mitä pitäs tehä?? elän uusio perheessä jossa 8v poika.. ite oon nyt viimosillani raskaana odotan ensimmäistä.. mulla on voimat ihan loppu haluisin vaan olla omissa maailmoissa tai kyhnätä miehen kainalossa.. en jaksa mitään velvotteita ku ei kiinnostas ees ruokaa laittaa.. mut lapsi ei oota aamupalaa puoleen päivään et kyllähän mun täytyy herätä sitä laittamaan... haluisin tehä mitä huvittaa ja millo huvittaa joten tää miehen lapsi ei sovi kuvioon... toki oon tienny tän alusta asti ja väsymyskin tuli vasta nyt..
oisin voinu laittaa lapsen päivähoitoon mut en halunnu kun luulin saavani apua sukulaisilta ni sais pojukin ihan oikeen kesäloman..
itse ongelma:
miehen vanhemmat ja sisko/pojan kummi
ne lupas alusta asti auttaa ja hoitaa poikaa jos mä en jaksa.. oikeen mainostamalla mainosti itseään (siks en ettiny hoitopaikkaa ku luulin et on sellane) nyt oon miehen siskolle soittanu kerra n tai kaks viikossa mut aina joku tekosyy ettei pääse.. anoppikin tuumaa et pyydä tätä siskoo ku oon kertonu et voimat on vähissä.. sanoin et en voi ketään meille pakottaa ku oon miljoona kertaa jo pyytäny.. sisko on vanhapiika ja nysvää vanhempiensa jaloissa.. silläkin on 2kk kesäloma eikä mitään tekemistä.. ja aina palvonu poikaa kuin mitäkin budha patsasta (sitä ihannointiakin pidin alunperin sairaana kun ei aikuisella ihmisellä muuta elämää kuin veljensä elämä) mut nyt kun tarviin niin ei titoakaan avusta.. mies ei tee asialle mitään ja hän on päivät tai illat töissä ..
eli jaksaa vaan täytyy kun sitä apuakaan ei saa vaikka pyytää.. välil tekis miel vaan häippästä.. miksi sitä apua piti mainostaa jos sitä ei silti saa?? oon itkien soittanu ja selittäny et en jaksa mut ei ni ei...
mitä teen?? mitä minun pitäisi sanoa kun ei saa mieskään turpaansa auki?? soitanko aina ja pyydän vaikka tiedän ettei he auta vai annanko olla??
mitäs sitten kun vauva syntyy ja he ryhtyvätkin auttamaan... tekisi mieli laittaa lappu luukullu et ei tarvii enää tulla..
raivostuttaa
oisin voinu laittaa lapsen päivähoitoon mut en halunnu kun luulin saavani apua sukulaisilta ni sais pojukin ihan oikeen kesäloman..
itse ongelma:
miehen vanhemmat ja sisko/pojan kummi
ne lupas alusta asti auttaa ja hoitaa poikaa jos mä en jaksa.. oikeen mainostamalla mainosti itseään (siks en ettiny hoitopaikkaa ku luulin et on sellane) nyt oon miehen siskolle soittanu kerra n tai kaks viikossa mut aina joku tekosyy ettei pääse.. anoppikin tuumaa et pyydä tätä siskoo ku oon kertonu et voimat on vähissä.. sanoin et en voi ketään meille pakottaa ku oon miljoona kertaa jo pyytäny.. sisko on vanhapiika ja nysvää vanhempiensa jaloissa.. silläkin on 2kk kesäloma eikä mitään tekemistä.. ja aina palvonu poikaa kuin mitäkin budha patsasta (sitä ihannointiakin pidin alunperin sairaana kun ei aikuisella ihmisellä muuta elämää kuin veljensä elämä) mut nyt kun tarviin niin ei titoakaan avusta.. mies ei tee asialle mitään ja hän on päivät tai illat töissä ..
