksivän jotakin pahaa.
Kuinka voin auttaa häntä löytämään taas ilonsa ja onnellisuutensa?
Itsehän hänen täytyy se ymmärtää, mutta kuinka ystävänä voisin edes hetkellisesti häntä piristää ja saada unohtamaan murheensa ja huomaamaan ettei hän ole yksin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minua olisi ehkä piristänyt, jos joku olisi ottanut johonkin mukaan. Järjestänyt vaikka yhteisen retken tai matkan johonkin - ilman vaatimuksia. Järjestänyt jotakin joka vie ajatukset pois siitä "maailmasta", mihin masennus liittyy.
Puhuminen ei välttämättä auta, kuunteleminen enemmän. Ihmisten hyvää tarkoittavat puheet voivat masentaa vielä lisää. Samoin ihmisten vaatimukset toipumisesta ja piristymisestä.
Masennuksesta toipuminen on hidas prosessi ja on yksilöllistä, kuinka toipuminen etenee. Usein masentunut tarvitsee ammattiapua ja mahdollisesti lääkitystäkin.
Elä rinnalla, kuunnellen älä käskien. Mua piristää ihan vain että joku tulee käymään, mutta silloin ei pidä vaatia liikaa että toinen jaksaisi olla pirteänä. Itseäni piristää hetket kun poikaystävä yllättää vaikka viemällä särkänniemeen tms. Masennus ei ole tahto tila ja välillä ei mikään auta mutta juuri silloin tarvitaan sitä myötätuntoista vierellä elämistä. Mua piristi kerran kun ystävä toi koiran pennun näytille, ei sitä nyt tarvitse lähteä hankkimaan jos sellaista ei ole. Mutta se piristi ja ystäväni ei varmaan vieläkään tajua kuinka tärkeitä tuollaiset pienet hetket ovat, eli sen ei tarvitse olla maata mullistavaa millä piristää, vaikka syömään pyytäminenkin riittää, mutta ei kannata liikaa tuijottaa merkkejä siitä että piristyikö toinen, pienin askelin mennään kun on masennuksesta kyse.
"Depressioon liittyy usein sairaudentunto ja omakohtainen, subjektiivinen kärsimys. Tyypillisiä oireita ja tuntemuksia ovat väsymys, unettomuus, aloitekyvyn ja elinvoiman puute ja alakuloinen elämänasenne. Vaikeassa masennustilassa elämä tuntuu toivottomalta. Tulevaisuudessa ei näy mitään hyvää, ja masennuksesta kärsivä suhtautuu kaikkeen pessimistisesti."
(http://www.tohtori.fi/?page=4569272&id=9696210)