eli jaksaa vaan täytyy kun sitä apuakaan ei saa vaikka pyytää.. välil tekis miel vaan häippästä.. miksi sitä apua piti mainostaa jos sitä ei silti saa?? oon itkien soittanu ja selittäny et en jaksa mut ei ni ei...
mitä teen?? mitä minun pitäisi sanoa kun ei saa mieskään turpaansa auki?? soitanko aina ja pyydän vaikka tiedän ettei he auta vai annanko olla??
mitäs sitten kun vauva syntyy ja he ryhtyvätkin auttamaan... tekisi mieli laittaa lappu luukullu et ei tarvii enää tulla..
raivostuttaa
Vastaukset 18
Vanhimmat
Herää pahvi!
Juu olet väsynyt ymmärrän, mutta oikeesti ei 8v niin paljon voimia/hoitoa vaadi etteikö sitä jaksais. Miten aattelit vauvan kanssa? Kyllä vauvakin rajoittaa todella paljon menemistä ja lähtemistä. Miti heti. Monilla on lapsia ennestään ja raskaana. Minulla on kotona 3v uhmis, 4v jästipää ja vauva 1,5kk.
Jollet löydä sukulaisista apua, kysy MLL:tä. Ja oikeesti kyllähän 8v kavereitakin ja ja viihtyy aika usein yksinkin, eikö?
juu mä oon nuori.. miehelläni ja minulla 15v ikäeroa.. lapsesta tykkään todella paljon eikä mulla mitään erityisiä tekemisiä oiskaan mut ois kiva kun ei tarviis tuntee syyllisyyttä siitä et toinen joutuu olee niin paljon yksin VAAN koska en itse kestä hereillä ja jaksa mahani kanssa raahautua rannalle..
viime kesänä oli anoppilan kanssa riitaa kun mukamas omin koko pojan itselleni että poika ei minun takiani käy mummolassa tai näe kummiaan.. meillä oli silloin enemmän energiaa ja riehuttiin yhdessä leikkipuistossa ja rannalla.. nyt nysvätään sisällä kun en vaan jaksa mitään.. vaikka mitään jaksamista ei ole... miksi pitää itseään tyrkyttämällä tyrkyttää ja sitten kun tarvitaan sanotaan HAHHAAAA HUIJASIN..
pojalla ei tällä kylällä ole edes niitä kavereita koska käy eri paikkakunnalla koulua joten se siitä.. miten aattelin vauvan kanssa?? hmm.. joo siihen ajattelin nyt valmistautua..
kait minä vaan haluaisin käyttää sitä aikaani samoin miten muut ensimmäistä lastaan odottavat..
oma moka kun en laittanut päivähoitoon... mut mitä teen mieheni siskon kanssa joka on elämääni havitellut... näin on todennut myös mieheni ex vaimo joka sanoi olleensa tämän suvun sijais kohtu.. ei mikään lapsen äiti..
hän ei tapaa lastaan eikä hoida millään tavalla
Pojan isän tulisi nyt ottaa enemmän vastuuta vanhemman lapsen viihdyksestä. Kyllä sinä saat olla väsynyt. Kuinka pitkällä olet jo?
toisaalta 8 v varmasti jo ymmärtää aika hyvin että kun on vauva mahassa ei vaan jaksa. Meillä ainakin noi lapset ymmärsivät ettei äiti jaksa kaikkee samoin kuin ennen. Vuokratkaa leffoja. Tehkää askarteluja, puuhakirjoja. Lukekaa yhdessä. Toisaalta jos raahaudut rannalle niin voist sielläkin rauhassa nauttia auringosta ja lukea. Ulkoilma piristää mieltä kuitenkin. Syyllisyydestä sen verran, että tiedät itsekin että se on väliaikaista ja selitä se pojallekin. Ja toisaalta kun vauva syntyy niin toipumiseen ja imetykseen menee aikaa.
Se että sukulaiset lupaavat auttaa, niin siihen en ota kantaa. Jos kyseessä on vapaaehtoinen auttaminen ja pyynnöistä huolimatta eivät suostu niin ei sille mitään voi. Tyhmää luvata jollei sitä pidä, mutta ei sille mitään voi.
Ajattelit valmistautua vauvan syntymään leväten vai mitä tarkoitit? Lepo on tärkeää ja se on vaan levättävä jos ja kun väsyttää. Miten ne muut ensimmäistä odottavat viettävät aikaansa? Tai miten luulet heidän viettävän?
"oma moka kun en laittanut päivähoitoon" ??
Siis 8 vuotiasta? Ei kai ton ikäsiä mihkään päivähoitoon tarvitsekaan laittaa?
En oikeen ymmärrä miten tuon ikäsen kanssa voi olla niin kauhean rankkaa. Osaahan tuossa iässä itse jo hoitaa lähes kaiken. Itsellä täällä 4vuotias hoidettavan ihan yksin 24/7 ja rv37 alkamassa. Kyllähän sitä välillä rankkaa on kun ei mikään kaikkein helpoin raskaus, mutta ei tässä nyt niin rankkaa ole että mitään apuakaan paljoa kaipaisin.
Näin se vaan menee lasten kanssa, vaikeaa on mutta ei auta kun selvitä :)
Ja kun sulla siellä vielä ukko apuna... Eikä enää edes mikään kakara, niin kai hänkin nyt tajuaa poikansa kanssa tehdä jotain mikä helpottaisi omaa arkeasi? Jos ei tajua niin laita tajuamaan ;)
niin en tiedä onko minulla joku ihan ihme kuva miten muut tätä aikaa viettää.. mut oisin halunnu nähä kavereit viel ku ei oo pientä vaavaa no se ei oo onnistunu aina syystä jos toisesta.. haluisin nukkuu aina kun siltä tuntuu mut se ei vaa mei elohiiren kans onnistu... kuvittelin varmaa et kaikki äidit fiilistelee vauvan huoneessa.. laulaa mahalle ja hypistelee vaatteita.. lukee kirjoja.. kirjottaa ajatuksia ja vauva kirjaa.. sisustaa.. makaa syö katsoo telkkaria.. istuu mahoineen hienossa kahvilassa ja selittää ystävilleen kuinka ihanaa kaikki on.. shoppailee ja lässyn lässyn...
no kaikkee tollasta hiton hienosteluu minäkin varmaan odotin mutta meneppäs 8v kanssa kahvilaan hienostelemaan ystäviesi kanssa.. =D ei siinä tule juttelusta yhtään mitään..
ei elämäni tuollaista ole ollut.. mutta neuvolassa saadusta kirjastakin luin että " käytä aikaa itseesi ja plaa plaa" niin jotenkin vaan masennuin herätessäni siihen että jos en saa hienostella nyt näiden viimeisen parin viikon aikana niin ei se kyllä onnistu seuraavaan 10 vuoteen..
rv 38 4
äitinikin sanoi että "et sinä vielä ole kotona vanki tää on vast esitutkinta, vankeus alkaa vauvan synnyttyä.." jotenkin tuo saa hymyilemään vaikka ei hirveen kivalta kuulosta =D
8 vuotias osaa kyllä itse ottaa aamupalaa!!! Voi jessus mikä mammanpoika jos ei todellakaan osaa kun pitäähän koulussakin osata itse ruokailla! Meillä 6 vuotias ottaa kaapista muroja ja maitoa ja osaa ottaa leipää jne., osaa käyttää videoita ja antaa äidin nukkua pitkään viikonloppuisin. Ja onhan sulla mies, se hoitakoon poikaa sitten illalla (jos päivät on töissä?). Enpä usko että meidän lapsien ollessa 8 vuotiaita niille pidetään jatkuvasti seuraa ja vahdataan.
Aika pilvilinnaiset kuvitelmat sulla on kyllä ollu :). Ensimmäistä odotan ja elämä ei kyllä ole millään lailla tuon tapaista kuin kirjoitit.
Ensinnäkin uskoisin, että suuri osa käy töissä niin pitkään kun voi. Aika monella on sitten töiden ohella kaikennäköistä remppaa tai rakentamista (kuten meillä) joten ei todellakaan hypistellä vauvan vaatteita vaan lapioidaan hiekkaa ja muurataan seiniä.
Joo, väsyttää aina välillä, mutta se ei ole este. Kun hommat pitää saada tehtyä, ne pitää saada tehtyä. Tai vaihtoehtoisesti saa maksaa siitä pitkän pennin (betoniautoa ei vaan lähetetä takaisin, jos ei ole jaksanut tehdä muotteja valmiiksi. Tai ainakaan meillä ei ole siihen varaa).
Noilla sun viikoilla ei tietenkään enää rehkitä mitään, mutta miksi kuvittelet jaksavasi käydä kaupungilla ostoksilla ja kavereiden kanssa kahvilla, kun et jaksa rannallekaan mennä?
No niin ruusunpunaiset lasit ovat siis tipahteneet!
Hyvä! Voin kertoa että en tiedä yhtään odottajaa joka olisi kuvailemallasi tavalla esikoista odottanut. Toki jokaisella on varmsti noit fiilistely hetkiä, mutta ei se ole arkea ja koko aikaista!!! Mene sinä illalla miehen töistä tullessa kahville hienosto paikkaan! Tai päivällä. Kyllä 8v pärjää kotona sen aikaa. Oikeesti 8 vuotiaan voi jättää yksinkin jo vähäksi aikaa! Mäkin olisin halunnut nukkua silloin kun huvitti, kun esikoista odotin. Ei se vaan onnistunut. Kivut ja säryt ja työt veivät ajan!
Mikä estää suo laulamasta mahalle? Tuskin se 8v poika ainakaan. Tai estä sua kirjoittamasta.
Älä syytä 8vuotiasta lasta siitä mitä SINÄ et jaksa tehdä. Hyväksy tosiasiat. Kaikki muuttuu kun vauva tulee. Et jaksa edes käydä suihkussa välttämättä joka päivä!
Neuvolan oppaassa ota aikaa itsellesi ei tarkoiteta mitään kolmen viikon löhölomaa. Ilo pitää opetella ottamaan pienistä asioista. Ota aikaa itsellesi tunti illassa. Mies hoitaa lasta sen aikaa.
Sinusta tulee ÄITI, ihan biologisestikin, joten KASVA JO! Vauvan kanssa voi käydä kahvilla ja ostoksilla jos jaksaa ja huvittaa. Tai sitten jätät vauvan isälle hoitoon ja lähdet yksin.
Tosiasia kuitenkin on että sinulle ei ole omaa aikaa vauvan jälkeen kuin murto-osa siitä mitä nyt on.
Ikävä sanoa, mutta taidako olla itsekään vielä aikuinen, kun hinostelu ja kaverit ovat tärkeämpiä kuin 8 vuotias lapsi?
minä kyllä pahasti epäilen sanomaasi että uimarannalla voit rauhassa levätä ja lukea rauhassa 8v kanssa..tai tekemällä jotain askartelujuttuja..hhhmmm..ekakskin,jos ei jaksa tehdä??ja kun sen saat valmiiks,sun pitää olla sitä täyttämäs ja tekemässä jotain.minä ainakin tiedän ettei 8v viihdy hetkeekään omis oloissaan. harmittaa aloittajan puolesta.mulla oli sama tilanne ex miehen kans.onneksi erottiin,hänen lapsiaan tapailen kuitenkin.he ovat ihania.mutta perhettä meistä ei saanut.minun olis kans pitänyt olla 100%äiti hänen lapsilleen...laittaa omat menot hänen lastensa vuoksi aina syrjään ym ym.. nyt raskaana,vaan miehen kans ollaan kahden..ja nautitaan :)
minusta on aikas hienoa jo tollasetkin puheet et remppaa tehdään,eli omia unelmia rakennetaan siellä.mul ei ole kun tuulen XXXXX takapuoli ja maha..ja työpaikka jossa olen aaamu 7 aina ilta seittemään,myöhempäänkin. jos on työtön,minusta tuo on just sitä ihanaa oleilua että saa vaan olla ja haaveilla kaikesta.kirjoitella raskauesta ym.. ja muuten,eihän tossa loppusuoralla jolla aloittaja oli,olla enää työ elämässä..
Lapsen isälle vain enemmän asiasta vastuuta.
Kenenkään lupailujen varaan ei olisi kannattanut laskeskella yhtikäs mitään, tilanne on se, että teillä on siimä jo yksi lapsi, teitte toisen ja...
Ajatteleppas jos lapsi, tämä 8 vuotias olisi biologisesti sinun, eikö sittenkään tekisi mieli laittaa aamupalaa ym.?
"sisko on vanhapiika ja nysvää vanhempiensa jaloissa.. silläkin on 2kk kesäloma eikä mitään tekemistä.. " Jokainen on lomansa ansainnut!
Monilla ihmisillä on useitakin lapsia, toisten lapsilla on ikäeroakin vain reilun vuoden, noin esimerkkinä ja jaksettava vain on vaikka kuinka tekisi mieli "kyhnätä miehen kainalossa"..
Taidat olla kovin nuori..
Missä lapsen äiti on? Eikö sinulla ole sukua joka voisi auttaa? Ymmärrän tilanteesi hyvin, koska omalla miehelläni on samanikäinen poika. Nyt vasta ajattelimme hankkia oman lapsen, ja poika ei asu kyllä isän kanssa mikä on taas itselleni helpompaa kuin sinulle. Joka tapauksessa voimia sinulle ja yritä saada se siskon mies ymmärtämään tilanne, selitä vaikka ettei poika ole kauan pieni ja kannattaa nyt ottaa tästä ajasta kaikki irti ennen kuin poika kasvaa. Ei hän varmasti vanhempana halua enään hengata vanhapiika tädin kanssa.
"miehen lapsi ei sovi kuvioon" kuulostaa aika pahalta mun korvaan ainakin :( kyllähän sinä tajusit että tämä lapsi kuuluu isänsä mukana sinun elämääsi nyt kun olette uusioperhe? tuon ikäinen osaa jo tehdä kaikki lähes itse, mitä hommia sulla olisi päivittäin suoritettavina mitkä tuntuvat ylivoimaisilta?
en halua kuulostaa inhottavalta koska ymmärrän erittäin hyvin että olet väsynyt ja haluat levätä :) tuo sukulaisten tarjoama "apu" on usein vain tarjous, mikä sitten ei tarkoita mitään oikeasti ;) meillä vähän samaa...
toivottavasti sulla ei ole enää paljoa jäljellä odotusta!! ja toki kun vauva saapuu ei sukulaisilla ole mitään automaattista oikeutta tulla sitten sinne teille lepertelemään, kun sitä aikaa ei aijemminkaan ollut ;)
Niin, tuo kysymys lapsen äidistä on varmaan aiheellinen. Ja sitten tuli mieleen, että onko teillä sielä paikkakunnalla mahdollista saada sellaista hoitotukea, että henkilö tulisi paikanpäälle auttelemaan kodin askareissa? En itse tiedä tästä muuta kuin, että meilläpäin on tälläistä mahdollista saada ja kaveri pyysikin apua jo ennen lapsen syntymää. Se maksaa jotain, mutta ilmeisesti korvaus on tosi pieni. Ja helpottaisi varmasti, jos saisit edes välillä levätä ja poika saisi aktiviteetteja. Ehkä myös sukulaiset ja kummit "heräisivät" tällöin asiaan.. Asiaa voi kysyä esim. neuvolasta.
Sinä laitat pojan hoitoon, tuli sitten huono omatunto taikka ei. Pakkohan sun levätä ja jos tulee nokan koputtamista nii voit tokaista et "kun sitä apua ei saanut enkä itse yksinkertaisesti jaksa, niin ratkaisin ongelman". Älä tommosia voivottele vaan poika hoitoon ja itse lepäät. Etkä tosiaan tarvise apua oman lapsesi hoidossa, varsinkaan heiltä. Äläkä usko sanaakaan mitä sulle lupailevat!
Ihan uteliaisuuttani kysyn, mihin 8 vuotiaan voisi saada päivähoitoon? Tämä on se ongelma, mitä pohtii moni pikkukoululaisen äiti ja isä, kun 8 vuotiaalla on kesälomaa 2,5 kk ja vanhemmilla yhteensäkin vain 8 viikkoa.
Meillä kyllä jo 5v:kin osaa itse ottaa aamupalat. 7v ei edes anna äidin auttaa siinä.
"mulla on voimat ihan loppu haluisin vaan olla omissa maailmoissa tai kyhnätä miehen kainalossa."
Miten olisi, jos päästäisit sen miehesi hoitamaan lastaan, etkä omisi häntä kokonaan itsellesi? Entä onko miehesi lapsella äiti?
olet siihen kelkkaan hypäännyt, turha enää marista. Ajattelitko oikeesti että kun raskaudut ja et enään jakssa, miehesi jää pois töistä paapomaan sua? Voi jeesus sentää!!!
Nyt lopetat sen itsesäälissä rypemisen ja otat sen pojan mukaa ja menette rantsuun eväitten kanssa ja pakkaa mukaan hyvä kirja tai muuten vaan lorvit rannalla jos et uida enää uskalla. Veikkaan että huomaat että siitä 8v on sinulle paljon iloa ja seuraa kunhan annat mielesi vaan huomata sen.
Muidenkin tarvii tehdä asioita, halusi tai ei. Esim. ma olen uusioperheen äiti, laset ovat (17, 15 ja 13 diabeetikko ja nämä miehen lapsia , mulla 8 ja 10 vuotiaat ja yhteinen 1.3v ja nyt 36 2 viikolla raskaana. Ei auta urputus koska mä itse haluan tätä ja en tiedä millaista elämä olisi ilman mieheni ihania miksuja.
Kuinkahan meinasit jaksaa vauvankaa kanssa jos sattuukin että hän vaan huutaa yöt ja päivät ja sun silti pitää tehä asioita.
mun vanhemmat asuu 100km päässä etteivät edes pääsisi minua auttamaan, oma siskoni asuu kotona ja no on vasta 15v ettei sekään pääse, veli asuu hesassa ja no ei pääse sekään.
miehen vanhemmat asuu 25km päässä, anoppi on melkein koko ajan töissä kun maatalouslomittaja on ja appiukolla ei ole mahdollisuutta edes tulla kun ei omista kulkupeliä eikä kukaan voi kuskata, miehen veli asuu etelä-suomessa kans, no ei kysyttäskää ku silläki isoo perhe, toinen veli on työtön kotona nysvääjä jota oikeastaan haukun koska lupautu 1v sitte tulemaan lapsenlikaksi jos tarvii...petti senkin lupaukset.
meillä on 8v 7v ja 2v lapset odotan neljättä viikoilla 18 3 ja minun on ihan ittekseni täällä pärjättäva, en kenenkään apua meille ruikuta tai edes kysy kun on se nyt samperi jos ei omia muksujaan jaksa ja välillä siinä 2 esikoisen kaveria vielä lisänä! mies on töissä enkä häneltä ala apuakaan kovin äkkiä ruikuttamaan koska kukas hänen työnsä sitten muka tekee.
et on mielestäni sinulla pienet valittamisen aiheet verrattuna minuun.